Rummut: rumpukamat ›

Ette kai te oikeasti ole sitä mieltä, että tällä olisi jotakin tekemistä musiikin ja musikaalisuuden kanssa?
 
Vertaisin löysään mahaan ja vesiripuliin: hirveä hätä ja kova pärinä, mutta mitään konkreettista ei tule näkyviin.
 
Buddy Rich, Steve Smith ja kumppanit vetävät virveliin nopeammin ja paljon tyylikkäämmin. Musakin tulee mukana ja muillakin ruumiin jäsenillä on jotakin muuta duunia, kuin jännittää ja vetää samaa sontaa...
 
Otappa pää pois laatikosta ja kattele ympärilles.

Sitähän minä teenkin. Ei vain näytä hyvältä. Jos tuossa pärisyttelijässä olisi jotakin hyvää, niin siitä kirjoittaisi joku muukin, kuin muusikoiden netin blast-hörhelöt. Ei vain näy missään...
 
Bill onkin tullut boksista jo toissapäivänä tälle saitille kirjautumaan. Rinta kaarelle vain ja laukomaan ylänurkkia. Meitsi ottaa kopin :-)

Ei se holtiton wänkkäyspäristely muutu yhtään sen tyylikkäämmäksi jazz-ympäristössä pikkutakki päällä soitettuna. Ja totta kai blastaus voi groovata siinä missä peruskakkosnelonenkin. Sillehän ei voi mitään, jos toi musiikkityyli ei iske, mutta ei kyllä voi väittää etteikö se olisi musikaalista. 95% maailman rock-bändeistä on peruspaskaa, ja joka biisissä on taustalla sama perusbiitti ja Rokkaavat Rummut -kirjan pari esimerkkifilliä. Ne eivät kuitenkaan todennäköisesti ole edes jazz-puristien mielestä epämusikaalista ripulipaskaa. Mikä näitä erottaa, paitsi se että toi kaveri osaa soittaa edes nopeasti(en tarkoita vähätellä, en vain ole juuri perehtynyt)?

HGR hei ja muutkin, tsekatkaapa: http://www.vicfirth.com/artists/smith.html ja sieltä se kakkonen. Toki muutkin näytteet. Holtiton vänkäyspäristely on aika hemmetin kaukana Steven soitosta.
 
CPT Killdrumilla kun oli kaikki elementit minun periaatteitani vastaan: surkea setinasettelu, ei dynamiikkaa, vasemman käden ranne väännetty epäluonnolliseen asentoon, jatkuvaa saman toistoa... Olen nähnyt muitakin klipsejä herralta.
 
Aegiskin väittää näiden svengaavan. Olen varmaan missannut sen svengipuolen tuosta, joten kertokaa ihmeessä missä kohdin siellä se piileskelee? Olisi kiva, jos minullekin joskus aukeaisi tuokin soittomaailma. Jostakin syystä en saa siitä itselleni mitään nautintoa, vaikka kovasti olen yrittänyt kuunnella.
 
Sama se minulle on, mitä musatyyliä rumpali vetää. Laadun kyllä tunnistaa.

CPT Killdrumilla kun oli kaikki elementit minun periaatteitani vastaan: surkea setinasettelu, ei dynamiikkaa, vasemman käden ranne väännetty epäluonnolliseen asentoon, jatkuvaa saman toistoa... Olen nähnyt muitakin klipsejä herralta.
 
Aegiskin väittää näiden svengaavan. Olen varmaan missannut sen svengipuolen tuosta, joten kertokaa ihmeessä missä kohdin siellä se piileskelee? Olisi kiva, jos minullekin joskus aukeaisi tuokin soittomaailma. Jostakin syystä en saa siitä itselleni mitään nautintoa, vaikka kovasti olen yrittänyt kuunnella.

