Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Näistä puuasioista on tälläkin palstalla keskusteltu melko tiuhaan, mutta aivan perillä en asiasta kuitenkaan ole. Kenties näistä olisi paikallaan kirjoitella joku kattava FAQ?
 
Minua askarruttaa keskustelu tuosta puun kuivuudesta. Olen ymmärtänyt, että puun pitäisi olla kuivaa lähinnä sen vuoksi ettei se mene kieroon ajan myötä, mutta mitä muita perusteluja näille "soitinrakennus"-kuiville puille löytyy ? Ei viitsisi jättää huomattavasti halvempia (ja kenties parempia jopa?) puita kauppaan pelkästään, koska isot pojat ovat näin kertoneet :) Millä perustelette esim. puukeskusta suosivalle, ettei se puu välttämättä käy? Hakutulosten mukaan kun soitinrakentajiltakin saatavan puun laatu saattaa heitellä aika hurjasti.
 
PS: nyt lienee sopiva sauma herätellä keskustelua muutoinkin puusta, mikäli tästä aihetta saadaan.

Minä olen ymmärtänyt että soitinrakennuksessa puun kuivuuden lisäksi siitä pitää saada pois kaikki ylimääräset hartsit sun muut möhnät. Tämä vie vuosia. Itse kyllä olen soitinrakentajilta puun ostamisesta vähän huono perustelemaan, koska ikinä en sitä ole tehnyt (lukuunottamatta otelautapuita) ;)

Minä olen luottanut puukeskuksen ja vastaavien puihin jo pitkään. Ihan hyvin ne toimii kun vaan pistää lämpimiin sisätiloihin muutamaksi kuukaudeksi.
 
Itse asiassa huonoimmat kokemukset minulla on erään soitinrakennusfirman puista. Tilailin sieltä puut ensimmäiseen teleeni. Ensin tuli leppäpala joka oli 5 mm liian ohut toiselta laidaltaan. Reklamoin ja sain uuden palan, joka veti kieroon oltuaan 2 kuukautta sisätiloissa, eli ei tainnut olla kuivaa sekään pala. Ongelmana oli se, että palassa ei juurikaan ollut liikaa paksuutta, jotta olisi voinut kieroutumisen höylätä pois.

Minua askarruttaa keskustelu tuosta puun kuivuudesta. Olen ymmärtänyt, että puun pitäisi olla kuivaa lähinnä sen vuoksi ettei se mene kieroon ajan myötä, mutta mitä muita perusteluja näille "soitinrakennus"-kuiville puille löytyy ?
 
No, tarpeeksi hyvin kuivunut puu kuulostaa akustisessa mielessä aina paremmalta ja vaikka ainut syy olisi mainitsemasi kieroon menemisen puute, niin eikö tämä jo ole tarpeeksi hyvä syy käyttää vain kuivaa puutavaraa?

Minä olen ymmärtänyt että soitinrakennuksessa puun kuivuuden lisäksi siitä pitää saada pois kaikki ylimääräset hartsit sun muut möhnät. Tämä vie vuosia. Itse kyllä olen soitinrakentajilta puun ostamisesta vähän huono perustelemaan, koska ikinä en sitä ole tehnyt (lukuunottamatta otelautapuita) ;)
 
Mites ku jengi puhuu soundin paranemisesta iän myötä? Jos runko on kauttaaltaan viimeistelty niin mihin nämä möhnät ja ym haihtuvat? Luulisi, että kaikki vaan pysyisi kauniisti siellä viimeistelyn sisällä.

kuulo pehmenee iän myötä? ;)

Minä olen luottanut puukeskuksen ja vastaavien puihin jo pitkään. Ihan hyvin ne toimii kun vaan pistää lämpimiin sisätiloihin muutamaksi kuukaudeksi.
 
Jotain tämän suuntaista olinkin itse ajatellut. Meinaan, että ostaisi puuta esim. jostain puukeskuksen tapaisesta ja antaisi sen kuivua muutaman kuukautta itsekseen. Ehkä se puun kuivuuden mainostaminen selviää tämän kautta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kovin vakuuttavia perusteluja saanut esim. soitinrakentajat Amf:n puiden hinnoille.

Ne on valmiiksi höylättyjä lankkuja soitinrakentajat amf:llä. Ja bodit on valmiiksi liimattu. Oikeuttaako sittenkään niihin hintoihin sitä en tiedä kun en ole puita kovin monesta paikkaa ostanu.
 
Onko noi puukeskus/viilukeskus lankut valmiiksi höylättyjä ?

