Rummut: rumpukamat ›

Niinpä: oma ensimmäinen kommenttisi oli: "Pearl sensitone messinki 14x61/2".
 
Missä olivat suositukset? Toki niitä tuli myöhemmin, -huomasin ne.
 
Missä olivat soundivaatimukset? "Ei liian hevimäinen" - no, Sensistä saa sellaisenkin. Tulivat myöhemmin - päädyin suosittelemaan puuvirveliä.
 
Joku kirjoitti: "Sensitone on huono" ja siitäkös otit porot sieraimiin:
 
Perusteetta, ja toinen yhtä vähin moisin komppasi heti perään. Perustelin myös porojen imppaukseni: Tämä keskustelu (saati mikään muu) puolivitsiä tai ei, ei kaivannut moista änkytystä ja minkään merkkien fleimausta, nyt sattumoisin kyseessä aluksi suosittelemani Sensitone. Kyseiset käyttäjät ovat kuitenkin jo arvostetussa asemassa tällä palstalla, joten vähän saa katsella, mitä sammakoita lurauttelee teksteissään menemään.
Monissa sitä edeltäneissä oli myös hehkutettu Supraa ja kuinka ylivertainen se on muihin virveleihin nähden, joka ei edelleenkään ollut ehkä se objektiivisin vastaus suosituksia hakevaan threadiin. En edelleenkään väitä ettei Suprat, Acrot ja Ludwigit ylipäätään olisi hyvä vaihtoehto, mutta niiden hyvänäpitämisen varjolla ei tule rytätä muita merkkejä.
 
Omissa kirjoituksissa "dissasit" (kauhea sana) Ludwigia ja Supraa aika rajusti.
 
Osoita? En muista dissanneeni Ludaria missään vaiheessa, ainoastaan huomauttaneeni että ovat erittäin yliarvostettuja; Rummun laatuun ja käytettävyyteen en ole puuttunut. Minkä siis lasket dissaamiseksi? On fakta, että Ludwigin ovh-hinnat ovat taivaissa tällä maailmankolkalla - myyntihinnat Keski-Euroopassa ovat eri asia, sillä alennusprosentit perustuvat pitkälti myynnin määrään. Suomessa ja pohjoismaissa yleensä Ludwig ei myy paljon, joten täällä niiden hinnat hipoo pilviä.
 
Dennis Chambers ja Virgil Donati soittavat puuvirveleillä (Supraan vertaaminen heikkoa), Ian Paice (kuten myös Ferrone!) -model on suora plagiaatti Supran rakenteesta (Ferrone model lähes identtinen Supran juhlamallin kanssa), Chad Smith käyttää (on käyttänyt) nauhoituksissa Black Beautyä ja Acroliteä, varmaan myöhemmin myös sensitonea.
 
Perustelin artistilistaukseni aiemmin, ajattelinkin että ihmiset varmasti ymmärtää väärin sen tarkoituksen. Ajatuksena oli, että nuo artistit varmasti saisivat diilin Ludwiginkin kanssa, jos niin haluaisivat. Asiasta käytiin keskustelua toisen käyttäjän kanssa.
 
Itse olen kokeillut Sensitonea ja kauempaa katsottuna luulin sitä ensiksi uudeksi Supraksi (minkä ihmeen takia?). Hyvä soundinen soitin kaikinpuolin. Toivottavasti niiden laatu/arvo katsotaan tulevaisuudessa vertailukelpoiseksi nykyisten vintage-elitistisien-yliarvostettujen-ylihintaisten-kulttiglorifikoitujen-"kukaan kova jätkä ei soita niillä" -Suprien kanssa. Eikun odottelemaan seuraavat 30 vuotta.
 
Mielestäni yhdennäköisyys on suurempi näille fanipojille, jotka mielessään glorifioivat Suprat ja pitävät niitä virvelien esi-isänä. Eikä ole erityisen kaukana totuudesta - ne asetti kyllä uuden suunnan virveleille aikanaan, mutta kaikki mikä missä on pokkaus keskellä ei välttämättä ole kuitenkaan Ludwigin kopio. :) Lugit Sensitoneissa on kuitenkin samat, kuin kaikissa Masters-sarjan virveleissäkin. Ludwig ei myöskään ole ainoa firma, joka käyttää tubelugeja.
 
