Rummut: rumpukamat ›

No niin, myös Mamba aiheuttaa minulla aggressioita.
 
No niin joo...verrataan siis Mambaa Suomen kovimpaan rockbändiin.

No niin joo...verrataan siis Mambaa Suomen kovimpaan rockbändiin.
 
Mjehhehe. Makuasia, hei! Eikä edes liity topikkiin.

Miksi muuten nuo Axiksen pedaalit maksaa niin paljon?? Mitä niissä on erikoista? Thomannin sivuilla lukee "Worlds fastestdouble pedal" :) Pitääkö paikkansa?
 
http://www.thomann.de/thoiw3_axis_p … sion_a502_doppelpedal_prodinfo.html
 
689€ ?!?!
 
Mistä hyvästä moinen hinta??

Osaksi, mutta vain osaksi totta. Kun on mielettömän kova kitarariffi, basso kolisee/jytää kuin mielipuolinen, rummut pauhaa grindiä (soundit tiukat ja munakkaat) niin se jos jokin saa ainakin meikäläisen (vertauskuva) nyrkin takomaan ilmaa, jalan potkimaan mummoa ja hampaat irveen. Kysymyshän on nyt siitä, että et ole joko a) kuullut sellaisia riffejä tai biisejä tai b) päässyt "hommaan sisään" eli et vaan ymmärrä. *hymiö*
 
Sä et nyt ymmärtänyt jutun pointtia.
Se että musa kolisee ja siinä on munaa on kuitenkin kaukana aggressiosta ja hyvä niin.
Jos pelkkä musiikki synnyttäisi ihmisissä aggressioita, tämän tyyppinen musiikki varmaan kiellettäisiin lailla. Eli itse musiikki EI AIHEUTA vaan tuon kaltaisia tunnetiloja saattaa ilmaantua mikäli kuuntelijan ennakkoasenne ja tietoisuus musiikin tavoitteesta ruokkia aggressiivisuutta on olemassa ja myös kuuntelijan hyväksymä.
Agressiota ei ilmennetä pelkän musiikin kautta siihen tarvitaan jotain muutakin.
 
Musta on huono homma jos musiikki saa kuulijansa vihaiseksi tai jonkinasteisen raivon valtaan. Mä itse yritän musiikin kuuntelulla ihan toiseen suuntaa.

Hallittu tai hallitsematon kaaos on niistä yksi. Mielenvikaisuus toinen. Melankolia kolmas. Paskaisuus, rosoisuus ja juustoisuus neljäs jne...
 
Osaatko kertoa miksi?
 
En tiedä sinusta, mutta jos ja kun minulla on paljon adrenaliinia veressä, kapulat lentää raivokkaammin ja nyrkkeilysäkki ottaa rankemmin osumaa (jos sitä siis harrastaisin, rölöl).
 
Adrenaliinilla ei ole suoranaisesti mitääntekemistä aggression kanssa. Sekin on hyvä juttu. Mä en joo ymmärrä miksi pitäisi edes pyrkiä aggressioon tai sitä ilmentävään vihan, ravion tai tuhon olotilaan?
 
Näin musiikin ulkopuolelta: monet teot, mitä myöhemmin kadutaan, on tehty mielettömässä adrenaliinirushissa. Surmat kännissä (kjeh kjeh), sekopäinen liikennekäyttäytyminen yms. Pikajuoksijan, kiihdytysajajan tai nopeuslaskijan epäonnistuneen suorituksen jälkeinen ylenpalttinen kiroilu ja juomapullon viskominen, jalan tamppaaminen on mielestäni tavalla tai toisella hallitsematonta aggressiota. Se mitä adrenaliini aiheuttaa kropassa ja päässä harvemmin käsittääkseni liittyy rauhallisuuteen ja kukkasiin.
 
Korjatkaa jos olen väärässä.
 
Korjataan joo. Adrenaliini ei suoranaisesti aiheuta aggressiota. Aggressioon on taustalla joku muu syy.
Adrenaliini (hormoni) kiihdyttää pulssia ja saa sydämen pumppaamaan verta kiivaammin. Stressihormoniksikin kutsutaan. Adrenaliini siis kiihdyttää verenkiertoa.
Jopa jollain floristilla voi erittyä adrenaliinia vereen jossain alaan liittyvässä huippuhetkessä. Ei se adrenaliini pelkkään urheiluun tai konsertteihin liity.
 
