Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Terve. En keksinyt sopivia hakusanoja, joten..
 
Mulle on tulossa USA:sta Warmoth-straton osat, ja edessä olisi kitaran kokoaminen ja soittokelpoiseksi fiksaaminen. Ammattilaisella koko homma maksaisi 200 euroa, mikä tuntuu paljolta. Siksi ajattelin, josko uskaltaisin itse alkaa vääntämään (ainoastaan satulan laiton ajattelin jättää ammattilaiselle). Harmillista kyllä, olen TÄYSIN tietämätön tee-se-itse-kitaranlaitosta, enkä ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Joten tarvitsen apua. Onneksi kaveri jo lupautui auttamaan elektroniikan kanssa.
 
Mistä ja millä hakusanoilla kannattaisi etsiä netistä apua ja vihjeitä? Tarvitsen aivan perustietoa esim. siitä, kuinka viritystapit ja talla kiinnitetään (reiät ovat käsittääkseni jo valmiina ainakin tallalle), miten plektrasuojuksen ruuvit kannattaa laittaa kiinni, miten kaula kiinnitetään, mikä kaikki voi mennä pieleen, mitä kannattaa huomioida jne.
 
Ja mitä hyötyä toisaalta voisi olla ammattilaisella teettämisellä?
 
Kiitoksia paljon.
 
MIKKO

Ensinnäkin tarvitset jonkin verran työkaluja. Kitaroissa käytettävät pienet ruuvit ovat usein melko pehmeätä metallia joten hyvillä ruuvimeisseleillä pelastut monelta ikävältä mokalta. Pitäisi pyrkiä siihen että meisselin kärki ei pyörähtäisi ruuvinkannassa tyhjää pienintäkään liikettä kriittisissä paikoissa kuten kaulataskun ruuvien kanssa.
 
Oletan että Warmoth on valmiiksi porannut kaulataskun ruuveille reiät. Jos tallan ruuvireikiä ei ole porattu, tarvitset käytännössä pylväskoneen. Pleksin + jakkilevyn ruuvien reiät voi porata akkukoneella kunhan ottaa varovasti. Ruuvin reikiä poratessa oikea koko mitataan käytettävän ruuvin sydämestä. Liian väljässä reiässä ruuvi ei pidä ja liian tiukassa puu saattaa pahimmassa tapauksessa haljeta(pienillä ruuveilla ei pelkoa, lähinnä isommat kuten kaulataskun tms.).
 
Jos homma ei tunnu liian vaikealta, ehdotan että kasaat kitaran muuten valmiiksi mutta jätät satulan ja kaikki säädöt ammattilaiselle ja lopuksi käsket hänen kokeilemaan että kaikki on kunnossa. Odota nyt sen aikaa kunnes saat osat ja sitten rupea miettimään lopullista päätöstä. Homma on kuitenkin parhaimmillaan todella hauskaa ja samalla opit kitaran rakenteista.

Ensinnäkin tarvitset jonkin verran työkaluja. Kitaroissa käytettävät pienet ruuvit ovat usein melko pehmeätä metallia joten hyvillä ruuvimeisseleillä pelastut monelta ikävältä mokalta. Pitäisi pyrkiä siihen että meisselin kärki ei pyörähtäisi ruuvinkannassa tyhjää pienintäkään liikettä kriittisissä paikoissa kuten kaulataskun ruuvien kanssa.
 
Usein ruuvit ovat kitaroissa Philips kärjellä, joka lienee amerikkalainen standardi. Osta siis ainakin tallaa, ja kaulaa varten sopivat meisselit.

Jos et ole ihan varma noista meisseleistä, niin ota muutama ruuvi mukaan kun menet rautakauppaan. Phillips ja pozidrive-ruuvit äkkiältään näyttävät tottumattomalle samanmoisilta, mutta kuitenkin "kolossa" on huomattava ero. Lisäksi olen huomannut, että esim samannumeroisissa meisseleissä (ovat numeroitu koon mukaan) on suuria eroja kärjen "istuvuuden" kanssa. Tämä nyt taitaa olla ongelma näiden halpatyökalujen kanssa. Työkalun lipsahdusvaarakin vähenee, kun ei ihan apinan raivolla tarvitse painaa jotta meisseli pysyisi ruuvin kolossa.
 
Etenkin kaula, jos on vaahteraa, on aika pirullista ruuvattavaa. Kaulan kaikille ruuveille joutuu poraamaan reiät ja siltikin puu pistää hanttiin kunnolla. Jos meisseli ei ole oikean mallinen ja kokoinen, saa ruuvin kannan helposti sorvattua kartioksi. (Kokemuksen syvä rintaääni puhuu)
 
ERIT: Kirjotusvirheitä korjailtu

Ja saippuaa tai kynttilää ruuveihin, jos ei meinaa muuten mennä.

