Rummut: rumpukamat ›

hollmi-5: Tunnen molemmat erittäin hyvin. Ollaan keskuteltu pitkään ja hartaasti. Juha on käynyt minun luona ja minä Jorman luona puolenkymmentä kertaa. Juhaa ja Jormaa tapaan vuosittain. Jorma ohjasi minut vintageskeneen ja Juhan kanssa ollaan monta kertaa keskusteltu japanilaisista valmistajista, Sonoreista ja vaikka mistä. Minulla on aika hyvä käsitys siitä, mitä nämä herrat tietävät.
 
Eli sinulla on mielestäsi kattavammat tiedot rumpukamoista kuin heillä? Ota huomioon, että nyt ei puhuta pelkästä Sonorista ja Ludwigista.

moderndrummer88: Eli sinulla on mielestäsi kattavammat tiedot rumpukamoista kuin heillä? Ota huomioon, että nyt ei puhuta pelkästä Sonorilta ja Ludwigista.
 
Tunnetko sinä Jorman ja Juhan? Minä tunnen. Minulla on parikymmentä kirjaa rumpuvalmistajien historiasta ja tunnen kirjeenvaihodon kautta Mike Curotton ja John Aldridgen (googleta). Olen omistanut Rogersia, Slingerlandia, Tamaa, Ludwigia, Premieria, Pearlia, Lefimaa, Sonoria, Woodingia, Hoshinoa, Rimmelia, Mayaa, Drum Matea, Ajaxia, Trixonia, Yamahaa...

Jumalaare. Täällähän soditaan oikein kunnolla. Kovat piipussa?
 
hollmi-5: En soita rumpuja omakotitalossa. Se on epäinhimillistä toisia kohtaan. Soitan treeniksellä ja opetustilassa. Sähkörummut ei oikein sovi omakotitaloonkaan. Niistä tulee akustisesti melko paljon melua.
 
Höpö höpö.
A. Minä asun omakotitalossa.
B. Soitan sähkörumpuja.
C. Soitan niitä kellarissa ja ei muuten häiritse paskan vertaa muita.
D. Ei mulla ja monella muullakaan ole varaa ja mahdollisuutta treenikseen. Ei sellaista tarvi kun on sähkörummut.
E. Ostin nuoremmalle pojalle Rolandit vuonna 2012-2013. Niissä on vieläkin hintalapputarra kiinni. 1481 euroa. Mainitsin hinnan, koska rolandissa maksaa laatu. Nyt vasta yksi "sympaali" antoi periksi. Pöllin ne pojalta vuosi sitten, kun ei enään soitellut aikoihin. Olen niitä pieksenyt kuin vierasta sikaa vuoden päivät. Soitan hard rockia ja kovaa. Tämä kohta e ehkä tämmöisenä kertauksena, kun tämä foorumi on jostain 1900-luvulta. Et nää käyttäjätietoja. Siis mitä kaveri on skriivannut aiemmin ja mihin. Kirjauduin tänne vasta muutama kuukausi sitten.
F. Sähkörummut on ihan ehdoton hankinta. Vain taivas on rajana kehittymiselle ja harrastamiselle. En ala erikseen luetteloimaan, että mitä kaikkea sähkörumpumailma ja kunnollinen moduuli+setti tarkoittaa käytännössä. Ja nykyään sähkörummuissa on runsauden pula. Niin uusissa kuin edullisissa ja asiallisissa käytetyissä.
D. Ei pidä ampua sähkörumpuja laudalta jos niistä ei ymmärrä mitään ja ei ole seurannut niiden kehitystä. Kannattaa ottaa selvää.
 
Jatkan tällä "ajojahti linjalla".
Mikä vittu sulla on sähkörumpuja vastaan?
 
Sitten takakaisin öö...aiheeseen?
Mihin jäi Gretsch ja DW kun puhutaan keskikastin seteistä? Sonori ja Yammu mainittu.
Gretsch Catalina sarjaa saa 550-900 haarukassa valkata jo monen moista ja materiaaleissa löytyy. T-kaupan myydyimpiä, heti 99 euron milleniumin jälkeen.
 
Pahoitteluni.
Sekoitin pari lontoon kielistä sanaa edellisessä viestissä ja siksi pyyhekumitin melkein kaikki pois. Tekevälle sattuu.
Pointti oli kuitenkin, että missä menee aloituspään ja "keskikastin" raja? Taloudellisesti? Laadullisesti? Vai miten se menee?
 
Sitten olin sitä mieltä, että nämä "loppupään" setit alkaa 3 000 eurosta ylöspäin.
 
