Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Alkoi kiinnostaa rakentaa tuollainen kampiliira: https://www.thingiverse.com/thing:5368197
 
Eli siis kyseessä vanerista laserleikatuista osista rakennettu soitin. Oli ilmeisesti saatavilla rakennussarjanakin mutta näyttää olevan out of stock joten mietin vaihtoehtoa että leikkauttaisin osat jossain laserleikkausta tekevässä firmassa.
 
Onko kenelläkään kokemusta tuollaisen pienen työn leikkauttamisesta eli tietoa firmoista tai vaikka leikkurin omaavista harrastajista jotka tuollaisen yksittäistyön suostuisivat kohtuuhintaan leikkaamaan?

Ottaisin itse yhteyttä johonkin tekniseen ammattikorkeakouluun ja kysyisin kiinnostusta tuollaiseen. Jos kaikkien osien kuvat saa suoraan työfiluina, voisi tuollaisen tehdä vaikka pellistä meistoharjoitustyönä tms. Ainakin omana AMK-aikana konepajalla työstettiin kaikenlaisia projekteja, joita oli tullut myös ulkopuolisilta. Tuollainen olisi aika erinomainen harjoitustyö.

Nuo vaneriosien tiedostot näyttävät olevan pdf:nä eli ne on ajettava jonkun sopivan ohjelman läpi että niistä saa gcode- tms. tiedostot, mitä kyseinen leikkuri sitten totteleekin. Varmaan sinänsä helppo homma tämän päivän softilla, veikkaan että vaikkapa Fusion 360 tuon muunnoksen hallitsee. Tuo ammattikoulu oli hyvä idea, eipä tullut itselle Mieleen. Vanerille riitttäviä leikkureita saanee nykyään tonnilla- parilla eli niitä on harrastajillakin joten amiksella voisi hyvinkin löytyä. Myös entisellä työpaikallani oli puuseppälinja, voisi nykyään kone löytyä sieltäkin.

Kollega kehui, omakohtaiset kokemukset puuttuvat:
 
https://www.lasercutstudio.com/cnc

Joissain kunnissa on kaikille avoimia Fablabeja tai Makerspaceja, joissa voi käyttää 3d- tulostimia, laserleikkureita ja tarraleikkureita. Kouvolassa esmes Edukon ohessa on tällainen tila.

https://hacklab.fi/ on Suomen hackerspace yhdistysten katto. Vaikka paikallista yhdistystä ei olisi, niin sieltä saattaa löytyä verkostoa monenlaiselle harrastajalle.
 
Maker brandays on tekijänoikeuksien omimisesta kuuluisan make magazinen c r tm sotkua.
 
Fablab taas on täysin kansainvälisen hackerspace liikkeen sivuuttanut homma joka muistuttaa enemmän palvelua ja on usein oppilaitosten kyljessä. Moni kirjasto myös nykyään sisältää kaiken näköistä.
 
Nykyään löytyy yllättävän kivasti joitain palveluita. Isompien puulevyjen leikkely on ehkä vähän harvinaisempaa puruongelman ja koneiden koon takia.

ituvirtanen: Kollega kehui, omakohtaiset kokemukset puuttuvat:
 
https://www.lasercutstudio.com/cnc
 
Laitoin tuonne tiedostot ja kyselyä että onnistuuko ja mitä maksaa. saa nähdä mitä vastaavat.
 
Tiedostomuoto olikin muuten DXF, ei PDF eli varmaan pitäisi olla suoraan käytettävissä, Windows vaan jostain kumman syystä yritti tarjota Acrobattia niiden aukaisemiseen.

