Rummut: rumpukamat ›

Niin, siis saman keikkasetin (alias biisilistan) hakkaaminen ei kehitä.
 
Jep, hyvä pointti. Kokoajan vaan uutta matskua kehiin, kyllä ne turhat biisit karsiutuvat pois hyvin äkkiä.

Käyvät täälläkin toteamassa, että x- merkki on paskaa, koska pellitkin on hakattu muroiksi.
 
Mielestäni kukaan ei ole tässä ketjussa väittänyt merkkiä paskaksi sen takia, että se ainoa havaittu kyseistä merkkiä edustava setti olisi rikki. Merkki on vain ollut ihan sivuhuomautuksena mukana. Itsekin kerroin risasta setistä, mutten muista maininneeni setin merkkiä ollenkaan. Yhtä hyvin sen ois voinu jättää muistakin "koulun seteistä" pois. Toisaalta se, että kaikki merkin X seitit tuntuvat olevan rikki, kertoo kyllä jotain siitä merkistä (kehotan tekemään vaikka täällä gallupin siitä, kuinka moni omistaa täysin EHJÄT vanhat new soundit ja vastaavasti kuinka moni omistaa yhtä vanhat (jopa vanhemmat), ehjät esim. tama rockstarit...) Niin kuin vanha sanonta kuuluu: se on paska mikä ei kestä.

Noo mun täytyy kyl tästä sanoa et kauhein setti mitä on kokeillu on mun omat FIREBEATIT :D mut ku virittää nii kyl niistäki saa ihankivan aikaseks! onneks mul on sentään hyvätasoset pellit O_o mut osa hardwaresta on aika kuraa. mm. firebeatejen mukana tulleet standit ja milleniumin tuplat. mut ne on vaihtolistalla setin kanssa. :) ehkä ens kesän jälkee viimestää ku kesätöihin jos pääsee!

Kouluni Milleniumit.. Symbaalit ovat hajalla, koska jotku ns.''hevi-terot'' hakkaavat niitä täysillä. Ja tuntuma on huono muutenkin.

Varjo bändin ekat treenit. RMIF setti, joka rummussa erilainen vanha kalvo, jotkut ihan vitun paskat pellit (Headliner? Olen onnellisesti unohtanut). Oma virveli oli messissä, mutta YHDESSÄKÄÄN biisissä mitä katottiin ei ollut iskun iskua snarelle.

Omalla kohdallani on ollut montakin huona settiä. Oma ensimmäinen oli sekasetti, jossa oli itse tehty etutomi, toinen oli Lefima, lattiatomissa ei ollut alakalvoa (ei muissakaan), bassorumpu oli kokoa, johon ei silloin saanut (musaliike ei osannut) uutta kalvoa. Haitsu Paisten Super, komppi Morris ja crashista puuttui leimat (niin huono, ettei valmistaja ollut ilennyt leimata).
 
No ensimmäinen settini jossa oli kolme äidiltä "lainaamaani" muoviämpäriä ja roskiksesta löytynyt n. 10" crashi taitaa voittaa kaikkien muiden kokemukset.
Yllättävän kekseliäs sitä kuitenkin tuli oltua kun esimerkiksi aika "hyvän" virvelisoundin sai aikaiseksi laittamalla rahisevaa leivinpaperia kannen ja pytyn väliin.....
Sen jälkeen tuli sitten jonkinlainen rähjäinen puolikas Broadway-setti jossa oli
pre-int 10" pikkutomi johon ei millään meinannut löytyä kalvotusapua. Sitten löytyikin jo ihan käyttökelpoinen sekasarja jossa oli m.m. Lefiman basari ja Sonorin pikkutomi.
Viimeksi mainittu kuulosti jo silloin nuoren klopin korvissa aivan eri luokan peliltä kuin muut pytyt.
Pelleistä ei vielä tuossa vaiheessa voinut todeta muuta kun että .... peltiä ovat :).

Melko rohkea arvio. Tunnen henkilökohtaisesti monta palstalla kirjoittelevaa rumpalia. Melkein kaikki näistä käy keikoilla.
 
Joo.. eihän näitä montaa ole tullut tehtyä..keu.keu.Kiitos Hollmille viimeisestä

Heh, koulun Newsoundit haitsun kuuloisella ridellä!

