Rummut: rumpukamat ›

Hyviä kommentteja ja hyvä topic, vaikka alkuperäisestä aiheesta on jo taidettu karata. :)
Täytyy nyt itsekin ottaa osaa tähän keskusteluun, kun kuitenkin paljon tulee oltua tekemisissä huttuhommien kanssa.
Keikoistani varmaan 90% on humppakeikkoja. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, aina humpasta heviin, karkeasti sanottuna.
Olen ehkä ikäisekseni outo tai ainakin erikoinen, mutta voin rehellisesti sanoa, että nautin tanssimusiikin soittamisesta. Nimenomaan sen "oikean" eli perinteisen tanssimusiikin; Anne Mattiloiden sun muiden nykyisten hymy_persiissä_pystysolistien musiikki ei iske, vaikka orkesteri soittaakin livenä hienosti. Vanha tanssimusiikki esim. edellisen vuosisadan puolivälistä vauhdikkaasti ja kivasti sovitettuna ja hyvällä meiningillä, mutta silti tanssijat huomioonottaen on meikäläisen mieleen. Tanssimusiikki ei ole pelkästään ravintolatriojen tasapaksua vääntämistä, vaan se voi olla myös mielenkiintoista musiikkia.
En oikein aina ymmärrä tanssimusiikin mollaamista. Itse olen sitä soittaessa kenties kehittynytkin, ja ainakin yhtyesoittaminen on luullakseni parantunut. Ja kaiken lisäksi nautin hommasta täysillä, hyvässä porukassa tehty hyvä musiikki hyvällä meiningillä soitettuna toimii aina.
Ja tosiaan, jos näissä hommissa meinaa pärjätä, ei keikkoja kannata alkaa valikoimaan omien mieltymysten mukaan (paitsi tietysti sitten kun on huipulla). Avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, ne ovat musiikissa mielestäni äärimmäisen tärkeitä.
 
Täysin samat ajatukset tanssimusan suhteen.

Itse olen huomannut ettö melkeinpä minkä tahansa "paska"musiikin soittaminen on todella hauskaa jos yleisö on kunnolla menossa mukana. Eli hyvällä "työporukalla" on kiva tehdä mitä vaan :D
 
Meillä on Lipsaset-orkesteri, joka perustettiin opiskeluaikana yhtä keikkaa varten. Tilauksesta vedettiin 70-luvun finnhitsejä. Naureskeltiin itsekin, miten kornia tämä onkaan. keikka poiki toisen ja kolmannen... Nykyisin painetaan 50 keikkaa vuodessa (myyjälle ei ole annettu lupaa myydä enempää). Meillä on kuusi mukavaa, toistensa seurassa viihtyvää heppua. Yleisö on yleensä hienosti messissä ja se antaa pattereihin virtaa kestää tätä itsestään välillä kornilta tuntuvaa musaa. Mato Valtonen oli oikeassa sanoessaan: "Mitä tyhmemepi hokema, sen varmempi hitti."
 
Olen ollut myös varsinaisilla tanssikeikoilla. Niillä vedetään jopa 5x45 minuuttia. Se on aika rankkaa. Kahden viikon kiinnitys sai lopullisesti päättämään, että tanssiorkesteriin en ota pestiä.

Hyviä kommentteja ja hyvä topic, vaikka alkuperäisestä aiheesta on jo taidettu karata. :)
Täytyy nyt itsekin ottaa osaa tähän keskusteluun, kun kuitenkin paljon tulee oltua tekemisissä huttuhommien kanssa.
Keikoistani varmaan 90% on humppakeikkoja. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, aina humpasta heviin, karkeasti sanottuna.
Olen ehkä ikäisekseni outo tai ainakin erikoinen, mutta voin rehellisesti sanoa, että nautin tanssimusiikin soittamisesta. Nimenomaan sen "oikean" eli perinteisen tanssimusiikin; Anne Mattiloiden sun muiden nykyisten hymy_persiissä_pystysolistien musiikki ei iske, vaikka orkesteri soittaakin livenä hienosti. Vanha tanssimusiikki esim. edellisen vuosisadan puolivälistä vauhdikkaasti ja kivasti sovitettuna ja hyvällä meiningillä, mutta silti tanssijat huomioonottaen on meikäläisen mieleen. Tanssimusiikki ei ole pelkästään ravintolatriojen tasapaksua vääntämistä, vaan se voi olla myös mielenkiintoista musiikkia.
En oikein aina ymmärrä tanssimusiikin mollaamista. Itse olen sitä soittaessa kenties kehittynytkin, ja ainakin yhtyesoittaminen on luullakseni parantunut. Ja kaiken lisäksi nautin hommasta täysillä, hyvässä porukassa tehty hyvä musiikki hyvällä meiningillä soitettuna toimii aina.
Ja tosiaan, jos näissä hommissa meinaa pärjätä, ei keikkoja kannata alkaa valikoimaan omien mieltymysten mukaan (paitsi tietysti sitten kun on huipulla). Avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, ne ovat musiikissa mielestäni äärimmäisen tärkeitä.
 
