Rummut: rumpukamat ›

Mä oon tästä aiheesta sitä mieltä, että tosi moni jää jopa 8vuoden tunneilla käymisen jälkeen junnaamaan paikalleen, on perusasiat tietty hallussa, mutta sitten ei osata oikein "mitään". Tosin voi johtua siitä että jos he eivät sitten ole käyttäneet vapaa-aikaansa treenaamiseen. Tosi monet osaa kyllä kapuloita pyörittää mutta se siitä sitten. Ite oon huomannu omalle kohdalleni sen, että maikka vaan antaa suuntaviivoja ja treenivinkkejä jne. Omalla ajalla se soittotaito ehdottomasti sitten hiotaan, mulle rumputunnit on ikäänkuin hyvää bonusta mikä edesauttaa itsenäistä opiskelua.

Voisin sanoa että tavallaan itse oppinut tavallaan ei.....
 
Alkuun opettelin itse sitten yksi hyvä ystäväni joka oli silloin soittanut jo yli 10vuotta opetti pari kolme kertaa kuussa jotain spesiaali juttuja :) Taustalla itselä on toki kitaran soittoa polven korkuisesta ja musiikki opistoakin on tullut käyty fonin parissa muutamia vuosia...

Mä koen hyötyneeni rumputunneista erittäin paljon. Harvemmin tulee tunnetta, ettei kehittyisi, ja aina on jotain uutta juttua mitä treenailla. Tunneilla soiteltuja juttuja ei tule ihan heti sovellettua bändin kanssa soittoon, mutta välillä yllätän itseni huomaamalla, miten joku opettajan näyttämä juttu onkin sulautunut biisiin kun itsestään.
 
Jos en olisi alunperin rumputunneille hakeutunut, voisi motivaatiokin olla aika heikko nykyään, ja taitotasokin huomattavasti alempi (vai, voikohan tästä olla vielä huonompikin?). Kalliitahan yksityistunnit on, mutta pappa betalar.
 
Ja niin, siis olen vajaa neljä vuotta harrastanut, joista ~2œ vuotta olen tunteja ottanut, œ tuntia viikossa.
 
EDIT: Eipä tästä tekstistä kovin paljoa hyötyä taida kenellekään olla, kunhan jaoin ajatuksiani.

Itse olen kaiken ajastani mitä olen rupnuja soitellut, niin reenaillut itsekseen. Nyt kuitenkin yksi tuttu saa omasta vapaa-ajasta venytettyä, joten saan häneltä hieman suuntaa yms. Se jos jokin on kiva juttu.

Ja se on vielä hyvä muistaa,että se soittotunneilla käynti ei tee hyväksi soittajaksi,siinä tarvitaan se oma osuus,eli harjoittelu.
 
Opettaja on vain opas,joka näyttää oikean tien,jota pitkin lähteä kulkemaan,harjoittelu on tehtävä kumminkin yksin.
 
Karkeasti arvioiden:10% opetusta ja kaikki 90% omaa työtä,ja tässäkohtaa tarvitaan sitä kärsivällisyyttä.

Pelkkä opettajalta saatu säännöllinen palaute ja ne pienet vinkit, jotka aina ohjailevat takaisin tielle, ovat mielestäni suurenmoinen juttu. Tietyt perusjutut kun on kuitenkin käytävä läpi, niin se helpottaa urakkaa muhkeasti, kun on neuvomassa joku jo kertaalleen urakan läpi käynyt. Itse tykkään melkein eniten niistä "juttu tuokio" tunneista, joilla ei välttämättä soiteta ollenkaan, vaan rupatellaan innokkaina kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Aina välillä rumpuisiakin aiheita sivuten...
 
Totta tuo että se harjoittelu pitää kyllä aina tehdä ihan itse. Sitä ei innokkainkaan opettaja voi tehdä puolestamme.

Isähän se joskus näytti peruskompin mutta muu on tullut itse opeteltua.

n. 7 vuotta olen käynyt tunneilla :)
Enkä kyllästy siihen, mutta se varmaan johtuu siitä että opettajani on niin hauska, ja ystävällinen. Tuntuu ihan kuin hän olisi "kaveri", eikä opettaja :D
Joku kysyi että mitä tunneilla tehdään? no soitetaan komppeja ja harjoitellaan rudimentteja :)
En sitten tiiä muista opettajista, mutta ainakin mun opettaja aina joskus järjestää jotain siistiä, esim. se kun hän kysyi mua, ja 2 muuta oppilasta kattomaan Mike Manginin rumpuklinikkaa.
 
Niin joo, en vieläkään osaa kapulaa pyörittää :)

n. 7 vuotta olen käynyt tunneilla en vieläkään osaa kapulaa pyörittää :)
 
Amatööri... Nyt on mennyt kalliit tunnit hukkaan ...... :)

Peruskompin ja perusamatöörifillit opin ite, sitten menin tunneille. Nykyään opiskelen itsenäisesti.

