Rummut: rumpukamat ›

Kylläpäs oli kertakaikkisen ihanaa tykitellä basarilla menemään kun monen vuoden jälkeen hoksasin ottaa pois sen pienellä reiällä varustetun etukalvon ja laittaa kiinni alkuperäisen Recording Customien tehdaskalvon eli sen jossa on helvetin iso reikä keskellä! Kyllä se vaan helpompaa on näin, sanokaa mitä sanotte. (Ja ennenkuin joku kysyy niin juu, soitan kantapää ylhäällä pääasiassa.)

Mösjöö: Kylläpäs oli kertakaikkisen ihanaa tykitellä basarilla menemään kun monen vuoden jälkeen hoksasin ottaa pois sen pienellä reiällä varustetun etukalvon ja laittaa kiinni alkuperäisen Recording Customien tehdaskalvon eli sen jossa on helvetin iso reikä keskellä! Kyllä se vaan helpompaa on näin, sanokaa mitä sanotte. (Ja ennenkuin joku kysyy niin juu, soitan kantapää ylhäällä pääasiassa.)
 
Kokeilehan joskus tekniikkaa, jossa et hautaa nuijaa, vaan annat nuijan pompata kalvolta. Bassorumpu kuulostaa isommalta. Tosin se tekniikka on alkuun aika hankala, jos on tottunut hautaamaan, eli jättämään nuijan kalvolle.

Krice: Laitoin 12" ja 13" tomeihin snare side -kalvot, sekä ylä- että ala. Tuntuu siltä, että ne sopii soittodynamiikkaan paremmin kuin varsinaiset tomikalvot. Sattumalta oli molempiin emperor lyöntipuolelle ja diplomat alakalvoksi. 10" tomiin vähän erilaiset kalvot, diplomat skyntone ja alakalvoksi ambassador snare side. Näiden virittäminenkin on helpompaa kuin normikalvojen, tosin virettä ei saa kovin alas, koska kalvo alkaa muuten pärisemään. Kestävyys on vielä kyseenalaista, mutta kyllähän tuollainen emperor (muistaakseni 300 paksuus, vai onko se 500?) snare sidekin on yllättävän kestävä.
 
Diplomat 2 mil, Amabassador 3 mil, Emperor 5 mil ja skyntone 5 mil plus 3 mil pintalaminaatti. Resopuolen kalvot ei kestä kuin aivan hipsuttelua lyöntipuolella. Normaali Diplomat lyöntipuolella ja resona on kovin kehuttu, mutta lyöntikalvo menee siinäkin helposti lommoille.

hollmi-5: Kokeilehan joskus tekniikkaa, jossa et hautaa nuijaa, vaan annat nuijan pompata kalvolta. Bassorumpu kuulostaa isommalta. Tosin se tekniikka on alkuun aika hankala, jos on tottunut hautaamaan, eli jättämään nuijan kalvolle.
 
Kantapää alhaalla, nuija irti oli se tekniikka jolla toki aloitin silloin 1990-luvun alussa. Jossain vaiheessa rockia ja punkia soittaessa treeneissä ja keikoilla oli vaan siirryttävä kantapää ylhäällään ihan volyymi- ja auktoriteettisyistä. Ei Marshallien kanssa kilpailla hissutellen.
 
Nykyään käytän molempia tekniikoita aina vähän tilanteesta riippuen mutta kyllä pääsääntöisesti kantapää ylhäällä silloin kun TYKITELLÄÄN.

Mösjöö: Kylläpäs oli kertakaikkisen ihanaa tykitellä basarilla menemään kun monen vuoden jälkeen hoksasin ottaa pois sen pienellä reiällä varustetun etukalvon ja laittaa kiinni alkuperäisen Recording Customien tehdaskalvon eli sen jossa on helvetin iso reikä keskellä! Kyllä se vaan helpompaa on näin, sanokaa mitä sanotte. (Ja ennenkuin joku kysyy niin juu, soitan kantapää ylhäällä pääasiassa.)
 
Unohtamatta sitä, että sehän on ulkonäöllisesti ainoa oikea - edellyttäen, että logo on sitä vanhaa mallia ilman äänirautalogoa :)
 
https://thumbs.worthpoint.com/zoom/ … 13c49c86db36c3f3504097893af93ab.jpg

AP: Unohtamatta sitä, että sehän on ulkonäöllisesti ainoa oikea - edellyttäen, että logo on sitä vanhaa mallia ilman äänirautalogoa :)
 
Tottakai on! Ei mitään uuden ajan äänirautoja power-syvyiseen RC-settiin härregyyd.

Itekki oon ruvennu hautailemaan jazz-kontekstissa enemmän.
 
... ja beat-kontekstissa.
 
...ja brasilia-kontekstissa tahtien alkuun.
 
mutta irtaalleenkin lähtee edelleen.

