Rummut: rumpukamat ›

"The great John Bonham seems to have preferred the chrome over steel Supraphonic over the brass model. This is always subject to the drummers particular taste and audio requirements. Brass seems to my ear to be a little warmer that the steel shells. I use both, steel, brass and Black Beauties which are also brass, depending on my needs."
 
kumpaa siis pitäisi uskoa...
Mikaa vaiko Frankie Banalia?
Banali tuntuu olevan aikamoinen ludari fani/harrastaja...
http://www.frankiebanali.com/ludwigphotos.html
 
no, ei mennä lapsellisuuksiin, mutta mutta...

http://www.frankiebanali.com/dvdcap3.html
 
G. Classic 70's Ludwig Vistalite kit used for the QUIET RIOT DVD performance. The sizes are: 14" X 26" kick, 16" X 18" and 16" X 16" floor toms, 10" X 14" rack tom.
 
The snare drum I used that evening was one that belonged to John Bonham, a 6 1/2" X 14" chrome superphonic, on loan through the courtesy of the Todd Trent Ludwig Collection.
 
The kit was augmented by Ludwig 23" and 26" machine timpani and a 38" Paiste Symphonic gong.

The great John Bonham seems to have preferred the chrome over steel Supraphonic over the brass model. This is always subject to the drummers particular taste and audio requirements. Brass seems to my ear to be a little warmer that the steel shells. I use both, steel, brass and Black Beauties which are also brass, depending on my needs."
 
Frankieltakin ovat menneet käsitteet sekaisin. Bonhamilla oli snarena lähes poikkeuksetta 402-malli. Joskus lainasetissä messinkirunkoinen. Teräksinen ei koskaan.
 
Ludwigin kotisivuilta löytyy nykyisin myös Chrome Steel Shell Snaredrum, mutta se on ihan eri näköinen ja eri sarjaa noiden 400-sarjalaisten kanssa. Ei siis Supra-Phonic, joka aina Frankienkin lausunnoissa mainitaan.
 
Ludwig puhuu Chrome Metall-rummuista sen kevytmetallirungon yhteydessä: http://www.ludwig-drums.com/content … oducts/snare_drums/chrome_metal.php

Hollström huomenta,Eikö siis Ludwig Supraphonicia ole ikinä valmistettu teräksestä??
Ehdottomuus on ok,kunhan perustuu faktoihin.
Fakta:paska koneisto.
http://www.musiciansfriend.com/srs7 … perc/search/detail/base_pid/446280/

Hollström huomenta,Eikö siis Ludwig Supraphonicia ole ikinä valmistettu teräksestä??
Ehdottomuus on ok,kunhan perustuu faktoihin.
Fakta:paska koneisto.
http://www.musiciansfriend.com/srs7 … perc/search/detail/base_pid/446280/
 
Luitko tuon yläpuolella olevan viestin? Toi taitaa olla juuri tuo Chrome Steel -rumpu, josta Ludwig itse ei tohdi(?) käyttää supraphonic nimitystä. Tai sitten se on supra, ja taas kerran joku on erehtynyt materiaalissa. (Se on harmaata metallia, pakko olla terästä!)
Lähdekriittisyyttä peliin itse kullakin! Varsinkin nettikauppojen mainoksia kannattaa ilman muuta uskoa, Thomannillakin myydään Yamahan Stage Customia täyskoivuisena rumpusettinä... ;) Kyllä Mika Ludwiginsa tuntee.

niin, kyllä mika tietää.

Jos Drum!-lehden,Rhythm-lehden ja Modern Drummerin Bonham artikkeleissa mainitaan,että Bonzo käytti Supra 400-teräsrumpua,koska mielsi puu-ja messinkirummut turhan tummiksi,eli vain steelsupra on tarpeeksi kirkas,niin miten ne kaikki ovat väärässä?
Jeff Ocheltree on ollut Bonhaminkin teknikkona,joka on myös todennut edellisen,niin miten Mika voi tietää häntäkin paremmin?Asialla ei kauheasti ole väliä,koska soundi ratkaisee,on rumpu vaikka kivestä tehty,mutta silti....

http://www.ludwigdrummer.com/ludwig_artists_page.htm
 
Tuolla sivulla on listattu KAIKKI Ludwig rummut, joita Bonham on käyttänyt.
 
Sieltä ei löydy "steel" - Supraa.

