Rummut: rumpukamat ›

Tuntuu että aika moni, varsinkin aloitteleva rumpali ostaa kamansa sen perusteella mitä lukee netissä,tai musiikkilehtien isoissa mainoksissa.
 
Markkinajohtajana käsittääkseni on tällä hetkellä Pearl, jonka endorse-diilien ansiosta myös ko.merkin halvempia versioita myödään paljon.
 
Mutta näinhän se menee, nuorena on tärkeää saada ne rummut joita oma idoli käyttää...hyvänä esimerkkinä Joey Jordison-setti, jota joku aika meni melkein saman verran kaupaksi kuin mäyräkoiria lähi Siwasta.
Aika harva aloittelija vaan tuntuu tajuavan että itse jorma ei vedä millään aloittelijatason setillä.
 
Myöskin merkistä riippumatta netin syövereistä löytyvät "asiantuntija" komentit on lähinnä huvittavaa luettavaa tyyliin "meidän koululla oli aikanaan yhet Tamat,Slingerlandit tai Ludarit, ne oli ihan paskasoundiset" tms.
 
Eli kokemus rummuista perustuu johonkin halpismalliin (kouluille harvemmin ostetaan priimaa),joka on paskoilla kalvoilla varustettu, tuskin koskaan viritetty setti.
 
Väittäisin että suurinosa harrastelijoista ei osaa edes virittää rumpuja, saatikka valita niihin omaa käyttötarkoitusta vastaavia kalvoja jne.
Tässä tullaankin siihen että kommenteilla viitaten soundiin,tai rumpujen laatuun on painoarvoa aikalailla tasan nolla.
 
Itselläni on ns.ykkös settinä Ludwigin Super Classicit, olen niihin tyytyväinen. En kuitenkaan lähtisi väittämään niiden olevan maailman parhaat...muillakin merkeillä on omat huippusettinsä ja välillä tuntuu että Ludwigin suhteen asiat jakaantuu kahteen leiriin: jotkut vihaa ja toiset LIIOITTELEE niiden hyvyyttä.
 
Kukin valitkoon mieleisensä, mutta toivottavasti testaatte kamoja ennen kuin ostatte?Ja jos mahdollista, ottakaa mukaan kauppaan sellainen kaveri joka tajuaa rummuista jotain.
 
Millbrookin hinnat ovat aika kovat juu, mutta maksaahan ne muutkin huippumerkit hunajaa ;)
Ei muuta kuin ulkomailta tilaamaan niin saa halvemmalla jos Ludwigia tahtoo.

artsipartsi. Itselläni on ns.ykkös settinä Ludwigin Super Classicit, olen niihin tyytyväinen. En kuitenkaan lähtisi väittämään niiden olevan maailman parhaat...muillakin merkeillä on omat huippusettinsä ja välillä tuntuu että Ludwigin suhteen asiat jakaantuu kahteen leiriin: jotkut vihaa ja toiset LIIOITTELEE niiden hyvyyttä.
 
Aika veikeä jako. Liioittelee? Kuka se nyt semmoista tekee. Noita Ludwigeja on ollut niin monella eri speksillä, että vaikea on yleistää.
 
Sulla muuten ei ole Super Classicit. Super Classic on Ludwigilla setin kokoonpano, ei malli.
 
Super Classic on tämmöinen: 22 bd, 13 tt, 16 ft 5x14" sd ja peltistandi bassorummun päällä: http://picasaweb.google.com/mikaholl/Rumpukuvia#5182154143133582642
 
Classic Maple on mallisarja. Sulla lienee semmoiset? Tässä minun -89 Classic Maplet, joissa ei settikoostumuksella ole väliä: http://picasaweb.google.com/mikaholl/Rumpukuvia#5177309216819941858

No minusta se on aina liioittelua jos ei nähdä muiden merkkien huippuseteistä tai virveleistä samaa kuin Ludwigin vastaavista (tämä ei koske sinua).
 
Onhan nettipalstoilla havaittavissa selvää Ludwig vastaisuutta (yleensä nämä sellaisia tyyppejä, joilla ei ole mitään kokemusta ko.merkin huippuseteistä/virveleistä).
Perusteluna on yleensä vain ns.mielipide, ei perusteltu sellainen.Positiiviset kommentit tulee taas joko ammattisoittajilta tai puoliammattilaisilta joiden ei tarvitse kehua tiettyä merkkiä endorse-diiliensä vuoksi.
 
