Rummut: rumpukamat ›

Kailis: No mä pähkäilin joskus vaihtoa Pearl MLX -> Brady ja soitin sitten isosiskolleni ihan muista asioista. Tuli puheeksi ja keskustelu eteni "Onko ne vanhat ollu sulla kauan?" "No about 25 vuotta" "Etkä oo enää tyytyväinen?" "Noh, hmmm..." "Pääset niistä eroon ja sulla on rahaa?" "Kyl..." "Tottakai ostat uudet". Jotkut sitä vaan näkee asiat perspektiivissä =D
 
Voiskohan sun sisko perustaa GAS-rumpaleiden auttavan puhelimen?

Velli: Oletko varma tuosta ajoituksesta? Ludwighan siirtyi 6 ply -rakenteeseen jo 1976 ja ainoastaan Combo series:issä käytettiin 3 ply rakennetta (kunnes 3-ply runkojen varasto oli käytetty loppuun). Tuossa lähdettä:
 
http://www.ludwig-drums.com/features/hoamld/woodshellguide.php
 
Iästä en todellakaan ole varma, mutta 3 plystä olen. Jos joku osaa sanoa tarkemman ikähaitarin niin otan tiedon mielihyvällä vastaan. Kävin tarkistamassa valmistenumerot ja tälläiset ne olisivat; 12 tomi 1608500, 13 tomppa 1608322, 16 tomi 1780732 ja basari 1780780.

Legenda: Iästä en todellakaan ole varma, mutta 3 plystä olen. Jos joku osaa sanoa tarkemman ikähaitarin niin otan tiedon mielihyvällä vastaan. Kävin tarkistamassa valmistenumerot ja tälläiset ne olisivat; 12 tomi 1608500, 13 tomppa 1608322, 16 tomi 1780732 ja basari 1780780.
 
Badget viittaavat tosiaan vuosiin 1977-79. Runko on kuitenkin vuoteen 1976 käytetty... Vahvin veikkaukseni on, että jostain hyllyjen kätköistä on löytynyt rungot, kun joku diileri on tilannut ko.värisen setin. Sitten rungot on kasattu setiksi ja badget tuskin ovat yhtä vanhat, kuin rungot. Vuosimalliksi laitetaan kuitenkin badgen mukaan -77-79.

hollmi-5: Badget viittaavat tosiaan vuosiin 1977-79. Runko on kuitenkin vuoteen 1976 käytetty... Vahvin veikkaukseni on, että jostain hyllyjen kätköistä on löytynyt rungot, kun joku diileri on tilannut ko.värisen setin. Sitten rungot on kasattu setiksi ja badget tuskin ovat yhtä vanhat, kuin rungot. Vuosimalliksi laitetaan kuitenkin badgen mukaan -77-79.
 
No perskeles, tiedä vaikka minulla olisi harvinaisuus...

Mikael: Voiskohan sun sisko perustaa GAS-rumpaleiden auttavan puhelimen?
 
Se olis kyllä aika oikeudenmukainen tollasessa. Osais myös sanoa jos ei ole järkeä.

Legenda: No perskeles, tiedä vaikka minulla olisi harvinaisuus...
 
Ludarillahan tuo badgepolitiikka on ollut vähän niin ja näin, että niitä epämääräisyyksiäkin joukosta löytyy paljonkin...

moderndrummer88: Ludarillahan tuo badgepolitiikka on ollut vähän niin ja näin, että niitä epämääräisyyksiäkin joukosta löytyy paljonkin...
 
Sama juttu Slingyllä. Aika hyvin saa sarjanumeroista kiinni mutta välillä löytyy hassuja yksilöitä. Mullakin on.

Kailis: Se olis kyllä aika oikeudenmukainen tollasessa. Osais myös sanoa jos ei ole järkeä.
 
Mä: "Ajattelin ostaa Tamat."
Kailiksen sisko: "Ei."

Kailis: Sama juttu Slingyllä. Aika hyvin saa sarjanumeroista kiinni mutta välillä löytyy hassuja yksilöitä. Mullakin on.
 