Kapulaote on minulle opetettu, ja senkin opetti eräs blueskitaristi. Ja otteenkin olen muuttanut opetetusta kämmenet alaspäin -tyyliseen. Rumpuvideoilta olen blokkaillut harjoituksia sekä erinäisiä rudimentteja.
 
En minä tiedä, onko tämä itseoppineisuus hyvä vai huono asia. Jos olisin saanut opetusta, olisin varmasti miljoona kertaa kehittyneempi, mutta luulen, ettei soittoni olisi niin improvisaatiopohjaista. Kaikki biisit tulee opeteltua korvakuulolta, ja uuteen kitarariffiin tulee keksittyä komppi nopsasti. Monet (ei rumpalit) ovat sanoneet, että vaikken niin teknisesti soitakaan, on soitossani monia oppineita rumpaleita enemmän tunnetta mukana. Itse haluaisin taas olla sitä teknisempää koulukuntaa, kun soittomokat tuppaavat rassaamaan ja syömään itsetuntoa.

Itseoppinut. Muutaman kerran yks mua vanhempi rumpalijamppa opetti perusjuttuja ja nuotteja Peter Fältskogin kirjan pohjalta. Muuten oon päästelly menemään vaan, on aina ollu soittaminen liian kivaa, että olis malttanut opetella kurinalaisesti rudimenttejä ym, joista ehdottomasti olisi hyötyä, luulen ma.. Mutta kyllä oon mielestäni kehittynyt aika kivasti ilmankin opetusta, kun oon soitellu vaan musan, kavereiden, tai ihan itseni kanssa.
 
Epäilemättä se seinä tulee jossain kohtaa vastaan, josta etiäpäin pääsee vain opettelemalla ja määrätietoisesti itseään kehittämällä. Mutta se soittaminen on vaan niin kivaa..

Itseopiskellut. Kun aloittaa näin vanhana (40 v.) niin ei enää viitsi mennä tunneille. Ja kun tavoitteita ei oikeastaan ollut kuin kokeilla josko pystyis soitteleen muiden kans perusrokkia. Sitten sekin että rummuttelu vain harrastus (ei suuria haaveita muusikonurasta). Yhdessä soittele kavereiden kans parasta harjoitusta mulle, ja se että valitaan biisit niin että kaikki klaaraa ne, eikä kenenkään tarvi naama irvessä vetää. Niin ja tämä palsta on pirun hyvä paikka, täältä on tullut paljon vinkkejä, että kiitos teille Suomen nuoret !!!!

Itseopiskellut, mutta olen vakavasti harkinnut ottaa tunteja, vielä vanhoilla päivillä. Rudimentteja soittelen iltaisin padiin, kun setille on matkaa.

Minäkin olen itse opetellu kaikki. Tietenkin joku kokeneempi näytti minulle sen peruskompin. Jos vertaa alotusta ja tämän hetkistä tietämystä ja taitoa niin kyllä se oli alussa vähän sormi suussa, mutta ei enää. Vielä on kuitenkin minullakin paljon opeteltavaa...

Mulla ensimmäiset 8 v. rumpujensoittamisessa oli itseoppinutta touhua. Sen jälkeen 15-vuotiaana joutui mätkimään Syncopationia yli 2 v. putkeen Helsingin PJK:lla.

Nykytilanteeseen eli metelin soittamiseen olen oppinut oikeastaan itse. Netti ja muiden rumpalien vinkit olleet suurena apuna. Joskus ala-asteella ja vielä muistaakseni vielä vuoden yläasteellakin kävin rumputunneilla, mutta sitten lässähti kiinnostus hommaan. Pari vuotta oli melko tyhjää, tuli soiteltua joskus kun jaksoi. Sitten ensimmäisten bändien myötä alkoi kiiinnostusta taas löytymään ja voi melkein sanoa, että on tässä parin viime vuoden aikana kehittynyt ja oppinut paljon enemmän kuin joskus aikaisemmin.

Ensimmäiset puoli vuotta kävin soittotunneilla. Sitte pistettiin bändiin ja siitä lähtien en oo soittotunteja ottanu. Tosin rummut hankin vasta vuosi soittotuntien aloittamisen jälkeen. Eli enimmäkseen itseoppinut. Tänä vuonna saatan jossain vaiheessa ottaa muutaman tunnin.

Itse olen aina harjoitellut ja sen kyllä huomaa!(: tekniikka olisi varmasti parempi, jos olisi käynyt tunneilla. Mutta aivan hyvin sitä on itsekin oppinut, vaikkakin hitaasti.