Puuhailukertomus.
 
Olin joskus aikapäivää sitten ostanu vanhan Axis A -polkimen. Se osoittautui pian niin kehnokuntoiseksi että jäi hyllylle. Kuitenkin hissuksiin aloin poljinta kunnostaa ja nyt tänään vihdoin sain totaalisen poljinrempan valmiiksi.
 
---
 
Ongelma 1: Polkimen nuijaa pitelevä pultti oli katkennut reikäänsä.
 
Korjaavat toimenpiteet:
- pähkäily
- katkeneen nysän ulosruuvauksen epäonnistunut yritys
- polkimen kuskaaminen kaverille jolla kunnon vehkeet nysän poistoon
- uuden tuumakierteisen pultin metsästys, osto ja paikoilleenasennus
 
---
 
Ongelma 2: Akselin toinen konelaakeri oli kehittänyt välystä.
 
Korjaavat toimenpiteet:
- pähkäily
- oikeanlaisen tuumakokoisen laakerin metsästys ja osto
- nuijanpitimen irrotus akselista
- akselin ulosnaputtelu
- vanhan laakerin ulosnaputtelu
- uuden laakerin sisäännaputtelu
- akselin paikoilleennaputtelu
- nuijanpitimen paikoilleenkiristys
 
---
 
Ongelma 3: Akselissa on kiinni osa jota jousi kääntää. Sen laakeri oli rikki.
 
Korjaavat toimenpiteet:
- pähkäily
- DW 9000-polkimen jousen laakerin metsästys ja osto
- laakerin kiinnitys paikoilleen sopivan pituisella uppokantaisella pultilla + aluslevykasalla
- alkuperäisen jousen korvaaminen DW:n jousella
 
---
 
Ongelma 4: Polkimen levyn kantapalan alkuperäinen "laakerointi" oli kehittänyt välystä. Välystä poistaessa alkuperäinen asetinruuvi halkesi. Samassa yhteydessä koko alkuperäinen syteemi tuli todettua aivan paskaksi.
 
Korjaavat toimenpiteet:
- pähkäily
- uuden konelaakeroidun kantapalan tilaaminen ulkomailta
- vanhan kantapalan irrotus
- uuden kantapalan pakoilleenasennus
- vanhan kantapalan dremelöinti etureunastaan tasaiseksi
- kahden uuden reiän poraaminen pohjalevyyn
- dremelöidyn kantapalan kiinnitys paikoilleen
 
---
 
Noiden lisäks tietty vaihdoin alkuperäisen Axis nylonnuijan normaalin ihmisen huopanuijaks.
 
Kuva valmiista polkimesta:
https://u.cubeupload.com/Konsta/hTzxbY.jpg
 
Lähikuva uudesta konelaakeroidusta kantapalasta ja vanhasta dremelöidystä kantapalasta:
https://u.cubeupload.com/Konsta/uL940q.jpg
 
Aikaa tähän koko hankkeeseen meni kaiken kaikkiaan yli kaksi vuotta. Hommaa oli kyllä mutta lopputulos on vaikka ei ehkä kaunis niin erittäin toimiva. Väitän että poljin on nyt parempi kuin tehtaalta tullessa.

Pitipä vaan tulla toteamaan että 1970- ja 1980-luvun alun Made in Japan tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin mitä ehkä tänään ajattelemme sen tarkoittavan.
 
Purin ja putsasin just tossa Taman vanhan Swingstar teräsvirvelin. Mallinumero on 6075.
 
Ei kyllä vakuuta. Esimerkiks maton syvennys on noin 3-4cm eri kohdassa kuin mihin maton mekanismin reiät on rummun kyljessä laitettu. Täytyy itte porata uudet reiät oikeaan kohtaan näköjään.

Mösjöö: Pitipä vaan tulla toteamaan että 1970- ja 1980-luvun alun Made in Japan tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin mitä ehkä tänään ajattelemme sen tarkoittavan.
 
Purin ja putsasin just tossa Taman vanhan Swingstar teräsvirvelin. Mallinumero on 6075.
 
Ei kyllä vakuuta. Esimerkiks maton syvennys on noin 3-4cm eri kohdassa kuin mihin maton mekanismin reiät on rummun kyljessä laitettu. Täytyy itte porata uudet reiät oikeaan kohtaan näköjään.
 
Taman Swingstar oli Taman halvin rumpu silloin. Kun ottaa 70-luvun lopun Taman jonkun muun sarjan, Yamahan tai Pearlin, niin huomaa aivan mahdottoman laadunparannuksen sitä edeltäviin japanilaisiin rumpuihin, jotka valmistettiin kopioina jenkkirummuista ja monella eri merkillä.
 