Ja takaisin lähtöruutuun, kuulemma Thingiversestä lataamani tiedostot eivät sovi yhteen tuon firman ohjelmien/koneen kanssa vaan haluavat tiedostot hyvin tarkasti määritellyssä muodossa, esimerkiksi aivan tietyllä värillä piirrettynä ja kuulemma mittakaavan (noiden pitäsii olla 1:1) varmistaminenkin on ylivoimaista. Eli ilmeisesti harrasteleikkurit käyttävät jotain ihan muita tiedostomuotoja kuin ammattilaitteet koska noilla Thingiversen tiedostoilla on porukka kuitenkin noita leikellyt. Tai sitten ei vain kiinnosta ruveta yksittäsitä harrasteprojektia leikkaamaan.
 
Ja minulla kun ei ole ohjelmia eikä osaamista laserleikkuritiedostojen luomiseen tai muokkaamiseen (3D-tulostus on paljon tutumpaa) niin pitänee ruveta katsomaan josko rakennussarjaa tulisi jossain vaiheessa myyntiin. Siellä on kyllä ennakkotilattavissa hiukan yksinkertaisempi versio hiukan kalliimmalla joten epäilen kyllä että tuota 6.3-versiota ei enää varmaan myyntiin tehdä vaan yrittävät myydä tuota uudempaa mallia.

https://www.laser24.fi/
 
leikkasi mulle joskus akryylistä Marshall -fontilla tekstin Saarela.
 
Nykyään eivät mainosta laserleikkausta mutta kannattanee ehkä kysyä ?

Ennakkotilasin sitten kuitenkin tuon Basic 4 string- kitin, ilmeisesti kyseessä on akustisilta ominaisuuksiltaan parannettu versio vaikkakin rakenne on yksinkertaisempi ja ulkonäkö "laatikkomaisempi". Toimitusta lupaavat vasta tammikuussa, nähtävästi noiden menekki ylittää reilusti tarjonnan tällä hetkellä eli menevät hetkessä aina kun niitä sivuille myyntiin tulee.
 
https://www.nerdygurdy.nl/product/ng-basic-4-strings-kit/
 
Tulihan tuo melko hintavaksi, n. 450 euroa veroineen ja posteineen, mutta siinä on sitten kaikki tarvittava liimaa ja pintakäsittelyaineita lukuunottamatta.
 
Avaan aiheesta uuden ketjun kunhan paketti joskus minulle asti saapuu ja pääsen sitä kasaamaan. .

Moi.
 
Kokemusta ei ole (ja leikkauttamisajatuksesta jo luovuitkin), mutta jos jatkossa tulee laserleikkaustarpeita, netin mukaan Pro Laser vaikuttaa vielä Riksussa.
Mattilanpellolla (jonne olen sua muitakin juttuja ohjannut etsimään ;)) Tuho-Dieselin likellä.
Kokemukset tuosta lafkasta ovat neljännesvuosisadan takaa, mutta sen verran myrskyisä toimiala on laserleikkaus riksussa(kin?) ollut että paha sanoa mitä kulloinkin ovat tehneet.
Kysyminen ei kuitenkaan mitään maksa.
 

 
Murgo: Ja takaisin lähtöruutuun, kuulemma Thingiversestä lataamani tiedostot eivät sovi yhteen tuon firman ohjelmien/koneen kanssa vaan haluavat tiedostot hyvin tarkasti määritellyssä muodossa, esimerkiksi aivan tietyllä värillä piirrettynä ja kuulemma mittakaavan (noiden pitäsii olla 1:1) varmistaminenkin on ylivoimaista. Eli ilmeisesti harrasteleikkurit käyttävät jotain ihan muita tiedostomuotoja kuin ammattilaitteet koska noilla Thingiversen tiedostoilla on porukka kuitenkin noita leikellyt.
 
DXF ei ole eksakti tiedostomuoto kuten ei ole mikään muukaan tietokonemaailmassa, joten en ihmettele yhtään ettei sovi heidän CAM ohjelman kanssa.
Tai ainakaan eivät halua alkaa kertaluontoista yksityisasiakasta varten askartelemaan.
 