PS. Oman snareni hinta oli halvempi kuin Ferrone -mallin ovh. Että siitä ylihinnoittelusta...
 
Oman Ferrone -mallini hinta oli halvempi kuin Supran ovh.

Äläpäs yhtään yritä syöttää mutua faktana. Kyllähän New Sounditkin ovat varteenotettavia vaihtoehtoja, jos pitää soundista. Niin, ja mikä tämä moderni soundi on?
lueskellessani keskustelupalstoja olen usein huomannut "ostin supran koska..." kyseinen henkilö etsii vanhemman 60-80 -luvulla menestyneen rumpalin virvelisoundia. paha mennä muuta sanomaan.
 
Otetaan vertailtavaksi kaksi metallivirveliä. Miten vanhempi ja modernimpi soundi eroaa toisistaan?
otetaan vertailuun kaksi puuvirveliä(sama materiaali ym.) Miten ne eroavat toisistaan?
 
Ludwig on valmistaa edelleen supria eli eivät kaikki suprat ole vintagea.
Juu varsin hyvin on ollut tiedossa. Viittasin kuitenkin vanhempaan tuotantoon.

Noniin, ja taas kuohuu.
 
Alkuperäinen kysymys koski suositteluja mahdollista virvelihankintaa varten. Yritän, omakohtaisiin kokemuksiini perustuen, perustella mielipiteeni mainituista virveleistä.
 
1. Soittimen hinta, siis jos hinnalla perustellaan elitistisyyttä :
- Sensitone virvelini maksoi ~360€. Acrolite maksoi 250€. Tosin Acro oli käytetty.
Uusi on aina uusi, sen myönnän. Kuitenkaan elitistisyyttä tuosta ei löydy.
 
2. Soundi :
- Sensitonessa ( joka kaupassa kuulosti hyvältä ?tila? ) oli aivan kammottava klangi. Se korjaantui Evans Genera Dry - kalvolla. Kaikki tuon kalvon tuntevat, tietävät sen olevan "soundit siedettäväksi" tekevän kalvon. Siis huonosta siedettävä ja hyvästä, myös siedettävä. Acrolite toimii hienosti yksikerroskalvoilla, jotka tuovat rummun soinnin esiin, kaikilla vireillä.
 
Soundi on makuasia. Ludwigin soundia on moittinut muistaakseni kaksi henkilöä. Toisella oli kokemusta kahdesta käytetystä ludarista, toinen ei erota bassokitaraa rummusta. On aika helppoa yleistää, että se joka on kuullut hyvässä vireessä olevaa Ludwigia, pitää sen soundista. Eli se siitä vanhanaikaisesta soundista.
 
Nykyinen ( ainoa ) Ludwig virvelini on vuosimallia 2005. Eli se siitä vintagesta.

ei tule paljoa mieleen artisteja jotka ihan kokonaan ludareilla vetää Ludwigin endorsementpolitiikka on ollut aikoinaan hyvin valikoivaa. Niin taitaa nykyisinkin olla. Japanilaiset rynnivät aikoinaan sillä, että antoivat rumpujen lisäksi reilulla kädellä rahaa ja muuta hyvää.
 
Cozy Powell siirtyi Ludwigilta Yamahalle aikoinaan. Cozy tiedettiin vauhtiveikoksi, jota moottoripyörät ja autot kiinnostavat. Niinpä Japanissa Yamahan tehtaan edustaja toi näytille rumpusetin ja crossipyörän, jota ei vielä ollut markkinoilla. Cozylle luvattiin rummut ja bonuksena moottoripyörät koko porukalle. Niinpä Englannissa odottti 35 tuliterää prätkää, kun bändi tuli rundilta.

Cozy Powell siirtyi Ludwigilta Yamahalle aikoinaan. Cozy tiedettiin vauhtiveikoksi, jota moottoripyörät ja autot kiinnostavat. Niinpä Japanissa Yamahan tehtaan edustaja toi näytille rumpusetin ja crossipyörän, jota ei vielä ollut markkinoilla. Cozylle luvattiin rummut ja bonuksena moottoripyörät koko porukalle. Niinpä Englannissa odottti 35 tuliterää prätkää, kun bändi tuli rundilta.
 
