Rummut: rumpukamat ›

vintagedrums sivuston mukaan mun virvelin vm on 66, mutta mulla on uudemman mallin matonnostin ja dempparin nuppi. ne on kai sitten jälkikäteen vaihdettu.....

Ei ole 66-vuodelta. Badge oli pienempi ja sarjanumero oli tuonna vuonna kuusinumeroinen, vaikkakin usein kolmosella alkava.

Ei ole 66-vuodelta. Badge oli pienempi ja sarjanumero oli tuonna vuonna kuusinumeroinen, vaikkakin usein kolmosella alkava.
 
katos perkele, olen tainnut kattoa väärin. mun sarjanumero on 3140419, kun vintagedrums sivustoilla ei yksikään sarjanumero ole 7 numeroinen, niinkuin mun on. taas ollat lähtökuopissa:(....

Oletko tsekannut badgen alalaidan. Lukeeko pienellä Monroe U.S.A. ?

Oletko tsekannut badgen alalaidan. Lukeeko pienellä Monroe U.S.A. ?
 
joo. siinä lukee: "ludwig drums co. chicago U.S.A

ei toimi vaikka kuinka rasvais. klamppia on liikaa.
tuli testattua. (taas)
 
mulla on muutama muukin snare tällä hetkellä, ja kaikissa muissa toimii koneisto merkistä riippumatta.
 
ja omistanut olen myös varmaan 30 muuta snarea, jos riittää. kaikissa kunnon snareissa toimi. muttei yhdessäkään ludarissa.
 
enkä ole maailmassa ainoa jolla tuo murheenkryyni koneisto ei toimi...
 
kaveri osti juuri uuden black beautyn, jossa tuo koneisto on.
pää allapäin se ihmetteli sen oman vehkeensä kanssa kun steve ferrone modelin koneisto toimii kuin vettä vaan, ja sen ludari klonksuu eikä liiku takaisin ylös muuta kuin kahdella kädellä jne jne.
 
samalla se ihmetteli että hinnassakaan ei ollut eroa kuin muutama sata euroa, vaikkakaan soundissa ei mitään...
puhumattakaan ulkonäöstä....
 
sorry, mutta on vaan todettava koneistosta että paska mikä paska.
 
mulla on yksi tuollainen uusi koneisto ylimääräisenä. se on takuuvaihto koneisto, joka tuli klonksuvan tilalle. ei toimi sekään.
 
No, ei se mitään... konstit on monet....laittaa uuden toisen merkkisen koneiston? ei käy. mikään muu koneisto ei oikeen taida sopia vanhoihin reikiin. tai en oo ainakaan törmäillyt moiseen. siittä sitten vaan poraamaan uusia reikiä rumpuun...heh...
 
eli kun ostaa 600 euron virvelin, niin tartteeko sen kanssa heti joutua tappelemaan? vai pitäisikö sen toimia paremmin kuin jotkut milleniumit?
 
Mihin perustuu kyseisten rumpujen suosio? siihenkö että ne on vaan niin hyvä soundisisa? vaiko kenties siihen että maailmassa noitten rumpujen huippu sesonki aikaan oli vaan muutamia vaihtoehtoja nykyisten "noin 1 000 000" eri vaihtoehdon välillä?
vaiko vain siihen mielikuvaan että kun bonhamilla oli niin on mullakin?

Mihin perustuu kyseisten rumpujen suosio? siihenkö että ne on vaan niin hyvä soundisisa? vaiko kenties siihen että maailmassa noitten rumpujen huippu sesonki aikaan oli vaan muutamia vaihtoehtoja nykyisten "noin 1 000 000" eri vaihtoehdon välillä?
vaiko vain siihen mielikuvaan että kun bonhamilla oli niin on mullakin?
 
No periaatteessa vastasti jo omaan kysymykseesi. Jos vaihtoehdot ovatkin olleet aikoinaan vähissä ja näitä rumpuja on sitten käytetty laajasti levyillä, niin samalla aikakaudella tapahtui musiikissakin murros. Näillä rummuilla on soitettu rockin klassiset teokset. Siis teokset jotka määrittelevät sen mitä rock 'n roll on. Miksi mennä merta edemmäksi kalaan saman soundin tavoittelussa, jos tiedossa on että Bonham käytti supraphonicia? Hinta on rapea, mutta valmistustapakin on uniiikki. Ludarit ovat tietääkseni ainoita virveleitä, jotka on painettu yhdestä levystä sylinterin muotoon. Muissa on saumahitsi tai valurunko.

tarkoitus oli vastatakin omaan kysymykseen...;)
 
ai niin, siis paicella ja bonhamilla oli sama snare studiossa?
mitä yhteistä kyseisten herrojen soundilla siihen aikaan on? vastaan taas: ei mitään...
 
kyllä siihen soundiin vaikuttaa muukin kuin vaan se snare tai sen runko... kaikkihan sen tietää.
 
joku hitsisaumako muka vaikuttaa niin paljon?

huomasin juuri, simbe että sulla on kuvauksessasi kuva yamahan pelti (?) snaresta.
paljonkohan eroaa soundi bonhamin snaresta?
ai niin, se hitsisauma...;)

Sakkemule hei. Ne on terästä monet. Ludwig ei ole tehnyt yhtään supraa teräksestä. Teräksessä ei rummuntekoon ole muuta hyvää, kuin halpa hinta.
 