Aggressio (pelkistetysti vihan tunne) vaan ilmentää johonkin asiaan hyvin latautuneen henkilön epäonnistumisen kautta purkautuvan pettymyksen tuskaa (vertauksena vaikka se pettynyt urheilija).
 
Tulihan tästäkin todella mielenkiintoinen keskustelu...

Soundit on naturel, mutta kyllä tuo tihein komppiosuus kuulostaa (etenkin tarkemmin sceneä tuntematta, mutta rumpalina) todella järjettömältä... tuossa sovituksessa kyllä on rumpalia vedetty retkuun, kitaristihan kun rapsuttaa ihan samalla (veltolla rumpaliin verrattuna) tiheydellä osasta toiseen. Tuossa tulisi ottaa käyttöön Pahkasian flamencoräpylä...
 
Voisiko tuon tiheimmin soitetun blastin harvantaa puoleen tai jopa neljäsosaan tuosta ? Näin biisiin tulisi takuulla enemmän potkua, laulaja voisi vetää silti samalla intensiteetillä oman osuutensa.
 
Rumpalia ei ole vedetty retkuun kun herra tekee bändille myös biisit :)
 
Sovituksen ideana on että biisi kuulostaa mahdollisimman tiukalta päälle minuutin rykäykseltä, kun lähetään niin koko porukka lähtee ja kunnolla.
 
Lethus selvittikin loput ihan tarpeeksi hyvin blasti aiheesta.

Sä et nyt ymmärtänyt jutun pointtia.
Se että musa kolisee ja siinä on munaa on kuitenkin kaukana aggressiosta ja hyvä niin.
Jos pelkkä musiikki synnyttäisi ihmisissä aggressioita, tämän tyyppinen musiikki varmaan kiellettäisiin lailla. Eli itse musiikki EI AIHEUTA vaan tuon kaltaisia tunnetiloja saattaa ilmaantua mikäli kuuntelijan ennakkoasenne ja tietoisuus musiikin tavoitteesta ruokkia aggressiivisuutta on olemassa ja myös kuuntelijan hyväksymä.
Agressiota ei ilmennetä pelkän musiikin kautta siihen tarvitaan jotain muutakin.
 
Mielestä ylläolevassa lainauksessa nimenomaan päädyt siihen tulokseen, että musiikki voi aiheuttaa aggressiivisuutta, vakka pyrit ko. väittämää kaikin keinoin välttelemään.
 
Musta on huono homma jos musiikki saa kuulijansa vihaiseksi tai jonkinasteisen raivon valtaan. Mä itse yritän musiikin kuuntelulla ihan toiseen suuntaa.
 
Aggressiivisuus, raivo ja väkivaltaisuus on erilaisia käsitteitä, mutta kieltämättä toisiinsa liitoksissa. Esim. Hauntedin keikalla (Ruotsalainen trash-pumppu), itse ainakin saan hyvin positiivisia aggression tunteita, ja mosh pitissä mennään nyrkit viuhuen ja taklaillen. Aggressio on positiivista siksi, että tarkoituksena ei ole vahingoittaa ketään, eikä kyse ole väkivaltaisuudesta, vaan musiikin aikaansaamasta 'raivoenergiasta'. Positiivista tämä on siksi, että kaikki muutkin ihmiset ympärillä ovat samanlaisessa tunnetilassa, ja esim. jos joku lentää lattialle, niin vähintään kolme käsiparia kiskaisee kaverin samantien ylös.
 
Samanlaista positiivista aggressiivista energiaa saan, jos kuuntelen reippaampaa musaa esim. salilla tai lenkillä. Siinä tilanteessa ei mikään valtavirran pop-musa toimi, vaikka jossain toisessa tilanteessa voisi toimia erittäin hyvin. Tämäkin jo todistaa, että juuri pelkkä musiikki saa veren virtaamaan ja energiatason nousemaan, koska ko. tilanteessa ei ole muita kanssaihmisiä, kuten esim. keikalla on, suggeroimassa riehumaan.