Kaikki ohjelmat suoltavat "omaa" DXF koodiansa, ja varsin monessa CAD ohjelmassa voi valita export-vaihtoehdoissa minkä "standardin" DXF:ää haluaa tiedoston olevan.
Sovittamaan joutuu kuitenkin jotain mitä suurimmalla todennäköisyydellä vaikka mukamansyhteensopivia olisivatkin.
 
Värivaatimus/-toive (sama viivanpaksuuden kanssa) juontanee juurensa käyttämästään CAM-ohjelmasta joka erittelee työstö-/leikkauskompensaatioita tmv. viivan värin ja/tai paksuuden perusteella.
Vaikkei ehkä olennaiselta tunnukaan, juuri tuollaisissa rakenteissa joissa osia liitetään hammasliitoksin toisiinsa, kompensaatioiden tulee olla oikein päin jotta osat sopivat tarkasti toisiinsa.
Jos kompensaatiot ovat väärin tai ristiin, osat eivät joko mahdu tai heiluvat kuin hullun mikälie mielettömän missälie.
Ja vaikka kuinka tekisi mieli syyttää, susikappaleeseen syyllinen taho ei ole leikkausfirma ellei heiltä ole rakenteen tarkistusta ja koeleikkauksia tilannut ja niistä maksanut.
 

 
Murgo: Tai sitten ei vain kiinnosta ruveta yksittäsitä harrasteprojektia leikkaamaan.
 
Tuo on ehkä se todennäköisin syy.
Tosin itse leikkaaminen on suoraviivaista, se että osat sopivat toisiinsa kuten on suunniteltu, ei.
Jos fankan leikkaamisesta ei ole kokemusta, tuskin sitä tuollaisen projektin tiimoilta tekee mieli harjoitellakaan.
 
Sinänsä tänäpäivänä ihmettelen jollei fankanleikkauskokemusta ole, sisustusmateriaalienkin laserleikkaus tuntuu olevan jonkinasteinen trendi.
 
T:Samuli

Joo, kuten sanottu, minulla on lähinnä kokemusta 3D-tulostuksesta jossa STL-tiedosto on kohtalaisen standardi eli tulostin kuin tulostin yleensä pystyy käyttämään niitä kunhan ne ajetaan slicerin läpi Gcodeksi ko. tulostimelle sopivilla asetuksilla ja mikäli slicerin asetukset ovat ko. tulostimelle kohdallaan on myös lopputulos samoissa mitoissa kuin mihin se on mallinnettu. Eli idea on että lähdetiedosto kuvailee halutun lopullisen kappaleen ja slicer sitten huolehtii siitä että tuloste vastaa sitä mahdollisimman hyvin.
 
Ilmeisesti laserleikkauksen maailmassa asiat eivät siis ole ihan yhtä yksinkertaisia vaan eri koneiden erot juuri noissa toleransseissa yms. pitää ottaa huomioon ja kompensoida jo CAD:issa? Laserleikkuri olisi kiva olemassa mutta ovat pahukset turhan kalliita harrastekäyttöön hankittaviksi.
 
Kyllä tuo firma vanerin leikkausta mainostaa, heiltä löytyy jopa vaneritkin, mutta ehkä ovat enemmän painottuneet kyltteihin yms. vähemmän mittakriittisiin juttuihin kun myös painatusta ja kaiverrusta tarjoavat.

Mulla olis haaveena, että mun työpaikka (koulu) profiloituisi STEAM-pedagokiikan edelläkävijäksi Kouvolassa ja saisin laserleikkurin tingittyä varusteeksi.

Moi.
 
Murgo: Ilmeisesti laserleikkauksen maailmassa asiat eivät siis ole ihan yhtä yksinkertaisia vaan eri koneiden erot juuri noissa toleransseissa yms. pitää ottaa huomioon ja kompensoida jo CAD:issa?
 