Söy..?
 
Fiksua porukkaa silloinkin Yamahalla. Huippuesimerkki luovasta markkinoinnista.
 
Powell sanoi virheiden kuuluvan sinne, jos hän keikalla oli tehnyt sellaisen.
Yamahaa en tiedä hänen pitäneen virheenä. R.I.P.

poistettu

Mielestäni yhdennäköisyys on suurempi näille fanipojille, jotka mielessään glorifioivat Suprat ja pitävät niitä virvelien esi-isänä. Eikä ole erityisen kaukana totuudesta - ne asetti kyllä uuden suunnan virveleille aikanaan, mutta kaikki mikä missä on pokkaus keskellä ei välttämättä ole kuitenkaan Ludwigin kopio. :) Lugit Sensitoneissa on kuitenkin samat, kuin kaikissa Masters-sarjan virveleissäkin. Ludwig ei myöskään ole ainoa firma, joka käyttää tubelugeja.
 
Kyllä kaikkien minun tuntemien rumpalien keskuudessa Pearlin Sensitoneista on aina puhuttu "Supra-kopioina". Ja Modern Drummerin arvostelussa kyseisiä rumpuja verrattiin vierekkäin Supraan, samasta syystä. Mielestäni ihan selvä asia, enkä sitten ollenkaan sano, että siinä olisi mitään pahaa.
 
Juuri eräs tuttuni osti Ludwigin Classic maple setin uutena eikä hinta ollut todellakaan mitenkään ylivoimainen. Ovatkohan alentaneet ovh:ita?
 
Itse olen maksanut omasta v.-70 Suprasta 1000 markkaa (sis.telineen) ja n.vuoden -73. Acrosta 200 €. .Ja ovat kyllä ihan perhanan hyviä. En tiedä tuosta yliarvostetusta, olen kyllä vähän eri mieltä. Minun mielestäni ovat parhaita metallivirveleitä yleiskäyttöön. Ja huom. uusista ei ole omakohtaista kokemusta, nyt puhuin pelkästään vanhoista. Kepa oli verrannut vierekkäin vanhaa Black beauty:aan uuteen ja sanoi että ero oli yllättävän iso vanhan hyväksi.

Minkälainen on saundimieltymys? Tykkäätkö tiukasta piccolo/blastsaundista, vai haluatko että virpassa on iso botne ja napakka kanttisaundi, vai mitä halajat?
 
Kiitos aidosta ja aikuismaisesta kiinnostuksestasi otsikon aiheeseen :)
 
Itse en hae liian klangia soundia ja nyt kun enemmän ajattelen, tulisi virvelin soida hyvin myös pienemmillä volumeilla sillä biiseissäkin on itsessään suvantokohtia. Mattosoundi haamuiskuilla pitäisi myös löytyä eli virvelin tulisi olla herkkä. En siis haluaisi laittaa virveliin Evansin HD Drytä "pakosta" klangista eroon pääsemiseksi.
 
Isoa botnea en kaiva vaan ehkä jotain noitten ääripäitten välistä. Virveli tullaan myös todennäköisesti virittämään aika kireälle vireelle.
 
En ole edes varma haenko metallivirveliä, mutta muutamia ei-halppis-snareja kuultuani nämä ovat herättäneet mielenkiintoni. Kyseessä ei muuten ole budjettihomma vaan hakusessa olisi virppa-4-life. Oon jopa Kumuja uteliaisuuttani katsellut.

Yksi henkilö kirjoitti sensitonen olevan huono. Kukaan ei kehunut ylivertaiseksi; ainoastaan maininta: "ehkä kenties paras".
 
Kun piru lukee raamattua, se erottaa sieltä juuri sen, minkä haluaa. En ole Ludwig- tai Supravastainen ihminen, enkä threadia lukiessani varta vasten etsinyt kohtaa johon tarttua, muistaakseni mainitsin jo ensimmäisellä sivulla asti Supraphonicin olevan syystäkin suosittu vaihtoehto. Olen ehkä snadisti paranoidi, mutta silmäni silti erottivat selkeän Ludaria ja Supria erityisesti hehkuttavan asenteen - varmasti perusteltu, mutta ei ainakaan tässä threadissa ja se tässä suututtaa. Tässä ketjun kulku:
 
Itelle oli tulossa pearlin chad smith. Mutta säästinki vähän aikaa ja otin ludwigin acroliten. Tulee kylläkin vasta toukokuussa - Ok, hyvä että löytyi oikea.
 