Todella hyvä kommentti! +++++

Onneksi ei tarvitse soittaa tanssikamaa, etenkään työkseen. Siinä sekoaisi pää. Jo sanoituksien lukemisesta tulee tukahduttava olo, saati jos vielä pitäisi kuulla niitä 'tulkittuina'. Ja sitten se bassokuvio, se almost-walking-bass, pelkkää murhaa. Ei sovi mulle.
 
Ei siinä sikäli, kaikki kunnia hyville ja musiikillisesti edes vähän kunnianhimoisille humpauttajille. Ei ole ollenkaan niin helppoa hommaa kuin miltä ehkä näyttää ja kuulostaa. Kokeiltu on.
 
Hidas valssi on ehkä vaikein komppi ikinä. Siis sellainen, joka pysyy tarkasti oikeassa tempossa ja silti kulkee laahustamatta.

Onneksi ei tarvitse soittaa tanssikamaa, etenkään työkseen. Siinä sekoaisi pää. Jo sanoituksien lukemisesta tulee tukahduttava olo, saati jos vielä pitäisi kuulla niitä 'tulkittuina'. Ja sitten se bassokuvio, se almost-walking-bass, pelkkää murhaa. Ei sovi mulle.
 
Meinaa laatta lentää aina kun televisiota tirkistellessä vahingossa eksyy TV-2:sen puolelle ja sieltä tuuttaa tanssituubaa ilmoille. Varsinkin lyriikat saa aikaan voimakasta pahoinvointia.

Varsinkin lyriikat saa aikaan voimakasta pahoinvointia.
 
Olet muuten aivan oikeassa! Omasta mielestäni tanssimusiikkia paskempaa musiikkia on ainoastaan suomiräppi..

Hyvä keskustelun aihe ja hyviä kommentteja. Itse lähdin mukaan tanssibändiin vuoden alussa, ja siitä lähtien oon säännöllisesti (pari kertaa viikossa) käynyt keikalla. Kokemusta on tullut huimasti, ja kyllähän tuo aikasemmat kesätyöt voittaa mennen tullen :)
 
Tanssibändissä soitto ei tosiaan ole aivan simppeliä hommaa. Moni osaa soittaa tangot ja humpat sinnepäin, mutta vaatii hiukan enemmän, että homma tosiaan toimii. Ennen bändiin menoa ajattelin, että osaan hyvin tanssimusiikin perusteet (vaikka en ollut juuri ikinä sitä soittanutkaan)... nyt kun ajattelee taaksepäin, niin kyllä väärässä olin :)
 
Kaikki bändikokemus on mielestäni aina hyväksi ja hyvien soittajien kanssa on mukava soittaa melkein mitä vaan. Sanottakoon vielä, etten juurikaan pidä tanssimusiikista ja syksyllä on aika jättää tää homma.

Tanssimusiikki on aivan syvältä, mutta sitä on kiva soittaa. Itseasiassa, mitä tahansa on kiva soittaa.

Itseasiassa, mitä tahansa on kiva soittaa.
 
Paitsi humppaa. =)

Paitsi humppaa. =)
 
Humppaa ja humalassa....

Paitsi humppaa. =)
 
Eläkeläiset tekee senkin tyylillä.;)

Eläkeläiset tekee senkin tyylillä.;) Ja aika kovassa humalassa.

Ja aika kovassa humalassa.
 
Totta kai, eihän humppaa ny muuten kestä.;)

Ainahan pitää muistaa että työ on työtä. Ja on hienoa että työstä saa rahaa. Mut henkilökohtasesti mua alkas kyllä masentaa jos rupeisin soittamaan jotakin iskelmiä. Mulla on jotenkin semmonen
tietty taiteellinen juttu minkälaista musiikin pitää olla. En tiedä sanonko näin viidenvuoden päästä, mut nyt tuntuu kyllä aika vahvasti et musta ei kyllä humppaveijaria tule siten millään.
Kyllä mä tietty sen tajuun että kaikkea musiikkia hyvintehtynä on kiva soittaa. Ja onhan noissa levyissäkin
hemmetin paljon suomalaisia huippurumpaleita. Mut et itte "miijoona miljoona miljoona ruusua" ei ei ei.

Kyllä meidän bändi vetää pokkana humpat, tangot, valssit, iskelmät ja hirveimmät finhitsit. Häissä ja kissanristiäisissä on rentoa soittaa, kun loppuillasta voi hyvin heittää sekaan vielä Peppersiä, Bon Jovia, Rainbowta ja sen Paranoidin :D Viime lauantain häissäkin eräs nuori nainen halusi tauolla soitella koskettimilla jotain jatsahtavaa ja pyysi minua komppaamaan. Enhän mä jazzia oikeasti osaa, yritin vaan parhaani mukaan "silleen nätisti" soitella. Ja seuraavalla tauolla jatkettiin tunnelmointia... nastaa oli.
 
Kivaa, kun saa soittaa kaikenlaista sekaisin, en minä puhtaassa tanssiorkesterissa viihtyisi, enkä toisaalta rockbändissäkään.