Musta on huono homma jos musiikki saa kuulijansa vihaiseksi tai jonkinasteisen raivon valtaan. Mä itse yritän musiikin kuuntelulla ihan toiseen suuntaa.

Osaatko kertoa miksi?
 
Mm. puhdistautuminen. Erilaisia tunnetiloja haetaan metallin ulkopuolellakin, katsoohan ihmiset vissiin kauhuleffoja, jännäreitä ja (huh huh)... romanttisia komedioita.
 
Uskaltaisin väittää, niinkin lepposa kun olenkin johtuu osaksi siitä, että pääsen setin ääreen paiskomaan myrkyt kropasta ja mielestä. Tai vaihtoehtoisesti pistämään luurit päähän ja puolen tunnin grindimyrsky sopivan kovalla volyymilla auttaa unohtamaan ruuhkabussin kauhut. Tämän enempää en vaivaudu analysoimaan. En jaksa eikä kiinnosta niin paljon, että näkisin effortia. Eikä tarvitse: jos se toimii, se toimii ja sillä selvä.
 
Tänään meikäläinen on tukevassa nousussa, luukutan The Crownia, heilun ja fiilistelen sen mukana. Eipä siitä paljon elemä sillä hetkellä parane.
 
Tulihan tästäkin todella mielenkiintoinen keskustelu...
 
Adrenaliiniin, aggressioon ja hormooneihin en puutu. Sen takia joku muu (sinä) saikin siitä enemmän jauhaa, kun tieto on meikällä sitä mutuluokkaa.
 
Tuli kyllä, kerrankin. Sääli vain että nyt rupeaa näyttämään siltä, että toisen pointin selittäminen toiselle on melko hankalaa eikä yhteisymmärrykseen välttämättä päästä. ;) Tai, uskon että se, mitä täällä kirjoitetaan, menee tajuntaan, mutta sitä ei IHAN oikeasti ymmärretä. Ja se on ihan ok koska minäkän tuskin tulen koskaan ymmärtämään Gregorien Chanttien hienoutta vaikka sitä miten yrittäisi minulle tuputtaa ja perustella.
 
Suurpaska vertaus (tm): Vähän kun koittaisi selittää "minkä takia "Seven" on lähes täydellinen mestariteos ja jopa ajoittain kauniskin elokuva" sellaiselle joka pitää sitä inhottavana väkivaltapläjäyksellä jossa oli kauhea loppu ja koko ajan sataa.
 
Edit: Bacchus tiivisti taas asioita hyvin sillä aikaa kun naputtelin tätä viestiä.

"Sä et nyt ymmärtänyt jutun pointtia.
Se että musa kolisee ja siinä on munaa on kuitenkin kaukana aggressiosta ja hyvä niin.
Jos pelkkä musiikki synnyttäisi ihmisissä aggressioita, tämän tyyppinen musiikki varmaan kiellettäisiin lailla. Eli itse musiikki EI AIHEUTA vaan tuon kaltaisia tunnetiloja saattaa ilmaantua mikäli kuuntelijan ennakkoasenne ja tietoisuus musiikin tavoitteesta ruokkia aggressiivisuutta on olemassa ja myös kuuntelijan hyväksymä.
Agressiota ei ilmennetä pelkän musiikin kautta siihen tarvitaan jotain muutakin."
 
..................
 
Mielestä ylläolevassa lainauksessa nimenomaan päädyt siihen tulokseen, että musiikki voi aiheuttaa aggressiivisuutta, vakka pyrit ko. väittämää kaikin keinoin välttelemään.
 
Lue tarkemmin, ymmärrät enemmän. Pystymetsästä vetästy kaveri joka ei tiedä kuulemansa musiikin tarkoitetun aggressioiden lietsomiseen, ei saa minkäänlaista aggression tunnetta kyseistä musiikkia kuunnellessaan.
KYSE ON ETUKÄTEEN SOVITUSTA JUTUSTA ASIAN HARRASTAJIEN KESKEN.
Itse musiikki ei näitä tunteita herätä.
Kyseessä on jonkinlainen roolileikki, johon tiedostaen eläydytään erittäin vahvasti ja tapahtuman kliimaksi on vuorovaikutteinen keikka jossa yleisö on osa aggressiivista tapahtumaa.
 