-> miehen teko - Menee vielä vitsillä.
 
Pearl tekee oikein hyviä rumpuja, kunhan riittävän ylös mennään tarjonnan suhteen, mutta Pearl ei ole virvelitehdas - valitettavasti. Kymppituumainen on ainoa Pearlin virveli, jota omasta valikoimastani soitan ikinä. Se vaan on fakta, että nuo Ludwigit on hyviä, ehkä jopa parhaita. Yhdestäkään en muuten ole maksanut kolmeasataa enempää. Taidanpa laittaa Pearlin virvelit myyntiin ja ostaa lisää L-virveleitä.. - Aika moista lässytystä. Kuka nyt kysyi, oliko Pearl henkilön mielestä virvelitehdas? Keskittyisi nyt siihen hyvien virveleiden suositteluun, eikä purkaisi henkilökohtaisia turhautumiaan tähän.
 
-> Mulla ei ole koskaan ollut yhtäkään Pearlin virveliä, vaikka jokaista eteen tulevaa olen mielelläni testannut. Noita Ludwigeja ne tuntuu vain aina olevan, jotka minun haaviini jää. Tai sitten Sonoreita. Keikalle on viimeisen seitsemän vuoden aikana lähtenyt yleensä Ludwig. - Ok, henkilö tykkää Ludwigista, ilmeisesti myös Sonorista. Ei edelleenkään kyllä liity threadiin varsinaisesti, ja tukee aiempaa postausta turhaan. Haiskahtaa myös ikävästi elitistiltä minun nenääni.
 
-> Mullapa onkin ollut. Nimittäin juuri tämä ylistetty Sensitone - messinki. Ei ole enää. Muutaman vaihtokaupan jälkeen on nyt Ludwig - messinki. Se on hyvä, Acrolite on hyvä ja Supra on hyvä. Sensitone ei ole hyvä. - Nyt alkaa riittää jo! Tuli selväksi, että Ludwigit on hyviä. Kertokaa nyt niiden hyvistä puolista sitten, älkääkä verratko johonkin toiseen rumpuun - se ei ole tarpeellista.
 
-> Tai tietysti jos joku tykkää Sensitonesta, on se hänelle hyvä. Todennäköisesti hän ei ole koskaan päässyt kokeilemaan Oikeaa virveliä. - Ja se oli se piste i:n päälle. Ihme lällätystä. Menisivät puritanistit itseensä.
 
Joko kävi selväksi, mikä tässä keskustelussa kiikastaa? Oli kyseessä Pearl tai Yamaha tai Tama tai Premier tai mikä vain, ei yksinkertaisesti tarvitse eikä pidä verrata muita tuotteita nyt tässä tapauksessa kultti-Ludwigeihin osoittaakseen niiden hyvyyden! Olemassa on edelleen AIKA PALJON artisteja ja taviksia yhtälailla, jotka ei soita sitä Supraa ja on onnensa kukkuloilla!
 
erittäin yliarvostettu = erittäin paljon arvoaan kalliimpi, näin ollen se ei ole mielestäsi hintansa väärti. Jos haluat hyvän ja halvan, osta kaksi: hyvä ja halpa.
 
Arvostaa: Pitää arvossa, kunnioittaa, asettaa arvokkaaseen statukseen. Ei hinnoittelun kanssa varsinaisesti tekemistä.
 
On myöskin fakta, että arvosoitin (laadukas, hyväsointinen jne) maksaa yleensä hiukan enemmän kuin ne, jotka eivät kenties ole niin hyviä soittimia. Jostain kumman syystä Minimoog syntikka maksaa nykyäänkin uutena versiona 3500€ ja alkuperäisistä pitää pulittaa varmaan kaksi kertaa niin paljon. Ja jos oikein kärjistetään, niin Stradivariusta et saa Yamahan parhaimman viulun hinnalla...
 
