Noku ne on ihan pyllystä.
No ei, itse asiassa Paisteen ridet ja haikat ovat ruenneet kiinnostamaan, mutta crashit ja chinat ovat vielä vähän turhan lasisia ja ohuita soundiltaan.
No jaa. Pistä rinnakkain 2002-sarjan, Dimensionsin ja Traditionals-sarjan crashit ja viel kaksi eri versiota kaikista, niin väitän että koossa on aika kattava skaala lasisesta sauhuiseen jazz-soundiin...
Mielestäni Paiste on kyllä siinä munannut, että se on pyrkinyt hyvin voimallisesti myymään noita halpispeltejään, jotka ovat kyllä ihan sieltä mihin aurinko ei paista. Nyt monelle varmaan tulee asenne, että "jaa paisteen pellit, nehän on niitä mitä saa kaupanpäällisiksi kun ostaa Basixin setin..."
Ja kuitenkin koko totuus on hiukan toinen.
Vaikka kyllä minä olen joskus miettinyt, että joku Ufipin pelti voisi olla kiva lisämauste, etenkin kun Ufipin splasheja ja crasheja on kovin kehuttu.
Terveisin nimimerkki "avatarini kertoo, mistä en luovu..." K100 #7 |
Minusta missään muussa kuin sekapellityksessä ei ole järkeä, ainakin jos on yhtään enemmän kuin ne pakolliset haitsu-crashi-ride. Menee saundimaailma helposti aika yksipuoliseksi.
Kai niitä pakolla (endorsementti rajoittaa) löytää samalta valmistajaltakin, ainakin noilta isoimmilta. Sarjojen sekoittamiseksi kuitenkin usein menee. Katsoo vaikka isojen nimien settejä noilta sivuilta, niin eipä taida olla kuin muutama, joissa on kaikki samaa sarjaakin.
Pelleistä puhuttaessa ei ole ainoata oikeata tapaa, että sikäli tämän voi jättää huomiotta. Jos ääni miellyttää, se on hyvä. Ei kuitenkaan kannata väkisin rajoittaa mahdollisuuksiaan ja käyttää vain samaa merkkiä, jos muut toimivat joukossa paremmin. |
AP
miän vain