Selannut noita vintage sivuja.Mikä olisi mun slinkkujen nimi,tai jotain alkuperästä?Mut noissa vanhoissa esitteissä en ole huomannut ennes samanlaista tomijalkaa.Kuitenkin ostin Saaralta -74

Timi: Selannut noita vintage sivuja.Mikä olisi mun slinkkujen nimi,tai jotain alkuperästä?Mut noissa vanhoissa esitteissä en ole huomannut ennes samanlaista tomijalkaa.Kuitenkin ostin Saaralta -74
 
Pistä jotain kuvaa, mieluiten myös sarjanumerosta.

Mikael: Mä: "Ajattelin ostaa Tamat."
Kailiksen sisko: "Ei."
 
=D
 
Ei virhettä.

Kanadasta kajahti!
 
Vaikka tässä on jo nähnyt vuosikymmenten aikana monia erillaisia ja todella hyviä rumpuja, niin kyllä wanhalla meni ns "venttiilit sekaisin", kun saimme poikani kanssa käsiimme -90 luvun loppupuolella valmistetun Ayotte Custom rummustomme.
Itselläni on ollut suunnaton ilo tuoda Suomeen ja myydä sukuun Noble & Cooley CD Series rummusto. Se ei ole jättänyt vielä ketään kylmäksi.
Ayotte Custom on puolestaan mielenkiintoinen siinä, että se ei jätä Noble & Cooley rumpujen omistajia kylmäksi. :-) pari on paikalla käynyt ja molemmille kelpaa.
 
Ayotte ei ole monelle nuoremmalle (eikä vanhemmallekaan) rumpalille tuttu, mutta kerrottakoon tässä, että se ei ole mikään häpeä. Rumpuja on tuotu todella vähän Suomeen.
 
Dynamiikka, soinnin lämpö, työn viimeistely, viritettävyys ja itse sointi ja sen tasapainoisuus puhuttelevat. En yhtään ihmettele, että näitä rumpuja tietyissä piireissä käytetään ja varsinkin vaahteraisin vantein. Sointi on niin aito ja lmmin rumpu kuin olla voi. Hieman vaikemmin saatava "Sugar maple" on puumateriaali, joka saa aikaan soinnin. Ko. vaahteralajiketta käytetään muun muassa high-end klassisissa soittimissa.
Itse puusta löytyy jotakin tuolta: http://adirondackspruce.com
 
Ray Ayotte on varsinainen friikki ja sen vuoksi hänen liiketoimintansa eivät välttämättä olleet parhaita mahdollisia mukana olleille sijoittajille. Tietojeni mukaan kilpajuoksu asiakkaista Ayotte vs. DW päättyi DW:n eduksi. Lisäksi Vancouver on kaukana kaiken keskuksesta - Los Angelesista ja New Yorkista.
 
Olen oppinut olemaan hehkuttamatta liikaa asioita, mutta Ayotte Customien suhteen teen poikkeuksen. Rumpujen jokainen yksityiskohta kertoo siitä, että on pyritty täydellisyyteen soinnissa ja työn laadussa. Siinä on todellakin onnistuttu.
 
Soinnista vielä sen verran, että 20" x 16" bassorummun alarekisteri on jotakin käsittämätöntä. Sitä ei voi aluun ymmärtää todeksi, mutta korvia on uskottava (kuten aina pitäisi) Sama pätee jokaiseen setin rumpuun. Sointi on juurikin se mitä olen aina halunnut. Lämmin, erotteleva ja vapaasti soiva - dynaaminen.
 
Loppusanat: Olen päässyt ns. "maaliin" ja rumpujen omistaja - poikani on siellä jo 18 vuotiaana.

triaxis: Kanadasta kajahti!
---
Loppusanat: Olen päässyt ns. "maaliin" ja rumpujen omistaja - poikani on siellä jo 18 vuotiaana.
 
