Rummut: rumpukamat ›

Ei kyynerpäällä =D Kämmen kalvoa vasten mahdollisimman isolle pinta-alalle ja toinen käsi päälle. Kropalla saa hyvin painoa. Ja tämä vasta sitten kun on saatu aikaiseksi löysähkö tasavire. Eli ei sormikireydellä. Kuka on muuten puhunut "ylivireestä", siis paitsi sinä?

Kailis: Ei kyynerpäällä =D Kämmen kalvoa vasten mahdollisimman isolle pinta-alalle ja toinen käsi päälle. Kropalla saa hyvin painoa. Ja tämä vasta sitten kun on saatu aikaiseksi löysähkö tasavire. Eli ei sormikireydellä. Kuka on muuten puhunut "ylivireestä", siis paitsi sinä?
 
usemmat puhuu siitä että pitäis kiristää tosi kireelle yön ylija sitte vasta virittää...

rumpal1: usemmat puhuu siitä että pitäis kiristää tosi kireelle yön ylija sitte vasta virittää...
 
Tää on ihan hyvä naisten kanssa =D

Tämän on joku varmaan joskus linkittänyt. http://www.youtube.com/watch?v=7wGA1YgQ6zw 2:30 eteenpäin on hyvä tapa asetella kalvo bassorumpuun. Mahtaa tehdä toisen puolen viisteille muuten hyvää... Samassa videossa on myös se legendaarinen pyyhedemppi.

Mahtaa tehdä toisen puolen viisteille muuten hyvää.
 
Erittäin hyvä huomio siellä. Sitten kun se 126 kiloinen Erkki tekee tuon saman betonilattialla katsottuaan tuon videon niin aijai että sattuu. Varsinkin kun tajuaa ettei ole diiliä Taman (eikä minkään muunkaan) kanssa eikä tule, koska jos on niin hölmö että tekee juutuub-videon perässä kaiken mitä isot pojat näyttää eikä ajattele omilla aivoillaan niin se on ihan oikein Erkille.

Pakko sanoa että Kailiksella on ehkä parhaimpia kommentteja tällä forumilla :D
Kiitos näistä!
 
http://www.youtube.com/user/bobgatzen
Tämän hepun viritys viedot kannattaa kahlata läpi.
Oikeasti rumpujen soundi on parantunut sekä bändin kanssa soittaessa että ilman.
 
Mutta virittää ja opettelee rumpujen sekä kalvojen fysiikkaa vähän ja virittää niin perkeleesti lisää.
 
Kärsivällisyyttä kanssa siihen opetteluun ihmisille!

Olen usein ihmetellyt sellaista neuvoa, jossa kalvoa aloitetaan löysäämään, jos on liian korkea vire, siis että soundi haetaan tuolla tavalla "yläkautta" alaspäin.
Mun (ihanoma) fysiikan laki sanoo, että kun kalvo ei ole mitään kumia, viritettäessä alaspäin sointi vähenee ja botne lähes katoaa ja usein jää jäljelle pelkkä maton kaamea räsähdys.
Siksi aloitan esim uudelleenvirityksen aina "alakautta" ylöspäin. Uskaltaisin veikata, että paremmissakaan virveleissä kalvo ei soi parhaalla mahdollisella tavalla toisinpäin viritettäessä. Kyse on kalvon fysiikasta.
Kommentit tervetulleita, varsinkin kun snaren viritys on vielä kovin hakusessa.

...josta jatkan vielä lyhyesti. Ajatellaan, että : olen saanut (Sensitone Brass ja MMX)-virvelini juuri soimaan hienosti ilman mattoa, millä tahansa sävelkorkeudella, ja laitan maton päälle huom. riittävän löysällä ja soundi, erityisesti botne (se "duum") on lähes tiessään. Mikitettäessä sen kyllä aina kaivaa jostakin, mutta haluaisin sen tulevan myös akustisesti suoraan korviini, silloin kun PA:ta ei ole käytössä.
Neuvoja !
ps. korvausta vastaan : jos joku on kiinnostunut tulemaan viritystutkimusmatkalle Hgin Pajamäkeen (Pearl Session Custom).
pps. juu, kopsasin kirjoitukseni toisesta topicista, kun tuntui olevan vika paikassa...

