Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kuka osaa avata mulle yksityiskohtaisemmin miten säröklippaus toimii?
 
Kytkis näyttää vahvasti Long tail pair vaiheenkääntäjältä, paitsi anodit on kytketty erikoisesti peräkkäin ja jännitteen jaolla 80V ekapuoliskon andoille.
 
Klippaus perustuu lie tähän matalaan jännitteeseen?
 
Lisäksi ulostulosta on vedetty feedback takaisinkytkentä 1M Klipp potikan läpi inputtiin: Missä vaiheessa tuo feedback on?
 
Mikä tekee kytkennästä ohuenkuuloisen, vaiheistus?
Kaikki konkat näyttäisi äkiseltään mitoitetun koko kuultavan taajuusalueen kattaviksi.
 
Miksi Anodin 80v jännitteelle on konkka maihin, toimiiko se alipäästäsuotimena vai "jännitelähteenä vaikuttamatta toistokäyrään?
 
En kovallakaan haulla ole löytänyt netin syövereistä mitään selitystä moiselle kytkennälle, et mikä toimintaperiaate. Tsekatkaa klipp 60 kytkis netistä keitä kiinnosta hyvin poikkeava tapa tehdä särö. Pitää muistaa että laitteessa blendataan särökanavaa puhtaaseen.

Puuhis1: Kytkis näyttää vahvasti Long tail pair vaiheenkääntäjältä, paitsi anodit on kytketty erikoisesti peräkkäin ja jännitteen jaolla 80V ekapuoliskon andoille.
Kyseessä on differentiaalivahvistin, kuten long tail pair:kin, mutta koska vaiheenkääntöä ei tarvita niin output:tejakin on vain yksi. Toinen anodi ei tällöin tarvitse myöskään kuormaa. Tällainen muunnelma on ehkä yleisimmin käytössä transistoreilla toteutetuissa operaatiovahvistimissa.
 
Klippaus perustuu lie tähän matalaan jännitteeseen?
Matalalla jännitteellä saadaan alhaisempi headroom joten piiri klippaa alhaisemmilla tulojännitteillä. Differentiaalivahvistimen säröominaisuudet ovat puolestaan hyvin "pehmeät" (ns. "soft clipping") ja verrattain symmetriset, siis ainakin vertailtuna tyypillisiin single-ended anodiseuraajiin.
 
Lisäksi ulostulosta on vedetty feedback takaisinkytkentä 1M Klipp potikan läpi inputtiin: Missä vaiheessa tuo feedback on?
Kyseessä ei ole varsinaisesti takaisinkytkentä vaan potikalla "blendataan" puhtaan ja särösignaalin välillä. Toisin sanoen, se kontrolloi paljonko säröä on output signaalissa.
Tuo puoli differentiaaliastetta saa inputin katodilta (hila on maissa AC signaalien osalta) joten kytkentä on ei-kääntävä.
 
Mikä tekee kytkennästä ohuenkuuloisen, vaiheistus?
Kaikki konkat näyttäisi äkiseltään mitoitetun koko kuultavan taajuusalueen kattaviksi
Musta toi vahvistin taas pitää aika fuzzimaista pörinää.

Hieman vielä täsmentääkseni... Piiri siis miksaa puhdasta ja särötettyä signaalia joten käytännössä molempien signaalien on syytä olla samassa vaiheessa. Särön signaalitiellä ei myöskään ole perinteistä "gain" -säätöä, koska blendaaminen tuottaa pitkälti halutun efektin: Säröä tulee aina "maksimi" määrä (paljon harmonisia kerrannaisia) joiden amplitudia verrattuna puhtaaseen signaaliin (ei kerrannaisia) säädellään "Klipp" potikalla. Signaaliin saadaan siis paljon tai ei yhtään säröä, tai jotain siltä väliltä, niinkuin perinteisemmällä "gain" säädöllä.
 
80V konkka on yksinkertainen virtalähteen RC suodin joka takaa AC signaaleille matalan impedanssin ja pitää siten 80V jännitteen tasaisena DC:nä. Eipä sillä ole mitään sen mielenkiintoisempaa virkaa.

Moi.
 
Kiitos teemu-t-k selityksestä.
 
Mulle(kin) tuo toteutus oli kaikilta osa-alueiltaan varsin erikoisen oloinen.
 
Täytyypä jossain vaiheessa värkätä tuo Faustone versio ihan kokeilumielessä jahka elämä tästä normalisoituu.
 
T:Samuli

Joo, onhan se erikoinen, jos on tottunut vaan niihin perinteisiin single-ended anodiseuraajiin vahvistinasteina. Mutta niinkuin sanoin, kyseessä on ihan pelkkä perus differentiaalivahvistin (alhaisella anodijännitteellä) ja vastaava piiri on ekana asteena varmaan useissa tuhansissa transistoripäätevahvistimissa. Vanhat Roland vahvistimet hyödynsivät vastaavaa piiriä - tosin FET versiona - klippaamaan pääteasteelle menevää signaalia. Tollanen löyty esim. todella vanhoista JC sarjalaisista.
 