Pahoittelen jo valmiiksi jos vaikuttaa mansplainaukselta, mutta sen verran perusteista on kyse että on pakko kommentoida ruohonjuuritasolta lähtien.
 
G-koodin kuvitteleminen jollain tapaa universaaliksi ja kaikkien laitteiden kanssa yhteensopivaksi työstökonekieleksi on samalla tapaa silkkaa tietämättömyyttä kuin DXF koodinkin kanssa, joten jos harrastepuuhastelusta on jossain vaiheessa ajatusta siirtyä käyttämään ammattilaisten palveluita, suosittelen vahvasti perehtymään asiaan hivenen syvemmälti.
Muutoin tulee varmasti yllätys, tai käy niin ettei mikään kaupallinen taho suostu työstöä suorittamaan.
Ja suosittelen vääntämään jonkun keskihankalan ratatyyppisen G-koodin käsin, eikä luottaa kääntäjään.
 
3D tulostuspuolesta kokemus ja tieto on lähinnä neljännesvuosisadan takaa, en NOS:ssina hankkimaani stereolitografiakonettani (UNIZ SLASH) saa sysäämään.
Sen verran olen tuohon kuitenkin teoriatasolla perehtynyt ettei ole päässyt sellaista harhakuvaa muodostumaan että olisi sen enempää yksinkertaista kuin yhteensopivaakaan ellei kyse ole saman valmistajan samanlaisista laitteista.
Filamenttipuolella tilanne on toki yksinkertaisempi koska niin on menetelmäkin, mutta sen perusteella mitä noistakin olen lukenut ennen kuin itselle mieluisampaan ja käyttötarkoituksiini sopivampaan stereolitografiaan päädyin, eipä ne ole automaattisesti yhteensopivia tuonkaan menetelmän softat ja laitteet.
 

 
Ainetta poistavassa työstössä -riippumatta siitä onko kyseessä NC/CNC/käsikopelolla touhuaminen- on poistettavan materiaalin osuus otettava huomioon jos lopputulokselle asetetaan edes jonkinlaisia mittavaatimuksia.
Tuosta syystä sirkkelillä, käsi- tai vannesahallakin sahaillessa on merkitystä sillä sahataanko viivan vasemmalta- vaiko oikealta puolelta, ja tuo pitää aina kappalekohtaisesti päättää.
Keskeltäkin voisi periaatteessa sahata, mutta mittatarkassa työstössä tuo on perinjuurin harvinaista ellei halkaista kahteen yhtäleveään palaseen.
 
NC ja CNC maailmassa työstökompensaatiot on tietenkin myös otettava huomioon, riippumatta työstötavasta.
Eli ratakompensaatio koskee samalla tapaa jyrsintää, sorvausta, sahausta, poltto-/plasma-/vesisuhku-/laserleikkausta, jne.
 
Mitä CAD-maailmaan tulee, AINA piirretään (ja suunnitellaan jos D=design) 1:1.
Muutoin mennään metsään niin että kajahtaa jo alkumetreillä.
Se pysyykö skaala CAD-CAM konversioissa, varmistetaan käyttämällä vain keskenään yhteensopivia ohjelmia.
Tuosta(kin) syystä ainakin ennenvanhaan "harrastelijasoftilla" tai jollain muulla kuin työstöfirman käyttämällä ohjelmistolla (+lisäosilla) piirrettyjen ja käännettyjen DXF tiedostojen mukaan liitettiin myös mittakuva jonka avulla voitiin todeta mittojen pitävyys.
Noin olen itsekin aina toiminut ja tulen jatkossakin toimimaan jos työstöjä ulkoistan.
 