Noniih ja taas sama juttu: maksaahan se mersukin Suomessa enemmän kuin
Saksassa. Steve Ferronen ovh on Suomessa 475€, Saksassa 418€ ja Amerikasta sitä
saa 277€ hintaan. Ja kyllä Suomessakin on jatkuvasti kysyntää Ludwigeille, ei niitä niin usein ole netissä myynnissä kuin lähes kaikkia muita rumpumerkkejä yhteensä.
 
Juuri tämänlainen brändin yliarvostus minua hämää. Valmistajilla on erihintaiset listahinnat, mutta se ei välttämättä liity laatuun varsinaisesti. Ludwig valmistaa rumpunsa Jenkeissä, kun Pearl Taiwanissa. Noiden kahden maan taloudet ovat aika paljon eri luokkaa, ja vaikuttaa myös tuotteiden hintatasoon. En tässä myös laadunvalvonnan ja yleisen tason kohdalla kuuntele väitteitä, ettei Aasialaiset osaisi tehdä kunnon soittimia.
 
Mistä sinä voit tietää, että Ludwig edes tarjoaisi diiliä heille, saatikaan että varmaan saisivat diilin, jos haluaisivat? Homman nimihän on se, että esim. Pearl etsii mahdollisimman paljon diilejä minkä tahansa rumpalin kanssa mistä päin maailmaa tahansa. Kyseessä on mainostaminen ja uusien asiakkaiden etsiminen. Maailmassa on tällä hetkellä lukematon määrä musiikin kuluttajia ja harrastajia, jotka joutuvat tekemään valintansa esim. esikuvansa perusteella.
 
Netistä löydetty lainaus: Chad Smith: "I play Pearl; their Export Series is great for a beginner. Go to a store or any kind of music store and you can get a good kit for a good price." Ja vastapalvelukseksi Pearl laittaa Chadin kuvan vihkoseen, hoitaa rummut keikalle minne tahansa, jos on tarvis ja myy miljoonilla exportteja aloittelijoille. Loistavaa bisnestä.
 
Asiasta käytiin keskustelua jo toisen käyttäjän kanssa, samat asiat puitiin läpi - lue sieltä äläkä suotta jauha samoja asioita uudelleen. Idea kävi kenties selväksi, eikä se ollut edes koko keskustelun pääpointti! Turhaan takerrut tähän.
 
Ja jostain syystä jotkut Tamankin virvelit muistuttavat supraa...
 
Jaa, minusta ei muistuta niinkään. :) Onhan niilläkin jopa kahdessa standardimallin metallivirvelissä pokkaus keskellä, yhdessä artistimallissa jopa hyvin Black Beauty-maisia tyylittelyjä eikä varmasti ihan sattumalta, mutta kaikki ne lopulta Taman samalla mallilla, tekniikalla ja raudalla kuin ne ei-niin-Ludwigmaiset metalli- ja puurummutkin. Katsoisit nyt jo itseäsi.
 
Ja Volvo on halvempi kuin Mersu...
 
Ja Paiste halvempi kuin Zildjian, juu laadustahan se kertoo.

Tämä keskustelu on surkuhupaisuuden riemuvoitto - todistamme varsinaista koomisten argumenttien ja sekavien ja perustelemattomien rinnastusten (jotka yrittävät perustella huikaisevan hauskoja alkup. väittämiä) ristitulta, joka ei MILLÄÄN TAVALLA palvele alkuperäistä kysymystä.
 
Esimerkiksi sillä, onko Sensitone tai jokin muu virvelirumpu kopio Ludwigista, ei ole mitään merkitystä. Ainoa oleellinen seikka virvelisuosituksia pyytäneen henkilön kannalta on se, mikä kaikista maailman Ludwig-kopioista ja Ludwigeista on paras hänen tarpeisiinsa.
 
En edes ala tarttumaan Mersu/Ludwig ja Volvo/muut merkit -tason rinnastuksiin ja niiden jo itsessään sisältämiin ammottaviin aukkoihin. Pelkkä rinnastuksen tekeminen ilman perusteluita on kuin sanoisi, että "se Ludwig on vaan parempi (niinkuin Mersu on kans parempi)!".

