Rummut: rumpukamat ›

henydrum: Hyvä perustelu.
 
Oma metodini on pitkälti ajattelua "hihat drives the band" , ja bd&sd tavallaan haikan 8-osista riippumaton.(joskaan ne eivät aivan omiaa vedellä, tietänette mitä tarkoitan)
 
Toinen yber-tärkeä nosto. (sori)
Mites on kollegat, onko mieltymykset ja ajatukset muuttuneet buosien saatossa?
Ainakaan itellä se ei enää niin HH-voittoista olekaan. Tai paljon riippuu tilanteesta/iisistä.
Vaesinki vanhempia studiopätkiä kuunnellessani huomaa selvän eron, vaikkapa v.-05 ja -09 nauhoituksissa. Toki tuohon väliin mahtuu paljon soittoa ja soittamattomuuttakin.

henydrum: Mites on kollegat, onko mieltymykset ja ajatukset muuttuneet buosien saatossa?
Ainakaan itellä se ei enää niin HH-voittoista olekaan. Tai paljon riippuu tilanteesta/iisistä.
 
Ajatukset ovat muuttuneet kyllä, ainakin mitä tulee ajoitukseen. Tanakan beatin (steady beat) määritelmässäni ykkönen ja kakkonen tulevat rytmisesti samaan kohtaan, elikkä kumpaakaan iskua ei hidasteta saati yritetä keinotekoisesti asetella toisistaan poikkeavasti. Säännöllisyys on kaiken A & O. Iskut voivat tulla rennosti, á la Bonham, tai etukenossa live-Nykäsen malliin. Artikulaation hoitelee sitten hi-hat, missä iskut tulevat tarkasti uniksessa rumpujen kanssa ja off-beatit elävät sitten enemmänkin (long-short ratio; LSR). Näin näen tämän nykyisin.

Mielestäni tanakka beatti vaatii tanakan soundin.
 
Haikkaa ei tarvitse aina puristaa ihan kiinni saakka ja virveliin voi tähdätä keskelle kalvoa, mielellään varrella kanttiin samalla. Ja jos meinaa soittaa osien väleihin fillejä niin alle 12" tomit ja 18" crashit ovat pannassa! Piste.