Rummut: rumpukamat ›

En ota muuten enää minäkään
 
Hoho! ;)

En ota muuten enää minäkään, älä lyö! :)
 
Toki voit ottaa kantaa mutta, kannattaa suositella hiukan halvempia aloittelioille ja eikä kertoa noin suurentelevasti heti kalliista päästä, että ne ovat parhaat. Kyllä itsekin olen päässyt hyvin alkuun halvalla setillä ja vieläkin soitan. Voisin mennä aivan hyvin keikallekin pulsen setilläni ei se minua haittaa vaikka joku nauraisi. Valta merkeistä on vaan tullut liian tunnettuja ja yli arvostettuja ja varsinkin kalleimmista seteistä. Miksei halvalla voisi aloittaa ja vaikka vetää keikkaa. Tästä olisi muuten hyvä tehdä FAQ niin alotteliat pääsisivät helpommalla. Minulla ei ole aikaa eikä tarpeeksi tietoa tehdä kunnollista, mutta voisihan sitä tietenkin yrittää. Pitää nyt katsoa jossain vaiheessa ellei joku inokas innostu tekemään FAQ:a. =)
 
Kai tuosta nyt joku sai jotain selvää tottavie.
 
EDIT: Tää tais tulla hiukan väärään aiheeseen

Mikäli aloittelija soittaa vakavissaan kannattaa ainakin minun mielestäni satsata hyviin pelteihin, sillä ne myös kestävät oikein hoidettuina ja pidettyinä. Paisteen Alpha on mielestäni erittäin hyvä budjettipeltisarja, jossa hinta/laatu-suhde on kunnossa. Toinen edullinen sarja josta löytyy positiivista sanottavaa on Meinl Classics.
 
Älä osta kovin paksuja peltejä. Ohuempi soi paremmin, varsinkin nämä halvemmat sarjat. Unohda Power- ja rock-mallit. Niitä saa mättää hulluna, että soundia irtoaa - ja ääntä tulee paljon.
 
Kommentoitakoot yllä olevaa lainausta siten, että älä ihmeessä unohda power- ja rock-malleja mikäli pidät niiden soinnista ja ne sopivat soittamaasi musiikkiin. Jos soittelet raskailla kapuloilla esim. kasari hard rockia, niin kyllä silloin saattaa hyvinkin paksumpi pelti tulla kysymykseen. Peltivalinnathan riippuvat täysin esitetystä musiikkityylistä ja omista mieltymyksistä (ja budjetista...), eivät jonkun besserwisserin mielipiteistä.

Toinen edullinen sarja josta löytyy positiivista sanottavaa on Meinl Classics.

Jeps. Mulla on medium Haikka ja Crash, ja olen ollut ihan tyytyväinen. Eikä hinta tosiaan ole paha, ja kaikenlisäksi Levytukku myy niitä paljon halvemmalla kuin Thomann!

15 vuotta sitten, ku ensimmäiset rummut sain, niin olivatten vanhat Ludarit Paisteen 101 pelleillä...arvaa olinko onnellinen? No olin...
 
Jee, Paiste 101, suosikkiaaltopellinpalani. Logo ja tekstit sellaisella hempeällä vaaleansinisellä. Ensimmäinen ridenin oli joku 101 ja joittenkin kuvien perusteella pidin sitä suunnileen pystysuorassa asennossa ainoassa telineessäni hienojen metallinhohtoisten mikälie bulgarialaisten rumpujeni vieressä. Ah...
 
Jos tiedätte miltä 302 kuullostaa niin kuvitelkaapa 101:sta. Siitä alempana hierarkiassa olevat pellit tulevat varmaan vaan tee-se-itse pakkauksina: pyöreä pala metallia ja vasara....

Jos tiedätte miltä 302 kuullostaa niin kuvitelkaapa 101:sta. Siitä alempana hierarkiassa olevat pellit tulevat varmaan vaan tee-se-itse pakkauksina: pyöreä pala metallia ja vasara....
 
Eikä siitä täysin pyöreästäkään voinut olla varma. Muistelin tuossa, että haikka, ride ja 16" Crash olisivatten olleet 101-sarjaa...18" Crashista en ole varma, koskapa oli hieman karkeampi pinnaltaan...