Tämä keskustelu on surkuhupaisuuden riemuvoitto - todistamme varsinaista koomisten argumenttien ja sekavien ja perustelemattomien rinnastusten (jotka yrittävät perustella huikaisevan hauskoja alkup. väittämiä) ristitulta, joka ei MILLÄÄN TAVALLA palvele alkuperäistä kysymystä.
 
Esimerkiksi sillä, onko Sensitone tai jokin muu virvelirumpu kopio Ludwigista, ei ole mitään merkitystä. Ainoa oleellinen seikka virvelisuosituksia pyytäneen henkilön kannalta on se, mikä kaikista maailman Ludwig-kopioista ja Ludwigeista on paras hänen tarpeisiinsa.
 
En edes ala tarttumaan Mersu/Ludwig ja Volvo/muut merkit -tason rinnastuksiin ja niiden jo itsessään sisältämiin ammottaviin aukkoihin. Pelkkä rinnastuksen tekeminen ilman perusteluita on kuin sanoisi, että "se Ludwig on vaan parempi (niinkuin Mersu on kans parempi)!".
 
Ekaksi (?) kirjoitukseksi aika ärhäkkä. ;) Täyttä totta, tosin. Kyllä kieltämättä täällä melkein hölmöksi leimataan, jos muun kuin Ludwig-merkkisen virvelin "erehtyy" ostamaan.

Ekaksi (?) kirjoitukseksi aika ärhäkkä. ;) Täyttä totta, tosin. Kyllä kieltämättä täällä melkein hölmöksi leimataan, jos muun kuin Ludwig-merkkisen virvelin "erehtyy" ostamaan.
 
Itse en ole pahemmin Ludwigin rumpuja päässyt kokeilemaan. Mitä nyt olen hipelöinyt Ludwigin pönttöjä, ovat ne olleet laadukkaan oloisia siinä missä muutkin hyvät rummut. En kuitenkaan voi sanoa juuta enkä jaata L-virveleistä. Eiköhän joku Ludwig-fanboy tässäkin näe oivan tarttumakahvan ja ala inttämään, että "vastahan sä väitit sitä ja tätä ludareista" vaikka otin kantaa ainoastaan keskustelun tasoon.
 
Jos minulta joku hullu kysyy mielipidettä, vastaan, että Yamaha Maple Custom snaret ovat hyviä. Semmonen testipenkkiin!

Tää on aivan hullua. Makuasioista kun ei voi kiistellä.
 
makuasioistahan sitä just voi kiistellä. enemmän mua ottaa koteloon se, että yleisesti ottaen täällä joutuu kiistelemään faktoista.

Eli siis, suositelkaa hyviä puu- tai metallivirppoja, kunhan soundi ei liian terävä ja hevimäinen. Hinta n. 200-300€. Makuasioitahan ne on mut helpottas vähän valintaa jos jotain suosittelisitte. Haulla en löytäny sopivan hintaluokan virppaa.
 
Ok palataan alkuperäiseen kysymykseen:
 
Suosittelen lämpimästi testaamaan erilaisia virveleitä. Hankaluutena on tietenkin se, että virveli pitäisi testata oman setin kanssa siinä tilassa, jossa soitat eniten/mieluiten.
 
Oma mielipiteeni ja suositukseni on Supraphonic 14x6,5. Sen saa soimaan vaivatta hyvin eri vireillä, eikä tarvitse miettiä mitään demppejä. Kanttisoundi on todella napakka ja ambassador/diplomat -kalvoilla soitin on tedella herkkä. Kaikki ghostit kuuluu selvästi. Paksuimmilla/öljykalvoilla saa hyvin puumaisen soundin mitään soitto-ominaisuuksia hävittämättä
 
Soundia pystyy muuttamaan "modernimpaan" suuntaan pienillä erilaisilla dempeillä tai kalvovalinnoilla. Toimii jokatapauksessa erinomaisena all-around -virvelinä tämän keskustelun kirjoituksista huolimatta. Lisäksi rumpu säilyttää arvonsa, kun soittimesta pidetään hyvää huolta. (30 vuotta vanhat virvelit ovat melkein arvokkaampia kuin muiden merkkien uudet)
 
EDIT: Mattokoneisto on erittäin luotettava, nopea ja äänetön. Amerikkalaisten mittastandardien mukaan tehdyt kuusioruuvit rummun sisällä ovat hiukan eri mittaa kuin eurooppalaiset. Sopivien työkalujen etsiminen huoltoa varten tässä tapauksessa vaatii rautakauppojen hylsyjen kokojen tutkimista.
 