Mulla, kun on noissa DW:issä se joku "Timbre matced"-sydeemi, eli rungot on valittu resonanssitaajuudeltaan, yhteen sopiviksi. Sielä sitten sisällä lukee, mikä nuotti missäkin rummussa on. Käytännössä siis kalvotonta rumpua, kun roikottaa jotenkin, että se pääsee värähtelemään vapaasti, sitä esim maletilla koputtamalla, soi se tietyllä taajuudella. Näiden taajuuksien perusteella sit valitaan settiin pöntöt, jotka sopii hyvin yhteen, sointinsa puolesta.
 
Virittelin eilen tomit soimaan samaan nuottiin runkojen kanssa, ylä- ja alakalvo ihan samaan ääneen. Täytyy sanoa, että hyvin soi silleensä. Kohtuu demppaavat kalvot, Aquarian response-2 coated, toimii hyvin, kompensoidessaan, tasavireen tuomaa avointa ja vapaata sointia.
 
Homma hoitui kivasti, kromaattista viritysmittaria käyttäen. Rumpu sylissä, toinen kalvo polvilla niin, että polvet demppaa sen. Sitten sormilla kevyesti reunasta napauttaa kalvon soimaan ja antaa mittarin tunnistaa sävel. Keskeltä lyömällä kalvo ei jotenkin lähde soimaan niin puhtaasti ja kun volyymia ei tarvitse hirveesti, reuna näpäys toimii parhaiten.
 
Jokaisen ruuvin seutu pitää toki saada samaan nuottiin, ettei sointi "wouvaa", kun kaksi lähellä toisiaan olevaa säveltä ei olekaan ihan samassa nuotissa. Se hoituu tietty ilman mittaria, vertailemalla sointeja, eri ruuvien tuntumaan napauttelemalla, sormenpäällä esim. Äänet saattaa hyvinkin alkaa kuulostamaan jo samoilta, mutta mahdollinen "wouvaus"-efekti, kalvon kokonaissoinnissa, kertoo karun totuuden; vasta kun se on tiessään, on kalvo vireessä.
 
Sit sama homma toiselle kalvolle. Aikaahan tossa menee, kun ruuvien keskinäinen, samaan ääneen virittäminen vie, jo saavutettusta rummun rungon taajuudesta taas huti. Eli taas tarvii koko ruuvisettiä säätää ylemmäs tai alemmas ja tehdä keskinäisviritys uudestaan.
 
En tiedä oliko joku jo moisia sepostellut, mutta olimpa innoissani ja kirjoitin, enkä jaksanut kaikkia postauksia läpi käydä.

ÄM: Mulla, kun on noissa DW:issä se joku "Timbre matced"-sydeemi, eli rungot on valittu resonanssitaajuudeltaan, yhteen sopiviksi. Sielä sitten sisällä lukee, mikä nuotti missäkin rummussa on. Käytännössä siis kalvotonta rumpua, kun roikottaa jotenkin, että se pääsee värähtelemään vapaasti, sitä esim maletilla koputtamalla, soi se tietyllä taajuudella. Näiden taajuuksien perusteella sit valitaan settiin pöntöt, jotka sopii hyvin yhteen, sointinsa puolesta.
 
Virittelin eilen tomit soimaan samaan nuottiin runkojen kanssa, ylä- ja alakalvo ihan samaan ääneen. Täytyy sanoa, että hyvin soi silleensä. Kohtuu demppaavat kalvot, Aquarian response-2 coated, toimii hyvin, kompensoidessaan, tasavireen tuomaa avointa ja vapaata sointia.
 