No ensimmäinen settini jossa oli kolme äidiltä "lainaamaani" muoviämpäriä ja roskiksesta löytynyt n. 10" crashi taitaa voittaa kaikkien muiden kokemukset.
Yllättävän kekseliäs sitä kuitenkin tuli oltua kun esimerkiksi aika "hyvän" virvelisoundin sai aikaiseksi laittamalla rahisevaa leivinpaperia kannen ja pytyn väliin.....
Sen jälkeen tuli sitten jonkinlainen rähjäinen puolikas Broadway-setti jossa oli
pre-int 10" pikkutomi johon ei millään meinannut löytyä kalvotusapua. Sitten löytyikin jo ihan käyttökelpoinen sekasarja jossa oli m.m. Lefiman basari ja Sonorin pikkutomi.
Viimeksi mainittu kuulosti jo silloin nuoren klopin korvissa aivan eri luokan peliltä kuin muut pytyt.
Pelleistä ei vielä tuossa vaiheessa voinut todeta muuta kun että .... peltiä ovat :).
 
Ei hitto, jätkähän on ollut rumpaleiden Macgyver!!!
 
Itellä ei ole kovin kurjia soittokokemuksia. Yläasteella oli kuitenkin aika kehno setti. Upouudet New Soundit taisi olla kyseessä, mutta ihan naurettavathan ne oli kuitenkin niillä tehdaskalvoilla. Toisaalta koulun vanhasta setistä otettu haikka, crash ja ride olivat kaikki ihan puolikelvollisia, vaikka merkkiä ei tule mieleen.

Ei hitto, jätkähän on ollut rumpaleiden Macgyver!!!
 
Itellä ei ole kovin kurjia soittokokemuksia. Yläasteella oli kuitenkin aika kehno setti. Upouudet New Soundit taisi olla kyseessä, mutta ihan naurettavathan ne oli kuitenkin niillä tehdaskalvoilla. Toisaalta koulun vanhasta setistä otettu haikka, crash ja ride olivat kaikki ihan puolikelvollisia, vaikka merkkiä ei tule mieleen.
 
Mulla taas puolestaan on aika hyviä kokemuksia näistä oppilaitoksen seteistä.. Mitä nyt pystyn muistamaan, ala- ja ylä-asteella sekä lukiossa oli kaikissa käytössä hyvähköt Pearlit. Ala-asteen setti oli hyvässä kuosissa ja yläasteellakin setti oli siedettävä. Tomien kalvot oli kyllä aina hakattu kuopille ja vireestä ei aina voinut puhua, mutta kaikki toimi.
 
Lukion setti olikin sitten koko lukioaikani hyvässä kuosissa, kun painotetun musiikin ryhmämme/minä sitä pääasiassa käytti ja settiä pidettiin ja huollettiin hyvin. Ryhmälle varatusta budjetista hankittiin uusia peltejä ja sen semmoista.

Toisaalta se, että kaikki merkin X seitit tuntuvat olevan rikki, kertoo kyllä jotain siitä merkistä (kehotan tekemään vaikka täällä gallupin siitä, kuinka moni omistaa täysin EHJÄT vanhat new soundit ja vastaavasti kuinka moni omistaa yhtä vanhat (jopa vanhemmat), ehjät esim. tama rockstarit...) Niin kuin vanha sanonta kuuluu: se on paska mikä ei kestä.
 
Mulla oli täysin ehjät New Soundin 90-luvun alun kannut ennen kuin myin ne pois hyvään hintaan:) Sitte muutin ja ostin uudet Pearlit. Vähän parempi tatsi. Mutta New Soundit kesti kyllä ehjinä, kun piti niitä hyvinä. Muut merkit Hardwaresta oli niitä, jotka menivät rikki.

Kyllähän se surullista on että koulun kamat hajoaa ja kukaan ei pidä niistä huolta. Entisessä koulussa pearlin setti ja juuri mikään ei ollut ehjää. Eihän sillä ole kiva soittaa. Edellinen, ja myös ensimmäinen settini(millenium) oli aivan hirveä. Mikään ei toiminut kunnolla. Basarista pomppas irti koko lugi kesken soiton ja eihän sitä takasin saanu. Standit hajos kaikki. Asettelu oli hirvittävän vaivalloista ja eihän niillä kiristysosilla ne tompat pysyny kun 5 minuuttia paikoillaan. Ainut mikä tuntuu toimivan on virppateline, joka palvelee vieläkin ilman ongelmia. Toinen tietysti rumpuavain :)
 
tarviiko tätä enempää vuodattaa. tuolla ne makaa varaston pohjilla, kun en halua kenellekkään ees ilmaseks antaa. ei kukaan rumpali ansaitse noin paskaa tavaraa.
nyt vasta kun omistaa kunnon kamat niin tajuaa miten surkeat ne on.

