Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mulla on tossa tommonen RG 470 joka kaatu joskus muinoin naamalleen ja siitä kaula lohkes pikkasen. se on sellanen tosi ohut halkeama satulasta noin kolmannen nauhan perukoille.
 
näin nuorena poikana latvalan roopen esittelevän jacksoniaan ja oli aika samalailla hälle käynyt. roope oli korjannut kaulan ruuttaamalla injektioneulalla pikaliimaa sisään ja puristukseen.
 
se mitä mietin tässä on että oliskohan tavallinen puuliima parempaa kuin joku pikaliiman tekele, varsinkin jos sitä tulvii sieltä raosta kovin kaulalle niin ei ole kauhean kivaa. se railo on tosiaan aika ohut, joten sitä liimaa pitää pistää sinne aika tavalla ruuttaamalla jotta menis perille asti.
Neulan sain jo ja mulla olis tossa erikeepperi pullollinen kaapissa, eikös se ole aika standardikamaa? tällä ei ole mikään kiire joten siksikään ei ole tarvetta pikaliimaa käyttää, on tää jo vissiin reilun vuojen lojunu pussissa.
 
eli kysymys kuuluu siis: mitähän liimaa käyttäsin?
ei kauheesti tekis mieli alkaa epoksilla läträämään..
 
kiitos jo etukäteen..

Epoksissa ja puuliimoissa on se ongelma että niiden viskositeetti on niin iso etteivät ne kulje eivätkä juokse koloissa mihinkään. Juokseva pikaliima kyllä menee taas vaikka kuinka pienissä urissa eteenpäin.
 
Tuollainen liiman "tulviminen" nyt on pikkujuttu, liiat pois het kättelyssä.

Tuolta vinkkiä.
 
http://www.fretnotguitarrepair.com/glues.htm
 
HUOM: Ainakaan tämä sivusto ei suosittele pikaliimaa kahden puupinnan yhteenliimaamiseen. Monenlaista muuta käyttöä sille kyllä löytyy kitarankorjauksessa.

Puuliimaa voipi ohentaa kevyesti vedellä, näin sen saa riittävän juoksevaksi. Mutta ongelmaksi tulee liiman hidas kuivuminen, imeytyminen puuhun sekä ohentamisen aiheuttama heikentynyt liimateho. Näin ollen liimaa kannattaa ohentaa niin vähän kuin tarpeellista ja juoksuttaa saumaan pari kolme kertaa pienin väliajoin. Ja puristaminen kannattaa tehdä vasta kun seos on pikkuisen paksuuntunut/jähmettynyt.