Mutta koska kyseessä on sinulle hankittava virveli, lue tarkkaan kaikki asialliset viestit ja etsi rumpua tarkkaan ja ajan kanssa. Ensimmäinen soitin, joka kuulostaa hyvältä saattaa muuttua ajansaatossa soundiltaan rasittavaksi --tai toivottavasti aina paremmaksi.
 
Muut täällä kehukoon Pearleja, Tamoja, Sonoreita, Slingerlandeja, Premiereitä ym...
Yllä oli suositus Yamahasta. Tosin ilman perusteluita.... :?
 
Itse olen soittanut Pearlin 5x14 metalli sensitonella ja se oli yllättävän lähellä omaa 5x14 supraa. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Kannattaa ehdottomasti testata. Jos budjetti ei ole ongelma, niin mars rumpukauppaan ja testaamaan- ota yhteyttä kollegoihisi ja kysy saanko testata virveliäsi?
 
Sen verran sanon kokemuksesta, että älä osta 1980 -luvun Taman swingstar 14x6,5 virveliä, ---se on aika kamala...

komppaaja, ansaitsit juuri vilpittömän kiitoksen ja plussan. Ottakaa ihmiset tästä mallia. Väitelkää vaikka pikaviesteillä.

Olin rumpaliystäväni kanssa virveleitä testailemassa. Hänellä on Taman Straclassic (vaahteraa) ja Taman 70-lukulainen metallivirveli (King Beat). Hyviä pelejä molemmat. Hänen mielestä Ludwigeissa on sellainen ero noihin Tamoihin, että Ludwigien matot lähtevät resonoimaan huomattavasti alhaisemmalla volumella, kuin Tamat. Tämä piirre minuakin miellyttää. Oli uudempi tai vanhempi Ludwig, niin sama perusluonne löytyy.
 
Älä Akahito elitistiseksi leimaa, jos johonkin on ihastunut. Kyllä minulla on ollut Premierejä, Pearl, Tamoja, Yamaha, Drum Mate, Lefima, Hoshino ja Leedy. Ehkä joku muukin, jota en nyt muista.
 
Tuolla aikaisemmin taisi olla Mikaelin linkittämänä torilta Rogersin Dynasonic. Ehdottomasti pyydetyn hinnan arvoinen rumpu on tämäkin. Löytyy sellainen itseltänikin, joten ihan pelkkää Ludwigia ja Sonoria ei siis kattaukseni ollutkaan.

Muut täällä kehukoon Pearleja, Tamoja, Sonoreita, Slingerlandeja, Premiereitä ym...
Yllä oli suositus Yamahasta. Tosin ilman perusteluita.... :?
 
Heh. Koska on suositeltavaa kuitenkin testata mahdollisimman monia snareja, on mielestäni vähän turhaa alkaa perustelemaan miksi jokin yksittäinen snare pitäisi ottaa testipenkkiin. Enemmän mielestäni kaipaisi perustelemista sellainen väittämä, että jotain tiettyä snarea EI kannattaisi ottaa testipenkkiin.
 
Mutta kuitenkin. Yritän nyt keksiä jotain.
 
Haluttiin "ei liian terävää ja hevimäistä" soundia ja omaan korvaani Maple Custom snaret ovat selkeästi lempeimpiä soittamiani virveleitä. Lisäksi ne ovat yksiä niistä harvoista virveleistä, joiden kantti-iskuja voin sanoa pitäväni miellyttävinä. Esimerkiksi Sensitone brass -virveleiden kantti-iskut räjäyttävät tärykalvoni (toisaalta tässä onkin aika merkittävä ero jo pelkästään shellin materiaalissa;)).
 
Kovin perusteellisia testejä en ole minkään virvelin kanssa tehnyt, joten voin puhuan ainoastaan ensivaikutelmista.

Haluttiin "ei liian terävää ja hevimäistä" soundia ja omaan korvaani Maple Custom snaret ovat selkeästi lempeimpiä soittamiani virveleitä.
 