Keikka Kaamosjazzeilla. Omat symbaalit olivat. Rummut oli järjestäjän puolesta. Näyttivät hyville. Kappas, jotkut 60-luvun Starit, näytti valuja myöten Gretscheille. 16" lattiatomi painoi noin kilon ja 22" bassari kaksi. Jotakin lastulevymöhnää, tosin paljon kevyempää kuin seiskari Imperialstarit. Ei minkäänlaista sustainia valkoisilla Ambassadoreilla, mikä on kyllä maailmanennätys. Tuona iltana tuli soitettua paljon symbaaleja!

Kyllähän se surullista on että koulun kamat hajoaa ja kukaan ei pidä niistä huolta. Entisessä koulussa pearlin setti ja juuri mikään ei ollut ehjää. Eihän sillä ole kiva soittaa.
 
Oisko nykyään tenavissakin eroja.
Meillä oli kunnan lihavien vuosien peruina yläasteella/lukiossa Yamahan Tour Customit, varsin hyvä setti siis. Silloin kun itse kävin koulua, meitä rummunsoittoa ihan siviilissäkin harrastavia oli monta ja kamat oli asiallisessa kunnossa ja hyvin aseteltu. Nyt ei soittajapoikia tai -tyttöjä taida niin paljoa olla, ja viimeksi kun samat jammut näin niin olivatpa päässeet repsahtamaan kun niitä käpälöivät ihan kaikki ja miten vain. Musanluokkaan olikin sitten hankittu uudet Cabriat ja jätetty Yamahat joksikin vararummuiksi. Homman fiksuudesta en tiedä, ja pyysinkin reksiä ilmoittamaan, jos joskus heivaavat Tour Customit pysyvästi. Kyllä ne mulle kelpaa poistohinnalla, niistä vielä rummut tekee.

Pyydän anteeksi nostoa lähes kuukauden jälkeen, mutta tekipä vaan mieli heittää kehiin omat järkytykset vuosien takaa;
 
Eka settini, isäni vanhat baxter merkkiset rummut 70-luvulta. Alkuperäinen lattiatomi oli tuhoutunut tulipalossa, joten tilalle ilmestyi itse peltisestä maalipöntöstä tehty tomi johon väkisin väännetty 12" kalvo. Se toinen ehjä etutomi oli myös 12". Alakalvot ja vanteet oli ruuvattu irti ja tietenkin hukassa. Virveli (puinen) kiero ja lahonnut johon uutta kalvoa ei meinannut saada millään paikoilleen hajottamatta lopullisesti koko virppaa. Pellit jotain hirveintä mitä maa päällään kantaa, merkkejä/malleja ei tiedossa, soundit tyyliä klong klang klönnnggg. Oikeisiin kapuloihin en viitsinyt tuhlata rahaa, vaan hakkasin semmosilla pyöreästä puutangosta veistetyillä kepeillä, jotka saattoivat kalvot perunapeltokuntoon.
 
Tottakai basari oli ahdettu täyteen vanhoja homehtuneita peittoja, tomit ja virveli teipattu jesarilla täyteen jotain superloni tumppuja (niin kalvoon kuin rummun sisällekkin) niin että soundi oli kuolleempi kuin mikään muu asia koskaan missään, sellaista tup töp tap tup. Sekä rummut että ständit heilui kuin heinämiehet ja hihat ständi oli rikki niin että haitsua ei voinut avata/sulkea ollenkaan.
 
Kerronpa nyt vielä jotain astetta nolompaa. Diggailin siihen aikaan kovasti stratovariusta ja jostain sain tietooni että jörg michaelilla oli setissään myös oktobanit. Tottakai nokkelana poikana keräilin muutaman tyhjän pringles purkin ja jollain säälittävällä rautalankaviritelmällä yritin saada niitä settiin kiinni. Kun useiden rautalankametrien ja yhden jesarirullan jälkeen pringlespurkit olivat viimein setissä, oli testauksen aika. Ekalla löynnillä koko naurettava viritelmä lensi kuin leppäkeihäs tuhoten samalla huteran peltiständin missä koko systeemi oli kiinni. Ständissä ollut crashi tipahti syliini ja halkaisi peukalon kynnen. Kyllä muuten näin 10 vuoden jälkeen naurattaa! Sen kun ois saanu videolle! :D Voi jessus.. luulisi äkkiänäisempää hävettävän.