Jos Drum!-lehden,Rhythm-lehden ja Modern Drummerin Bonham artikkeleissa mainitaan,että Bonzo käytti Supra 400-teräsrumpua,koska mielsi puu-ja messinkirummut turhan tummiksi,eli vain steelsupra on tarpeeksi kirkas,niin miten ne kaikki ovat väärässä?
Jeff Ocheltree on ollut Bonhaminkin teknikkona,joka on myös todennut edellisen,niin miten Mika voi tietää häntäkin paremmin?Asialla ei kauheasti ole väliä,koska soundi ratkaisee,on rumpu vaikka kivestä tehty,mutta silti....
 
Oikeassa olet siinä, että eihän näillä mitään väliä ole, mutta on mukava silti jahkata täällä paremmankin tekemisen puutteessa.

Kaikki kunnia Jeff Ocheltreelle ja hänen hiiliteräs- ja Paiste 2002 alloy -rummuillensa. Jeffinkin tapauksessa olisin taipuvainen uskomaan, että hänelle on selvää, että Bonhamin rumpu oli Ludalloysta, mutta koska se metalli niin yleisesti on tunnettu "terässuprana", on myös hän käyttänyt nimitystä. Haastattelun tekoaikana ei ehkä oltu vielä edes esitelty tuota "Chrome steel" -rumpua?
 
Ludwigin rummuista puhuttaessa muuntuu alumiini = acrolite, teräs = ludalloy supra. Ja kyseessähän oli koko ajan sama metalli, eli Ludalloy alumiiniseos!
 
Jos lapselta kysytään mitä materiaalia tuolin jalka on, niin hän vastaa: Rautaa. Mitä rauta sitten on? Alkuaine!
Entä teräs? -Rautaa, johon on seostettu alle 2 painoprosenttia hiiltä! Niin ja se tuolinjalka voi silti osoittautua alumiiniksi...
 
Kuka sitten sanoisi tarkkaan sen, mitä Ludalloy sisältää? Sehän lienee salaisuus... Alumiina (+Mn, Mg, Si, Cr tai Zn...) nyt lainakin.
 
Mitä tulee noihin lehtiin, niin Modern Drummerin juttuja on siteerattu aika selvästi 1:1:een muissakin lehdissä ja nettisivuilla. Myös sitä Ocheltreen haastattelua.
 
Ennen chrome steel rumpujen aikaa ei näitä ongelmia ollut. Kaikki tiesivät mistä puhutaan, kun puhuttiin "teräs-suprista". Onko se Bonhamin soundin tavoittelu sitten niin tavattoman tärkeää, että Ludwigin rumpua havittelevan pitäisi päätyä ludalloyhin teräksen sijaan, on sitten toissijaista.
:)
 
Jukka

Kaikki kunnia Jeff Ocheltreelle ja hänen hiiliteräs- ja Paiste 2002 alloy -rummuillensa. Jeffinkin tapauksessa olisin taipuvainen uskomaan, että hänelle on selvää, että Bonhamin rumpu oli "Ludalloysta", mutta koska se metalli niin yleisesti on tunnettu terässuprana, on myös hän käyttänyt nimitystä. Haastattelun tekoaikana ei ehkä oltu vielä edes esitelty tuota "Chrome steel" -rumpua?
 
Ludwigin rummuista puhuttaessa muuntuu alumiini = acrolite, teräs = ludalloy supra. Ja kyseessähän oli koko ajan sama metalli!
 
Olen itsekin taipuvainen uskomaan tuota Ludalloy - rummun nimitystä terässupraksi.
 
60 - 70 luvulla täälläkin puhuttiin yleisesti kaikista metallisnareista yleisnimellä "peltivirveli". Messinkinen oli kullanvärinen peltivirveli.
 
Mikan tietämykseen luottaen uskoisin kyseessä olevan puhekieleen vakiintunut sanonta.

Teknikko Jeff kertoo neljä minuuttia aiheesta: http://www.drummerworld.com/drummers/John_Bonham.html Aina virveli on "metall".
 
Sitten Ludwig-rumpaleiden kotisivulta: http://www.ludwigdrummer.com/Articles.html ja sieltä Tarina Supra-Phonickista: The Best Snare Drum Ever Made? - The Story of the Supraphonic
 
Kolmantena lähteenäni ovat keskustelut Jorma Mikkelin kanssa. Hän on mielestäni parhaiten perehtynyt Supra-Phonickiin suomalaisista asian harrastajista.
 
Neljäntenä lähteenäni vanhat Ludwig esitteet. Jenkit sotkevat steel- ja metall-sanat yhtäläisyysmerkin alle. Myös Ludwigin omat sivut vastannevat tähän kysymykseen...
 
Musician Friendin mainos ei ole mikään luotettava lähde. Pelkkä mainos vain. Tarvitseekohan tästäkin esimerkkejä.
 
