Rummut: rumpukamat ›

Asiaa yläpuolella. Itselleni tippuu sekä tämä syntinen, perinteitä kunnioittamaton, tyylirasistinen ja eri kansakuntia sortava musiikki siinä missä perinteisempikin groove. Monenlainen konemusiikkikin uppoaa ja hiphop jossain määrin. En ole koskaan ajatellut oikeastaan tiettyä genreä hyvänä tai huonona, vaan yksittäisiä biisejä.
 
Mä kuuntelen kans biisiä korvat auki, ja nimenomaan että minkälainen henki siihen on saatu tehtyä, eri soundeilla ja soittimilla. On olemassa enemmänkin hyviä ja huonoja biisejä, eikä niinkään hyviä tai huonoja musiikkityylejä.

Täytyykö olla mustavalkoisesti joko jyrkästi perinteitä noudattava tai sitten kusen-esi-isien-haudalle-mikeportnoy? Eli onko asia ikään kuin niin, että rumpusetin soittaminen on kiellettyä ellei noudata tätä perinteisen soiton filosofiaa, joka on mielestäni vielä todella tyylisidonnaista? Jollekin tämä saattaa toki olla se ainoa oikea tyyli.
 
Perinteistä voi kyllä ammentaa paljon, mutta ne eivät kilpaile "innovaatioiden" kanssa. Itse mietin aina ensisijaisesti että mikä on HYVÄ, en (paitsi ehkä alitajuisesti) mikä on perinteikästä. Meneekö vikaan, häh?

Eli onko asia ikään kuin niin, että rumpusetin soittaminen on kiellettyä ellei noudata tätä perinteisen soiton filosofiaa, joka on mielestäni vielä todella tyylisidonnaista?
 
No ainakin jazzmiehen mielestä on.

nyt melkein offtopiccia, mutta muistaako kukaan mistä löytyi Bonzon studiossa tekemiä rumpuraitoja?
 
Jostain aikanaan imuroin noita pätkiä, mutten muista kuolemaksikaan että mistä...
 
e: sieltä löyty ainakin esim. The Ocean-biisi ja monta muuta.

nyt melkein offtopiccia, mutta muistaako kukaan mistä löytyi Bonzon studiossa tekemiä rumpuraitoja?
 
Jostain aikanaan imuroin noita pätkiä, mutten muista kuolemaksikaan että mistä...
 
e: sieltä löyty ainakin esim. The Ocean-biisi ja monta muuta.
 
Tässä on jotain...
 
http://www.usenet-replayer.com/cgi/ … ;anz=30&mt=audio/mpeg&dir=1
 
kirjoita siihen hakukenttään "John Bonham drum outtakes"

Tässä on jotain...
 
http://www.usenet-replayer.com/cgi/ … ;anz=30&mt=audio/mpeg&dir=1
 
kirjoita siihen hakukenttään "John Bonham drum outtakes"
 
kiitos linkistä, mutten jostain syystä saa tuota hakumoottoria pyörimään. jää vain paikoilleen kun klikkaa hakua.

Täytyykö olla mustavalkoisesti joko jyrkästi perinteitä noudattava tai sitten kusen-esi-isien-haudalle-mikeportnoy? Eli onko asia ikään kuin niin, että rumpusetin soittaminen on kiellettyä ellei noudata tätä perinteisen soiton filosofiaa, joka on mielestäni vielä todella tyylisidonnaista? Jollekin tämä saattaa toki olla se ainoa oikea tyyli.
 
Perinteistä voi kyllä ammentaa paljon, mutta ne eivät kilpaile "innovaatioiden" kanssa. Itse mietin aina ensisijaisesti että mikä on HYVÄ, en (paitsi ehkä alitajuisesti) mikä on perinteikästä. Meneekö vikaan, häh?
 
Ei mene. Perinteitä kunnioittaen, uutta luoden. Ihmiset tuntuu vain olevan tosi itsekkäitä näkemyksissään. Itse ihailen Bonhamia, Portnoyta (varsinkin neal morsen uusimmalla.) ja monista muista rumpaleista.

...Ite olen kanssa alkanut viimeisen vuoden aikana murtamaan periaatteitani musiikin suhteen. Nykyään kuuntelen piisin ja tykkään siitä tai en huolimatta siitä kuka sen esittää tai minkälaista musiikkia se on. Ei olis parivuotta sitten tullut mieleenkään että joku päivä kuuntelisin jonkun Britneyn piisin ja toteaisin sen olevan hyvä.
 