Kommentoitakoot yllä olevaa lainausta siten, että älä ihmeessä unohda power- ja rock-malleja mikäli pidät niiden soinnista ja ne sopivat soittamaasi musiikkiin. Jos soittelet raskailla kapuloilla esim. kasari hard rockia, niin kyllä silloin saattaa hyvinkin paksumpi pelti tulla kysymykseen. Peltivalinnathan riippuvat täysin esitetystä musiikkityylistä ja omista mieltymyksistä (ja budjetista...), eivät jonkun besserwisserin mielipiteistä.
 
Oikein besserwisser, oho. Kuten saatoit tajutakin, kyse ei ollut rokkimallien tyrmäämisestä yleensä. Tarkoitin siis pelkkiä halpasarjojen raskaampia yksilöitä. Kokemukseni mukaan niissä on huonompi soundi kuin vastaavissa ohuemmissa - ja sitä tulee paljon. Aloitteleva autotallistara tuskin tarvitsee stadionluokan äänentasoa, varsinkaan kun rummutkaan eivät siinä vaiheessa yleensä ole parhaasta päästä, saati vireessä -> ääntäkin tulee vähemmän. Että ohuemmat toimivat mielestäni paljon tasapainoisemmin siinä kattauksessa.
 
Eivätkä 'ohuet' aloittelijapellit yleensä ole mitään paper thin -osastoa, hyvä jos saa paksuuden edes valita. Kyllä niistäkin riittävästi lähtee. Voisi jopa väittää, että tekniikka kehittyy paremmaksi, kun pellistä saa äänen muutenkin kuin vasaralla. Saa haettua jopa nyanssia. Vaikka saahan sitä väittää kaikenlaista - vaikka että tekniikka on turhaa ja moukari on paras väline ja lujaa on ihan pakko vetää, hampaat irvessä ja kaikki lihakset jäykkinä, muuten menee jatsihiplailuksi ja sehän nyt on ihan syvältä. Vai hä?
 
Ei siinä, joku varmasti tykkää ikävällä taajuudella lujaa huutavasta pellistä. Vaan eipä sellaisia edes kasarilevyillä kuule.

Otan vielä siihen huippukamojen hankintaan heti aluksi kantaa. Monet ostaa nykyään ekoiksi seteiksi jotain rockstaroja tai exportteja tai stage customeita, ja päälle vähintään 502 tai B8 veroset/hintaset symbaalit. Mitenkäs sitten käy kun kiinnostus katoaa puolen vuoden päästä? Ite oon soittanu nyt vähän yli 5 vuotta rumpuja, ja ostin vasta vähän yli vuosi sitten ekan kunnollisen setin (tosin ostin kyllä hyvät sähkörummut vuoden sitä ennen). Eli ekat kaks-kolme vuotta tuli soitettua venäläisillä vostok rummuilla ja nimettömillä symbaaleilla jotka makso yheensä n. 200?. Eikä sillä ollut mitään väliä, olin helvetin iloinen kun sain ne, ja niillä treenasin sitten autotallissa ihan innoissani. Kokemuksen ansiosta säästin rahat, tiesin kamoista jo paljon enemmän, ja ostin sitten itselleni sopivat kamat myöhemmin, eikä mennyt rahat hukkaan. Mitäköhän tästä sitten voi oppia? Ainakin sen että ne kalliit kamat heti aluks ei oo todellakaan mitkään välttämättömät.

Otan vielä siihen huippukamojen hankintaan heti aluksi kantaa. Monet ostaa nykyään ekoiksi seteiksi jotain rockstaroja tai exportteja tai stage customeita, ja päälle vähintään 502 tai B8 veroset/hintaset symbaalit. Mitenkäs sitten käy kun kiinnostus katoaa puolen vuoden päästä? Ite oon soittanu nyt vähän yli 5 vuotta rumpuja, ja ostin vasta vähän yli vuosi sitten ekan kunnollisen setin (tosin ostin kyllä hyvät sähkörummut vuoden sitä ennen). Eli ekat kaks-kolme vuotta tuli soitettua venäläisillä vostok rummuilla ja nimettömillä symbaaleilla jotka makso yheensä n. 200?. Eikä sillä ollut mitään väliä, olin helvetin iloinen kun sain ne, ja niillä treenasin sitten autotallissa ihan innoissani. Kokemuksen ansiosta säästin rahat, tiesin kamoista jo paljon enemmän, ja ostin sitten itselleni sopivat kamat myöhemmin, eikä mennyt rahat hukkaan. Mitäköhän tästä sitten voi oppia? Ainakin sen että ne kalliit kamat heti aluks ei oo todellakaan mitkään välttämättömät.
 