Ahhh, hunajaa silmille tämä kehuminen :)

jazzmies: Ahhh, hunajaa silmille tämä kehuminen :)
 
Joohhh ;) Kyllä noissa merkeissä on hienoa hohdetta. Ihan syystäkin. Ja hiton harvinaisetkin ovat. Ihan vaan hyvyyttään, koska hinta oli normipannujannulle käsittämätön ja itselleen uskotellen ostettiin Pearlia, koska se on kuitenkin ainakin yhtä hyvä ;)

Noble & Cooley, some day!

hollmi-5: ostettiin Pearlia, koska se on kuitenkin ainakin yhtä hyvä ;)
 
No suunnilleen noin joo. Ehkä jäävät vähän tässä tapauksessa, mutta ei minua haittaa=)

hollmi-5: Joohhh ;) Kyllä noissa merkeissä on hienoa hohdetta. Ihan syystäkin. Ja hiton harvinaisetkin ovat. Ihan vaan hyvyyttään, koska hinta oli normipannujannulle käsittämätön ja itselleen uskotellen ostettiin Pearlia, koska se on kuitenkin ainakin yhtä hyvä ;)
 
Eipä ollut valikoimissa silloin kun Pearlit ostin juum. Tais olla samaa aikaa kun vedit Tamoilla =D

jazzmies: Ahhh, hunajaa silmille tämä kehuminen :)
 
Sinä saateri!;) Ayoetteja joskus Musafasulla pääsin ajelemaan, ja täytyy myöntää että soundit eivät olleet tästä maailmasta. Käsittämättömän hienot vehkeet, voiko sitten olla että mikitettynä soivat vähän turhankin paljon. No, ainahan voi vaimennella.
 
Jos joskus Ayoettet kohtuuhinnalla bongaan, niin varmasti ostan.

Bacchus: Sinä saateri!;) Ayoetteja joskus Musafasulla pääsin ajelemaan, ja täytyy myöntää että soundit eivät olleet tästä maailmasta. Käsittämättömän hienot vehkeet, voiko sitten olla että mikitettynä soivat vähän turhankin paljon. No, ainahan voi vaimennella.
 
Jos joskus Ayoettet kohtuuhinnalla bongaan, niin varmasti ostan.
 
Musafasulla pari vuotta sitten on puuvanteinen Ayotte-setti ja sen vieressä PHX. Molempia tiluttelin ihan perille asti ja PHX miellytti itseäni enemmän, sillä niiden saundissa oli jotakin härskiä. Ayotte-setti oli myös kyllä tosi hyvä.

Loistava ketju!
 
Mun rakkain soitin on tällä hetkellä Pearlin Marvin "Smitty" Smith -virveli. Kuparirunko on 14" x 4" ja sen monipuolisuus on hämmentävää. Päädyin rumpuun aikamoisen etsinnän jälkeen. Kannatti vekslata eri rumpujen kanssa aikansa. Se oli kehittävää, sillä siinä oppi kuuntelemaan ja analysoimaan kuulemaansa. Samalla oppii tietämään, mistä itse pitää ja mistä ei.
 
Merkittäviä ex-rakastajia ennen Smittyä olivat aikajärjestyksessä nämä:
 
Pearl 6,5" teräs
Rogersin Dyna-Sonic 5" (monivuotinen luottopeli)
Tama Artwood Maple 5,5"
Remo Quadura Acousticon 13"x5,5"
Sonor Phonic ferromangaani 6,5"
Ludwig Supra 5" 70-luvulta
Pearl Sensitone messinki 5,5"
 
Smitty on samaan aikaan rapsakka, jämäkkä, voimakas ja persoonallinen. Juttu lähti oikeastaan siitä, että kuulin John Robinsonin käyttävän paljon juuri nelituumaista kupari DW:tä. Sitten löysin Drummerworldistä yhden klipin jossa se käskytti sitä. Ihmettelin, miten niin kovaa lyövä ja ison saundin mies voi käyttää sellaista noin toimivasti. Samaan aikaan kaverilta jäi Smitty ylimääräiseksi, koska se kertakaikkiaan tulee humppakeikoilla liian yli.
 
Otin kokeiluun ja olin epäileväinen vain 4" syvästä rungosta. Ennakkoluuloni singahtivat tangentin suuntaan kuin venäjänvinttikoira fasaanin kimppuun. Rumpu on paradoksaalisesti erittäin persoonallinen jokapaikanhöylä!
 
Jatkan ehkä rakkaiden Bosphoruksien parissa tai Yamaha Maple Customien äärellä... :)
 
Lisää ylenpalttista hehkutusta!!