Tama toi jämäkän hardwaren ja monta upeaa settiä (Imperialstar, Fibrestar ja Superstar). Yamaha 9000-sarjan ja Pearl omat pro-tason rummut.
 
Eli otit huonoimman mahdollisen aikakautensa rummun ja sillä sitten leimaat koko aikakauden japanilaisen rumputuotannon?

hollmi-5: Eli otit huonoimman mahdollisen aikakautensa rummun ja sillä sitten leimaat koko aikakauden japanilaisen rumputuotannon?
 
Sulla on kyllä kieltämättä pointti tässä!

Mösjöö: Sulla on kyllä kieltämättä pointti tässä!
 
Japanilaiset tekivat valtavan laatuloikan, kaappasivat jenkkirummuilta endorsereita ja mainostivat ahkerasti. Esitteet olivat hienoja ja niitä jaeltiin paljon musiikkiliikkeissä. Tuloksena esimerkiksi Rogersin kuihtuminen. Tama kopioi Rogersin lugin ja monta HW-juttua ihan surutta.
 
Tuli Taman legendaarinen Titan-hardware ja se loi pohjan maineelle Taman hyvästä raudasta myös halvemmissaja kevyemmissä telineissä. Telineistä tuli valtavan raskaita ja ainoastaan Sonor teki vielä painavampia standeja. Yamahan peltitelineissä oli raskaat tuplajalkaiset alaosat ja hieno idea, jolla puomistandista sai suoran, kun puomin voi pujottaa ylimmän putken sisään.
 
Satsaukset olivat isoja. Cozy Powell houkuteltiin Ludwigilta pois lupaamalla Yamahan uudet crossipyörät paitsi Cozylle, koko kiertuehenkilökunnalle. Rainbown kiertueelta palatessa Englannissa odotteli pitkä rivi moottoripyöriä.

Mösjöö: 1970- ja 1980-luvun alun Made in Japan tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin mitä ehkä tänään ajattelemme sen tarkoittavan.
 
Mielestäni tämä toteamus pitää silti paikkansa, vaikka hollmi hyvin luonnehtikin tuota 70-luvun aikana otettua laatuloikkaa japanilaistehtaiden tuotoksissa.
 
60-luvun mindset on ollut, että MIJ on kaukoidän kehnoa halpatuotantoa. Tällä vuosituhannella MIJ on arvokkaamman laatutuotannon indikaatio. Tuo 70-/80-luvun vaihde sitten on edustanut murrosaikaa jolloin japanilainen tuotanto on kattanut koko laatuskaalan halpiksesta huippuun. Siihen aikaan MIJ on tosiaan tarkoittanut eri asiaa kuin nykyään: valmistusmaa joka ei takaa mitään tiettyä laatutasoa.

Onhan mullakin Made in Japan Recording Customit (luulen että 1980-luvun puolelta) ja toden totta ne on kyllä valmistuksensa tasolta eri laatuluokkaa kuin toi Swingstar, nimittäin parempaa laatuluokkaa, huisin paljon parempaa.
 
Mutta ei tuommoisia pikkuseikkoja välttämättä muista just sillä hetkellä kun on närkästyny peltivirvelin paskuudesta ja haluaa asiasta kertoa!
 
(Mutta mun täytyy silti kyllä sanoa että mun mielestä se yksi Made in England Recording Custom -tomi jonka omistan on kyllä vielä pikkuisen paremmin viimeistelty kuin ne japanilaiset toverinsa. Ero ei kyllä ole iso. Mutta silti.)

Silloin kun on henk.koht lama-aika ja pa niin torit ja muut pursuaa settejä mitä ns. tarvisin ja olisi pakko ostaa, mutta nyt kun on talous mallillaan ja massia valmiina niin ei löydy mitään...
Ludwig setti olis hakusessa, mieluusti 20 10 12 14 kokoisina mutta koot nyt joustaa toki jos muuten miellyttää.
Budjetti joustaa, näitä uudempia halpiksia en halua. Ulkonäkö saa olla karu kunhan on kunnostuskelpoiset, se onnistuu kyllä.
Nyt on Premierin vanhemmat APK ja XPK setit mitkä jää mutta noista pitäisi tasoa nostaa vähän.

sahkuifk: Silloin kun on henk.koht lama-aika ja pa niin torit ja muut pursuaa settejä mitä ns. tarvisin ja olisi pakko ostaa, mutta nyt kun on talous mallillaan ja massia valmiina niin ei löydy mitään...
Ludwig setti olis hakusessa, mieluusti 20 10 12 14 kokoisina mutta koot nyt joustaa toki jos muuten miellyttää.
Budjetti joustaa, näitä uudempia halpiksia en halua. Ulkonäkö saa olla karu kunhan on kunnostuskelpoiset, se onnistuu kyllä.
Nyt on Premierin vanhemmat APK ja XPK setit mitkä jää mutta noista pitäisi tasoa nostaa vähän.
 
