Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli mulla on tuollainen wanha Fenix- projektitele, joka on jo maalattu kiiltävän mustaksi jne.
 
Nyt olisi tarkoitus saada Glamouria ulkonäköön, ja kullanväriset mikinkuoret, talla ja koneisto jne. on jo samaa sarjaa.
 
Etumikki on mielestäni loistavaääninen humppari-vanhus, mutta kuoret puuttuvat. Onko siis mahdollista asentaa tavalliseen avoimeen humbuckerin päälle kuoret? Muuttaako ne mikin ääntä, tai onko/tuleeko muita ongelmia?

Tulee paha kierto!!!
Kun mikkiä ei ole tehtaalla laitettu kuorelliseksi, ei sitä oikein voi laittaa myöhemminkään.
Yritin SD:n mikit kuorettaa, mutta vahauksesta huolimatta kiersi ku perkele!

Onko siis mahdollista asentaa tavalliseen avoimeen humbuckerin päälle kuoret? Muuttaako ne mikin ääntä, tai onko/tuleeko muita ongelmia?
 
On mahdollista, ei yleensä,ja joskus voi törmätä tuohon Insane Kanen ongelmaan, mutta yleistää sitä ei voi. Alun pitäenhän noita humbukkerin kuoria ruvettiin riipimään 70-luvun alkumeetreillä, tarkoituksena saada standardihumbukkeri kovaäänisemmäksi. Volaan purkutöillä ei itse Seth Loverin (G*n humbukkerin keksijä) mukaan ole pienintäkään vaikutusta, kuoret ovat suojauksen, elektronisen ynnä mekaanisen, vuoksi siinä. Kuorten pitäs olla jotain ei-magneettista metallia, Giban kuoret on seosmetallia joka tunnetaan nimellä German silver, jossain japsikopioissa on hopeoitua messinkiä, joissain kromattua ohutta messinkipeltiä, ja joissain on niin ohutta tuo materiaali että mahdollinen ujellus saattaa johtua tuostakin värähtelystä, tai sitten ei...
Kuorten pintakäsittely on sitten juttu sinänsä. Jotkut väittää että kultaus syö soundia, tähänkään ei voi varmuudella mitään sanoa, ei ainakaan mittauksessa voi moista osoittaa.
Pistä kuoret kokeeks, saahan ne sitten pois jos ongelmia tulee...

Voisihan ne pistää kokeeksi, mutta kuoretkin maksavat. Ihan kokeilun vuoksi niitä viitsisi ostaa, mutta jos parempaa tietoa ei asiasta ole, niin ehkä sitä lompakko taipuu testaukseen..
 
Tai sitten edessä on Gibson:n mikin osto..

Joulun aikoihin laitoin vanhan Aria pro 2:n uuteen kuosiin ja asensin siihen vanhan Di Marzio humbuckerin päälle jostain halpis mikistä tuon kuoren. Mitään ongelmia ei ole ilmennyt, ei kierrä ja soundikaan ei mielestäni muuttunut.
 
Osaisikohan joku muuten kertoa miten saisin tietoon tuon mikkini mallin. Mikissä ei ole muita merkintöjä kuin pohjassa lukee Di Marzio, päältä kerman värinen humbucker, ei puolitusmahdollisuutta, lähtee aika voimakas särösoundi, vuosimalli n. 1980-1985. Valmistajan kotisivuilta ei löytynyt apua.

Osaisikohan joku muuten kertoa miten saisin tietoon tuon mikkini mallin. Mikissä ei ole muita merkintöjä kuin pohjassa lukee Di Marzio, päältä kerman värinen humbucker, ei puolitusmahdollisuutta, lähtee aika voimakas särösoundi, vuosimalli n. 1980-1985. Valmistajan kotisivuilta ei löytynyt apua.
 