Komppia täältäkin Yamahan suuntaan. Jammulta kannattaa testata myös ihan tavallista teräsvirppaa. Sekin on hyvä ja kohtuullisen hintainen. Nuo mainitsemasi Maple Customit onkin sitten jo loistavia snareja. Hinta tosin niissä pompsahtaa melko korkealle. Suositeltava ostos kuitenkin.

Luin sitten koko ketjun läpi uudestaan. Akahito ei mainitse, että omistaisi Sensitonen. koska hän kuitenkin sitä vaihtoehdoksi topikin aloittajalle tarjosi, niin tottahan suositustaan pitää puolustaa. Kahdella kirjoittajalla on ollut tai on Sensitone. Eivät kehuneet. Komppaaja on kokeillut ja mieltynyt kokeiltuun yksilöön.
 
En nyt huomannut, että hirveästi olisi riitaa tullut ketjussa, mutta yleensä tämän tyyppisessä keskustelussa mennään Supraphonickeihin ja sitten alkaa sauhu nousta. Joillekin se ei käy, että jo kymmeniä vuosia tuotannossa ollut virveli voi olla kopioinnin kohde ja esikuva, johon pyritään, mutta rinnalle tai paremmaksi ei päästä.
 
Joskus oli kova vääntö tuosta Ian Paice Signature Pearlista. Jollekin myyjä oli hehkuttanut sen olevan parannettu versio Supraphonickista. Eihän ne ole yhtään samanlaiset rummut edes, joten miksi vertailla?
 
Virvelirumpuja on niin paljon erilaisia, että todellinen vertailu on vaikeaa. Siksipä omat korvat pitää olla ja kyky tehdä omia päätöksiä. Toiselle aivan mahtava on toiselle ihan mahdoton.
 
Johan sekin on tullut monille selväksi, että kaikki eivät asu pääkaupunkiseudulla ja kunnollisia testausmahdollisuuksia ei ole. Siksi joutuu käyttämään meikähepun yritys ja erehdys-taktiikkaa. Tällä tavalla sitten kama kiertää ja paljon tulee käytyä virveleitä läpi.
 
Joskus olen saanut virvelin jonkun setin mukana. Tarkoituksena on yleensä hankkiutua siitä eroon. Joskus se koikeluvaiheessa sitten miellyttää kovasti ja jää itselleni.
 
Topikin aloittaja on kallellaan jo tuonne Sensitoneen, joten käyttäjien kommentteja olisi varmaankin mukava lukea. Katsoin omakuvasta lempirumpalilistaa. Kuinka ollakaan moni noista vetää/veti Ludwigilla. Ja nimenomaan LM 402 mallilla. Siksi sen suositteleminen on ihan paikallaan. Poikasena kovasti ihailin juuri tuon virvelin soundia. Sitä sai levyltä kuulla. Vaikka en tiennyt silloin, että juuri 6,5" Suprasta on kyse, tunnistin soundin.
 
Jos jonkinlaista plussa/miinus-listaa laittaisin LM 402 virvelistä, niin se voisi näyttää vaikka tältä:
 
+
-helppo virittää
-pitää vireen hyvin
-ei tarvitse demppiä
-toimii hienosti ihan perus Ambassador kalvoilla, joita saa helposti
-herkkä rumpu
-syttyy pienelläkin volumella ja ihan vanteen vierestäkin naputtelemalla
-tremolo kuulostaa tällä juuri oikealta
-settibalanssi löytyy ikään kuin automaattisesti kohdalleen
-voimaa ja heleyttä soundissa yhtä aikaa
-sointiväri on laaja, läskimmässäkin soundissa on yläsäveliä mukana
 
-
-kallis hankkia
-käytettyjä löytyy vähän
-Supraphonic nostajassa joskus ongelmia, jotka johtuvat huollon puutteesta ja säätötaidon puutteesta
-jotkut kokevat naruvirituksen hankalaksi, uusissa on muoviliuskat
-joskus naru saattaa katketa kesken keikan. (Siksi laitankin toisen lenkin varmistukseksi)
-kromin hilseily rungosta

Olisiko kenelläkään kokemuksia näistä virveleistä:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=100662
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=100432
 
?