Etsintä on parasta aikaa rumpuharrastukselle. Aikansa kun odottaa, niin jostain se sopiva nousee esiin.

näpsäkän näköinen maple custom -setti oli torilla, onkohan enää. Oikeat tomikoot ja kaikki.

Mösjöö: Onhan mullakin Made in Japan Recording Customit (luulen että 1980-luvun puolelta) ja toden totta ne on kyllä valmistuksensa tasolta eri laatuluokkaa kuin toi Swingstar, nimittäin parempaa laatuluokkaa, huisin paljon parempaa.
 
Toki hintaluokka ja päämäärä olivat aivan toiset, vähän kuin löisi rinnakkain ison Lexusin ja Nissan Noten. Ja silti Swingstaritkin 80-luvulla olivat "peruskunnollista" laatua justiin kuten tässä jo viitataankin. Ei petä kierre tai irtoa niitti kuten varsinaisista halpiksista. Runkomateriaaleissa tulee sitten se suurin tasoitus.
 
(Mutta mun täytyy silti kyllä sanoa että mun mielestä se yksi Made in England Recording Custom -tomi jonka omistan on kyllä vielä pikkuisen paremmin viimeistelty kuin ne japanilaiset toverinsa. Ero ei kyllä ole iso. Mutta silti.)
 
Jokos se tämä liittyisi siihen vaiheeseen, kun Yamaha Premierin pelasti. Silloinhan Englannissa tehtiin monenmoista, ja onhan se vanha käsityömaa toki. Jonkun muun päälle siellä ei ymmärretä, päätellen siitä miten alamaissa vanha, kunniakas merkki näyttäisi nykyään olevan.

Joo kyllä toi Premierin tehtaalta varmasti on toi Recording Customini.
 
Mistä tulikin mieleeni että jumalauta toi yks 1970-luvun Premierin tomi (kaiketi "Elite") jonka satun omistamaan on hienosti tehty ja designattu esine.
 
Ensinnäkin Premierin valuvanteet (kaikkine pienine variaatioineen) on musta kaikkien aikojen kaunein vannedesign.
 
Toisekseen jopa viritysruuvien design on aivan loppuun saakka mietitty. Vanteen läpi tuleva pätkä on paksumpi ja istuu vanteen reikään just täydellisesti.
Sitten taas se näkyville jäävä osa sitä viritysruuvia on täysin vailla kierteitä, ohut ja sileä ja kromattu ja huolitellun näköinen.
Kierteitä on vain siellä ruuvin päässä, siinä osassa joka uppoaa lugin mutterin sisään näkymättömiin.
Tää tarkoittaa että Premierin on täytynyt valmistaa eri pituisia viritysruuveja eri syvyisille rummuille.
Todella kaunista, todella huolellista työtä.
 
https://u.cubeupload.com/Konsta/S8xRVf.jpeg
 
On ruvennu pikku hiljaa himottamaan hommata kokonainen vanha Premier-setti. Onneks ei oo rahaa.

Mösjöö: Joo kyllä toi Premierin tehtaalta varmasti on toi Recording Customini.
 
Mistä tulikin mieleeni että jumalauta toi yks 1970-luvun Premierin tomi (kaiketi "Elite") jonka satun omistamaan on hienosti tehty ja designattu esine.
 
Ensinnäkin Premierin valuvanteet (kaikkine pienine variaatioineen) on musta kaikkien aikojen kaunein vannedesign.
 
Toisekseen jopa viritysruuvien design on aivan loppuun saakka mietitty. Vanteen läpi tuleva pätkä on paksumpi ja istuu vanteen reikään just täydellisesti.
Sitten taas se näkyville jäävä osa sitä viritysruuvia on täysin vailla kierteitä, ohut ja sileä ja kromattu ja huolitellun näköinen.
Kierteitä on vain siellä ruuvin päässä, siinä osassa joka uppoaa lugin mutterin sisään näkymättömiin.
Tää tarkoittaa että Premierin on täytynyt valmistaa eri pituisia viritysruuveja eri syvyisille rummuille.
Todella kaunista, todella huolellista työtä.
 
https://u.cubeupload.com/Konsta/S8xRVf.jpeg
 
On kyllä.
 
Välipalaksi hauska video, joka kertoo että työvoimavaltaista se oli tekeminen vielä 1980-luvullakin: https://www.youtube.com/watch?v=Xnr5NC2WIqU
 
On ruvennu pikku hiljaa himottamaan hommata kokonainen vanha Premier-setti. Onneks ei oo rahaa.
 
Sama homma, vaikka ei edes ihan noin vanhaa kuin Eliteä. Kunhan on englantilainen ja punainen P kyljessä.