Minulle merkitsee perinteetkin jotain, joten jos nyt esimerkiksi Yamahalta on saatavana vastaava virveli supersensitive-koneistolla kun oma suprani on, niin ostan sen supran ihan varmasti (siis jos uudestaan pitäs ostaa).
Joidenkin mielestä tuo on typerää,mutta sitten on.
Ihan vain siitä syystä että arvostan sitä joka sen "pyörän" aikanaan keksi, en sitä joka väittää keksineensä saman jutun 50v myöhemmin.
 
Oman settini ostin käytettynä Jakke Junkkarilta ja ainakin myyntinimenä oli super classic.
Setii on virgin basarilla jne, eli super classicissako on tomitelineelle paikka basarissa?Hmm.
 
Jakke ainakin selitti minulle tuota super classic-classic maple eroa rungon paksuus eroilla...
Mutta juu, liekkö sitten classic maplet?Voip olla, itse kun en asiantuntija ole.
Tyytyväinen olen kyllä.

Eikös Super Classic ole 3 ply ja Classic Maple 6 ply?
 
edit. Itsekin olen kyllä huomannut Ludwigeista puhuttaessa sellaisen trendin, että niistä ei joko pidetä ollenkaan tai sitten niitä hehkutetaan maasta taivaaseen. Itse kuulun hehkuttajien joukkoon niin kauan kun kyseessä on vanha musa. Modernimmassa kamassa ne eivät mielestäni toimi yhtä hyvin kuin uudet setit, paitsi silloin kun kyseessä on ns. uusvanha musiikki.

Velli: Eikös Super Classic ole 3 ply ja Classic Maple 6 ply?
 
Legacy Classic on kolmikerrosrumpu ja Classic maple 6...

hollmi-5: Legacy Classic on kolmikerrosrumpu ja Classic maple 6...
 
Eikös Legacy ole näitä nykyajan tuotannon kamoja? Itse puhuin vanhoista 60-80-l. tuotteista.

Velli: Eikös Legacy ole näitä nykyajan tuotannon kamoja? Itse puhuin vanhoista 60-80-l. tuotteista.
 
Vuonna 1976 kolmikerrosrungot korvattiin 6-kerroksisilla rungoilla ja kaikkien settien yhteinen nimi oli Classic series.
 
Super Classic on nimi setille (kuten jo olin kertonut). Muita nimiä seteille olivat, Hollywood, Downbeat, New Yorker, Traveler, Club Date, Jazzette, Deluxe Classic, Big Beat, Pro Beat... Rungot julkaisuvuonnaan aina samaa materiaalia outfitista riippumatta.

hollmi-5: Vuonna 1976 kolmikerrosrungot korvattiin 6-kerroksisilla rungoilla ja kaikkien settien yhteinen nimi oli Classic series.
 
Super Classic on nimi setille (kuten jo olin kertonut). Muita nimiä seteille olivat, Hollywood, Downbeat, New Yorker, Traveler, Club Date, Jazzette, Deluxe Classic, Big Beat, Pro Beat... Rungot julkaisuvuonnaan aina samaa materiaalia outfitista riippumatta.
 
Mites muistelisin että 90-luvun kuvastossa oli kahta erilaista runkoa saatavilla? Muistaakseni toinen niistä oli super classic-nimellä.
Edit: Ja olisko toinen ollut classic-nimellä.
Edit2: Nyt kun muistini lokeroita kaivelen, niin toinen taisi olla 4-kerroksinen runko ja toinen 6-kerroksinen.
 
Edit3: Kas kas... http://www.ludwig-drums.com/features/hoamld/woodshellguide.php sivusto on kanssani samaa mieltä. Super Classic-runko oli -88 optiona _
"Super Classic: 4-ply for all sizes; lighter in weight, billed as having "clean, resonant sound"
(same price)
(Offered as an option; the Classic shells were still catalogued, described as producing a "deep, powerful" sound)"

markkuliini: Mites muistelisin että 90-luvun kuvastossa oli kahta erilaista runkoa saatavilla? Muistaakseni toinen niistä oli super classic-nimellä. Edit: Ja olisko toinen ollut classic-nimellä. Edit2: Nt kun muistini lokeroita kaivelen, niin toinen taisi olla 4-kerroksinen runko ja toinen 6-kerroksinen.
 
