Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tervehdys! Onkos kellään kokemuksia tuollaisen viilun liimamisesta rungonpintaan! Projekti ois siinä vaiheessa, että pitäs rueta liimailemaan tuollainen loimuviilu pintaan! Jostain luin, että runkopuun "elämisen" vuoksi viilu saattaa ratkeilla ( onhan sen paksuus vain noin 0,6mm ). Pitäskö viilun liimamiseen käyttää jotain elastisempaa liimaa!? Kiitos!

Viilun liimaamiseen kannattaa käyttää kuumaliimaa (kovempi sauma) tai kontaktiliimaa (elastisempi). Myös tavallinen puuliima käy, jos saat prässättyä viilun paikalleen. Joka tapauksessa työ on hieman erilainen käytetystä liimasta riippuen. Hyvät ohjeet viiluttamiseen löytyy ainakin opuksesta Ernest Scott: Suuri puutyökirja (Tammi).
 
Runkopuun eläminen voi teoriassa tosiaan aiheuttaa viilun repeämisen. Käytännössä näin käy kuitenkin lähinnä siinä tapauksessa että runkoon tulee halkeama, joko liimasaumaan tai muuten. Ja siinä tapauksessa elastisinkaan liima ei auta.
 
Esimerkki viilutetusta projektikitarasta löytyy osoitteesta:
http://ekosu.me.tut.fi/~spyykko/vee/sivu1.php

Esimerkki viilutetusta projektikitarasta löytyy osoitteesta:
http://ekosu.me.tut.fi/~spyykko/vee/sivu1.php
 
Samassa osoitteessa, viimeisesltä rakentelusivulta löytyy sitten myös esimerkki viilun halkeilusta. Tosiaan viikko-kaksi sitten huomasin viilun halkeilleen, kuvan ottamisen jälkeen halkeamat vielä kasvoivat hiukan lisää.
 
Halkeilu saattoi olla ihan omaa tyhmyyttä, body oli mulla lasitetulla parvekkeella hiontojen jäljiltä, ulkolämpötila yöllä jotain 15 astetta ja bodyn pintalämpötila varmaan on noussut auringon alkaessa paistaa aika äkkiä suht korkealle. Syy saattaa tietysti olla lämpötila/kosteusvaihtelu muutenkin, mutta halkeilu loppui toistaiseksi kun siirsin rungon ulkoa sisätiloihin. Vituttaa joka tapauksessa, mutta sellasta tää homma joskus on.

jep .. voisin tuohon vain lisätä että vaikket käyttäisikään tavallistaa puuliimaa niin viilu olisi hyvä saada puristettua siihen kanteen lujasti liimausvaiheessa. Yleinen käytäntö on laittaa siihen paksu vanerilevy ja sitten vasta puristimet niin tulee varmasti tasainen pinta (jos joku tuosta selityksestä jotain ymmärsi)
Ja sitten että en todellakaan suosittele kuumalimaa ainakaan kitaraprojektin pintaviilun liimamiseen. Itse laitoin omaan projektiini viilun kanteen puuliimalla ja kivasti onnistu.

Samassa osoitteessa, viimeisesltä rakentelusivulta löytyy sitten myös esimerkki viilun halkeilusta
 
-päivitetään tietokantaa-
 
Notta noin sitten kävi. Vaikka olisi kuinka omaa tyhmyyttä, niin osaa otan.
 
jep .. voisin tuohon vain lisätä...
 
Niin no ei se nyt pyhällä hengelläkään siinä pysy. Varsinkin suurempien pintojen viiluttamiseen on kuitenkin muitakin menetelmiä, kuten esim. lastan tai silitysraudan käyttö. Voitko perustella tota kuumaliiman hyleksintää jollain tavalla?

No täytynee kokeilla vaikka sillai prässäämällä... Empä aloita uutta topikkia vaan kysäsen samaan hengenvetoon tuosta nauhoituksesta...että noinkos ne nauhat todellakin pysyvät urissaan ilman liimatippaa...!?

että noinkos ne nauhat todellakin pysyvät urissaan ilman liimatippaa...!?
 
