Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mietiskelin tässä, että kuinka kauan pitäisi olla soittanut, että uskaltaa jonkunnäköstä rakentamista ajatella. Vai onko tällä mielestänne väliä kuinka paljon?

Tuskin kannattaa odottaa ikuisesti ja todeta myöhemmin että ei sillä nyt niin väliä...
 
Mutta kai sen verran olisi sopivaa, että erottaa hyvän ja huonon kitaran.
 
Ja varmaan auttaa jos osaa ja ymmärtää virityksen ja intonaation merkityksen ja äänen muodostumisesta käytännössä, kyllä jonkunlainen näppituntuma asioihin tulee, ja se on kuin polkupyörällä ajo...

Mä taas menin "perse edellä puuhun"; piti ensin tehdä soitin, jolla voi opetella soittamaan... ;-)

Kitara- putkivahvistimia olen tehnyt onnistuneesti n. 10 kpl vaikka en juurikaan ko. instrumentista järjellistä ääntä saa.

Itse rakentamiseen ei tarvita mitään musiikillista kokemusta, kysehän on teknisistä taidoista. Jopa kitaran perussäätämiseen riittää kun tietää mitä tekee. Monet säätöoppaaat neuvovat perusteet, joiden mukaan voi tehdä jonkinmoisen yleispätevän säädön...hieman niinkuin tehtaalta tulevat kitarat.
 
Suurempi kysymys tuleekin siitä, osaako rakentaa ja säätää juuri omiin tarpeisiinsa sopivan instrumentin. Silloin tarvitsee sitä soittokokemusta ja omien tarpeidensa tiedostamista. Minusta hyvä merkki on, jos osaa jo vaatia kitaralta joitain tiettyjä ominaisuuksia ja soittotuntumaa.
 
Jos mikä tahansa kaupan hyllystä otettu kitara sopii yhtä hyvin, silloin voisi vielä harkita sitä itse tekemisen tarpeellisuutta. Kitaranhan voi tehdä vaikka seinäkoristeeksi, mutta sellaiseksi se oma tekele saattaa pian päätyäkin, jos se oma soittotyyli on muovautumisensa alkuvaiheissa.
 
Liian kauan ei kuitenkaan kannata odottaa. Soittajana voi kehittyä ja muuttua läpi elämän, joten sitä ultimaattista instrumenttia ei välttämättä saisi koskaan tehtyä, jos odottaa ensin olevansa "valmis".
 
Eipä tähän loppuviimein kai oikeaa vastausta ole. Kyllä jotkut ovat tehneet oman kitaransa käytännöllisesti katsoen ensitöikseen, ja sitten alkaneet soittamaan. Brian May lienee hyvä esimerkki, mies soittaa edelleenkin kopioita ensikitarastaan.
 
Ja kyllä kaupastakin voi ostaa vaikka kalleimman ja "hienoimman" kitaran mitä rahalla saa, ja huomata hieman myöhemmin ettei se nyt oikein omiin hyppysiin/tyyliin sovikaan. Silloin ostetaan/vaihdetaan uuteen...tai rakennetaan toinen kitara.
 
edit: lisätäänpä sen verran, että vaikka jotain kitaroista tiedänkin, mitään kokemusta kitaran rakentamisesta minulla ei juuri ole. Sellainen projekti on muhinut jo reilut 12 vuotta mielessä, mutta lähinnä resurssien ja työtilojen puute on estänyt tositouhut. Yksi hyvä alku oli jo kerran, mutta liian nopea puiden kuivatus johti ennenaikaiseen tuhoon...
 
Joten minun puheeni aiheesta ovat hyvinkin mutua, oikeat rakentajat tietävät kertoa kokemuksesta.

Eipä siitä omatekeleestä pääse soundeja tutkailemaan kuin vasta aivan loppusuoralla, joten siinä mielessä aikaisemmasta soittokokemuksesta ei ole juurikaan iloa. Tosin, soittokokemuksen mukana on tullut jo näkemystä siitä millä osilla kepistä voisi saada sellaisen että se vastaisi omia soundi-ihanteita.
 
Myöskin kaulan muotoilu on paljon helpompaa, kun on itsellä näkemys siitä mitä haluaa. Eri asia on tietenkin miten siihen vielä pääsee ;o) Mutta veikkaampa, ettei vähäisen soittokokemuksen omaavalle kaverille tulisi mieleen tehdä kaulasta vaikkapa loivaa V:tä compound radiuksella. Toki, ei tietenkään tarvitsekaan tehdä, perus-C (joka sieltä kuitenkin syntyisi) on varma ja mukava soittaa.
 
Itse olin soittanut kitaraa jotain reilut kymmenen vuotta ennen kuin aloin päkertämään. Mutta olen kyllä nähnyt kun kaverit on vähäisemmälläkin soittokokemuksella tehneet hienoa soittimia. Käsityöstähän tuosta on kuitenkin kyse.

Ja lisätään nyt vielä sen verran, että ovat monet tehneet myös huonoja (enemmän tai vähemmän) kitaroita pitkälläkin soittokokemuksella. Usein nämä huonoudet liittyvät kaulan muotoiluun (liialliseen tai epätasaiseen puun poistoon), kaulaliitokseen, tallan sijoitteluun tai otelautatöihin. Jos menee vituilleen niin menee. Ei siinä auta että tietää millainen siitä pitäisi tulla, jos ei sellaista saa aikaan.
 
Hyvin usein kokeneetkaan muusikot eivät ole kovin hyvin perillä soittimiin liittyvistä teknisistä seikoista. He tunnistavat itselleen hyvän soittimen kun sellaisen saavat käsiinsä, mutta eivät välttämättä tiedä mikä siitä tekee hyvän.
 
Soittimien tuntemuksesta on kyllä paljon apua sellaisen tekemisessä (Ai jaa!!?), mutta jos tekee valmiiden piirustusten mukaan (esim. telen) perehtyen rakentamiseen kaikessa rauhassa, niin kyllä siitä ainakin teoriassa ihan hyvä soitin pitäisi tulla. Varsinkin jonkun pätevän henkilön opastaessa.
 
Mä suosittelen tutustumaan rauhassa soitinten rakenteeseen, toimintaperiaatteisiin ja rakentamiseen. Ja tietysti erilaisiin soittimiin. Sitten johonkin työväenopiston ym. kurssille rakentamaan joku hyväksi todettu malli. Oma suunnittelu kannattaa varmaan jättää vähän vähemmälle, ellei joku avusta siinä, tai jos ei haittaa vaikka lopputuloksesta tulisi susi.
 
Enkä mä tarkoittanut tolla rauhassa perehtymisellä mitään kahdeksaa vuotta. Mikäli kiinnostusta ja aikaa riittää, niin puolessa vuodessa hankkii jo aika laajan tietämyksen.