Näin siis uusien shell- settien kohdalla.
Oma mielipide.
 
Mielestäni 1 500- hieman reipas 2 000 euroa saa loistavan setin ( shell). Itselle. Uuden. Oma mielipide ja pidätän oikeuden siihen.
Jos kyttään moisia käytettynä, niin voi olla, että kasvan koiranputkea, ennenkuin sopiva löytyy.
Mulle merkkaa myös koot ja ulkonäkö paljon. Väritys mm.
 
Happy drumming.

hollmi-5: Tunnetko sinä Jorman ja Juhan? Minä tunnen. Minulla on parikymmentä kirjaa rumpuvalmistajien historiasta ja tunnen kirjeenvaihodon kautta Mike Curotton ja John Aldridgen (googleta). Olen omistanut Rogersia, Slingerlandia, Tamaa, Ludwigia, Premieria, Pearlia, Lefimaa, Sonoria, Woodingia, Hoshinoa, Rimmelia, Mayaa, Drum Matea, Ajaxia, Trixonia, Yamahaa...
 
Minä. Minä, minulla, minä, minä. Minun, minä, minulla, minä.
 
Vaihda levyä joskus.
 
Weturi: Jumalaare. Täällähän soditaan oikein kunnolla. Kovat piipussa?
 
Perusmeno, valitettavasti.

hollmi-5: Tunnetko sinä Jorman ja Juhan?
 
Pyysit niitä kysymyksiä, mutta et nyt millään tunnu voivan antaa selkeää kyllä tai ei -vastausta. Oletko sitä mieltä, että tietosi ovat kattavammat kuin heillä?

Weturi: Jumalaare. Täällähän soditaan oikein kunnolla. Kovat piipussa?
Jatkan tällä "ajojahti linjalla".
Mikä vittu sulla on sähkörumpuja vastaan?
Happy drumming.
 
Ei ne ole lähellekään akustisia rumpuja. Yrittävät imitoida hyvin huomolla menestyksellä ja happanevat, kuin maito kaapissa.

Mikä on väittelyn aihe? Jos joku haluaa soittaa 500 euron setillä niin en usko, että se vie keneltäkään pois mitään. Kalliimmissa rummuissa lähinnä soundi on parempi, ja sitä nyt ei välttämättä tarvitse kuin ammattitasolla, jos sielläkään kun kyse on rummuista.

Weturi: Sitten takakaisin öö...aiheeseen?
Mihin jäi Gretsch ja DW kun puhutaan keskikastin seteistä? Sonori ja Yammu mainittu.
Gretsch Catalina sarjaa saa 550-900 haarukassa valkata jo monen moista ja materiaaleissa löytyy. T-kaupan myydyimpiä, heti 99 euron milleniumin jälkeen.
 
Pahoitteluni.
Sekoitin pari lontoon kielistä sanaa edellisessä viestissä ja siksi pyyhekumitin melkein kaikki pois. Tekevälle sattuu.
Pointti oli kuitenkin, että missä menee aloituspään ja "keskikastin" raja? Taloudellisesti? Laadullisesti? Vai miten se menee?
 
Sitten olin sitä mieltä, että nämä "loppupään" setit alkaa 3 000 eurosta ylöspäin.
 
Näin siis uusien shell- settien kohdalla.
Oma mielipide.
 
Mielestäni 1 500- hieman reipas 2 000 euroa saa loistavan setin ( shell). Itselle. Uuden. Oma mielipide ja pidätän oikeuden siihen.
Jos kyttään moisia käytettynä, niin voi olla, että kasvan koiranputkea, ennenkuin sopiva löytyy.
Mulle merkkaa myös koot ja ulkonäkö paljon. Väritys mm.
 
Happy drumming.
 
Jos puhutaan uusista shell seteistä, niin aloittelijatason tuntomerkkejä tänä päivänä voisi olla esim. hinta alle 700€, puulajina lehmus, Aasian mahonki tai sitä ei kerrota.
 
Semi-pro setin hinta on yleensä välillä 700-1500€. Speksit on paperilla usein melkein samat kuin pro setillä, mutta kaikki on tehty huonommista materiaaleista ja esim. reunaviisteiden taso ei ole useinkaan priimaa, ruuvit saattaa korkata tai kromaus pettää.
 
Pro settien hintahaitari onkin sitten melkoisen laaja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että 5000€ setti on aivan eri luokkaa kuin 2500€ setti. Hintaan vaikuttaa esim. valmistusmaa ja se onko kyseessä massatuotantosetti vai osittain tai kokonaan kustomoitu setti. Esim. ei ole ollenkaan selvää, että Ludwigilla Classic Maple on huonompi setti kuin Legacy Maple. Tai Pearlilla Maple Reserve huonompi kuin Masterworks Stadium.