Missä vaiheessa olen väittänyt Killdrumsin soiton svengaavan tai olevan millään lailla hyvää? Siis minusta jätkä on nopea, ei mitään muuta. Olenkin oikeastaan kaikin puolin samaa mieltä kanssasi miehen soitosta. Sattuu vaan sopimaan bändiinsä hyvin, heh.
 
Svengaavin ja taitavin näissä piireissä on kyllä John Longsthreth, jolla löytyy valtava määrä eri variaatioita noista perinteisimmistä mättösysteemeistä. Tosin blastiinkin pätee se sama sääntö mihin kaikkeen musiikkiin, eli kikkailu ei yleensä tuo parasta lopputulosta.
 
Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin kyllä parhaalta tässä musiikissa kuulostaa se verisuonet-repeää-tyylillä vedetty, juustoinen ja hidas jenkkiblasti. En suosittele sen tyylin omaksumista kenellekkään, mutta kun itse tykkään kuunnella mieluummin helvetin primitiivistä metallia missä teknisyys ei ole se idea, vaan tunne, niin sellainen todella raskas, täysin ilman svengiä toteutettu hakkaaminen toimii. Sitten kun ruvetaan tekemään teknistä kamaa, tyyliin Cryptopsy tai Origin, niin sitten en halua kuulla mitään amatöörimäistä. Cryptopsyn rumpalilla tosin on kestävyytensä kanssa vielä tekemistä, mutta pesee omaperäisyydessä useimmat kilpailijansa.
 
Ja jos ei saa nautintoa äärimmäisestä muusikista, niin tuskin hirveästi saa nautintoa blastbeatistakaan. Kyllähän se vaatii yleensä jonkinasteista nauttimista siitä musiikista. Tosin jos perehtymättömän kuuntelijan korvaan blasti kuulostaa täysin järjettömältä, niin se onnistuu tavoitteessaan. Sillä on kuitenkin oma musiikillinen funktionsa ja sillä voidaan vaikuttaa musiikin kokonaismeininkiin, rytmiin ja dynamiikkaan kuten muillakin kompeilla. Mutta eipä sitä kaikkia säväytä bluesin tai jazzinkaan rumpuhommat. Makuasioita. Tykkää tai ei, niin ei kuitenkaan voi kiistää blastbeatin tai shuffle-kompin tarpeellisuutta, sillä kummallakin on selkeä funktio musiikissa. Blastbeatillä mielestäni kuitenkin kuvastetaan jotain ylitsejyräävää voimaa ja kaaosta, eikä tietääkseni taiteessa ole niiden kuvaamista kielletty?

Harmi muuten ettei rumpalista, joka Brodequiniin tuli Killdrumsin jälkeen, ei ole enää videota netissä jaossa. Joskus aikoinaan tuli se katsottua ja mieleen jäi se, että tyyli oli todella sulava ja vaivattoman näköinen. Parhaiten muistan kun heppu veti trioligrindiä soittaen china-splashiin, jossa tunnetusti ei ole minkäänlaista reboundia. Todella rennon näköistä touhua.
 
Valitettavasti herran tultua mukaan bändi ei ole tainnut laittaa biiseihinsä yhtään hidasta kohtaa, vaan kaikki ovat vain tauotonta mättöä, jota minä en sitten jaksa oikein kuunnella. Luultavasti näitten rumpaleitten arvostuksen puute johtuukin lähinnä joko bändin tai rumpalin itsensä visioiden puutteesta, jolloin jämähdetään samoihin kankeisiin kuvioihin, eikä edes yritetä saada aikaan mitään uutta.

Siinä olen samaa mieltä, että ei se rumpaleiden vika ole, jos bändi tekee ylinopeaa kamaa. Rumpalin pitää vain yrittää hoitaa parhaansa mukaan se biisi, mikä eteen annetaan.
 
Olisi kiva kuunnella jonkun rumpalin mielipiteitä hommasta tunnin keikan jälkeen. Mitkä fiilikset?
 