---
 
Musiikin luokitteleminen genreihin on mielestäni ihan idioottia. Siinä ei siis oo mitään järkeä, mutta se tuskin kuuuu tähän aiheeseen.
 
Rumpaleiden vertailu on kans ihan perseestä. Varsinkin sen perusteella mitä musaa ne soittaa.
 
Mutta siis neuvoksi niille jotka eivät ole tätä vielä tehneet: Avatkaa mielenne musiikille. Kaikelle musiikille.
 
Itselläni taas on jäänyt taakse ne ajat, kun yritin pitää kappaleista edustivat ne mitä tyyliä hyvänsä. Silloin kun tuli tehtyä paljon huttukeikkaa, yritin repiä iloa irti siitä slaavilaisesta jollotuksesta: loppujen lopuksi se loppui lyhyeen kuin kanan lento, sillä oli tullut törmättyä jo paljon viehättävimpiin musiikkeihin. Eli väitän siis että on kehittyneempiä musiikkikulttuureja, jotka ovat sisällöltään antoisampia kuin vähemmän kehittyneet. Esimerkiksi laji nimeltä valssi on mielestäni jäänyt kehityksessään alkumetreille, jonka jälkeen on Xerox soinut.
 
Ja kun tapauksessani ei tarvitse hakea elintasoa britneymaisen äärimmäisen populistisen populaarikulttuurin ja kulttuuriteolliseuuden svekoamerikkalaisesta kaavamaisuudesta, voi todeta rouva Spearsin taiteen olevan aika kevyttä ja biisien ennalta-arvattavuusmomentin lähestyvän sataa. Kymmenen sekuntia ja kanavan vaihto.
 
Itse vältän parempi sanan käyttöä liittyen muusikoihin tai musiikkityyleihin, mutta kyllä niinkin voi sanoa, jos vain argumentit ovat kohdallansa. Ei tarvitse anteeksipyydellä, kun sanoo Bonhamin timen olevan parempi kuin Paiceen. Ja myöskään ei tarvitse anteeksi pyydellä, kun toteaa amerikkalaisen gospelin olevan parempaa kuin suomalaisen gospelin. Eli genren sisällä on hyvin helppoa asettaa esittäjiä ja tyylejä paremmuusjärjestykseen.
 
Ja musiikin luokitteluhan lajeihin ja tyyleihin on yleismaailmallinen käytäntö ja välttämättömyys musiikkikulttuurissa ja -bisneksessä toimimisessa. Jos vastaatte "emmätiiä" morsiusparin tiedustellessa tyyliänne, taitaa mennä vuoden toinen keikka sivu suun. "Noo se on jotain Australian aboriginaalien musiikin ja bulgaarialaisen tshalgan väliltä".
 
Lopuksi, mielen avaaminen kaikelle musiikille on opettanut itseäni naurahtamaan pintapuolisille ja keveille musiikeille, eikä tosiaankaan nauttimaan markkinamarionettien piiperryksestä tai epäloogisesta pullistelusta.

Hei jazzmies! Bonzon time parempi kuin Paicen? Huh... Kuuntele hyvää rokkia välillä jazzin sijasta... Oletko katsonut Zeppelin-elokuvaa The song remains the same? Bonzon komppi laahaa selvästi ainakin Black Dogissa.
Paicen kohdalla en ole huomannut tällaista tähän päivään asti, ja olen kuunnellut Purplen musiikkia aika ahkerasti.
Silloin 70-luvulla ei vielä ollut klikkiä studiossa, ja se oli ainoastaan hyvä asia. Kuuntele Deep Purplen Burn-levy ja erityisesti Paicen soittoa. Kyllä on maagisen hyvää soittoa...

Hei jazzmies! Bonzon time parempi kuin Paicen? Huh... Kuuntele hyvää rokkia välillä jazzin sijasta... Oletko katsonut Zeppelin-elokuvaa The song remains the same? Bonzon komppi laahaa selvästi ainakin Black Dogissa.
Paicen kohdalla en ole huomannut tällaista tähän päivään asti, ja olen kuunnellut Purplen musiikkia aika ahkerasti.
Silloin 70-luvulla ei vielä ollut klikkiä studiossa, ja se oli ainoastaan hyvä asia. Kuuntele Deep Purplen Burn-levy ja erityisesti Paicen soittoa. Kyllä on maagisen hyvää soittoa...
 
no en kommentoi siihen mitä jazzmies porisee, mutta voin esittää sinulle henkilökohtaisesti vaikka sähköpostilla vcd-muodossa biisin "woman from tokyo" livenä vuodelta 2001, jossa Paice kiilaa siis AIVAN PERKELEESTI, jos suoraan sanon.
 