Homma hoitui kivasti, kromaattista viritysmittaria käyttäen. Rumpu sylissä, toinen kalvo polvilla niin, että polvet demppaa sen. Sitten sormilla kevyesti reunasta napauttaa kalvon soimaan ja antaa mittarin tunnistaa sävel. Keskeltä lyömällä kalvo ei jotenkin lähde soimaan niin puhtaasti ja kun volyymia ei tarvitse hirveesti, reuna näpäys toimii parhaiten.
 
Jokaisen ruuvin seutu pitää toki saada samaan nuottiin, ettei sointi "wouvaa", kun kaksi lähellä toisiaan olevaa säveltä ei olekaan ihan samassa nuotissa. Se hoituu tietty ilman mittaria, vertailemalla sointeja, eri ruuvien tuntumaan napauttelemalla, sormenpäällä esim. Äänet saattaa hyvinkin alkaa kuulostamaan jo samoilta, mutta mahdollinen "wouvaus"-efekti, kalvon kokonaissoinnissa, kertoo karun totuuden; vasta kun se on tiessään, on kalvo vireessä.
 
Sit sama homma toiselle kalvolle. Aikaahan tossa menee, kun ruuvien keskinäinen, samaan ääneen virittäminen vie, jo saavutettusta rummun rungon taajuudesta taas huti. Eli taas tarvii koko ruuvisettiä säätää ylemmäs tai alemmas ja tehdä keskinäisviritys uudestaan.
 
En tiedä oliko joku jo moisia sepostellut, mutta olimpa innoissani ja kirjoitin, enkä jaksanut kaikkia postauksia läpi käydä.
 
Hehee, faija juuriki tuossa selitti kuinka ne aikanaan sedän kanssa purki rummut ja laitto kannut roikkumaan ja kopautteli kumivasaralla runkoja ja äänitti niiden ominaistaajuudet. Virittäessä kalvoja ne kuunteli äänityksiä ja kirrailivat yhtä paksut ylä- ja resokalvot runkojen ominaistaajuuteen. Tämä siis yli 10 vuotta sitten ihan vaan maalaisjärjellä kokeilumielessä. Faija pohtikin että onkohan muut kokeilleet samaa ja että onkohan tossa ylipäänsä mitään perää. Näemmä on..

keitiiem: Hehee, faija juuriki tuossa selitti kuinka ne aikanaan sedän kanssa purki rummut ja laitto kannut roikkumaan ja kopautteli kumivasaralla runkoja ja äänitti niiden ominaistaajuudet. Virittäessä kalvoja ne kuunteli äänityksiä ja kirrailivat yhtä paksut ylä- ja resokalvot runkojen ominaistaajuuteen. Tämä siis yli 10 vuotta sitten ihan vaan maalaisjärjellä kokeilumielessä. Faija pohtikin että onkohan muut kokeilleet samaa ja että onkohan tossa ylipäänsä mitään perää. Näemmä on..
 
Sonorilla oli laadunvalvonnassa työntekijä, joka soitti malletilla rungot läpi. Jos runko ei soinut, heitettiin se roskiin. Tämä jo kymmeniä vuosia sitten.

hollmi-5: Sonorilla oli laadunvalvonnassa työntekijä, joka soitti malletilla rungot läpi. Jos runko ei soinut, heitettiin se roskiin. Tämä jo kymmeniä vuosia sitten.
 
No kyllä vaan, käy järkeensä, mutta kuulostaa aika hurjalta että sieltä tulee runkoja jotka ei soi.. Roskiin kyllä joutaa semmoset Sonorit! ;D Toihan sun asias ei nyt liittynyt rummun virittämiseen millään tavalla, ainoastaan rungon laadun tietynlaiseen tarkastamiseen, mutta väliäkös tuolla.

keitiiem: No kyllä vaan, käy järkeensä, mutta kuulostaa aika hurjalta että sieltä tulee runkoja jotka ei soi.. Roskiin kyllä joutaa semmoset Sonorit! ;D Toihan sun asias ei nyt liittynyt rummun virittämiseen millään tavalla, ainoastaan rungon laadun tietynlaiseen tarkastamiseen, mutta väliäkös tuolla.
 