Toi Faustone versio voi olla vähän heleämpi kuin originaali Laney, sen etuaste kun on Marshall vahvistimista jotka korostavat enemmän ylätaajuuksia (huom. esim. katodivastus). Faustonen kytkentäkaaviossa näyttäisi kanssa olevan virhe siinä "Klipp" -kytkimessä. (Juu, Laney:n skemoissa se varsinkin on todella epäselvästi esitetty mutta kyllä ihan päättelemällä pitäisi tajuta sen kytkimen napojen oikea järjestys ja kytkimen toimintalogiikka).

teemu-t-k: Joo, onhan se erikoinen, jos on tottunut vaan niihin perinteisiin single-ended anodiseuraajiin vahvistinasteina. Mutta niinkuin sanoin, kyseessä on ihan pelkkä perus differentiaalivahvistin (alhaisella anodijännitteellä) ja vastaava piiri on ekana asteena varmaan useissa tuhansissa transistoripäätevahvistimissa. Vanhat Roland vahvistimet hyödynsivät vastaavaa piiriä - tosin FET versiona - klippaamaan pääteasteelle menevää signaalia. Tollanen löyty esim. todella vanhoista JC sarjalaisista.
 
Toi Faustone versio voi olla vähän heleämpi kuin originaali Laney, sen etuaste kun on Marshall vahvistimista jotka korostavat enemmän ylätaajuuksia (huom. esim. katodivastus). Faustonen kytkentäkaaviossa näyttäisi kanssa olevan virhe siinä "Klipp" -kytkimessä. (Juu, Laney:n skemoissa se varsinkin on todella epäselvästi esitetty mutta kyllä ihan päättelemällä pitäisi tajuta sen kytkimen napojen oikea järjestys ja kytkimen toimintalogiikka).
 
Kiitos kovasti erinomaisesta tietopläjäyksestä, arvostan.
 
Minulle heräsi tarkentavia kysymyksiä ja päätelmiä:
 
Eli anodit ei ole toisiinsa nähden vastavaiheessa vaan ne vain vahvistavat biaspisteen molemmat puolet erillisinä eli molemmat putkipuoliskot oman puolensa kuten push-pull ohjauksessa?
Tässä minulla on ollut sitten mahd. suurin ajatusvirhe olettaa että molemmilta anodeilta saadaan kokoaaltosignaali mutta vastavaiheessa.
 
Eli anodien signaalit summautuvat ulos jälkimmäiseltä anodilta muodostaen kokoaallon (tietty klipattuna jos sisääntuloa ohjataan tarpeeksi isolla signaalilla)?
 
Syntyykö tässä kytkenässä herkästi ylimenosäröä?
 
Mikä vastusjako kytkennässä määrittää balanssin että molemmat puoliaallot tulevat ulos samalla voimakkuudella summauksesta: 47k(+22k/15uF) ja 10k roolit?
 
Vai tuleeko ensimmäiseen anodiin suhtautua siten kuin se olisi suoraan HT/B+:ssa eli katodiseuraajakytkentäinen, eli 47k ei olisikaan anodivastus?
Voiko ajatella että 15uF konkka 22k rinnalla toimii jännite/virtapankkina ja vaimentaa anodijännitteen muutoksia? Miten kytkis toimisi ilman ks. konkkaa?
 
Sitten vielä tämä kysymys:
Mitä eroa olisi lopputuloksessa jos kytkis olisi vain perinteinen LTP ulostulot yhteen kytkettynä (erilliset omat anodivastukset 100k ja 82k). Mitä eroa näillä olisi toiminnaltaan? Olisiko tämäkin kytkentä ei-ivertoiva? Olisiko ero juuri ylimenosärössä? Vai menikö metsään jo ajat sitten
 
Jos ulostulo on samassa vaiheessa sisääntulon kanssa, eikö 1M blend potikka toimi myös positiivisena feedback reittinä aiheuttaen vahvistumisen kasvamista ja oskilointiriskiä? Mitä sitten tapahtuu kun klipp kytkis ohittaa 1M blend potikan?
 
Klippaako mainitsemasi JC- sarjalaisten FET kytkentä pehmeämmin kuin muunlaiset FET klipperit, eli auttaako jokin tässä kytkennässä entisestään pehmentämään klippausta? Putkella toteutettuna ymmärrän että klippaus on pehmeää koska iso katodivastus aiheuttaa jo itsessään epälineaarisuutta ja kompressoitumista.
 