Onko noi puukeskus/viilukeskus lankut valmiiksi höylättyjä ?
 
Niin Jymi, miten on ?
 
Itse ajattelin, että jos noita pätkiä kuivattelisi jonkusen kuukauden ja sen jälkeen itse höyläisi jossain tasaiseksi liimapinnat.

Mitä olen Puukeskukselta ja Hakalalta puita ostellut niin eivät ole höylättyjä. Jos ne ovat siellä säilytetty lämpimässä, niin ei kotona varmaankaan tarvitse kuukausia kuivatella. Tuskin ne siitä enää kotikonstein kuivuvat. Eri asia on puussa sen vanhetessa tapahtuvat muutokset.
Marko

Niin Jymi, miten on ?
 
Ei oo. Kyllä ne täytyy ite höyläillä. Tosin mitä olen AMF:ltä tulleita puita nähnyt, niin ei nekään aina ole oikeaan paksuuteen höylätty, eli yleensä niitäkin joutuu höyläilemään.
 
Yksi etu puukeskuksissa ja vastaavissa on että puun pääsee myös itse valitsemaan läjästä. Eli oksa yms. kohti voi välttää valitsemalla eikä tarvi tyytyä siihen, jos esim. sieltä AMF:ltä tulee oksainen pala.
 
Olet näköjään Tampereelta. Yksi paikka joka kannattaa käydä katsomassa on Lauta Oy Lempäälässä vanhan Tampereentien varressa. Sieltä on ainakin leppä ja saarnilankkuja löytynyt aiemmin kivasti.

kuulo pehmenee iän myötä? ;)
 
Niinno onhan tämä psykoakustiikka tietenkin. 50-luvun strato on taatusti hyvin soiva ku on niin vanhakin. Runkokin on pakosti kuiva ja hartsivapaa. Vai onko kyse vaan illuusiosta? Täytyy katsoa jos jostain löytyisi sivusto joka olisi vaivautunut tutkimaan haihtuvatko soundia huonontavat ainekset iän myötä viimeistelyn läpi.

Olet näköjään Tampereelta. Yksi paikka joka kannattaa käydä katsomassa on Lauta Oy Lempäälässä vanhan Tampereentien varressa. Sieltä on ainakin leppä ja saarnilankkuja löytynyt aiemmin kivasti.
 
Heh, kerkesit vastata ennen kuin ennätin edes kysyä. Loistavaa ennakointia sanoisin! :D
 
Sitten vielä: Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin mitä tiheämpi puu, sitä paremmat sustainit, mikä olisi itsellä hakusessa. Aluksi olin miettinyt mahonkia bodyksi, mutta onko kokemusta muista puulajeista, joilla olisitte saaneet hyvät sointiominaisuudet kitaraan ? Esimerkiksi vaikkapa tuo mainittu leppä.

Sitten vielä: Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin mitä tiheämpi puu, sitä paremmat sustainit, mikä olisi itsellä hakusessa.
 
Mä en kyllä uskaltais tällaisia lainalaisuuksia mennä sanomaan. Enemmän siihen sustainiin vaikuttaa kyllä varmaan ehkä kitaran muu rakenne. Tai sitten ei :P
 
Aluksi olin miettinyt mahonkia bodyksi, mutta onko kokemusta muista puulajeista, joilla olisitte saaneet hyvät sointiominaisuudet kitaraan ? Esimerkiksi vaikkapa tuo mainittu leppä.
 
Kyllähän hyvät sointiominaisuudet saa vaikka millä laatupuulla, ne on vaan erilaisia ne soinnit. Soon ihan siitä kiinni mistä pitää ja mitä haluaa - ja vielä senkin jälkeen vasta kitaran valmistuttua kuulee saiko sitä mitä tilasi. Näin siis mulla :o)
 
FAQista löytyy tuommoinen
 
Referenssiä puiden soinnista (suhtautukaa varauksin)
http://img151.imageshack.us/my.php?image=tonereferencebodies5ui.gif
http://img293.imageshack.us/my.php?image=tonereferencenecks7vv.gif
 
Pakkaa voi vielä sekoittaa sotkemalla samaan kitaraan useita puulajeja kuten vaikka klassikkoajan Les Pöölissä perinteisemmillään, runko mahonkia ja kansipuu vaahteraa.
 