Liittyy se. Olisi se varmaan voitu sävelkin siihen rungon kylkeen laittaa. DW sen sitten teki. Ihmeellistä olisi se, että DW:n samoja runkoja tulisi saman kokoisia oikeasti eri sävelillä. Se vasta olisi huonoa laatua ;-)

hollmi-5: Liittyy se. Olisi se varmaan voitu sävelkin siihen rungon kylkeen laittaa. DW sen sitten teki. Ihmeellistä olisi se, että DW:n samoja runkoja tulisi saman kokoisia oikeasti eri sävelillä. Se vasta olisi huonoa laatua ;-)
 
Ilmeisesti tulee ihan tarkoituksella. Eli kun niillä on valittavissa noita eri kombinaatioita, puukerrosten syiden suuntaan liittyen, niin niissä ainakin on selkeet erot, sävelkorkeuksissa, saman koon ollessa kyseessä.
 
Varmasti on muutkin merkit kolistelleet runkojen sointeja, mutta mun pointti oli lähinnä, että aika kivasti sai rummut soimaan, tällä metodilla.

hollmi-5: Ihmeellistä olisi se, että DW:n samoja runkoja tulisi saman kokoisia oikeasti eri sävelillä. Se vasta olisi huonoa laatua ;-)
 
Nehän on puuta, orgaanista materiaalia. Jos jokaiseen runkoon (samoilla spekseillä) saataisiin juuri tasan saman tiehyksistä puuta ja tasan samalla vireellä soiva runko, niin sehän se vasta ihme olisikin. Vai oliko tää nyt vaan provoa puualan ammattilaiselta? :)
Onhan kai sullekin tullut vastaan erilailla soivia saman kokoisia ja mallisia puurumpuja, esim. virveleitä? Sehän on vaan, niinkuin Lontoon murteella sanotaan "nature of the beast".
 
Ehkä Sonorilla siihen on pystytty, mutta se on vaatinut, että 9 runkoa 10:stä on heitetty sinne roskakoriin. :P

markkuliini: Nehän on puuta, orgaanista materiaalia. Jos jokaiseen runkoon (samoilla spekseillä) saataisiin juuri tasan saman tiehyksistä puuta ja tasan samalla vireellä soiva runko, niin sehän se vasta ihme olisikin. Vai oliko tää nyt vaan provoa puualan ammattilaiselta? :)
Onhan kai sullekin tullut vastaan erilailla soivia saman kokoisia ja mallisia puurumpuja, esim. virveleitä? Sehän on vaan, niinkuin Lontoon murteella sanotaan "nature of the beast".
 
Ehkä Sonorilla siihen on pystytty, mutta se on vaatinut, että 9 runkoa 10:stä on heitetty sinne roskakoriin. :P
 
Sointierot on vain niin pieniä, kun samasta puusta (materiaali) yhden kokoisia rumpuja tehdään. Eri materiaali ja runkopaksuuden vaihtelu toki saa eri korkuisia säveliä aikaan.
 
Virveleissä runkojen paksuudet samankin mallin välillä ovat vaihdelleet jonkin verran (esim Ludwigin BB:t 70-80-lukujen taitteesta), mutta nykytuotannossa se on harvinaisempaa. Jos painoero on selvä, on rungon soinnin sävelessä selkeä korkeusero.
 
Ei Sonorilla säveliä metsästetty. Vain soivia runkoja. Kannattaa joskus testimielessä riisua kaksi saman kokoista eri valmistajan tomia rautaosista ja kopautella runkoja. Soundeissa on eroja.

hollmi-5: Sointierot on vain niin pieniä, kun samasta puusta (materiaali) yhden kokoisia rumpuja tehdään. Eri materiaali ja runkopaksuuden vaihtelu toki saa eri korkuisia säveliä aikaan.
 
