Rummut: rumpukamat ›

Nuo kalliimmat pedaalit on usein (ei aina) rakennettu niin että niistä on helppo korvata rikkoutuneet osat. Halvemmissa usein peli on poikki kun jotain rikkoutuu. Ja enemmän mun historiassa ollut ongelmia nimenomaan halpispedaalien kanssa. Valurunko rikkoutunut kiinnikkeen kohdalta, akselin kiinnitykset löystyneet (ei voi vaihtaa laakereita), jousimekanismi pamahtanut kesken keikan ym. Mutta jokainen äänestää lompakollaan. Itsellani ei ole varaa ostaa halpaa.
 
No tuo on totta kyllä. Mulla on nyt sama DW:n spedu vissiin kuudetta vuotta käytössä, ja siitä ei ole lahonnut kun sarana kerran ja se oli helppo vaihtaa.

Sitä vaakatasoa kehutaan muka nilkan kannalta paremmaksi.
Samaa ideaa on hieman noissa erittäin kalleissa longboard malleissa.
 
Tämähän taas riippuu soittotekniikasta. Esim. heeltoe on mahdoton vaakatasossa olevalla levyllä, ainakin mulle. Riippuu myös siitä, kuinka kaukana basari on soittajasta. Axiksen Lonkkuun saa ainakin säädöt kuin säädöt...? Eli ei tietty säätö ainakaan siinä ole käsittääkseni mikään innovaatio.
 
Mutjoo...ihme topikki. Kuten edellä on sanottu, kalliin pedaalin hinta tulee usein sen suunnitteluun käytetystä työstä. Merkistä riippuen osa materiaaleistakin on kalliimpia, kuin saman lafkan halvemmissa malleissa.
 
Tuo suunnittelun tarpeellisuus taas on sitten asia erikseen. Mielestäni se on ihan hyväksyttävää, suunnitellaanhan montaa vanhaa tuotetta edelleen uudnmalliseksi ja yhä kehittyneemmäksi. Tämä näkyy kaikessa valkosipulinpuristimesta nitojaan. Ainahan suunnittelu tuo lisää hintaa.

No joo. Kyllähän se vapaa-aikakin maksaa, joskus jos sen hinnoittelee.
Siis jos se halpa malli ei istu, niin sitä täytyy sitten hieman modifioida tietenkin itse.
Jos sen katsoo harrastukseksi, niin sehän ei maksa mitään ja on enemmänkin kivaa puuhaa. Mutta jos se on pakollinen paska, jotta esim. rummutus sujuu, niin sehän tavallaan maksaa silloin se verstaalla kikkailu ja kaupan tavara ei vaikutakkaan ehkä sitten niin hinnakkaalta.

Ja sekin vielä että ainakaan mulla ei ole CNC konetta verstaalla. Usein halvat pedaalit on tehty materiaaleista joita on vaikea tai mahdoton työstää järkevästi. Pitäisköhän tehdä puusta? Vois kusi valua suusta.

Kaverilla on nuo P-120 tuplat. Niissä on surkeat säädöt, sit vasen nuija ei pysy paikallaan ja slave on ihan syvältä. Eliminatorit maksaa enempi, mutta ennemmin säästän niihin ja ostan ne joskus.

Itse olen suhtautunut jo pitkään pienellä huvittuneisuudella kaikkiin massivisiin pedaali-innovaatioihin. Kyseessähän on kuitenkin melkoisen yksikertainen tekninen laite, jossa ei monta liikkuvaa osaa löydy.
 
Onhan tietysti hienoa kun kaikki ominaisuudet ja jokainen noin 20 osasta hiotaan rakenteelliseen huippuunsa ja tarjotaan millimetrin sadaosa -tarkkuuden säätövaroja jokaiseen detaljiin, mutta onko sillä sitten mitään aivan todellista merkitystä Pentti Perusrumpalille?
 
Markkinointia. Jos se näyttää erilaiselta, se ON erilainen. Kyllähän Pertti Peruspedaali Avaruusajassa on paljon nopeampi väline, eikö vain? Ei disaini ole halpaa, vaikka halvan näköistä saattaa ollakin.
 
Ja joo, eihän hammasharjakaan radikaalisti muutu, mutta "mullistavia uutuuksia" tulee joka viikko...

Ja joo, eihän hammasharjakaan radikaalisti muutu, mutta "mullistavia uutuuksia" tulee joka viikko...
 
Välillä tekisi mieli itkeä, kun markkinoijilta ei yritystä puutu: "Tässä on Raimo ja hänen Individualinsa." Se on HAMMASHARJA, jumalauta! :D

"Tässä on Raimo ja hänen Axis-tuplansa." Se on HAMMASHARJA, jumalauta! :D

Onneksi jokainen voi ihan itse valita sen pedaalinsa. Nuoret ja kokemattomat joutuvat tekemään ne etsikkomokansa, niin minäkin aikoinaan (ja joskus vieläkin.)