Aggressiivisuus, raivo ja väkivaltaisuus on erilaisia käsitteitä, mutta kieltämättä toisiinsa liitoksissa. Esim. Hauntedin keikalla (Ruotsalainen trash-pumppu), itse ainakin saan hyvin positiivisia aggression tunteita, ja mosh pitissä mennään nyrkit viuhuen ja taklaillen. Aggressio on positiivista siksi, että tarkoituksena ei ole vahingoittaa ketään, eikä kyse ole väkivaltaisuudesta, vaan musiikin aikaansaamasta 'raivoenergiasta'. Positiivista tämä on siksi, että kaikki muutkin ihmiset ympärillä ovat samanlaisessa tunnetilassa, ja esim. jos joku lentää lattialle, niin vähintään kolme käsiparia kiskaisee kaverin samantien ylös.
 
Steely Danin keikalla en havainnut vastaavaa... ;)
Joo, onhan tämä musiikkivideoista tuttu näky. Joskus 15 vuotta sitten jonkinlainen speed-trash-death meininki oli yllättävän suosittua.
 
Samanlaista positiivista aggressiivista energiaa saan, jos kuuntelen reippaampaa musaa esim. salilla tai lenkillä. Siinä tilanteessa ei mikään valtavirran pop-musa toimi, vaikka jossain toisessa tilanteessa voisi toimia erittäin hyvin. Tämäkin jo todistaa, että juuri pelkkä musiikki saa veren virtaamaan ja energiatason nousemaan, koska ko. tilanteessa ei ole muita kanssaihmisiä, kuten esim. keikalla on, suggeroimassa riehumaan.
 
Ehkäpä kyse onkin kielellisestä virheestä ja vääristä tulkinnoista. Juuri äsken katselin Åresta suurpujottelua ja selostaja puhui aggressivisesta laskusta. Termi on yleinen, mutta ei välttämättä sopiva. Tuskin laskija on vihan, raivon tai tuohoisten ajatusten valtaama vaan enneminkin erittäin latautunut, adrenaliinia veressä, ja laskee Tomba la Bomba -tyyliin: voitto tai ulos.
 
Voisko moderaattori vaihtaa tän keskustelun otsikon...Adrenaliinia vai aggressioita? ;)

Kuunteleppa tästä biisi:
 
http://rottensound.wotanworks.net/RsTarg.mp3
 
Ja sano rehellisesti, kuulostaako se aggressiiviselta vai ei.
 
Jos tässä oli tarkoitus olla aggressiivinen sanoma niin se ei valitettavasti välittynyt.
Vokalisti kuulosti kyllä hieman henkisesti epästabiililta. Tuskin on, mutta tällainen tunnekuva välittyi.
Tokan kerran kun kuuntelin, tuli mieleen joku K-15 satuelokuvista tuttu voimakas manaaminen. Ei se ollut ihan sellaista örinää mitä ennakkoon ajattelin.
Oliko vokaalit suomea vai englantia?

Ei onneksi herättänyt mussa minkäänlaista aggressiivisuutta.
Mulla tulee tollasesta lähinnä hermostunut ja hätänen olo.
Vähän kuin ympäröivää maailmaa pikakelattaisiin ja yrittäisi pysyä siinä sitten mukana.

Eli, mun mielestä vähintään yhtä aggressiiviseen tulkintaan voisi tuolla kokoonpanolla päästä vaikka tempo olisi rajustikin hitaampi.
Kyse on loppujen lopuksi niin vahvasti vokalistin kyvystä tuoda tulkintaansa todellista raivoa (jos tämä on se tarkoitus).
Ja tämän tunteen välittymisessä kuulijalle auttaisi kovasti jos "laulun" sanoista saisi jotain selvää.
Nyt vokaali jäi lähinnä instrumentiksi vailla sanomaa.
Eikä siinä ollut sitä vokaali-instrumentin toistakaan puolta, eli musikaalista.
Vähän kuin vetelisi bassosta vapaata kieltä läpi biisin.