Muistelet muuten oikein ja minä väärin. Ludwigia sai ns. Super Classic-shellilla vuodesta 1988. Siinä oli nelikerrosrunko ilman vahvikerenkaita. Ja Classic shell oli siis 6 ply ja vuodesta 1976. Ja vuonna 1998 rungot olivat 6 ply täysvaahteraa.

Hmm, eli siis on mahdollista että omani ovat Super Classicit?
Eipä tuolla itselle niin väliä ole (soundit pelaa), mutta jos joskus myyn niin tiedän mallin.

artsipartsi: Hmm, eli siis on mahdollista että omani ovat Super Classicit?
Eipä tuolla itselle niin väliä ole (soundit pelaa), mutta jos joskus myyn niin tiedän mallin.
 
Siis settisi rungot ovat, mutta kuten aiemmin kirjoitin, oli Ludwigilla tapana nimetä ns. outfitit, vaikka ne koostuvat samanlaisista rungoista ja osin kootkin olivat samoja. Tokihan se tekee pelistä epäselvän, että sekä runkoa, että kokoonpanoa on nimetty samalla tavalla.

Ludwigeista vielä. Ludwig on täynnä erikoisia ratkaisuja noiden Made in U.S.A. -settiensä suhteen ihan pitkin firman 100-vuotiasta historiaa. Siksi moni kokenut ja pitkään Ludwigien parissa puuhastellut hjarrastajakin törmää erikoisuuksiin. Sarjanumerointikin on hyvin viitteellinen ja rumpujen iän määritys oli helpoimmillaan vuosien 1963-1968 välillä. Muutamia helpottavia yksityiskohtia toki on sen jälkeenkin ollut, mutta arviot ovat karkeita verrattuna vaikkapa Yamahaan, jonka tuotanto on hyvin numeroitu.
 
Esimerkiksi Modular-sarjan hardwarea saa edelleen tilauksesta, vaikka se on virallisista esitteistä hävinnyt ajat sitten.
 
Blue/Olive-badgea viljellään edelleen, vaikka se korvautui isolla keystonella jo 25 vuotta sitten. Nyt niitä laitellaan joihinkin setteihin ja (enimmäkseen jenkeissä myytäviin kakkoslaadun) virveleihin.
 
Muissakin kirjoituksissa olen usein saonnut, että en pidä Ludwigia parhaiten tehtynä rumpuna , mutta se fiilis, jonka noista saan, on vertaansa vailla. Johtuu paljon (myönnän kernaasti) poikavuosien mielikuvista ja rumpaleista, jotka niillä soittivat. Ian Paice, John Bonham, Cozy Powell ja Remukin ;-)

 
Mutta näinhän se menee, nuorena on tärkeää saada ne rummut joita oma idoli käyttää...hyvänä esimerkkinä Joey Jordison-setti, jota joku aika meni melkein saman verran kaupaksi kuin mäyräkoiria lähi Siwasta.
Aika harva aloittelija vaan tuntuu tajuavan että itse jorma ei vedä millään aloittelijatason setillä.
 
Joskus olisi myös kiva tietää, millä setillä joku endorsement-tyyppi sitten nauhoituksensa ja hittilevynsä vetää. Että onko se sponssisetti vain julkisesiintymisiä varten, ja studion hämyssä soitetaan jollain ihan muulla.
 
Myöskin merkistä riippumatta netin syövereistä löytyvät "asiantuntija" komentit on lähinnä huvittavaa luettavaa tyyliin "meidän koululla oli aikanaan yhet Tamat,Slingerlandit tai Ludarit, ne oli ihan paskasoundiset" tms.
 
Eli kokemus rummuista perustuu johonkin halpismalliin (kouluille harvemmin ostetaan priimaa),joka on paskoilla kalvoilla varustettu, tuskin koskaan viritetty setti.
 
Pakko kaiholla muistella: meitillä oli yläaste-lukiossa Yamahan 8000-sarjalaiset. Niillä kyllä soitteli jopa ne pienet esiintymiset, kun vaan vähän viritteli ja vei omat pellit mukanaan ;)