Rummut: rumpukamat ›

Itse olen soittanut yli 20 vuotta ja silti treenaan perusjuttuja..:)
 
Jännä juttu tuo tuplapedaali, kaikkien on se saatava vaikka suurin osa ei sillä A) tee mitään B) tiedä mitä sillä tekisi ja C) opettele sitä kunnolla hallitsemaan.. Hevimusiikkikaan nyt ei liene niin suosittua, tai no ehkä se sitten on..=I Onko se Joy Sorbitoli vielä niin suosittu, kun ei nuo kovin moni "suosikkirumpali" vai oliko ne niitä nettirumpaleita, soita hienoja juttujaan tuplilla..

JPHe: Tuon ikäinen ei vaan hirveästi innostu Jazz ym kikkailu jutuista. Ehkä niiden aika tulee myöhemmin kuten itselläsikin. Yritän ennemminkin olla tappamatta innostusta liialla tyrkyttämisellä ja enemmin panostaa soittovehkeisiin ja innostuksen tukemiseen.
 
Hyvä. Innostuneisuus ja motivaatio on ihan hitosti tärkeämpiä asioita kuin se että soittaa sinkkupedaalilla tai muuten tietynlaisella ("mnet approved") kattauksella. Siitä oon samaa mieltä edellisten kanssa että soittotekniikka yms. jutut on hyvä hoitaa kuntoon mahdollisimman ajoissa, mutta ilmeisesti sekin asia on jo ihan hyvällä mallilla.

Weetoz: Hyvä. Innostuneisuus ja motivaatio on ihan hitosti tärkeämpiä asioita kuin se että soittaa sinkkupedaalilla tai muuten tietynlaisella ("mnet approved") kattauksella.
 
Sekin on vähän kaksipiippunen miekka, että onko se ihan järkevää jos motivaatio ja innostus on vain välineistä kiinni.. Rahan laittaminen on paljon järkevämpää soittotunteihin (myös eri opettajia voi käyttää, esim. koko perheen reissu helsinkiin, jossa voi ottaa yhdelle päivälle helposti pariltakin mestarirumpalilta tunnin). Motivaatiota ja innostusta voi tukea käymällä konserteissa, DVD- ja muilla tallenteilla. Splashin tai chinan sijasta ostaisin ennemmin hyvät kuulokkeet musiikin mukana soittelua varten ja zoomin tai vastaavan tallentimen, jolla omaa soittoa voi äänittää ja kuunnella.. ne on parasta treeniä..;)

Speedy: Sekin on vähän kaksipiippunen miekka, että onko se ihan järkevää jos motivaatio ja innostus on vain välineistä kiinni..
 
Joo, mietinkin tätä seikkaa jonkin verran ennenkuin tuon äskeisen viestini kirjoitin, ja päädyin siihen, että ei kuitenkaan vaikuta siltä että tässä tapauksessa motivaatio olisi kiinni pelkästään niistä kamoista. Sen oon kuitenkin ite huomannut, että kamoilla voi olla tosi suuri vaikutus siihen miten hauskaa soittaminen on. Erityisesti jos on kyse noinkin merkittävistä eroista kuin single- vs tuplapedaali. Nuorelle hevifanille sinkkupedaalilla soittaminen voi tunta ihan yhtä rampauttavalta kuin jollekin muulle rumpalille se, jos sanottaisiin että saat ottaa kapulan ainoastaan toiseen käteen. Jos soittajan idoli on joku tukusankari ja metallihommat on muutenkin niitä mitkä sinne setin ääreen eniten innostaa, niin mielestäni on typerää kitkeä pois sitä motivaatiota mikä on ihan luonnostaan syntynyt. Ei se ole yhtään sama asia soittaa jollain moposetillä vaikka silläkin pystyy tekemään vähintään yhtä hienoja juttuja, koska ne on eri juttuja. Itelläni oli pitkään sellanen vähän käänteinen tilanne että olin bändissä jossa vaadittiin tuplien polkemista muutamissa biiseissä, ja se söi ihan pirusti treenimotivaatiota kyseisen bändin osalta, sillä en ole jaksanut innostua siitä polkemisesta enää moneen vuoteen. Eli sama juttu voi päteä toiseenkin suuntaan.
 
