Rummut: rumpukamat ›

Vallu-Veke: Juu kiitti.
Hemmetin hyvää treeniä tangokuninkuus-kisoihin samalla, kun rummut virittyy :)
 
Valssihan tuo....
 
Mun mielestäni ylä- ja alakalvon virittäminen samaan vireeseen onnistuu paremmin kuin eri vireeseen laittaminen. Jos vire vähänkin heittää niin syntyy helposti kummallisia sivuääniä, joten sen terssin tai pikkuterssin löytäminen pitää olla aika tarkkaa, vai kui?

EI samaan vireeseen musti- ja mansikkia.
Ennen vanhaan, 12", 13" ja 16" aikaan, vedettiin "Egyptian Reggae" vireeseen. Tai siis en minä, mutta jotkut väitti että se toimii.

hansakemanelius:
 
Mun mielestäni ylä- ja alakalvon virittäminen samaan vireeseen onnistuu paremmin kuin eri vireeseen laittaminen. Jos vire vähänkin heittää niin syntyy helposti kummallisia sivuääniä, joten sen terssin tai pikkuterssin löytäminen pitää olla aika tarkkaa, vai kui?
 
Ei se oo niin tarkkaa. Reilusti eri vireet toimii hienosti, enkä mä ole huomannut mitään sivuääniä pienistä heitoista, kunhan se ei nyt ole about alle puoli sävelaskelta se ero.
Juurikin tuossa samaan vireeseen virittämisessä syntyy helpommin niitä sivuääniä, sitten kun vire vähän muuttuu, ja menee siihen alle puolikas-sivussa-osastoon.

markkuliini: Ei se oo niin tarkkaa. Reilusti eri vireet toimii hienosti, enkä mä ole huomannut mitään sivuääniä pienistä heitoista, kunhan se ei nyt ole about alle puoli sävelaskelta se ero.
Juurikin tuossa samaan vireeseen virittämisessä syntyy helpommin niitä sivuääniä, sitten kun vire vähän muuttuu, ja menee siihen alle puolikas-sivussa-osastoon.
 
OK, täytyy vähän testailla. Kalvojen vaihto on pian edessä.

Kiipoord, tietsikka, internet, känny, jne. Sieltäpä löytyy säveliä..
Ja kannattaa nähdä vähän vaivaa oikeiden sävelkokeuksien etsimiseen vaikka kiipoordin avulla, ja sittempä se on aina tulevaisuudessa viritettäessä ja kalvoja vaihdettaessa helppo vääntää saundit kohdilleen. Toki se viimeinen hienosäätö pitää tehdä kun rumpu on telineessä jo paikallaan eli se mollilerssi ei aina joka rummun kohdalla täyty vaikka siihen pyrkisikin.

Saako rumpuviritysmittarilla selville millä sävelellä rumpu soi, vai millä yksittäinen kalvo? Sitähän pidetään kalvossa kiinni viritettäessä.

luolamies5: Saako rumpuviritysmittarilla selville millä sävelellä rumpu soi, vai millä yksittäinen kalvo? Sitähän pidetään kalvossa kiinni viritettäessä.
 
Mikäs, jos osaa soveltaa äärimmäisen määrän muuttuvia parametreja. Eli ei.

Rumpu on kohtuullisen monimutkainen soitin, missä kahta värähtelevää kalvoa yhdistää sekä runko että rummun sisällä oleva ilmapilari. Jos meillä olisi kaksi kytkemätöntä värhtelevää kalvoa, ne voisi virittää hyvään intervalliin ja asia olisi sillä selvä. Mutta näin ei ole.
 
Onko joku oikeasti huomannut, että jokin rumpu kuulostaisi hyvältä kun alakalvo on pienen tai ison terssin korkeampi, mutta huonolta kun se on puolessavälissä?
 
Itse viritän matalilla tomeilla (esim. 12x8) molemmat kalvot samaan vireeseen. Lattiatomi kuulostaa samalla vireellä hyvin "hitaalta". Tiukempi alakalvo tavallaan kompensoi rummun syvyyttä. Kokonaisen sävelaskeleen ero tuntuu toimivan hyvin, vaikka se ei ole mikään kaunis intervalli. Tämä viritystapa on toiminut minulla hyvin mediumvireestä korkeaan. Jos tykkää hyvin matalasta, tilanne saattaa olla eri.

tml:
Onko joku oikeasti huomannut, että jokin rumpu kuulostaisi hyvältä kun alakalvo on pienen tai ison terssin korkeampi, mutta huonolta kun se on puolessavälissä?
 