Itse tein kokomahonkisen (kaula, kansi ja runko mahonkia) liimakaulakitaran.Jotenkin wanhasta muistista, jostain skitaristeille päähän juntatuista uskomuksista kai johtuen, ajattelin että se kai soisi jotenkin tummemmin ja 'tunkkaisemmin', mutta kas, sointi olikin erinomaisen erotteleva ja middlekäs, jopa ylämiddlekkään kirkkas (sissös mitä adjektiiveja!), hieno oiva soundi. Osaltaan tuon aikaansai varmaan perinteisille liimakaulamahonkikepeillä epätyypillinen 25.5" skaala ja varmaan myös AMF:n wanhat kauan kuivuneet laatumahongit, arvailen.
 
Mites ku jengi puhuu soundin paranemisesta iän myötä? Jos runko on kauttaaltaan viimeistelty niin mihin nämä möhnät ja ym haihtuvat? Luulisi, että kaikki vaan pysyisi kauniisti siellä viimeistelyn sisällä.
 
Kyse ei kai ole varsinaisesta haihtumisesta, vaan puun pitkäaikaisen värähtelyn (=kovan soiton) aikaansaamasta (solu?)rakennemuutoksesta. Mä en tiedä onko tästä mitään kovin tieteellisiä tutkimuksia, mutta ainakin ammattimaiset soittajat ja soitinrakentajat vakuuttelevat ilmeisen kokemusperäisellä mudulla tämän pitävän paikkansa ainakin akustisen soitinten kesken. Mitä olen yrittänyt asiasta tivata ammattilaisilta, niin paksujen lankkupelien suhteen alkaa mielipiteiden varmuus jo vähenemään.
 
Itse oon fantasioinut sellaisesta "aukisoittokoneesta", jossa jo valmis kitara altistetaan pitkäaikaiselle ehkä kovallekin värähtelylle. Notta josko se siitä paranisi se soitin :o) Toisaalta, värähtelyjen pitäisi kai olla samanmoisia taajuuksiltaan ja voimakkuuksiltaan kuin kitaran itse tuottamat värähtelyt, että se kaiketi soisi "auki" sitten tämän värähtelykäsittelyn jälkeen. En taida hakea vielä patenttia ;o)
 
...Ottakaa reenikselle vaan kaikki kitarat mukaan ja asetelkaa ne vahvarin eteen ottamaan vastaan värähtelyjä :o)
 
Kaikkein tärkeintähän on kuitenkin että psykoakustinen soundi on kunnossa. Siksi yritän itse hommata soitinpuut sieltä mistä ammattilaisetkin niitä hankkii - eli AMF:ltä.

Kaikkein tärkeintähän on kuitenkin että psykoakustinen soundi on kunnossa. Siksi yritän itse hommata soitinpuut mitä kummallisimmista paikoista :D

Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin mitä tiheämpi puu, sitä paremmat sustainit
 
Myytti. Esim. mahonki on niin huokoista, että siitä suurin piirtein puhaltaa läpi :)
 
Samoin painon ja sustainin suhde on myytti.

mitä kummallisimmista paikoista :D
 
No sä varmaan saatkin soittimiisi myyttis-eeppisiä soundeja! :o)

Itse oon fantasioinut sellaisesta "aukisoittokoneesta", jossa jo valmis kitara altistetaan pitkäaikaiselle ehkä kovallekin värähtelylle. Notta josko se siitä paranisi se soitin :o) Toisaalta, värähtelyjen pitäisi kai olla samanmoisia taajuuksiltaan ja voimakkuuksiltaan kuin kitaran itse tuottamat värähtelyt, että se kaiketi soisi "auki" sitten tämän värähtelykäsittelyn jälkeen. En taida hakea vielä patenttia ;o)
 
Tätä on tullut itsekin vitsinä mietittyä. Instant-vintage. Tai ei ihan instant. Kyllä sen pitäisi olla koneessa aika kauan, että vastaisi kymmenien vuosien soittelua. Toisaalta kone tekisi sen kuitenkin tehokkaammin. Jos vaikka tuollaisesta lattiatuulettimesta tekisi soittajan. Korvaa lavat sopivalla osalla johon kiinnittää plektroja. Capolla voi sitten vaihdella "sointuja". Sitten vaan pistää sen piiloon meluamaan kuukaudeksi :D.

Rahamiehet antavat kitaran vuodeksi pariksi teknikolle sisäänajettavaksi...
 
Porakone hoitaisi homman vielä tuuletintakin nopeammin.

mitä kummallisimmista paikoista :D
 
Tästä on tullut mullekin merkittävä osa harrastusta... siis puun hankinnasta. Liikkeiltä ostaminen on tylsää! Tämän myötä minun on nykyään mahdoton kulkea missään ilman että kiinnittäisin huomioni ympäröivään puustoon - on sitten kyse puistojen jalavista tai ravintoloiden mahonkipöydistä.