Näin on. Mutta kyllähän ne kalliimmat kamat saa myytyä jos kiinnostus lopahtaa. Että ei siinä mitää katastrofia synny...

Mulla sentään sattui käymään hyvin ku ostin ekat rummut, Itte rummut oli Maxtone t (aika arseesta) mutta Crasina 16" Paiste Rude 16" ja Haikkana Meinlin Meteor 14" ja ridena Headliner SK series heavy ride 20"...
 
ei ton haikan kans sinäns niin hyvä tuuri käynyt mutta crashin kans kävi... ja tyhmä tietämätön paskiainen tuolloin olin ja otin ja rankasin aaaaaikalailla tota Rudea.....
Mutta kesti se Rude ton 5 vuotta kumminki ihme....
 
Ei ketään tiiä ton SK Seriesin hintaluokkaa? alkoi kiinnostamaan vaan....
 
Mutta takasin aiheeseen...
 
Pellit pitää olla semmoset mistä ITSE tykkää ei semmoset mistä "kaikki" kaverit tykkää... oma mielipide on tässäkin hyvä asia, kaduttaa niin vatusti jos on kuunnellut toista ja ostat "sokkona" ja sitte on sellanen pelti läpyskä minkä saa kiinnittää oksaan(huom ison oksaan) ja alkaa lapioimaa hevosen paskaa...
 
ei mitää mä oon vatun väsynyt...

Näin on. Mutta kyllähän ne kalliimmat kamat saa myytyä jos kiinnostus lopahtaa. Että ei siinä mitää katastrofia synny...
 
Joo, kyllähän jotkut A-customit kaupaksi menee. Hinta on sitten eri juttu. Pellin hinta laskee aika julmasti kun sen myy käytettynä. Suhteessa pienemmällä tappiolla pääsee kun ostaa jotain beekasia tai alphaa. Kyllä niillä kolistaa jo aika pitkään.
 
Tähän hyvät kamat vs paskat kamat- juttuun voisin ottaa kantaa. Ekat kannut oli jotkut Latvialaiset (Rmif? tjsp.)vaneripömpelit alltopellinpätkillä. Siis todella kamalat. Maksoi muistaakseni 900 markkaa. Soitin niillä autotallissa onnesta soikeana yhden vuoden, eikä paljoa haitannu että ovat jotkut halpikset. Pöntöstä kuului tumps ja pellistä jotain sinnepäin.
 
Sitten levisi crash. Kello jäi telineeseen, loput tipahti lattialle. Tuli sitä kyllä piestyä kuin vierasta sikaa, oltiin niin larsulrichia että... Alussa tekniikka on jotain täysin vierasta monelle soittajalle. Parempi että hajottaa niitä perkeleen tinapaperilättyjä. No, ostin 302 14" ja 16" crashit. ->instant heaven verrattuna entiseen. Kuvitelkaa kuinka paska se eka crash oli. :)
 
Sitten vaihtu setti Pearliin ja pelleiksi tuli 502:sta ja Alphaa. Taas olin ikionnellinen kun oli "hyvät kamat" joilla vetää. Vanhat Pearlit myin vuosi sitten ihan käypään hintaan ja ostin ton tämänhetkisen settini. Pikkuhiljaa on kamat vaihtunu parempaan ja pellitkin pysyy ehjinä kun tekniikka alkaa olla kuosissa.
 
Parempi aloittelijan on lähteä halvoista kamoista liikkeelle. Voi vähän kämmäillä ja vahingossa kamojaan hajoitella, mutta ei tunnu lompakossa yhtä pahasti kun ammattilaisvehkeillä. Nimimerkillä kokemusta on.
 
Tietysti jos on oikeasti varaa itse ostaa kunnon kamat heti alkuun taikka sitten pappa betalar, niin siitä vain. Ei se ole mitenkään väärin, kyllä siinä oppii samalla tavalla. Ja olishan se ollu hienoa vetää vaahterasetillä heti alkuun, mutta sitä oppii arvostamaan hyvää rumpua paljon enemmän kun vetää vuoden autotallissa niillä linkoilla.
 
Aloittelijalle uskallan suositella Paisteelta 502 & 802 ja Alphaa. Sabianin B8 on vissiin ihan jees, Zildjianin halpiksia en ole koskaan kokeillut. Staggilta löytyy todella edukkaasti ihan instrumentin kuuloisia peltejä jos vaan osaa etsiä.