Vaikkei piirtäminen/suunnittelu sitä vaatisikaan, CAM ohjelmaa varten voidaan jo CAD vaiheessa niin halutessa (toki vain jos CAM ohjelma niitä tukee) lisätä tavalla tai toisella koodiin rata-, työkalu-, kuluma-, lämpötilakompensaatio-, pinnankarheus- toleranssi-, tmv. parametrejä.
Kyse on lähinnä siitä että CAM-henkilö(kunna)n työtaakkaa helpotetaan ja/tai jos CAM ja/tai työstö on ulkoistettu, pienennetään kokonaiskustannuksia.
Yksinkertaisissakin -monimutkaisista puhumattakaan- rakenteissa suunnittelijalla/piirtäjällä on myös yleensä parempi kokonaiskuva suunnittelmistaan kappaleista.
 
Varsinkin tuollaisissa ei-lastuavaan työstöön erinomaisesti soveltuvissa "palapeleissä" kuin kampiliiran, tai vaikkapa puukaarisen laivan/lentokoneen pienoismallin osissa jotka on jo valmiiksi materiaalihukan minimoimiseksi optimoitu käytettävän materiaalin dimensioiden perusteella, on varsin tarkkaa kummalle puolelle missäkin radassa kompensaatio valkataan.
Eli kompensaatiota jälkikäteen määrittelevän pitää tietää mikä mikäkin osa on, ja mihin toiseen osaan/osiin se pitäisi pystyä liittämään.
 
Jos kompensaatiota tai muita parametrejä ei syystä tai toisesta CAD tiedostoon voida tai haluta sisällyttää, täytyy CAM vaiheessa käydä jokainen rata erikseen läpi, ja aikaa ja rahaa kuluu turhaan vaikka olisi edes jonkinlainen käsitys kuinka kappaleiden muodon olisi tarkoitus säilyä.
 

 
Murgo: Kyllä tuo firma vanerin leikkausta mainostaa, heiltä löytyy jopa vaneritkin, mutta ehkä ovat enemmän painottuneet kyltteihin yms. vähemmän mittakriittisiin juttuihin kun myös painatusta ja kaiverrusta tarjoavat.
 
Ei sen enempää merkkaus (jota painatuksella kai tarkoitat) kuin kylttikaiverruskaan ole mittakriittisyydeltään muustakaan työstöstä poikkeavaa jos käytetään samoja laitteita, mutta teoriaassa toki voidaan ajaa rataa pitkin eikä kompensoida kummalekaan puolelle jos niin halutaan.
CAM vaiheessa kompensaatiot voi kuitenkin vapaasti valita, joten senkään puolesta ei merkitystä ole.
Se että merkkaus- ja leikkauslaserit ovat usein säteen muodoltaan, teholtaan ja muiltakin ominaisuuksiltaan eroavia on tyyten toinen juttu.
 
T:Samuli

Joo, kuten sanottu, käsitin väärin tuon DXF-tiedostomuodon, luulin sen olevan jonkinlainen STL:n tapainen formaatti joka sinällään kertoo lopullisen kappaleen halutut mitat mutta ilmeisesti se onkin vain jonkinlainen vektorimuodossa oleva kuvatiedosto joka ei ota mitään kantaa siihen kumpi puoli viivasta on hukkapalaa ja kumpi työkappale, mitkä viivat ovat leikkausta ja mitkä kaiverrusta jne.?
 
Ymmärrän toki että leikkauksessa aina poistuu materiaalia eli sillä on väliä kummalta puolelta viivaa leikataan ja tajuan että se lopullinen koneelle syötettävä Gcode (tai mitä laserleikkurit sitten käyttävätkin) on hyvin konekohtaista (eli ei, en todellakaan kuvittele että Gcode olisi jotenkin universaalia) mutta oletin siis että nuo tiedostot sinänsä sisältävät tiedon lopullisen kappaleen halutuista mitoista jolloin jää sen konekohtaisen softan huoleksi muuntaa se koneen liikeradoiksi niin että saadaan mallin mukainen kappale. Näinhän se toimii 3D-tulostuksessa, sama STL-tiedosto tuottaa kaikilla printtereillä samanmuotoisen ja -kokoisen kappaleen kunhan slicerin asetukset ovat ko. koneelle oikeat, alkuperäisen mallin tekijän ei tarvitse tietää minkälaisella koneella se tulostetaan eikä huomioida esimerkiksi suuttimen kokoa, kerrospaksuutta, erilaisia kompensaatioita yms. vaan hän mallintaa kappaleen sellaiseksi kuin sen haluaa tulostuvan.
 