Hienoa, että meillä on kuitenkin hyvä keskustelu meneillään. Keskisormi ei onneksi ole noussut :-)

Ennen chrome steel rumpujen aikaa ei näitä ongelmia ollut. Kaikki tiesivät mistä puhutaan, kun puhuttiin teräs-suprista. Onko se Bonhamin soundin tavoittelu sitten niin tavattoman tärkeää, että Ludwigin rumpua havittelevan pitäisi päätyä ludalloyhin teräksen sijaan, on sitten toissijaista.
 
Jukka hei: teräs Supra-Phonickeja ei ole ollut koskaan. "Peltiludari" vilahteli usein keskusteluissa. Bonham-soundi on yksi niistä tunnistettavista soundeista, jollaisista monikin rumpali voi vain haaveilla: soundi, josta tunnetaan.
 
Itsekin luulin vielä joku vuosi takaperin, että ne perus Suprat ovat terästä. Sitten sain kuulla, että näin ei olekkaan. Enää en ihmetellyt, miksi Supra-Phonickin soundia ei muista rummuista saanutkaan, vaikka speksit muuten olivatkin melkein tismalleen.
 
Mallit 400 ja 402 ovat aina olleet raudattomasta seoksesta valmistetut. Siis teräksestä ei pääse puhumaan. Tosin "pelti"-sana voidaan yhdistää muihinkin, kuin teräspeltiin. Olen kuullut puhuttavan alumiinipellistä, pläkkipellistä, valkopellistä... Sana "metall" tarkoittaa vain metallia. Metalleja ovat myös kulta ja hopea. Kukaan ei kuitenkaan ole keksinyt väittää kullattua Supra-Phonickia kullasta tehdyksi. Ringo Starr sai kullatun Supran Ludwigilta lahjaksi aikoinaan. Tarina kertoo, että herra oli sen samana iltana kännipäissään kadottanut. Kuka tietää, mikä on totuus?

Jukka hei: teräs Supra-Phonickeja ei ole ollut koskaan. "Peltiludari" vilahteli usein keskusteluissa. Bonham-soundi on yksi niistä tunnistettavista soundeista, jollaisista monikin rumpali voi vain haaveilla: soundi, josta tunnetaan.

 
Äh, kaikki se selittäminen ja sittenkin ymmäretään väärin, sehän oli vastine tuohon uiypph:n kirjoitukseen jossa teräs vilahti...

olisi pitänyt pistää hipsuihin toi "teräs-supra (steel)". Käsitteenä väärä, mutta jo lähes yleissana. Valitettavasti. Jos se ei siitä aikaisemmasta tekstistä selviä niin sitten olen vain huono selittämään. Tarkoitin vain, että nykyään kuluttajan on oltava varovaisempi sitä Bonham soundia etsiessään. Kaiken maailman "Musicians friendit" (varsinainen ystävä) markkinoivat väärillä spekseillä halvempia virveleitä.
 
Ennen vanhaan kun meni kauppan ja sanoi "Terässupra (peltisupra suomeksi)", sai Ludalloy rummun. Nykyään voi päätyä saamaan semmoisen Chrome Steel hökötyksen jolla ei ole supran kanssa mitään tekemistä. (se on sitten oma moka, kylläkin.. ;) ) Tai niin, mikä on nykyään? Koska ne Chrome Steel Shellit tuli markkinoille?
 
Itse ottaisin mielelläni sellaisen Ludalloy 6,5" supran, jos olisi hiukan ylimääräistä rahaa. Siihen asti on pärjättävä teräksisellä Yamahalla, tosin mallia super sensitive.
Bonham soundia en sillä saa, mutta suunta on jo sinne päin.
 
Tässä on nyt tullu katsottua asiaa niin monelta kantilta että oma kanta ja käsitykset sekoavat jo muihin. Parempi kun puhuisi asioista pelkästään niiden omilla nimillä.
;)
 
EDIT: Pistin sitten hipsut sinne, selvensi tai ei...

Katsos Simbe, kun meilläpäin on aina puhuttu "peltiludarista", niin tuo käyttämäsi ilmaisu on minulle outo, vaikka näkyy levinneen ihan Jenkkilään/-stä asti.
 
Miksi sitten muut valmistajat eivät ole näitä kromattuja alumiinirunkoja harrastaneet. Ilmeisesti siksi, että kromi ei kestä alumiinin päällä. Ludwig on jaksanut harrastaa metallurgian tietäjien kummaksunnasta huolimatta moista linjaa jo yli 40 vuotta.
 