Kerronpa nyt vielä jotain astetta nolompaa. Diggailin siihen aikaan kovasti stratovariusta ja jostain sain tietooni että jörg michaelilla oli setissään myös oktobanit. Tottakai nokkelana poikana keräilin muutaman tyhjän pringles purkin ja jollain säälittävällä rautalankaviritelmällä yritin saada niitä settiin kiinni. Kun useiden rautalankametrien ja yhden jesarirullan jälkeen pringlespurkit olivat viimein setissä, oli testauksen aika. Ekalla löynnillä koko naurettava viritelmä lensi kuin leppäkeihäs tuhoten samalla huteran peltiständin missä koko systeemi oli kiinni. Ständissä ollut crashi tipahti syliini ja halkaisi peukalon kynnen. Kyllä muuten näin 10 vuoden jälkeen naurattaa! Sen kun ois saanu videolle! :D Voi jessus.. luulisi äkkiänäisempää hävettävän.
 
Ei tässä ole mitään hävettävää. Osoittaa vaan, että polte ja intohimo on ollut kova
soittamista kohtaan ja sehän on kaikkein tarkeintä.

Noo... eräässä toisessa koulussa on kaikkien korvia hivelemässä lämmin ja dynaaminen Tama -rumpusetti. Symbaaleina eläväiset parasta Paiske 302-sarjaa olevat lautaset.
 
Rumpupenkkinä toimii parhaiten soittoon soveltuva tavallinen selkänojallinen puutuoli. Kyllähän tuota nyt soittaa mutta hyvin kaukana se on nautinnosta. Se on jokaista soittajaansa parempi; aina kun yrittää jotain juttua mikä millä tahansa muulla setillä kuulostaa hyvältä niin tuleekin nyrkki naamaan ja jotain ihan käsittämättömän hirveää korvasta sisään. Ja toisesta ulos. Ja kuulo menee.
302:sten dynamiikka on tietenkin luokkaa "lyö täysiä tai en tee ääntä". Sustain oli tietenkin täysin hanurista koko setissä. Pariin otteeseen erehdyin lyömään lattiatomia; kaduin tekoani heti.
 
Sanotaanko vielä että aikasemmassa koulussani oli samankaltainen setti, mutta sitä kun soitti niin siitä sai jopa nauttiakin.
 
Kerronpa nyt vielä jotain astetta nolompaa...
Hoho:)

Kai se eka settini oli aika onneton:
 
Enson pahvilaatikko, metalliviivain ja sikli rautanaulalla yhteen ja näin saimme haitsun virkaa toimittavan systeemin. Dronningholm purkki ja muovikassi kalvoksi teki tomin virkaa.
 
Ensimmäinen rumpusetti oli osittain oikeita ja osittain itsetehtyjä rumpuja. Symbaali kaatui monta kertaa. Kerran kitaristin Maya LesPaulin kulmaan. Riden väänsivät kitaristit stetsoniksi ja laittoivat pahvista lännenmiehen hahmon standiin selvennykseksi.
 
Pro Pedal bassarin pedaali on antanut aivan uuden ja osittain osuvan vertauksen kaikelle sonnalle, jonka nimeen laitetaan pro-etuliite.

Huonoin tais olla ehkä omistamani Millennium-setti kolmenollakakkosilla =E

kyllä melkein mistä vaan rummuista saa siedettävät tuntumaltaa, jos säätää. yleensähän stockpellit on ihan karmeeta kuraa, ainakin halppisseteissä. hardware on toinen mikä on yleensä noissa halpaseteissä ihan paskaa. itellä on newsoundin rummut, jossa on nyt paisteen pellit ja taman hardware ja oon onnistunu säätään noi itelle sopiviks.
 
Niin ja kalvovaihdot vaikuttaa tietenkin rumpujen saundiin huomattavasti. ite on nyt niin kauheen tarkka oo rumpujen saundin suhteen ,kuhan saundi on terveen kuulonen aika kuulu mitään omituisia sivuääniä.
 
E: kaverilla on rummut jotka on varmasti maailman karmeimmat rummut, saundi on käsittämättömän paska ja bassarin pedaali napsuu kiinnitys ruuviin ja tulee oudossa asennossa bassarin kalvoon, ja tosiaan pedaali on todella hidas liikkeinen, hihat teline oli sentään siedettävä, samoin tomien kiinnitys. Virveli piti outoa ääntä, ikäänkuin jouset olisivat olleet liian löysät.
 
E: Olivat nuo newsoundit varmasti aika kamalat silloin aluks, esim. Newsoundin hihat teline on PASKIN mitä oon ikinä kokeillu. levyt ei pysy paikallaan... Nykyään nou on kyllä ihan siedettävät.