Olihan toi nyt aivan helvetin agressiivinen toi rottensaundi... mutta totta on että vaikka sieltä jokatoisen virppaiskun pois jättäis niin kyllä se tykkinä pysyis ellei olis jopa vieläkin tiukempi... Puhumattakaan jos jättäis joka kolmannen pois.
 
mutta hahto nyt taitaa tehdä mistä vaan kultaa...
 
JA kyllä mä silti sanon että Pantera tarjoilee ronskimmin tai siis välittää tunteen paremmin...

Lue tarkemmin, ymmärrät enemmän. Pystymetsästä vetästy kaveri joka ei tiedä kuulemansa musiikin tarkoitetun aggressioiden lietsomiseen, ei saa minkäänlaista aggression tunnetta kyseistä musiikkia kuunnellessaan.
KYSE ON ETUKÄTEEN SOVITUSTA JUTUSTA ASIAN HARRASTAJIEN KESKEN.
Itse musiikki ei näitä tunteita herätä.
Kyseessä on jonkinlainen roolileikki, johon tiedostaen eläydytään erittäin vahvasti ja tapahtuman kliimaksi on vuorovaikutteinen keikka jossa yleisö on osa aggressiivista tapahtumaa.
 
Luin tarkasti, ja ymmärsin mitä tarkoitat. Lueppa kirjoitukseni loppuun, niin huomaat, että ainoa väittämä ei ollut keikkatilanne, vaan myös esim. urheilutilanne. Kyse ei ole roolileikista, niitä voit harrastaa vaimon kanssa makuuhuoneessa.
 
Mistä tapahtumasta sä oikein puhut? Sanot, että "tapahtuman kliimaksi on vuorovaikutteinen keikka", niin nyt ei kyllä mitenkään aukea mikä tapahtuma on kyseessä. Sitten on vielä "aggressiivinen(kin) tapahtuma", niin huhhuh että meinaa hukkua näiden termiesi viidakkoon.
 
Jotenkin tuntuu siltä, että sun ainoa tarkoitus on esittää mukaälykkäitä tieteellisiä todistuksia, mutta asiasisältö hukkuu niiden soppaan.
 
Steely Danin keikalla en havainnut vastaavaa... ;)
Joo, onhan tämä musiikkivideoista tuttu näky. Joskus 15 vuotta sitten jonkinlainen speed-trash-death meininki oli yllättävän suosittua.
 
Miten Steely Dan tähän liittyy? Tietääkseni Steely Dan tekee aika erilaista musaa kuin esim. Haunted. Niin, ja Speed-trash-death (sotketaan kaikki genret ny sitten oikein kunnolla), kokee tällä hetkellä ns toista tulemista, eikä ole siis pelkästään 15 vuoden takainen juttu.
 
hkäpä kyse onkin kielellisestä virheestä ja vääristä tulkinnoista. Juuri äsken katselin Åresta suurpujottelua ja selostaja puhui aggressivisesta laskusta. Termi on yleinen, mutta ei välttämättä sopiva. Tuskin laskija on vihan, raivon tai tuohoisten ajatusten valtaama vaan enneminkin erittäin latautunut, adrenaliinia veressä, ja laskee Tomba la Bomba -tyyliin: voitto tai ulos.
 
Voisko moderaattori vaihtaa tän keskustelun otsikon...Adrenaliinia vai aggressioita? ;)
 
Miten niin aggressiivinen lasku ei sovi termiksi pujotteluun? Mun mielestä se kuvaa laskua erittäin hyvin, esim. Palander on tyypillinen aggressiivinen laskija.

Jos tässä oli tarkoitus olla aggressiivinen sanoma niin se ei valitettavasti välittynyt.
Vokalisti kuulosti kyllä hieman henkisesti epästabiililta. Tuskin on, mutta tällainen tunnekuva välittyi.
 
Kerroppa sun mielestä hyvä esimerkki aggressiivisesta sanomasta, vai väitätkö, että sellaista ei musiikin avulla voi ilmaista?