Jos haluatte kuvan 44 vuotta vanhasta Ludwigin COB Suprasta, niin laittakaa postia: mika.hollstrom@pp.inet.fi Tulee kuva ihan pakasta riuhtaistun näköisestä rummusta. Valitettavasti kuva ei voi välittää soundia, joka pieksee ulkonäön ihan reilusti ;-)

Katsos Simbe, kun meilläpäin on aina puhuttu "peltiludarista", niin tuo käyttämäsi ilmaisu on minulle outo, vaikka näkyy levinneen ihan Jenkkilään/-stä asti.
 
Miksi sitten muut valmistajat eivät ole näitä kromattuja alumiinirunkoja harrastaneet. Ilmeisesti siksi, että kromi ei kestä alumiinin päällä. Ludwig on jaksanut harrastaa metallurgian tietäjien kummaksunnasta huolimatta moista linjaa jo yli 40 vuotta.
 
Jos haluatte kuvan 44 vuotta vanhasta Ludwigin COB Suprasta, niin laittakaa postia: mika.hollstrom@pp.inet.fi Tulee kuva ihan pakasta riuhtaistun näköisestä rummusta. Valitettavasti kuva ei voi välittää soundia, joka pieksee ulkonäön ihan reilusti ;-)
 
Jep, alumiinihan muodostaa ilmakehässä nopeasti päällensä suojaavan hieman huokoisen oksidikerroksen ja kromaus vaatii absoluuttisen sileän pinnan. Anodisoimalla voidaan oksidikerrosta kasvattaa, minkä jälkeen se voidaan tiivistää. (en tarkkaan tiedä miten). Kuitenkin muodostuu alumiinihydraattia, joka tukkii pinnan huokoset. Tällöin värjäys tai kromaus mahdollistuu.
 
Tämä on tietysti ihanan kallista....
 
Esimerkiksi Oraksen muovihanarungot kiillotetaan ja pakataan tarkoin pumpuliin kromausta odottamaan. Pienikin naarmu saa kromauksen lohkeilemaan.
EDIT: postia tulossa, haluan kuolata sitä COB:a :P

Netti on pullollaan kirjoituksia mm. teräs-suprista, joissa kirjoittajat ovat täysin tietämättömiä todellisista asian tolista eli perusasioiden perusasioista. Kannattaa olla kriittinen lukemasta, sillä esimerkiksi täällä Muusikoiden.netissä pyörii oikeasti suomalaisia huippumuusikoita, alan intohimoisia harrastajia ja muita ammattilaisia, joiden tieto on 99 % luotettavampaa kuin nettikauppojen tai kotisivustojen.

Nyt kaiken tämän selittelyn jälkeen taidan vielä kysyä että onko nuo uudet LM400-snaret sitä ludalloyta?
Ja sitten noissa uusimmissa on vielä tuo kromattu messinkisnarekin LB400 sarja.
 
Ja eikös nuo LB550 sarjaset oo verrattavissa niihin entisaikojen pronssi supriin?
 
Tai siis, nykyään valmistetaan niitä lähes samoja snareja mitä ennen vanhaakin; Black Beauty, Ludalloy-suprat, COB-suprat, pronssisuprat ja acrolitet? Se alumiinisupra ilmeisesti on jätetty pois.
 
Minä kun oon jo kauan ollut siinä uskossa että niitä ei saa kun käytettyinä harvinaisuuksina...

Modern drummer april 2002, jeff ocheltree:
 
"he generally used a supraphonic 61/2 steel snare.....
did use 61/2 black beauty on some cuts....
we would scratch his intitials on the inside to see if they were brass or not, because he hated the sound of brass."

Modern drummer april 2002, jeff ocheltree:
 
"he generally used a supraphonic 61/2 steel snare.....
did use 61/2 black beauty on some cuts....
we would scratch his intitials on the inside to see if they were brass or not, because he hated the sound of brass."
 
Juu, eli kun löytyi alumiini, oli homma jees. ( Tai ludalloy. )

Sitä vanhaa Supraa sai lakatulla tai kromatulla messinkirungolla. Lakattu on harvinaisempi. Kaikkein harvinaisin lienee transition-badgella varustettu lakattu 6,5 tuumainen.
 
Malli LB400B ja LB402B ovat uusia COB-virveleitä.Niissä on hiukan kevyemmin tehdyt virityspesät ja vanteet ovat komattua terästä. Vanhoissa vanteetkin olivat kromattua messinkiä.
 
Ne 500 -sarjan uudet ovat lakatulla pronssirungolla. Yksi löytyy minultakin. Blue-olive-badgella, Supraphonic koneistolla ja valuvanteilla varustettu 6,5" syvyinen. Loistava rumpu tuokin.