Ei varmaan kukaan, jos sen noin mustavalkoisesti määrittää. :)
Mutta itse olen huomannut omissa tomeissani, että pienempi intervalli EI KUULOSTA IHAN NIIN HYVÄLTä kuin vaikkapa se pieni terssi. Erot siis ei ole valtavia, mutta itselle about pienen terssin kohdalla soundi, sustain, tuntuma ja soitettavuus kohtaavat ihanasti.
 
Tuossa Jeff Ocheltreen Trust your ears-dvd:llä Jeff demoaa miten hän viritti John Bonhamin setin. Kaveri toimi siis Bonhamin rumputeknikkona aikoinaan. Tomeissa intervalli ero oli about pienen sekstin luokkaa, eli melkoisen iso!

Siis mittarilla viritetään kalvo kerrallaan, vai? Se on siis aika turha tekele.

luolamies5: Siis mittarilla viritetään kalvo kerrallaan, vai? Se on siis aika turha tekele.
 
No sanotaanko että jos käytät samaa kalvosettiä ja tiedät mihin kireyteen ne pitää laittaa niin voit kalvottaa vaikka kuinka meluisassa paikassa. Tosin ei tuo mittari koskaan korvaa korvaa.

luolamies5: Siis mittarilla viritetään kalvo kerrallaan, vai? Se on siis aika turha tekele.
 
Mittari ei kerro sitä säveltä millä kalvo soi, vaan antaa numeerisen arvon kalvon kireydestä kunkin viritysruuvin kohdalla.
Melko kapine mun mielestä, joskus tuollainen oli mulla, mutta ei tuolla saanut kalvoa kovin hyvään vireeseen, joten en ymmärtänyt koko laitteen pointtia. Tosin mulla ei mene kalvoja oikeastaan koskaan rikki, joten melusissa paikoissa ei ole tarvetta juurikaan vaihtaa kalvoja. Josku, jos on ollut, niin hyvin se on mennyt ilmankin.

Näin on. Totuushan on kuitenkin tässä epätäydellisessä maailmassa että muuttujat aiheuttavat sen että kalvon tasakireys joka ruuvin kohdalla ei tarkoita kalvon tasavireisyyttä 8(

Kailis: Näin on. Totuushan on kuitenkin tässä epätäydellisessä maailmassa että muuttujat aiheuttavat sen että kalvon tasakireys joka ruuvin kohdalla ei tarkoita kalvon tasavireisyyttä 8(
 
Myös yhden ruuvin kääntäminen vaikuttaa aina koko kalvon alueelle, eikä se, miten, ole aina ihan loogista. Asia riippuu siitä missä kunnossa reunaviiste, vanne ja kalvo ovat. Myös rummun pyöreys vaikuttaa asiaan. Sellainen toistuva laki kuitenkin on, että kun kiristät yhtä ruuvia, niin vasta päisen ruuvin kohdalta kalvon vire nousee myös.

...vasta päisen...
 
Se, näkeekö vasta päisen vai vihta päisen, riippunee siitä missä päin suomea ollaan. Myöskin humalatila voi vaikuttaa. Rumpari näkee vihtapäisen.

Etenkin valuvanteilla kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kannattaa etsiä matalin viritysruuvi ja kiristää se vähän. Usein koko kalvon viritys loksahtaa kohdalleen silloin. Jos vertaa aina vain kahta viritysruuvia keskenään ja kiristää matalamman, vire on yleensä liian korkea enne kuin kalvo on vireessä. Peltivanteen ovat tässä suhteessa hieman helpompia.

Vieno: Kiipoord, tietsikka, internet, känny, jne. Sieltäpä löytyy säveliä..
Ja kannattaa nähdä vähän vaivaa oikeiden sävelkokeuksien etsimiseen vaikka kiipoordin avulla, ja sittempä se on aina tulevaisuudessa viritettäessä ja kalvoja vaihdettaessa helppo vääntää saundit kohdilleen. Toki se viimeinen hienosäätö pitää tehdä kun rumpu on telineessä jo paikallaan eli se mollilerssi ei aina joka rummun kohdalla täyty vaikka siihen pyrkisikin.
 