Vaahteraotelaudassa pysy ihan hienosti ilman mitään liimaa, ebenpuu olikin sitten paljon kinkkisempi, sai tosissaan vääntää, että nauhat sai pysymään jo suht väljissä urissa.

Anteeksi tyhmyyteni, mutta mikä idea siinä viilussa on? eikö kannattaisi tehdä vaikka ohuempi flame-maple top tms?

Anteeksi tyhmyyteni, mutta voisitko kertoa mistä päin Suomea saat edullisesti flametoppeja? :)

Voitko perustella tota kuumaliiman hyleksintää jollain tavalla?
hmm... tietysti kuumaliimojakin on monenlaisia mutta ainakin omat kokemukseni ovat seuraavat: hankala levittää koska se on sellasta tahmeeta ja isommissa pinnoissa tuppaa jäähtymään liian nopeasti. Ja on huonoja kokemuksia siitä kun kuumaliima pettää. Mutta siis todellakin nyt puhun jutusta josta selvästi tiedän liian vähän... ja luulen kielteisen kantani johtuvan kuumaliimatraumoista jotka taas johtuivat varmaankin huonolaatuisesta halpaliimasta..... ja hei! jos et käytä kuumaliimaa niin ei tarvii ostaa sitä liimapistooliakaan.... älkää nyt hermostuko...

Anteeksi tyhmyyteni, mutta mikä idea siinä viilussa on? eikö kannattaisi tehdä vaikka ohuempi flame-maple top tms?
 
Idea viilussa on että se on halvempi koska se on ohuempi... toisaalta myös se että voi lämästä siihen kanteen vaikka mitä ihmepuuta ilman että soundi kärsii. Siis meinaan että on paljon puita jotka näyttää hienolta mutta soi huonosti mutta viiluna ne on niin ohuita ettei ne vaikuta suondiin paljoa.

...että noinkos ne nauhat todellakin pysyvät urissaan ilman liimatippaa...!?
 
Kyllä niiden on tarkoitus pysyä, ja pysyvätkin, oli sitten otelauta vahteraa, eebeniä, ruusupuuta tai mitä tahansa muuta puuta. Juju on siinä että uran täytyy olla täsmälleen oikean kokoinen. Jos joutuu käyttämään harakiri vehkeitä, joku anttilan saha t.m.s. niin lopputulos ei välttämättä ole paras mahdollinen. On olemassa siihen tarkoitukseen tehtyjä sahoja, ja kun sellaisen käyttää niin nauhat istuu kuin "liimattuina" puussa kuin puussa.
Tällaisen hankin aikoinaan. Ei ole ylivoimaisen kallis.
 
http://www.stewmac.com/shop/Frettin … n/Adjustable_Fret_Slotting_Saw.html

Yks mitä voisit kokeilla on semmonen puuliima kuin Titepond. Helkkarin kovaa liimaa kuivuessaan (melkein luuliiman kovuista), luulen ja meinaan, että kun liima on tarpeeksi lujaa, niin se eliminoi varmastikin paljon halkeamisriskiä?! Välttämättä liiman elastisuudella ei ole todennäköisesti paljoakaan merkitystä, jos runkopuu elää. Saattaa ehkä vaan halkeamisen sijaan kupruilla (?). Vaikea kuiteskaan sanoa kun en ole koskaan tuota tehnyt...
 
Liimaa kannattaa ohentaa aika reilusti kun on kyseessä noinkin ohut viiluslaissi ja saat sen tasaisemmin levitettyä runkopuulle leveällä pensselillä. Titepond on siis vesiohenteista. Joku tasaisen, jäykkä ja sileä vaneri viilun päälle ja niin paljon puristimia ku menee, niin eiköhän pysy. Kannattaa laittaa viilun ja puristinvanerin väliin esim. puhdasta valkeaa paperia estämään mahdollista liiman jumittumista vaneriin jos se pääsee jostain viilun raosta tursuamaan. Helpottaa huomattavasti irrottamista, eikä tartte pelätä viilun repeytymistä.
 