JOTTA kuitenkaan ei karkaa asian ydin, niin Paice on silti mielestäni yksi kovimpia rock-rumpaleita historiassa. Deep Purple ei voi bändinäkään olla olankohautuksella sivuttava ryhmä, jos rock-sara yhtään luo sykettä kuuntelijan sieluun.
 
Pointti on se, että jokaisella on varmasti joskus se "maanantai-päivä", niin pitkään kun rumpupallilla istuu oikea ihminen. Varmasti on ollut myös Bonzolla.

Hei jazzmies! ...Kuuntele hyvää rokkia välillä jazzin sijasta...Oletko katsonut Zeppelin-elokuvaa The song remains the same? Bonzon komppi laahaa selvästi ainakin Black Dogissa...
 
Hyvää rockia kuunneltu aktiivisesti 26 vuotta. Etkö ole lukenut yhtään kirjoitustani aikaisemmin, vaikuttaako siltä etten kuuntele rockia. Voi hyvä sylvi, et ole lukenut muuta kuin nimimerkkini. Mutta siinä on visiin se ero, että kuuntelen muutakin kuin rockia ja hard rockia. Kuuntelen muutakin kuin jazzia, rockia ja hard rockia. Mutta olen musiikin suhteen kulinaristi ja vaativa, en suinkaan kaikkiruokainen.
 
Ja Zeppelin-harrastuksestani sen verran, että ohjaan jo kolmatta vuotta Zeppelin-pajaa työpaikallani ja yhtyeen tuotanto, mukaan lukien MSG:n keikka on sangen tarkasti syynätty.

Itselläni taas on jäänyt taakse ne ajat, kun yritin pitää kappaleista edustivat ne mitä tyyliä hyvänsä...
 
Nyt en tarkottanut ihan tätä. Siis tarkotin että pidän tai en pidä kappaleesta edusti se mitä lajia tahansa. Eli jos kappaleessa on mielestäni jotain hyvää niin pidän sitä hyvänä oli se sitten Suomalaista rautalankaa tai Norsunluurannikon puupölkkyrummutusta. Jos taas joku piisi on huono, en pidä siitä oli se sitten Sibeliuksen patarumpukonsertto tai Milesin jazzvääntö.
 
Ja musiikin lajittelemisessa tarkotin lähinnä sitä että ne termit on ihan perseestä. Ja näin ollen se jaottelu on tyhmää. Esim. amerikan maalla on tullut suosituksei emo-musiikki mikä ilmeisesti meinaa emotional rock. Eikös kaikki musa oo emotionaalista?
Koska jazz on fuusiota ja koska fuusio on jazzia? Koska tulee fuusiojazzia?
Missä menee rockin ja raskaamman popin raja? Missä menee rockin ja metallin raja?
Jos Antti Tuisku laulaa Immortalia ja teinit siitä innostuu, onko se sillon metallia vai poppia (keuheeta ainaskin)?

. Kuuntelen muutakin kuin jazzia, rockia ja hard rockia. Mutta olen musiikin suhteen kulinaristi ja vaativa, en suinkaan kaikkiruokainen.
 
En minäkään ole kaikkiruokainen. Oikeastaan suurin osa musiikista kuulostaa enemmän tai vähemmän paskalta, mutta silti sekä Bonzon että Portnoyn soitto iskee. ;)

Paice versus Bonzo -kisa on turha. Molemmat hemmetin hienoja ukkoja. Paicella on mahtava virvelimeininki. Virppafillien kuningasluokan esityksiä on herran tuotannossa runsain mitoin. Bonzon komppi imee lakanan ahteriin.
 
Taasko täällä yritetään Jazzmiestä kampittaa? Siitäkö syystä, että hänen mielestä John on kovempi luu, kuin Paice. Kahta kuningasta verratessa täytyy muistaa, että siinä ei keskustella paskan ja kermavaahdon makueroista, vaan kullasta ja platinasta.

Jeps, mielenkiintoinen keskustelu monella tapaa.
Oon monen osallistujan kanssa eri asioista samaa mieltä, esim. siinä, että kannattaa kuikkia eri kulttuureita ennakkoluulottomasti yms.