Sitä Ludwigin P85 nostinta ei kannata ruuvata kovin alhaiseen asentoon. Onhan osat ehjiä ja nostimen vipu suora? Samoin jos matto on kireällä, ei nostin toimi herkästi (eikä rumpu soundaa, niin kuin pitää) Te ette jätkät osaa käyttää sitä :-) Eli käyttäjävirhe...
 
On niitä toki parempiakin nostimia olemassa. Jokin syy siinä on, että se edelleen on tuotannossa.
 
Jos tiedot rumpujen valmistuksen historiasta ovat noin ohuet, että kuvittelee ennen olleen vähän rumpujen valmistajia ja rumpumerkkejä, niin suosittelen historiaan tutustumista. Virveleitä on ollut todella monelta merkiltä ja malleja paljon.
 
Ludwigin virvelit olivat jo 50-luvulla täydellisen pyöreitä, niiden snarebed oli hyvä ja kantit säännollisen muotoiset sekä oikeassa kulmassa. Se, että ne olisivat ainoita saumattomia, ei pidä paikkaansa. Kaikkien valmistajien kunnolliset metallisnaret ovat yhdestä palasta tehtyjä. Valettuja on todella vähän ja ne ovat kalliita.
 
Ludwigin 400 ja 402 mallit ovat eniten myytyjä laatuvirveleitä. Ihan syyttä näin ei ole, koska hinta ei ole koskaan ollut halpa. Pearlin Export on eniten myyty rumpusetti ja syykin on selvä: Edullinen hinta.

kas kummaa, minä kun luulin bonhamin suprafonicin olleen nimen omaan terästä, ja ei IKINÄ chrome over brassia.
teräs=pelti
 
kas kas
 
valaise mika minua jos olen tietämätön...?

joo. siinä lukee: "ludwig drums co. chicago U.S.A
 
Internetistä löytyi yksi sivu, jossa oli nuo Ludwigin badget. Siinnä tuo sinun rumpusi badge kerrottiin olevan vuoden 80 ja sitä uudemmissa Ludwigeissa. Tehdas muutti Monroehin vuoden -81 jälkeen, joten. Tämän tiedon valossa rumpusi olisi -80 tai -81 vuodelta... Ja se minun Pronssinen lakattu olikin -79, jolloin blue-olive badgen terävät kulmatkin oli hiukan pyöristetyt. Siinä olisi selitys myöskin meidän virveleiden sarjanumeroiden läheisyyteen, vaikka Badge onkin erilainen.

Joo Sakke. Kaikissa artikkeleissa se Bonhamin virveli mainitaan sanalla metall. Joten väärinkäsityksiä on päässyt syntymään. Minunkin lapsuudessani kuiskittiin legendaarisesta peltiludarista. Oikeasti runko on alumiinia tai Ludalloy-nimellä lanseerattua kevytmetallia.
 
Kromatulla pronssirungolla (COB) olevat Supra-Phonicit (Oikeammin Super Ludwigit) ovat kaikki pre serialnumber-kaudelta, eli vuosilta 59-61. Myöhemmin joitakin varastoon jääneitä runkoja oli kromattu ja laitettu markkinoille. Kaikissa niissä on kuitenkin ns. crimped snarebed. Eli muoto on tehty kylkeen painettujen syvennysten avittamana.

huomasin juuri, simbe että sulla on kuvauksessasi kuva yamahan pelti (?) snaresta.
paljonkohan eroaa soundi bonhamin snaresta?
ai niin, se hitsisauma...;)
 
;) Toi virveli onkin juuri se syy, miksi ei ole tullut vielä mieleenkään hankkia Ludaria...
 
Toki monien valmistajien kalliimmat metallivirvelit viimeistellään niin hyvin, että saumaa ei ainakaan rungon ulkopuolelta näy. Kromauskin jo vaatii virheettömän pinnan. Onko 170 euron peusvirveli sitten yhtään soundiltaan huonompi, vaikka se hitsisauma irvistäisi hiukan, onkin sitten eri asia. Ja eroaako hyvin tehty hitsi merkittävästi ominaisuuksiltaan kokolevystä painosorvattuun runkoon verraten? Jos joku saa auktoriteetin tuntua soittoonsa siitä, että soittaa keskivertoa legendaarisemmalla virvelillä, niin se on hyvä. Psykologinen puoli on toki tärkeää keikalla, kun pitäisi saada rento meininki aikaan.
 