Olihan toi nyt aivan helvetin agressiivinen toi rottensaundi... mutta totta on että vaikka sieltä jokatoisen virppaiskun pois jättäis niin kyllä se tykkinä pysyis ellei olis jopa vieläkin tiukempi... Puhumattakaan jos jättäis joka kolmannen pois.
 
mutta hahto nyt taitaa tehdä mistä vaan kultaa...
 
JA kyllä mä silti sanon että Pantera tarjoilee ronskimmin tai siis välittää tunteen paremmin...
 
Yhtäkaikki - jotkut tykkää nopeasta, jotkut hitaasta, jotkut molemmista. Jokainen saa kiksinsä mistä saa ja sillä selvä.
 
ps. niin, "mielestäni" voi lisätä tonne ni ei tu sotaa.

mä sanon=mielestäni :D
 
PAX!

Kuunnelkaa Stone Sour bändiä. Siinä ei nyt blastia ole, mutta rytkettä noin muuten.

Hei huru-ukot!
 
Tää lähti rönsyilemään blast -kompista kehkeytyneen "nopeatempoinen musiikkiko aggressiivista" -löpinästä.
 
Pari pointtia joita olen yrittänyt selventää:
 
Aggressio ei välity pelkällä mahdollisimman nopealla temmolla soitetulla musiikilla ilmaistuna muille kuin asiaan vihkiytyneille etenkin jos vokaalit puuttuu tai sanoista ei saa selvää. Mistä helvetistä se aggressio tulisi esiin kaivaa jos bändin tuotos on pelkkää ultranopeaa soitantoa? Pelkkää tempoa vailla sanomaa!
 
Aggressio ja adrenaliini. Näillä ei ole mitään tekemistä toistensta kanssa.
Älkää sekoitelko termejä.
 
Ja sinä joka väitit Palanderin laskeneen aggressiivisesti, et taida ymmärtää mitä sanalla tarkoitetaan. Eikä sanan tarkoitus vaihdu asiayhteyden myötä. Urheiluselostaja on urheiluselostajia ja ne nyt laukoo mitä sattuu asioista sen enempää ymmärtämättä. Niiden kielenkäyttöä ei kannata apinoida.
 
Jos Palander itse sanoo olleensa aggressiivinen rinteessä se on eri asia. Ja silloinkin luulen, että Kalle ei ymmärrä mistä puhuu.

Onpas täällä juttu luistanut...
 
Tuon Rottenin pätkän kun kuuntelin, edelleenkin ihmettelen tätä kyseistä blasti-komppia. Biisihän on sinällään varsin simppeli, ja kyllä tässä kitaristit pääsevät varsin helpolla. Rumpaliparka joutuu mättämään nelinkertaisella tiheydellä kitarasankareihin verrattuna. Alku kuulosti hieman D.Lee Rothin Skyscraperiltä...
 
Tuon näytteen perusteella pidän tuota blastiosaa, kaikesta kokonaisuuden agressiosta huolimatta, varsinaisena ticoticona... toimivinta osuutta on alun virveli- intro-osuus, väliosa tukutukulla sekä tomirullaukset. Symbaaliosasto jää tuossa tempossa kyllä todella vähäiseksi (ei ehtine syttyä). Koomisin on kuitenkin tuo riden kello...
 
Musiikkia tehdään kovin monista lähtökohdista ja mielentiloista, kukin saa mitä hakee siltä, mutta onko siis (ilman erillisiä tunnelatauksia) tuo rumpukomppi mielestänne toimiva ?

mutta onko siis (ilman erillisiä tunnelatauksia) tuo rumpukomppi mielestänne toimiva ?
 
Mielestäni aivan yhtä toimiva kun mikä tahansa muukin komppi. Sopii tiettyihin tilanteisiin loistavasti, aivan kuten mikä tahansa muukin rumpukomppi.

Mie soitan ihan mielelläni rokkihevimeteliä...
 
Mikä tässä on nyt niin tärkeetä?

Mikä tässä on nyt niin tärkeetä?
 
Samaa ihmettelen.
Tai mikä tässä on nyt niin vaikeeta?