Tämä sama ilmiö näkyy esim. kitarapuolella siten, että kun joku penska innostuu vaikka Metallican ansiosta kitaransoitosta, niin sitten vanhemmat ostaa sille jonkin vanhan nylokielisen Landolan. Voi olla että innostus on niin kova että motivaatiota riittää sillä Landolallakin harjoitteluun, mutta moni on myös ihan varmasti siitä syystä jättänyt harrastuksen, vaikka intoa olisikin riittänyt toisenlaisilla kamoilla. Sitten vanhemmat myhäilee tyytyväisenä, että onpa hyvä ettei tuhlattu rahoja kalliiseen sähkökitaraan ja vahvistimeen, kun eihän se penska halunnutkaan oikeasti soittaa.
 
Rahan laittaminen on paljon järkevämpää soittotunteihin (myös eri opettajia voi käyttää, esim. koko perheen reissu helsinkiin, jossa voi ottaa yhdelle päivälle helposti pariltakin mestarirumpalilta tunnin). Motivaatiota ja innostusta voi tukea käymällä konserteissa, DVD- ja muilla tallenteilla. Splashin tai chinan sijasta ostaisin ennemmin hyvät kuulokkeet musiikin mukana soittelua varten ja zoomin tai vastaavan tallentimen, jolla omaa soittoa voi äänittää ja kuunnella.. ne on parasta treeniä..;)
 
En oo mistään ylläolevista pointeista oikeestaan kauheasti eri mieltä, ja kuten tossa aiemmin sanoinkin niin komppaan ihan täysillä tuota hyvän opetuksen tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä. Sitä vaan, että pelkät DVD:t ja konsertit ei välttämättä aina riitä motivoimaan, jos esim. tukukomppi sattuu olemaan se juttu mikä on alun perin herättänyt sen poltteen rumpuja kohtaan, ja sitten sitä ei pysty edes yrittämään vaikka periaatteessa setti olisikin hankittuna.
 
Tulipa paljon löpinää. Lyhyesti sanottuna oon siis sitä mieltä tästä asiasta, että jos motivaatio on _pelkästään_ niitten kamojen varassa niin en usko sen riittävän kovin pitkälle, mutta erityisesti harrastuksen alkupuolella kamoilla voi olla silti paljonkin merkitystä motivaation ylläpitämisessä ja kasvattamisessa.

JPHe: Tuon ikäinen ei vaan hirveästi innostu Jazz ym kikkailu jutuista.
 
Ihan vaan sellainen sivuhuomautus, että jazz ei ole toki mitään "kikkailua".
Siinä musiikissa kuuluu modernin rumpujen soiton juuret, onhan jazzin tyyleistä on versonnut kaikki rumpujensoiton tyylilajit 50-luvusta alkaen.
Jazzin tuntemalla on aika vahvoilla minkä tahansa uudemman musiikkityylin äärellä. Samalla tavalla kuin tarkkailemalla vanhempiaan tai isovanhempiaan voi oppia itsestään aika paljon. :D

markkuliini: Ihan vaan sellainen sivuhuomautus, että jazz ei ole toki mitään "kikkailua".
 
Ja jazz-musiikki ei ole sama kuin swing-musiikki.. Vaikkakin "oppikirjan mukaan" siitä jatsiin tutustuminen aloitetaan..=I

Weetoz:Tämä sama ilmiö näkyy esim. kitarapuolella siten, että kun joku penska innostuu vaikka Metallican ansiosta kitaransoitosta, niin sitten vanhemmat ostaa sille jonkin vanhan nylokielisen Landolan.
 
Niin no ei tietenkään jäkis harkkoihinkaan voi mennä pesäpallovarusteissa..=) Eikä mikään motivaattori voi toimia yksikseen, olipa se sitten mitä tahansa.. Mutta jos/kun rahaa on harrastukseen sijoitettavana, ihan vaan vinkkinä, että voi sitä muuhunkin syytää kuin pelkkiin soittimiin..

JPHe: Soittamista ei olla viety tarkoituksella mihinkään mättömusiikkiin, vaan kaikenlaista on ihmetelty. Tuon ikäinen ei vaan hirveästi innostu Jazz ym kikkailu jutuista. Ehkä niiden aika tulee myöhemmin kuten itselläsikin. Yritän ennemminkin olla tappamatta innostusta liialla tyrkyttämisellä ja enemmin panostaa soittovehkeisiin ja innostuksen tukemiseen.
 
Hyviä näkökulmia. Tekeminen ja innostus kumpuaa sisältä ja niiden tukeminen on hienoa!
 
