Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli huomenna saan kyseistä petsiä pänikän ja sitä olisi tarkoitus vetää mahonkirungon ja -kaulan pintaan. Onko kokemuksia kyseisestä petsistä ja mikä on paras tapa sen levittämiseen (pensseli, kangas, sieni, ym. ym.). Entä kannattaako petsauskertojen välillä hioa vai vetää vaan kerrokset suoraan päällekkäin. Tietenkin kuivumisen jälkeen. Petsin päälle olisi tarkoitus vetää sitten Danish Oil.

Pänikässä lukee miten laitetaan.
Kattelin jotain clou petsi pusseja just kaupassa, niin niissä oli että alussa kostutetaa, hiotaan 220llä, petsi pintaan, 2 min päästä ylimääräset pois, sitte kuivana hiotaan 240llä.
Mutta parempi kattoo oman petsin ohjeet purkista.
Eikä kannata sokeesti mun muistiinkaan luottaa ;)

Petsi, kuten tuo esikostuttaminenkin, nostaa monella puulla sellaisen "nukan" ja pieniä epätasaisuuksia siihen pintaan. Eli kannattaa hioa. Siihen riittää usein hieno karhunkieli tai teräsvilla. Hiomapaperillakin onnistuu, jos olet varovainen. Petsiä ei mun mielestä kannata suunnitella kovin monta kertaa laittavansa. Usein yksikin tasainen kerros riittää, joskin kahdella saa varmemmin hyvän (ja tummemman) pinnan. Riippuu sävystä ja puusta. Levitysvälineellä ei mun nähdäkseni ole niin hirviää merkitystä, kunhan työ tehdään huolella. Voi olla, että sienellä saa helpoiten tasaista jälkeä.
 
Ja kokeile ensin johonkin hukkapalaan. Tee siihen koko pintakäsittely (hionnat+petsi+öljy) samalla tavalla kuin aiot sen kitaraankin tehdä. Värin epätasaisuutta ei kovin pienestä palasta nää, mutta lopullisesta sävystä ja pinnan laadusta saa näin kohtuullisen käsityksen. Se vesipetsin pigmentti tuskin liukenee öljyyn, mutta periaatteessa sekin on, ainakin jollain tasolla, mahdollista.

vrajala faktailee niin ansiokkaasti, että pitää sitten itse hämmentää sekaan vähän fiktiota! Mutta tosiaan, mun näkemyksen mukaan kannattaisi ekaksi tehdä tuon puun kostutus ja hionta (itse olen tehnyt paperilla) värjäämättömälle puulle. Kertaalleen kostutettu puu ei enää samalla lailla 'nukkaile' sitten petsatessakaan.
 
Itse olen petsaillut, sen vähän mitä nyt olen, ihan isohkolla vesiväripensselillä ja runsaalla vedellä. Periaatteessa kai lopputulos oli ainakin kohtuullinen noin.

vrajala faktailee niin ansiokkaasti, että pitää sitten itse hämmentää sekaan vähän fiktiota! Mutta tosiaan, mun näkemyksen mukaan kannattaisi ekaksi tehdä tuon puun kostutus ja hionta (itse olen tehnyt paperilla) värjäämättömälle puulle. Kertaalleen kostutettu puu ei enää samalla lailla 'nukkaile' sitten petsatessakaan.
 
Itse olen petsaillut, sen vähän mitä nyt olen, ihan isohkolla vesiväripensselillä ja runsaalla vedellä. Periaatteessa kai lopputulos oli ainakin kohtuullinen noin.
 
Mä petsasin rätillä, koska silloin tuli juuri oikea määrä petsiä puulle eli katsoin paljon imeytyy petsiä sen mukaan sitten myös joku sieni ois ollu hyvä. Petsin kuivuttua laitoin useita kerroksia tukkiöljyä, mitä tavallisesti käytetään aseiden puuosiin. Kukaan ei ole valittanut lopputuloksesta.

vrajala faktailee niin ansiokkaasti...
 
Älä usko sitä. Se vaan luulee tietävänsä.
 
Mutta jatketaas hieman petsaamisesta. Ja öljykäsittelystä. Ja sivuavista aiheista. Tuossa aikaisemmin sanottiin, ilmeisesti valmistajaa lainaten, että Diccoa ennen kannattaa hioa 220 ja välissä 240 paperilla. Tämä kuitenkin riippuu hiukan tehdyn käsittelyn kohteesta sekä käsiteltävästä puusta ja vielä jatkokäsittelystäkin. Mä suosittelisin yleensä kovemmilla puilla hiomaan ainakin neljäänsataan asti mikäli halutaan lähempääkin tarkastelua kestävä pinta. Pehmeämmillä puilla hiomanaarmut eivät tuon 240:n jälkeen juurikaan näy, joskin pinta saattaa jäädä lopullisenkin käsittelyn jälkeen hieman ,ööö... epätarkemman näköiseksi. Kovemmilla puilla erot näkyvät vielä tonnisestakin hienommaksi mennessä, joskin jälkikäsittely poistaa suuren osan näistä eroista.
 
Ja hieman korjausta edelliseen viestiin. Mikäli pinta on esikostutuksen jälkeen hiottu tasaiseksi, riittää petsien välihionnoiksi yleensä tuo kevyt karhunkieli- tai teräsvillakäsittely. Näistä voi kuitenkin repeytyä pieniä lankoja irti mikäli käsitellään rakenteeltaan epätasaisia puita, kuten mahonki tai tammi. Noiden poistaminen on hyvin rasittavaa. Esikostutuksen jälkeinen hionta kannattaa mun mielestäni kuitenkin tehdä paperilla, tämä poistaa paremmin puusta nousseita epätasaisuuksia. Esikostutus kannattaa mun mielestäni tehdä lämpimällä vedellä, tämä nostaa noita puun epätasaisuuksia kylmää paremmin.
 
Äääh, täytyy mennä. Jatkan myöhemmin.

Silloin kun petsataan vesipetseillä, puu täytyy kostuttaa. Dicco on spriipetsiä, sitä varten puun pintaa ei ainakaan vedellä saa kostuttaa. Mä oon pari kertaa käyttänyt Diccoa ja sillä (ainakin mun kokemusten mukaan) saa parhaiten tasavärisen pinna kun hieroo petsin (ihan vaan kuivaan) puuhun jollain rätillä tai pienellä sienenpalalla taikka sitten levittää petsin ruiskulla.
 
Edit: enpä katsonut ekan viestin päivää, eipä tainnut tästä viestistä olla paljoa iloa alkuperäiselle kysyjälle;-)

erkko: Edit: enpä katsonut ekan viestin päivää, eipä tainnut tästä viestistä olla paljoa iloa alkuperäiselle kysyjälle;-)
 
Aina näistä jollekin on joskus iloa :D.