Jänskää tässä on perinteen ja ns. uuden musiikin kädenvääntöasetelma.
Ensinnäkin - miksi perinteitä on? Mistä ne on tullu?
Joka musiikkikulttuurissa perinteet, eli vuosien saatossa
säilyneet asiat, edustavat käyttökelpoiseksi koetttuja, elinvoimaisia, arvoja. Ne on siis läpäisseet "musiikillisten aiheiden survival-pelin". Viidakon lait & darwinismi pätee myös musiikissa, uskokaa pois.
Vuosien aikana on varmasti tapahtunut yrityksiä muuttaa aikaisempia käsityksiä ja asenteita, jotkut hyvällä menestyksellä, jotkut taas huonolla. Heikko musiikki kuolee yksinkertaiseti pois.
Joskus käy myös niin, että jokin musiikki on hyvin suosittua aikanaan, mutta ei kestä ajan hammasta. Vai kuunteleeko täällä joku vieläkin New Kids On The Blockia?
 
Oon perehtyny kyllä hyvin Dream Theaterin tuotantoon. Varsinkin Images And Words -levyä kuuntelin ahkeraan noin vuoden ajan. Olen nähnyt bändin kerran livenä. Minulla ei siis ole mitään sitä vastaan, että jos joku pitää kyseisestä bändistä. Bändin musiikissa ei kuitenkaan ole mitään uutta, ihan oikeasti. Eikä tarvitsekaan olla. Bändin musiikkia kuunnellessa saa vaikutelman, että juuret on 70-80 luvun kylmimmissä progebändeissä, 80-90 luvun hevissä ja tietokonepelien musiikissa (sieltä löytyy hienoja paloja).

Minulla on sellainen tunne, että kohta tungetaan markkinoille jokin uusi "heavyprogebändi", jossa on taas uusi rumpali ison kioskinsa kanssa. Kaikki tehdasdiilit on kunnossa ja naama MD:n kannessa. Markkinavoimien jylläämisen seurauksena levyt myy.
Mutta jaksaako sitä kukaan kuunnella 40 vuoden päästä, edes huumorimielellä? Muisteleeko vaimonsa kanssa musiikin tahdissa, kynttilän valossa ja punaviinilasillisen ääressä kultaista 2000-lukua?
 
Ai niin. Bonham? Parasta.

kiitos linkistä, mutten jostain syystä saa tuota hakumoottoria pyörimään. jää vain paikoilleen kun klikkaa hakua.
 
Ai, harmi. Itellä toimii kyllä tuo. Olisko jostain asetuksista kiinni...en tiedä.

Ai, harmi. Itellä toimii kyllä tuo. Olisko jostain asetuksista kiinni...en tiedä.
 
joo sain sen pelaamaan. Tais olla se severi vaan niin tukossa.

Bonzon rumpalointi huojuu juuri niin kuin kunnon rokissa pitääkin.
Hän vei sen jopa niin pitkälle että rytmi vaelteli kaaoksen ja täydellisyyden rajalla kuitenkaan kuulostamatta paskalta.
Täällä nyt on monen laista vinkujaa jotka eivät ymmärrä minkään muun kuin pilkun tarkan timen ja "oikea oppisten" rytmien päälle.
 
On tullu kohta kaks vuoskymmentä taottua enkä pääse lähellekkään Bonzon suoritusta vaikka olen kuinka yrittänyt. Eikä kyllä pääse moni muukaan täällä päätään aukovista enemmän tai vähemmän soittaneista.
 
Bonzo on mielestäni ainoa, jota voi kutsua todella "Rumputaiteilijaksi" viimeiseen 30 vuoteen(30 - 50 luku erikseen). Se ei ole mitään pilkun tarkkaa mätkintää vaan tunteellisen aistikkaasti soitettua mieltä hivelevää rytmiikkaa.
 
Kaikki nää nykyajan kilkuttelijat( Chad S., Lombardot ym.) kuuluu sinne: "kuka vetää eniten ja nopeiten"- osastoon.

Kaikki nää nykyajan kilkuttelijat( Chad S., Lombardot ym.) kuuluu sinne: "kuka vetää eniten ja nopeiten"- osastoon.
 
En kyllä tajua miksi sä luokittelet Chad Smithin tohon "kuka vetään eniten ja nopeiten"-osastoosi.

En kyllä tajua miksi sä luokittelet Chad Smithin tohon "kuka vetään eniten ja nopeiten"-osastoosi.
 
jep loppujen lopuksi chad smith soittaa oikein hyvin juuri rhcp:n musiikkia. Hän on ehkä paras rumpali Flealle.