Hyvä setti tuo minkä hankitte. Toivottavasti soundaa mieluiselta ja intoa riittää soitella.
 
Hyviä ajatuksia myös noista kuulokkeista, levyjen mukana soittamisesta ja tallentimista kirjoitettu kovempien jätkien toimesta. Oman soiton äänitys ja kuuntelu on kyllä yksi parhaista keinoista treenata. Alkuun voi olla melko kylmää kyytiä se, mutta helppo siten poimia asioita, jotka ei kuulosta siltä miltä haluaisi ja funtsia, kuinka saada ne jutut soundaamaan siltä miltä haluaa.
 
Onko muuten toi Vinnie tuttu? Jossain vaiheessa tulee varmaan vastaan, jos on intoa tsekkailla eri muusikoita. http://www.youtube.com/watch?&v=uzw28ptAlV8#!
 
Nyt lupaan olla tuputtamatta enempää. Toivottavasti on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa kommenteista. :)

Kiitos hienoista kommenteista. Tallentimia Ym laitteita löytyy myös omien soittohommien myötä hommattuna. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Millaiset on hyvät kuulokkeet? Pitäisikö ne eristää rumpujen ääntä vai olla avoimet?

JPHe: Millaiset on hyvät kuulokkeet? Pitäisikö ne eristää rumpujen ääntä vai olla avoimet?
 
Mulla on Beyerdynamicin DT-770 kuulokkeet, ne on parhaat mitä olen itse kokeillut. Eivät paina korvia pitemmänkään ajan päästä, vaimentavat sopivasti ulkopuolista melua (kauheasti saundia väärentämättä - mikä on kuppikuulokkeille tyypillistä) ja musiikin saundi ja bassotoisto on hyvä.. Aika monessa studiossakin noihin luotetaan..;)

Koskas täällä itse kukin alkoi kuunnella jazzia? Kyse on c'mon 10-vuotiaasta skloddista. Mulla on ylimääräisenä DT-770 M kuulokkeet, kun hankin nappimonitorit. Jotain vähän päälle 100€.

Kailis: Koskas täällä itse kukin alkoi kuunnella jazzia? Kyse on c'mon 10-vuotiaasta skloddista. Mulla on ylimääräisenä DT-770 M kuulokkeet, kun hankin nappimonitorit. Jotain vähän päälle 100€.
 
Pointti on siinä, ettei jazzista pidä puhua missään nimessä kikkailuna. Ei sitä musiikkia tarvitse 10 vuotiaalle väkisin tuputtaa, mutta sen asema musiikin historiassa on hyvä olla selvänä. Väärinkäsityksen voi ihan hyvin oikaista vaikkei lapsi kys.musaa kuuntelisikaan. Myöskin vanhempien asenteet imeytyvät tosi helposti lapsiin, esim. jos jazzia kuunnellaan kotona muutenkin niin ihan luonnollisesti siitä tulee osa lastenkin elämää. Ja myös päinvastoin.
 
En siis sano, että tässä tapauksessa asia olisi tavalla tai toisella. Kunhan vaan varoitin ettei kannata antaa lapsen saada vääriä mielikuvia. Ne saattaa jäädä pitkiksi ajoiksi myrkyttämään mieltä.

Et vastannut kysymykseen.
Ymmärrät ehkä sitten kun sulla on oma poika. Ja se ei välttämättä auta että sulla on ollut paljon 10-vuotiaita oppilaita.

Kailis: Et vastannut kysymykseen.
Ymmärrät ehkä sitten kun sulla on oma poika. Ja se ei välttämättä auta että sulla on ollut paljon 10-vuotiaita oppilaita.
 
Totta, en vastannutkaan, valaisin vain näkökulmaani huomaamatta kysymystä. :D Itse aloin kuuntelemaan kun aloitin rumpujen soiton 13-14 vuotiaana, opettajien esimerkistä. Jos olisin aloittanut omasta aloitteestani, olisi siihen varmasti mennyt pitempään.
Kotona kuunneltiin lapsena CCR:ää, Village Peoplea ja Engelbert Humberdinckiä, mikä on vähän harmillista näin jälkeenpäin ajateltuna. Ehkä olisin jonkun muunkin tyylin halunnut muokata pientä mieltäni. :/
 
