Rummut: rumpukamat ›

Tuo taitaa olla oikein meikäläisen perisynti. Sitä aina huomaa jossain välissä komppia, että pitäisi varmaan vakiinnuttaa joku kuvio. Onneksi olen saanut pikkuhiljaa kitkettyä itsestäni moista pois.
 
Mulla ihan sama homma. Jotenkin sitä tulee vedettyä liikaakin fiiliksen mukaan, selkeyden kustannuksella. Itsekin yrittäny muistuttaa itselle että nyt pitäis ehkä tähänkin biisin kohtaan saada joku tietty komppi, eikä aina heittää päästä.

Meigeli pyrkii vaan pitää sitä timeä enkä härpätellä, siis pyrin soittamaan aika yksinkertaisesti. Enpä tiedä tuliskohan siitä monimutkaisemmasta soitosta omalla kohallani mitään, tykkään vaan tosi paljon kun lyönnit osuut just eikä melkein..

Aika paljon kitaraa tulee kuunneltua ja muotoiltua kompit sitten sen mukaan. Toki bassoakin kuuntelen. Itselläni on muuten juuri tuo homma, että tulee hiukka liikaa soitettua fiilispohjalta. Heh, soitan vain yhden bändimme biisin tasan samalla tavalla joka kerta. Muuttelen lähinnä fillejä ja aksentteja, mutta pidän kyllä biisin luonteen samana.