Vielä sönkötän aiheesta, kun työnteko on juuri tällä hetkellä todella tappista. Motivaatiota ja innostusta on, mutta mielenterveys pistää kovasti hanttiin. Ihmettelen tässä virityksiä ennemmin.
 
Tuota noista kiippareista,.. Eikö se ole se helpoin kikka? Käytän vähän samoja kikkoja. Tarkkaan säveleen virityshän on se helpoin tapa, kun apulaitteita löytyy pilvin pimein. Pianot, kiipparit, ääniraudat,... Käytän itse sähkörumpujen sämplejä apuna useinkin.
Edellä viittasin hieman toisenlaiseen tapaan. Eli jos setti ja pöntöt ei ole ihan missään tunnetussa sävelessä? Pönttöjen keskinäiset välit on vaan haettu passelisti kohdalleen, samoin ala/yläkalvot.
Olen käsittänyt, että jotku tyypit virittää settinsä ihan tarkoituksella "epävireeseen", mitä tulee esim. pianosta, ääniraudoista,... saataviin säveliin. Käsittääkseni juuri keikoille näin tehdään, jos keikkasetin biisit ei kaikki mene ihan samassa sävellajissa. Tehdään sellainen yleisviritys, joka ei ole missään sävellajissa?
Mitä apuvälineitä silloin käytätte virityksessä, jos käytätte?
Itse käytän omaa lauluani/hyräilyä apuna, kun yksi pönttö on kalvotettu ja viritetty. Kiippareitahan ei saa laitettua epävireeseen, niin se ei ainakaan toimi, mutta voisin kuvitella, että esim. kitaran voisi virittää sen ekan pöntön mukaan epävireeseen, niin sitten kitaralla voisi hakea ne terssit kohdalleen.
Eli miten se ns. "keikkaviritys" tehdään käytännössä teilläpäin?
Olen käsittänyt, että studioissa haetaan yleensä ihan biisin mukaan sävelet pönttöihin ja keikalla on aika yleistä se "epävireinen" viritys, mitä tulee tarkkoihin säveliin. Tarkka säveleen viritys toimii jossain biisissä, muttei toisessa, tai joku pönttö kuulostaa ihan karseelta... Tälleen käsitin ja tätä lähdin pohtimaan viimeksi, kun työnteko ahdisti.
Tästä haluaisin kokemusperäistä juttua lisää ja kikkoja, jos niitä on jaella. No markkuliinihan tuossa pistelikin jo. Ei se kait niin helkkarin tarkkaa ole ne terssit ja lerssit, mutta jos jollain se on nimenomaan tarkkaa, niin miten se "epävireinen setti" keikoille viritetään käytännössä tarkkojen intervallien tarkkuuksilla, pikkuterssit ja pelit,... ? :)

tml: Etenkin valuvanteilla kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kannattaa etsiä matalin viritysruuvi ja kiristää se vähän. Usein koko kalvon viritys loksahtaa kohdalleen silloin. Jos vertaa aina vain kahta viritysruuvia keskenään ja kiristää matalamman, vire on yleensä liian korkea enne kuin kalvo on vireessä. Peltivanteen ovat tässä suhteessa hieman helpompia.
 
Mä oon kehitellyt valu- ja puuvanteiden kanssa sellaisen metodin, että löysään ruuvin siihen asti, että veto "irtoaa". Sitten pyöräytän halutun vireen verran takaisin, vaikkapa puoli kierrosta. Teen saman jipon joka ruuville vuorotellen ja tsädäm, rumpu on lähes tasavireessä. Sitten vaan hienoviritys korvien kera ja soittamaan. Tämä on hyvä metodi varsinkin siihen kun haluaa nopeasti vaihtaa virvelin virettä ylös tai alaspäin ja samalla rummun vireeseen.
 
Tämän voi myös tehdä meluisissa oloissa ja saada vireen ainakin sinnepäin mikäli virvelin ruuvit tuppaa löystymään soiton aikana. Prässivanteiden kanssa tämä ei toimi, koska vanne antaa periksi ruuvia löysätessä. Ennen kuin keksin tämän jipon, oli todella vaikeaa saada valu- ja puuvanteiset rummut vireeseen, nyt se on melkein liian helppoa.

Kailis: No sanotaanko että Never ear ear.

henydrum: Never ear ear.
 
Har du redan en redanredan?
(Om du har en yo-yo?)