Onkohan noilla bändeillä jokin kilpailu siitä, kuka vetää nopeiten ja örisee matalimmalta :-)

Onkohan noilla bändeillä jokin kilpailu siitä, kuka vetää nopeiten ja örisee matalimmalta :-)
 
Nykysuuntaus on tällä hetkellä ilmeisesti juuri se. Ja itse kun harrastan tuota musiikkia ihan vakavalta pohjalta ja olen moderaattorina osoitteessa http://suomideathmetal.net ja teen myös arvosteluja kyseiseen paikkaan, niin kyllä juuri tuo suuntaus on nähtävillä, valitettavasti. Minä kun tykkään siitä, että välillä tärähtää joku ihan tajuton blasti ja suurimman osan aikaan musiikki on sellaista mutaista groovea, niin kyllä inhottaa. Nämä ovat trendejä ja trendithän hiipuvat aina jossain vaiheessa, onneksi.
 
Teimme juuri oman Grotesk nimisen bändini kanssa demon ja sen rumpalointia pääsette sitten arvostelemaan kun laitan biisit kuultavaksi. Yritin kehittää paljon kieroja juttuja, vaikka niitä ei paljon levylle päätynytkään.

Onkohan noilla bändeillä jokin kilpailu siitä, kuka vetää nopeiten ja örisee matalimmalta :-)
 
Aivan varmasti, ei kait tuollasta voi "tosissaan" tehdä?
 
Olisi kiva kuunnella jonkun rumpalin mielipiteitä hommasta tunnin keikan jälkeen. Mitkä fiilikset?
 
Ite oon jonkiveran treenaillu (eihän sitä koskaan tiedä vaikka tulis tuurauskeikka, hoho), mutta ei kait tuossa mitään erikoista ole kestävyyteen liittyen, jos tekniikka toimii.., tietty minun "jatkuva tempo" mitä voin soittaa ongelmitta ei ole ihan berzerkkerin lukemia, mutta kyllähän tuohon kehittyy, jos haluaa... Mielummin kyllä treenailen jotain ihan muuta, joten toistaseksi saa jäädä...
Tosin keikoillahan sitä rupee helposti fiilisteleen meiningeissä ja tahtoo jäädä se tekniikka vähemmälle, lisäksi kun lyödään lavavalot tuomaan lämpöä, niin siinä sitä sit ollaan, hehe, ei varmasti voi olla kovin raposta hommaa, mutta näyttää siittä jotkut pitävän... ;)

HGR hei ja muutkin, tsekatkaapa: http://www.vicfirth.com/artists/smith.html ja sieltä se kakkonen. Toki muutkin näytteet. Holtiton vänkäyspäristely on aika hemmetin kaukana Steven soitosta.
 
CPT Killdrumilla kun oli kaikki elementit minun periaatteitani vastaan: surkea setinasettelu, ei dynamiikkaa, vasemman käden ranne väännetty epäluonnolliseen asentoon, jatkuvaa saman toistoa... Olen nähnyt muitakin klipsejä herralta.
 
Niin siis ei kai tässä tosiaan kukaan ole sanonutkaan että Kapteeni Tapporumpu olisi mikään grooven kuningas. Dynamiikka tosta musiikista tosin puuttuu ihan tarkoituksella, luulisin. Tossa musiikissa vain yksinkertaisesti on vähän eri asetelma kuin vaikka jazzissa. Blastauksessa se tavoite on kestävyys ja tasaisuus ja kyllä toi tyyppi hallitsee ton osaston mielestäni aika hyvin. Itsekin alan kyllästyä noihin bändeihin joiden kaikki biisit ovat alusta loppuun blastia temmolla 300, mutta annan kyllä jonkin verran pointseja pelkästään tosta nopeudesta. Kyllä siitä nopeudesta on nimittäin hyötyä rumpujen soitossa laajemminkin. Kun itse teen kuoloörinää, en soita 3 minuuttia putkeen blastia @ 300 bpm osittain siksi, että en osaa soittaa noin nopeasti ja osittain siksi että siinä ei ole mitään järkeä. Ja kyllä noista kuolorumpaleista varmasti löytyy esimerkkejä myös siitä groovesta, niinkuin joku asiaan enemmän vihkiytynyt taisi jo mainitakin.
 