Kun koetin päättää tilaukseen menevän virvelin kokoa, niin testasin vierekkäin kahta lähes samoilla spekseillä olevaa Dw:n vlt-runkoista virveliä identtisillä kalvoilla ja vireillä (koot 5" x 14" ja 6" x 14"). Niiden runkoihin oli merkitty suurin mahdollinen vire-ero eli tritonus. Äänet olivat Bb ja E. Muistan tämän, koska lähetin asiasta Dw:lle meiliä ja koetin saada asiaan lisää infoa. Syvempi nimittäin kuullosti mun korvaan selvästi huonommalta ja yllättävän erilaiselta mitä se 5", ja arvelin että noilla runkojen vireillä olisi asian kanssa tekemistä.
No, eihän nuo ole saman kokoiset tosiaan, mutta jos 1" syvyydessä tekee tritonuksen, niin sittenhän 4" ja 8" syvät virvelit soivat jo kahden oktaavin päässä toisistaan. ;)

markkuliini: Muistan tämän, koska lähetin asiasta Dw:lle meiliä ja koetin saada asiaan lisää infoa.
 
Vastasivatko koskaan mitään?

Velli: Vastasivatko koskaan mitään?
 
Kyllä ne vastasivat, mutta kysyin paria muutakin asiaa niin niihin sain vastauksen. Tuota virejuttua eivät kommentoineet. No, tilasin 5,5" syvän (tekevät siis puolikkaitakin tuumia puuvirveleihin seuraavaksi syvemmän tasatuuman hinnalla), enkä muistaakseni kummemmin toiveita esittänyt. Tuli kyllä just hyvä sitten.
 
Asian vierestä, soitin eilen lainasetillä, Dw:n normaalirunkoiset collectorsit, eli vahvikerenkaat rummuissa (mullahan on omat ilman), aika loppuun soitetuilla orkkiskalvoilla ja teippiäkin oli tomikalvoissa. Soundasi kyllä hyvältä, perhana, vaikkei ihan hifikunnossa ollutkasn. Etenkin 6+6 runkoinen puusnare oli mieleinen. Siitä dw:n 10+6 runkoisesta virpelistä en oo koskaan tykännyt, mutta tää ohuempi oli paaaaljon parempi.

markkuliini: Asian vierestä, soitin eilen lainasetillä, Dw:n normaalirunkoiset collectorsit, eli vahvikerenkaat rummuissa (mullahan on omat ilman), aika loppuun soitetuilla orkkiskalvoilla ja teippiäkin oli tomikalvoissa. Soundasi kyllä hyvältä, perhana, vaikkei ihan hifikunnossa ollutkasn. Etenkin 6+6 runkoinen puusnare oli mieleinen. Siitä dw:n 10+6 runkoisesta virpelistä en oo koskaan tykännyt, mutta tää ohuempi oli paaaaljon parempi.
 
Enpä ookkaan tuollaista 6+6 snarea koskaan lyöny. Olispa mielenkiintoista päästä naputtamaan. 14"x6" 10+6 tökki jotenkin mun korvaan myös vaikka oli kovat odotukset. En edes osaa nimetä, että mikä siinä häiritsi.. ei siihen saanut oikein eloa millään ilveellä. Ja VLT-snarehaaveet on taas ö-mapissa tällä erää.. :)

Timi: Heh!Tulee joskus poistettua kalvot rummouista perinpohjaisen puhdistuksen myötä ja olen kasatessani käyttänyt säädettävän vääntömomentin omaavaa pora-tai ruuvikonetta.Ei tarvi naputella eestaas jokaisen kiristäjän kohdalla.Sitten vaan hienosäätö.Jos tarvitsee.Kätevää!
 
Kuulostaa kätevältä! Varsinkin, kun en itse mikään kaksinen virittäjä ole. Täytyypä kokeilla tuota heti, kun löydän säädettävän ruuvinkiristäjän jostain tuolta autotallin perukoilta.