Noiden tiedostojen myös pitäisi olla 1:1 mutta varmuuden vuoksi ilmoitin tuonne firmaan yhden helposti tunnistettavan osan halkaisijan sekä alkuperäisten "lakanoiden" mitat jotta skaalauksen pystyisi tarkistamaan mutta se ei kuulemma olisi jostain syystä onnistunut joten en myöskään viitsi ottaa riskiä että jonkin ohjelmien epäyhteensopivuuksien takia tulos olisi ollut väärillä mitoilla.
 
Eli kuten sanottu, en laserleikkauksesta tai siihen liittyvistä tiedostoformaateista mitään tiedä enkä omista niiden editointiin soveltuvia ohjelmistoja joten kuvittelin homman käyvän suunnilleen samalla tavalla kuin 3D-tulostus ja erehdyin, sori siitä.
 
Mutta kuten sanottu, asialla ei ole enää väliä. Jos joskus tulevaisuudessa tarvitsen jotain laserleikattua niin pitänee yrittää etsiä jostain joku leikkurin omaava harrastaja tai vaikkapa oppilaitos.

Minulta löytyy CO2 laser ja sopivaa korvausta vastaan voin leikata osia.
Softasta, niin lightburn tukee aika monta eri formaattia ja osaa jopa vektoroida erinomaisesti bittikarttoja. Kaikki dxf tiedostot mitä olen lightburnilla avannut tulevat just oikein mikäli vaan mittayksikkö on asetettu. Enemmän ongelmia on jollain adoben ja corelin formaateilla.
Laserin väreillä usein merkataan mikä leikataan ja mikä kaiverretaan. Lightburnissa vieläpä kuinka nopeasti ja millä teholla.
Mutta tämä mitä harva tietää niin ihan mikä tahansa vaneri ei kelpaa laserille.
Tavallisen vanerin liima on myrkkyä leikkurille..(leikkaa kyllä mutta jälki on aivan hirveä)
Laserleikkaukseen kelpaava vanerin liima ei häiritse polttoa. Yllättäin vaneri on hieman kalliimpaa toki myös paljon tasalaatuisempaakin.
Laser on myös aika kätevä pearloidin leikkuuseen. Otelautamerkit tulee tyyliin sekunneissa verrattuna esim tuntiin mikä menee cnc:llä kun 0.5mm terällä ei kovaa leikata.

Nostetaanpa ketjua! Itse olen leikannut Helsingissä jyrsimien sapluunoita kirjastossa, Oodissa. Testailin myös otellautojen leikkuuta ja kesällä olisi tarkoitus palastella kaikki bodyn osat siellä. Laite leikkaa ainakin 8mm asti tavaraa. Itse vedin useamman kerran samat leikkausviivat, jotta palaminen jäisi mahdollisimman pieneksi.
 
Matskua saa paikan päältä. Vaihtoehtona on vaneria muistaakseni 6mm asti, pleksiä, pahvia yms. Sitten oli jotain mustaa pleksiä, johon pystyi polttamaan kuvia/kaiverruksia ja oli ihan passelia tavaraa esim. kitaran muoviosiin.
 
Samalla on tullut Inkscape ohjelma aika tutuksi. Mallien piirtäminen on hauskaa ja jonkin ajan opettelun jälkeen homma on alkanut luistaa.
 
Linkistä muutama kuva/video tämän kevään leikkuuoperaatioista.
 
https://www.instagram.com/ilkkaen/