Pitää myös muistaa se että kaikilla ei ole taitoa/tiloja/välineitä kunnostaa rumpuja. Missä lie kukin sen tekee? Sehän on yksi tie päästä hyviin kamoihin kiinni kun ostaa vähän rupisen setin ja kunnostelee sitä kun kerran varaosia saa.
Mulla on hyvä tilanne, on treenis missä setti ja oma talo missä toinen, se vähän parempi.
Mutta ajan kanssa hommaillut, ei mitään aivan huippua mutta sellaista mihin itse olen tyytyväinen ja bändille kelpaa. Premierin APK ja XPK setit, muutama Ludwigin virveli ja sekalainen kokoelma Paistetta. Antennit herkillä myyntipaikoille aina kun on saanut haalittua vähän pääomaa on ollu mun periaate.

"Minä maalaan vaikka paskalla".
 
-Kalervo Palsa

Epämuusikko: "Minä maalaan vaikka paskalla".
 
-Kalervo Palsa
 
Kiteytyksestä plussa.

Duro: Kiteytyksestä plussa.
 
Myöskin nimimerkki Arsen sanat muistuvat mieleeni:
 
"Minä en ole virvelini!"

sahkuifk: remierin APK ja XPK setit, muutama Ludwigin virveli ja sekalainen kokoelma Paistetta.
 
No mutta tämähän on hyvin kunniallisen kuuloinen varustus jo.

Ihan kaikkia sivuja en jaksanut lukea tuosta hollmi vs. maailma -väittelystä, mutta riittävästi kuitenkin. Kulkuselle ja md88:lle laitoin parit plussat, hollmi-5 ansaitsisi ehkä jonkun palkinnon myötähäpeän tuottamisesta?
 
Itselläni on nyt jo useamman vuoden ollut 2 settiä: Kumut ja Sonorin 2007:t. Kumut on paremmat, mutta Sonoreillakin soittelee ihan mukavasti ja selviää kyllä tilanteesta kuin tilanteesta. Voin suositella.

Weetoz: Itselläni on nyt jo useamman vuoden ollut 2 settiä: Kumut ja Sonorin 2007:t. Kumut on paremmat, mutta Sonoreillakin soittelee ihan mukavasti ja selviää kyllä tilanteesta kuin tilanteesta. Voin suositella.
 
Teikäläisen 2007:illa kerran yhdet bändireenit soittaneena voin kans yhtyä mielipiteeseen. Erinomaisen kuuloset purnukat.

Duro: Teikäläisen 2007:illa kerran yhdet bändireenit soittaneena voin kans yhtyä mielipiteeseen. Erinomaisen kuuloset purnukat.
 
Minulla on työpaikalla samanlaiset.

Weetoz: Ihan kaikkia sivuja en jaksanut lukea tuosta hollmi vs. maailma -väittelystä, mutta riittävästi kuitenkin. Kulkuselle ja md88:lle laitoin parit plussat, hollmi-5 ansaitsisi ehkä jonkun palkinnon myötähäpeän tuottamisesta?
 
Itselläni on nyt jo useamman vuoden ollut 2 settiä: Kumut ja Sonorin 2007:t. Kumut on paremmat, mutta Sonoreillakin soittelee ihan mukavasti ja selviää kyllä tilanteesta kuin tilanteesta. Voin suositella.
 
Kiitoksia tästä ja muillekin asiallisista vastauksista.

Naapurin pojalle hankittiin 250 € Newsoundit 1990-luvun alusta random-symbaaleilla. Ihan OK soundi oli ja aikansa hän niitä kolkutteli kitaran ohessa. Hän sai saman rahan pois kun harjoitus hiipui. Hän alkoi seurustella.

En ole vuosiin käynyt muusi.netissä mutta tänään piti tulla kaverin vinkkauksesta ihmettelemään tätä riehumista. Melkoisen paska meininki. Huh huh...
Muistankin miksi täällä käyntiä tuli aikoinaan vähennettyä.
Jep. Moi.

markkuliini: En ole vuosiin käynyt muusi.netissä mutta tänään piti tulla kaverin vinkkauksesta ihmettelemään tätä riehumista. Melkoisen paska meininki. Huh huh...
Muistankin miksi täällä käyntiä tuli aikoinaan vähennettyä.
Jep. Moi.
 
Hei älä meeeeeee