Olen myös katsonut noita Smithin pätkiä ja kyllähän se on pätevä soittaja ilman muuta.

Olen myös katsonut noita Smithin pätkiä ja kyllähän se on pätevä soittaja ilman muuta.
 
Totta. Mutta minusta ennen kaikkea inspiroivaa se soitto. Todella hyviä juttuja mitä voisi treenata, esim. tuossa haikkapätkässä oli mainioita systeemejä. Kauan ja kovassa kurissa on mies saanut treenata että noin rennosti tekee nuo rollit. Toistoa, toistoa ja vielä lisää toistoa, että tuollaiseen pääsee.
 
En ole tuota ukkoa kuullut missään bändissään, mutta jotenkin voisi arvata että se on jotain ihan hirveää kikkelijazzia.

Mmm... kikkelijazzia

Mmm... kikkelijazzia
 
HARD NIPPLES!

Steve Smithin bändi on (progressiivista jazzirockia) Vital Information. Aikaisemmin soitteli sellaisessa AOR bändissä, jonka nimi oli Journey. Paljon on herralla myös sessioita ja klinikoitsijana häntä pidetään kovin arvossaan. Eikä todellakaan syyttä.

Vaikka minusta hollmi-5 on kyllä oikeassa (älä koskaan väitä vastaan miehelle jolla on Vistalitet), niin ehdoittaisin silti ettei näitä blastbeat/tuplabasarointi -topicceja käännetä aina "Onko Lars hyvä?" -tyylisiksi väittelyiksi.
 
Ja kaipa noita purskeita voi käyttää todella tyylikkäästikin...

Ja kaipa noita purskeita voi käyttää todella tyylikkäästikin...
 
Joo, täytyy sanoa, että vaikka en nyt varsinainen metallifani olekaan ja groovea en löydä ko. musiikista, niin kumarran kyllä näitä nopsajalkoja. On se vaan oman sortin teknistä taituruutta.

Tämä blastbeat homma on ihan samaa kuin kitara puolella tilutus vs. blues meininki. Jos pidettäs tälläinen insinööri vs. taiteilia keskustelu kurissa. On hienoa että on groove äijiä ja on hienoa että on teknisesti äärimmäisen taitavia kavereita, loppu pelissä se on vain maku kysymys. En näe itse oikeaa en väärää, tykkää molemmista. Toinen tykkää tytöstä ja toinen tytön isästä.......

Ai taas tämä sama groove vs nopeus-keskustelu.
 
"Minun mielestä pitää aina olla vihreät kalsarit jalassa kun polkee vasemmalla jalalla patarummun poljinta"
ja toinen vastaa
"eiku ne pitää olla raidalliset"
 
Ymmärrän että asioista pitää keskustella ja luoda asiallista keskustelua, mutta aina tämä sama jauhaminen ja pääasiassa sieltä löytyy aina samat nimimerkit.
Kuitenkin alkuperäinen idea kaverilla oli löytää videoclippejä joista löytyy blastia ja sekin onnistuttiin kääntämään tyylilaji-taisteluksi:)
 
Mutta jatkakaa toki... ei se minulta ole pois:)

Nyt pienen etsiskelyn jälkeen en ole onnistunut löytämään oikein mitään blastailuvideoita. Niitä aina joskus tupsahtaa esiin, mutta sitten ne häviävätkin johonkin. Pitäisiköhän kuvata omaa kohellustaan sitten johonkin? Sitä ei tosin kestä katsella, joten jätän väliin.

www.derekroddy.com
 
Sieltä forum ja media osasto. Tuoltahan noita videoita löytyy. Roddyn video myös sellainen josta noita blasteja löytyy. Videota saa herran itsensä luvalla imuroida esim. DC++:ta