Ja saippuaa tai kynttilää ruuveihin, jos ei meinaa muuten mennä.
 
Warmothilla on reijät bodyssä ja kaulassa valmiina. Kiitos heille siitä.

Warmothilla on reijät bodyssä ja kaulassa valmiina. Kiitos heille siitä.
 
Kyllä, mutta voi se silti olla hankalaa niiden ruuvien kiristys. Toisaalta, en tiedä millaset reiät niissä on, niin en voi paljoa sanoo.

Kyllä, mutta voi se silti olla hankalaa niiden ruuvien kiristys.
 
Ei voi olla. Ihan oikeasti, kyse on ruuvien pyörittämisestä kiinni, ei ydinvoimalan kasaamisesta porkkanan ja jeesusteipin avulla.
 
Sopivan ruuvimeisselin saa rautakaupasta noin kahdella eurolla.
 
Virityskoneisto on sitten ihan himpun verran hankalampi tapaus, lapa on kovaa materiaalia, ja ruuvit pieniä. Väkisin ei saa mitään vääntää, ruuvin on tarkoitus kiristyä kierteiden avulla, ei tunkemalla koko ruuvia puuhun ilman reikää. Ruuvin ei siis ole tarkoitus olla "kiila".
 
1-1,5mm poranterä maksaa alle euron. Sillä poraat pikkuiset kolot niille koneiston ruuveille, auttaa huomattavasti, eikä satu vahinkoja puun lohkeamisen tms. kanssa.
 
Pleksin, mikkikehysten jne. kiinnitysten kanssa sama juttu, tosin ruuvit voivat olla sen verta isompia että 2mm terä ei ole liioittelua. Olettaen siis että kaikkia mahdollisia koloja ei tehtaalla ole valmiiksi porattu.
 
Nyrkkisääntönä se että apureikä porataan aina ruuvin ytimen paksuisella terällä. Ja ne terät on oikeasti hyvin halpoja.
 
Ja meisseli sitten ruuvikannan mukaan. Eli oikeat työkalut oikeaan paikkaan, ja sillä selvä. Mitään monimutkaista tuossa ei ole.

Rohkeaa tilata kitara paloina, jos ei ole rahaa teetättää työtä ja itse ei osaa...? :o)
 
Ruuvit tarvitsevat, varsinkin kovassa puussa (niin kuin vaahtera), sopivat avausreiät. Mittaa tönärille esim. ruuvien halkaisija kierteiden välistä, siinä on passeli reikä johon alkaa ruuvia tunkemaan.
 
Tarkoissa paikoissa, esim. kaulan kiinnitysruuvien ruuvauksessa, ruuveihin kannattaa hieroa (kuivaa) saippuaa, vaikkapa mäntysuopaa (sitä palikkamaista). Tämä antaa luistoa ruuville. Saippuoitukin ruuvi joutuu ko.paikassa koville, silloin kun ruuvi alkaa väännettäessä pitämään narisevaa ääntä ollaan saapumassa alueelle, jossa ruuvi saattaa katketa. Tällöin palataan muutama ranteen muljautus takaisin päin, ja varovasti jatketaan taas eteenpäin. Myös saippuaa voinee lisätä välillä avaamalla ensin ruuvi kokonaan irti.

Metsästä kirjastosta Melvyn Hiscockin "Make your own electric guitar". Vaikka kirja on pääosin kitaroiden rakentamisesta, siinä on käsitelty myös komponenttikitaroiden kokoamista, pintakäsittelyä ja viimeistely- sekä säätöhommia. Muitakin kirjoja löytyy, nimiä ei vaan muistu mieleen.
 
Joten tarkistin:
Itseasiassa Bill Foleyn "Build Your Own Electric Guitar" käsittelee nimenomaan osista kootun kitaran kyhäämistä. Warmothkin myy sitä, hintaa on $17,95.
 
Noissa kirjoissa on tietysti se, että ne on kirjoitettu kolmannella kotimaisella. Jos englanti ei suju, ei ainakaan rahojaan kannata niihin pistää. Kirjastossa kannattaa kuitenkin käydä. Ei maksa paljoo.

Juu tuli itsekkin tuo Melvynin kirja hommattua, ja voin kyllä suositella. Mukavaa luettavaa kun on huumoriakin sopivasti mukana.