En tiedä mitä tässä on minulla ymmärtämättä. Jos kotona kuunnellaan jotain musiikkia niin lapsi joutuu sen vaikutukselle alttiiksi. Voi lapsi sitä vastaan kapinoida teini-iässä jne, linnoittautua huoneeseensa.
Mutta lapsena kuullun musiikin vaikutus on ja pysyy, ja ehkä myöhemmin se musiikki herättää muistoihin liittyviä positiivisia tunteita ja halun kuunnella lisää. Mä muistan elävästi kun kuulin esim. ekaa kertaa Beatlesia, olin varmaan kolmen tai neljän vanha. Here, There and Everywhere, ja vieläkin se biisi resonoi jossain syvällä kun sen kuulen. Ehkä musiikin syöttäminen onkin jo kymmenen vanhana ihan liian myöhäistä...

Pitää varmaan hommata soittotunti jonkun jazz mestarin kanssa. Itsekään en siitä mitään ymmärrä,vaikka en ole sitä tuominnutkaan. Musiikkia kyllä pojalla menee muutenkin PSY, Mokoma ja Kaija Koo tyylien välillä, joten voihan innostusta jazziinkin löytyä. Osaamista joka tapauksessa arvostetaan oli tyyli mikä tahansa...

markkuliini: Pointti on siinä, ettei jazzista pidä puhua missään nimessä kikkailuna.
 
Kikkailuahan se on, mutta hyvässä mielessä :)
 
Jos jatsi ei ole kikkailua, niin mikäs sitten? Jatsi tietysti on laaja juttu. Mutta esim. bebophan syntyi ihan kikkailuhengessä, homekorvien tipauttamiseksi.

Kefiiri: Kikkailuahan se on, mutta hyvässä mielessä :)
 
Jos jatsi ei ole kikkailua, niin mikäs sitten? Jatsi tietysti on laaja juttu.
 
Nimen omaan, onko Jamiroquai tai Five Corner Quintet kikkailua?

Speedy: Nimen omaan, onko Jamiroquai tai Five Corner Quintet kikkailua?
 
No juu, jos pointti oli se, että jatsia ei pidä kategorisesti dumata turhanaikaisena kikkailuna, niin ei toki pidäkään.
 
markkuliini: Myöskin vanhempien asenteet imeytyvät tosi helposti lapsiin, esim. jos jazzia kuunnellaan kotona muutenkin niin ihan luonnollisesti siitä tulee osa lastenkin elämää.
 
Luulen, että vaikka ennen vanhaan oli näin, niin tämä ei päde enää. Aikoinaan koko perhe joutui kuuntelemaan sitä mitä ainoasta levysoittimesta tai radiosta sattui kuulumaan. Nykynuoriso kuuntelee omalta tietokoneeltaan Meshuggahia alle kouluikäisestä =D
 
Nuorena CCR:lle altistuminen kehittää uskoakseni kykyä keskittyä olennaiseen! En ollenkaan harmittelisi moista.

Kefiiri: No juu, jos pointti oli se, että jatsia ei pidä kategorisesti dumata turhanaikaisena kikkailuna, niin ei toki pidäkään.
 
No sekin, mutta lähinnä se että mitä sanoin jo aiemmin, ettei jazz ole sama kuin swing. Monesti niin luullaan ja oppilaille kun mainitsee sanan "jazz", torjuvan asenteen huomaa jo ennen kun kerkee suuta laittaa kiinni. Mutta kun käsitettä avaa vähän laajemmin, tulee siitä ihan mielenkiintoista. Mutta oppilaitoiksissam joissa mennään P/J-konservatorion opetussuunnitelman mukaan, aloitetaan jazz juuri tuosta swingistä, ride patternin jauhamisesta ja siitä aletaan motorisia juttuja rakentamaan. Monesti se tappaa helposti innostuksen aiheeseen ennen kun se kerkeää kunnolla edes alkaakkaan..=I

Speedy: Mutta kun käsitettä avaa vähän laajemmin, tulee siitä ihan mielenkiintoista.
 
No mikäs sitten olisi esimerkki sopivasta aloitusjatsista? Tuossa swingillä aloittamis-jutussa lie ajatuksena eteneminen jatsin ytimestä ulos päin kohti kiperämpiä musiikillisia ratkaisuja. Tai mitä nyt kukakin jatsin ytimenä pitää.
 
Sä aloittaisit perehdyttämisen jatsivaikutteisella pop/rock musalla olettaen että nuorella kuulijalla olisi siihen enemmän tarttumapintaa?