Tuo voi olla ns. hankalaa.. Kas kun Marzio valmisti jo vuonna 1980 aika isoa määrää noita mikkejä, ja valikoima on sittemmin vaan lisääntynyt. Tuosta väristäkään ei oo apua, koska värihän on/oli valinnainen, naparuuvien pohjalta ei juuri saa erotettua kun PAF:t ja lähisukulaiset niistä "muista". Yks mahdollisuus on tietysti tuo, että mittaa vastuksen, mutta kun yleismittareitakin on niin moneen junaan ja erilailla kalibroitu ja kyllä se valmistettujen mikkien DC-resistanssikin vähän heittelee. Toki tuo puolitusmahdollisuuden puuttuminen?? vähän tuo lisää arvion pohjaksi, mutta enpäs löytäny vanhaa DiMarzion speksilistaa tähän hätään..Yleensähän DiMarziot tuli 4+ johdotuksella, muut vaihtomikit mm. vanha MightyMite 3+ johdotuksella joten enpä nyt saa muisteltua missa ei tuota mahdollisuutta ollut. Paitsi 70-luvun alkupuolen SuperD:ssä ja joissain IBZ-DiMarzioissa jotka oli erikoisesti valmistettu Ibanezille. V2:ssa oli 4+ johdotus, umpikuorisissa IBZ-mikeissä ei. Vaikeeta on varmaa mallia sanoa.. *huoh*

DC-resistanssi oli muistaakseni 13,6K paikkeilla, muuten kaikki täsmäisi Di Marzio Super Distortionin kanssa, mutta Superissa on puolitusmahdollisuus.
Eipä tuolla mallilla nyt ole niin väliä, pääasia että soundit miellyttää.

DC-resistanssi oli muistaakseni 13,6K paikkeilla, muuten kaikki täsmäisi Di Marzio Super Distortionin kanssa, mutta Superissa on puolitusmahdollisuus.
Eipä tuolla mallilla nyt ole niin väliä, pääasia että soundit miellyttää.
 
Kyllä ihan kohtuullinen veikkaus vois olla tuo wanha SuperD, vihkosta löysin sille vastukseks 13,68 kOhm, ihan ensimmäisessä tuotantovaiheessahan oli Super Distortion ja sen sisarmalli Dual Sound, jossa oli puolituksen ym. mahdollistava johdotus ja ensimmäisten mukana tuli vielä pikku switchikin. Valmistuksessa oli vielä humpparipuolelta X2N ja Super2. Siittä se sitten lähti...
Mutta, niinkuin sanoit, ei sen mallin niin väliä. Soundi jos on sulle käypänen ja mikki pelaa niin se on siinä..

Mahtava harmistuksen osoitus, kun ei nykyisin muiden valmistajien kuin DiMarzion mikkejä saa tupla-cremeinä - LP kun näyttää mielestäni persoonallisen kauniilta niillä. Pitää varmaan ostaa originaalit tuplacreme-paffit tuohonm omaan rojektiin ;o)
 
EDIT: ei tuo tuplis suotta ole tuossa etualalla (ja toi toinen vaalea heppu tuolla taka-alalla)
 
http://www.lilypix.com/photos/data/ … 7e56e07902b254dfad10/798_p24727.jpg

Etumikki on mielestäni loistavaääninen humppari-vanhus, mutta kuoret puuttuvat. Onko siis mahdollista asentaa tavalliseen avoimeen humbuckerin päälle kuoret? Muuttaako ne mikin ääntä, tai onko/tuleeko muita ongelmia?
 
Tuon metallikuoren tarkoitus on nimenomaan poistaa "humina" taajuuksilla, joita pelkkä "humbucking kytkentä ei poista (120 hum/cycle). Tämän vuoksi humbuckereissa käytetään kuoria. Metallinen kuori tosin muuttaa mikin magneettikentän kuviota, mutta lopulliset vaikutukset huomaat vasta kokeilemalla eri kokoisia/materiaalista tehtyjä kuoria. Haittaa kuoresta ei missään nimessä pitäisi olla.
 
Esim. Telecaster, jossa tallamikki on peitetty sillä Fenderin alkuperäisellä metallisuojuksella (n. 10 cm pitkä kromin värinen suojus), omaa tukevamman ja "laajemman" soundin, kuin pelkkä avoin single-coil mikki. Tuo suuri kotelo toisn saattaa aiheuttaa häiriötä, koska toimii ikään kuin antennina kitaran ulkopuoliselle säteilylle. Tästä pääsee eroon mm. käsittelemällä kotelon lakalla tai sisäpuolelta vaikkapaksulla epoksi kerroksella (ei kuitenkaan liian paksulla, jotta magneettien ja kielten välinen vaikutus ei heikkene).