Luuliima (tehty siis luusta) saattaisi olla ehkä paras vaihtoehto, mutta se on aika vaativaa, jos ei ole ennen käyttänyt. Enkä nyt kyllä kuollaksenikaan muista mistä sitä saa. Siitä on niin kauan kun oon sitä viimeksi käyttänyt...

yhdyn edelliseen kirjoitukseen.. titebond on tykkiainetta ja se on senverran ohutta että saumassa ei näy pienintäkään liimajälkeä.... luulima on myös kunnon ainesta mutta sitähän joutuu keittelemään ja se haisee pahalle ... eikö?

Jossain projectguitar.comin tutoriaalissa tyyppi liimasi viilun hiekkasäkki siinä päällä painona. Ei puristimia.

Liimaa kannattaa ohentaa aika reilusti kun on kyseessä noinkin ohut viiluslaissi ja saat sen tasaisemmin levitettyä runkopuulle leveällä pensselillä. Titepond on siis vesiohenteista. Joku tasaisen, jäykkä ja sileä vaneri viilun päälle ja niin paljon puristimia ku menee, niin eiköhän pysy. Kannattaa laittaa viilun ja puristinvanerin väliin esim. puhdasta valkeaa paperia estämään mahdollista liiman jumittumista vaneriin jos se pääsee jostain viilun raosta tursuamaan. Helpottaa huomattavasti irrottamista, eikä tartte pelätä viilun repeytymistä.
 
Se miksi en käyttänyt TiteBondia viilun liimaamiseen oli pelko liiman tihkumisesta ohuen viilun läpi. Siinä olisikin ollut ihmettelmistä kun kitaran runko olisi koostunut mahonki-vaahteraviilu-puhdas valkea paperi-tasainen vaneri -laminaatista. Omaa kokemusta aiheesta ei siis ole, vaan kysessä oli "vanhempien ja viisaampien" äijien varoitukset.

Jossain projectguitar.comin tutoriaalissa tyyppi liimasi viilun hiekkasäkki siinä päällä painona. Ei puristimia.
 
Joo, tuo hiekkasäkki toimii noissa kaarevakantisissa aika paljon paremmin kuin suora vaneri :)

Se miksi en käyttänyt TiteBondia viilun liimaamiseen oli pelko liiman tihkumisesta ohuen viilun läpi. Siinä olisikin ollut ihmettelmistä kun kitaran runko olisi koostunut mahonki-vaahteraviilu-puhdas valkea paperi-tasainen vaneri -laminaatista. Omaa kokemusta aiheesta ei siis ole, vaan kysessä oli "vanhempien ja viisaampien" äijien varoitukset.
 
Joo, kyllähän se on mahollista, varsinkin jos viiluna on huokoinen mahonki esimerkiksi... Jos taas kyseessä on huomattavasti tiiviimmästä puusta tehty viilu (esim. vaahtera), niin siitä varmaan näkee jo ennen liimaamista, että onko siinä reikiä vai ei. Ja jos on, niin sitten se viilu ei varmaan ole kyllä ihan ykkösplaatua. Sekin tietysti vaikuttaa kuinka paksusta viilusta on kyse. Paperit saa kyllä hiottua pois; itse olen yhteen lapaan liimannut ohuen (n. millin) mahonkiviilun ja Titepondit tihkui joistain kohdista läpi ja paperi tietenkin liimautui kiinni, mutta hiomisen ja lakkauksen jälkeen ei näkynyt mitään häiritseviä tai epämääräisiä skraiduja. On tietysti eri asia liimata viilu runkoon kun pinta-ala on niin paljon isompi. Tuo hiekkasäkkijippo kuulostaa siihen oivalta! :)