Minun pitäisi entisöidä oma klipp 100. Joku modannut sitä päin sanonko mitä. Haluan ensin ymmärtää tämän klipp kanavan toiminnan 100% ennen kuin alan rakentamaan kytkentää originaalikuntoon. Ja muutenkin mielenkiintoinen ja opettavainen tapaus tää erovahvistuskytkis.
 
Iso kiitos etukäteen jos vielä kehtaat valottaa näitä mun pohdintoja ja kysymyksiä. Ymmärrän myös jos et.
 
-P

Puuhis1: Eli anodit ei ole toisiinsa nähden vastavaiheessa vaan ne vain vahvistavat biaspisteen molemmat puolet erillisinä eli molemmat putkipuoliskot oman puolensa kuten push-pull ohjauksessa?
 
Kyllä nimenomaan ovat vastavaiheessa.
 
Mutta koska kahta vastavaiheista signaalia ei tarvita ei ensimmäinen putki tarvitse myöskään kuormaa anodille ja on kytketty toimimaan ainoastaan katodiseuraajana. Katodi ohjaa toista putkea käyttäen sen katodia inputtina, ei siis hilaa kuten yleensä, hila on maadoitettu AC signaalien osalta (koska takaisinkytkentää ei ole). Kytkennän nimi taisi olla yhteishila tai jotain sinne päin. Katodilla ohjattu vahvistusaste on ei-kääntävä. Tää on on ihan perus differentiaalivahvistin.
 
Syntyykö tässä kytkenässä herkästi ylimenosäröä?
Ei. Asteet on biasoitu A luokkaan.
 
47k ei olisikaan anodivastus?
Ei vaan perus jännittejako jolla pudotetaan toimintajännite 80 volttiin.
 
Voiko ajatella että 15uF konkka 22k rinnalla toimii jännite/virtapankkina ja vaimentaa anodijännitteen muutoksia?
Juurikin näin. Se on tavallinen suodinkonkka.
 
Miten kytkis toimisi ilman ks. konkkaa?
Syntyisi takaisinkytkentä vastavaiheista anodien välille. Ei varmaan kovinkaan hyvin.
 
Klippaako mainitsemasi JC- sarjalaisten FET kytkentä pehmeämmin kuin muunlaiset FET klipperit, eli auttaako jokin tässä kytkennässä entisestään pehmentämään klippausta? Putkella toteutettuna ymmärrän että klippaus on pehmeää koska iso katodivastus aiheuttaa jo itsessään epälineaarisuutta ja kompressoitumista.
Differentiaali itsessään klippaa pehmeästi niin kauan kun ei käytetä mainittavampaa takaisinkytkentää.

Ehkä hieman sekavasti selitetty ton differentiaaliasteen toiminta... Käytännössä täytyy ajatella, että se on yhdistelmää kaikista kolmesta eri vahvistintyypistä; anodiseuraaja (kääntävä, input hilalla, output anodilta), katodiseuraaja (ei-kääntävä, input hilalla, output katodilta), ja yhteishila (ei-kääntävä, input katodilla, output anodilta).
 
"Eka" putki on tyypillisessä vaiheenkääntäjässä nähtävissä anodiseuraajana; vastuksella kuormitetulta anodilta saadaan vahvistettu, invertoitu signaali. Putkella on myös toinen output, nimittäin katodi. Silltä saadaan vahvistamaton ja ei-käännetty signaali katodiseuraajan tapaan.
 
"Toka" putki on periaatteessa yhteishilakytketty: Sitä ohjataan katodilta hilan ollessa maadoitettu AC signaalien osalta. Vastuksella kuormitetulta anodilta saadaan ei-invertoitu, vahvistettu signaali.
 
"Toka" putki voi myös toimia ekan putken tapaan (anodi -ja katodiseuraajana) mikäli hilaa ei maadoiteta AC signaalien osalta. Tyypillisessä takaisinkytkennässä hilalle syötetäänkin input signaalia vastaava signaali mutta vaimennettuna.
 
Kytkentä luonnollisesti vahvistaa hilasignaalien erotuksen.
 
Klipp piirissä ei mainittua takaisinkytkentää ole. Invertoitua lähtöä ei myöskään tarvita joten "ekan" putken anodia ei tarvitse kuormittaa vastuksella.

Nyt selkeni, kiitos kovasti.
 
En tiedä oletko Teemu-T-K- myös tämän nimimerkin takana joka on vastannut erittäin pätevää sisältöä DIYStompboxes.com palstalla tähän ketjuun:
https://www.diystompboxes.com/smfforum/index.php?topic=122432.20
 
Olet tai et, linkin nimimerkki Teemuk on kyllä naulannut mielenkiintoista asiaa kaikille joita erilaisten särökytkentöjen ja myös differentiaali-asteiden käyttö säröefektinä kiinnostaa. Lue enemmän-luulet vähemmän matskua, todellakin:)
 
Hattu pois ja kumarrus avustanne

Sama henkilö. Kiitos ja eipä kestä. On ilo auttaa.