Tosiaan pari vuotta sitten Ludwig mainoksessa tai jossain jutussa Modern Drummerissa ilmoitti olevansa ainoa valmistaja joka kyseistä painosorvaus(?) -tekniikkaa käyttää. Muiden rungot voivat näyttää samalta, mutta valmistustekniikka on eri.
Minä nyt uskon muutenkin aina kaiken lukemani.... ;)
 
Rummusta kuin rummusta saa varmasti soundin kuin soundin, tietyin edellytyksin. Studiotekniikka on ihmeellistä. Akustisesti elävää musiikkia esittäessä ne rungon pienet erot voivat kuitenkin ehkä mahdollisesti auttaa äänen kulkeutumista kuulijalle hieman pikkaisen vähän miellyttävämpänä. Jos se on esityksellesi 400 euron arvoinen asia, niin osta ihmeessä se Ludari. Minä pärjään Yammulla. :)
 
EDIT: Ilmeisesti myös SONOR on käyttänyt sitä virvelin valmistustekniikkaa, mutta Ludwig on ainoa, jolla sama prosessi on edelleen käytössä. Se on kallis jo materiaalihukankin takia.

se käytti siis metal snare. ei cob.
oli mikä alumiini-alloy tahansa. hauskahan sitä on pellille nimiä keksiä.
 
käsittääkseni bonhamilla oli ludarin stainless steel rumpu ainakin vuonna 69. mikäli on uskominen tätä: january 96 modern drummer, jim keltner.
 
lukekaa se lehti, niin näette bonzon soittaneen myös teräs setillä.
 
powelilla oli ludwigin metal symphonic snare. mikä lienee.
 
niin ja eikös se powell muuten soittanut yamahalla loppujen lopuksi...?

ai niin, pieni varoituksen sana:
 
varsinkin noita ludarin 50-60-70 luvun snareja liikkuu uskomattoman paljon väärennöksinä maailmalla.
kiinalaiset kun keksivät ja osaavat tehdä kaikenmoista.
laatat on lähes saman näköiset kuin alkuperäiset (pieniä millimetrin heittoja löytyy), mutta lugit ja koneistot jne on täysin saman näköisiä. käytännössä kuulemma oikean erottaa vain harjaantunut tuntija.
 
jenkkien ebay huutokauppa on yksi kyseisten rumpujen levittäjä.
 
eli olkaa tarkkoina mitä ostatte.
supranhan saa jo 200 taalalla kyseisestä huutokaupasta.
 
tästä on muuten pienoinen artikkeli myös uudessa drum lehdessä.

kas löytyi tällainenkin:
 
modern drummer, november 2003,
indianapolis drum centerin omistaja kertoo:
supraphonic 400 runkoja on teräs, alumiini ja messinki.
 
oikaisut voi lähettää www.moderndrummer.com
 
;)

lukekaa se lehti, niin näette bonzon soittaneen myös teräs setillä.
Pannahinen, kun MD:n tilaus alkoi vasta 96 huhtikuussa... Se ruostumattomasta teräksestä tehty setti on myös Led Zeppelin DVD:llä, Knebworthin konsertissa. Jykevä on soundi.
 
Ja olihan Cozylla Yamahatkin, Custom tehdyt 20"x26" bassorummut ja octobanin näköiset alakalvoilla varustetut tosi syvät pikkutomit lisänä räkkitomien edessä. Viimeisinä vuosina setti oli Maple Customia. Whitesnake ja Black Sabbath aikoina hän soitti 9000 -sarjan recording customeilla.

täältä löytyy myös bonhanin settejä koskevaa tietoa:
 
www.drummerworld.com
 
he allways used a metal, never cob....
no se metal on siis kaiketi sitä ludalloy metalli? vaiko rautaa?

Supraa ei ole tehty koskaan teräksestä. Tämä tieto on Ludwigin tehtaalta. Joitakin väärennöksiä on löytynyt, joissa on ollut teräsrunko. Bonhamin terässetissä oli normaali 402 kevytmetallirungolla. Sivu, jolta linkki Bonzon setteihin: http://www.ludwigdrummer.com/ludwig_artists_page.htm
 
modern drummer, november 2003,
indianapolis drum centerin omistaja kertoo:
supraphonic 400 runkoja on teräs, alumiini ja messinki.
 
Rungot: pronssi, messinki, alumiini ja ludalloy. Black Beauty on aina messinki tai pronssirungolla mustaksi eloksoituna. COB= kromattu messinki. Sitten on lakattuja messinki ja pronssirunkoja. Kevytmetalliset ovat kromattuja. Acrolitessa on sama kevytmetallirunko, mutta ilman kromausta (eloksointi ja myohemmin maalaus).
 
Tuo keskustelussa ollut Yamaha on ihan kelpo peli. Supersensitive koneisto Ludwigilta kopioitunahan tuossakin on.
 
Jotenkin liitän tuon Symphonic snaren Powellin osalta kokoon 6.5x14". Rumpu toki Supra-Phonic, mutta jossakin esitteessä se symphonic-sana oli tuon syvemmän supran kohdalla. Vai olisiko ollut vieläpä niin, että rummussa oli lisäksi Supersensitive koneisto?
 
Muita "chrome over brass" runkoja käyttäneet ovat esimerkiksi Slingerland ja Rogers. Ne niiden ihan yleisimmät metallivirvelit, joita usein luullaan teräsrunkoisiksi.