Rummut: rumpukamat ›

Samaa mieltä. Tiedän monia jazzareita joilta ei rokkihomma taitu mitenkään ja monet heistä arvostavat genrejen yli muiden alojen muusikoita paljonkin eivätkä turhia vertaile.. Vaikutteita olisikin kaikkien hyvä onkia eri stailien soittajilta; oli sitten heavy- jazz -iskelmä tai mitä vaan... Se on rikkaus että osaa diggailla myös muiden tekemisiä ja nauttia kolleegojen osaamisesta!
 
Hyvin sanottu(kirjoitettu).

Rokkikin on jo 50 vee vanha musiikinlaji - eli kaikki tekemisen arvoinen on jo tehty.
 
Jazzin kulta-aika oli vielä varhemmin.
 
Rokki ja Jatsi ovat muuttumassa klasarin tapaisiksi taiteenlajeiksi joissa vain toistetaan vanhoja kuvioita uudelleen ja uudelleen, vuosisadasta toiseen.

Onneksi on konemusiikki ja räppi, missä mitään tekemisen arvoista ei ole vielä tehty. todellisia tulevaisuuden taidemuotoja.

ainakin tätä palstaa lukiessa mulle on tullut hieman samanlainen fiilis. jos et soita jazzia, et ole muutakuin joku wannabe tai huuhaa-pyrkyri joka ei tajua musiikista mitään.
 
kyllä mä hirveästi arvostan kovia jazz-rumpaleita, mutta itse ainakin yritän olla sortumatta kritisointiin vain sen takia että se asia ei ole mua lähellä, tai en vaan tykkää juuri sellaisesta musiikista. jazz vaatii ammattitaitoa että se kuulostaa hyvältä, mutta niin vaatii myös rock. ja se mikä ei VARMASTI pidä paikkaansa on asia, että jokainen hyvä rock-soittaja olisi jazz-taustan omaava. ja paskat sanon mä.
 
Aivan samoilla linjoilla itsekin. Jazzia kuuntelen ja soitan nykyään valtavasti. Pidän jazzista, mutta tuollainen toisten musiikkityylien halveksunta (kuten alkupuheenvuorossa ilmenee) ei johda mihinkään. Olessani nyt muutaman vuoden ajan tiiviisti yhteydessä useiden kymmenien muusikonalkujen kanssa, olen huomannut kuinka monipuolista musiikkia ja musiikinharrastamista on olemassa. Suvaitsevaisuus on yksi avainsanoista musiikin tekemisen ja harrastamisen saralla.

Suvaitsevaisuus on yksi avainsanoista musiikin tekemisen ja harrastamisen saralla.
 
Kyllä! ( + )

olen huomannut kuinka monipuolista musiikkia ja musiikinharrastamista on olemassa. Suvaitsevaisuus on yksi avainsanoista musiikin tekemisen ja harrastamisen saralla.
 
kyllä, ja avainsana myös siinä että se on oikeastaan yksi parhaista tavoista kehittää itseään rumpalina. toisten kuuntelu ja asioista avoimesti puhuminen on just se miten sä saat revittyä sitä tietoa ja sitä kautta taitoa omaan musiikkiin. jos kaveripiirissä on useita muitakin rumpaleita, niin se näkyy VARMASTI terveenä kehityksenä omassa soitossa.

A-jazzin jutuissa sinänsä on jonkunlaista pointtia. Rock-musassa harmoniat ovat kyllä munkin mielestäni yksinkertaistuneet. Samoin esim. soulissa(R&B) oli joskus aika kivoja harmonioita(EWF yms). Mutta onko tuo yksinkertaistuminen sitten hyvä tai huono juttu riippuu kai kuulijasta ja ajasta. Jos ei sopeudu, niin löytyy kyllä kymmeniä muita, jotka sopeutuu ja tekee sellasta kamaa, joka kelpaa muillekin.

Jostain syystä nimimerkki A-Jazz vaan mun mielestä lähestyy hyvin usein juttuja negaation kautta, joka mun mielestä ei aina ole kovin hedelmällistä. Parasta on arvostaa erilaisia musatyylejä ja antaa muidenkin digata, ei se ole itseltä pois. Kyllä tänne kaikkea mahtuu.

Suvaitsevaisuus on yksi avainsanoista musiikin tekemisen ja harrastamisen saralla.

Jep, ja yleensäkin mun mielestä toimii hyvin. Tekee myös oman elon helpommaksi :)

A-jazzin jutuissa sinänsä on jonkunlaista pointtia.
 
joo on, se että se mitä nykyään radiosta tulee, on todella sitä ettei bändejä erota toisistaan.

Suvaitsevaisuus on yksi avainsanoista musiikin tekemisen ja harrastamisen saralla.
 
Tuossa lause jota on helppo lainata ja olla sen takana. Käytäntö on sitten monesti vähän vaikeampaa.
 
Bändikoulussani pyrin aina ohjaamaan biisin rakennetta, sanoitusta, sovitusta ja toteutustapaa määrättyyn suuntaan. Suunta tietty on se minkä mä näen oikeaksi. Onko näkemyksessäni pätkääkään suvaitsevuutta? Joudun sitä kyllä paljon itseltäni kysymään.
 
Koulutus vie aina johonkin suuntaan oppilaankin näkemystä. Tuota vastaan kovastikkin täällä on protestoitu. Toki monesti vain siksi että ei itse viitsisi millään kouluttautua ja kuitenkin haluais olla stara osaajien joukossa.
 
Vanhan kannalta rokki ei ole muuttunut vallankumouksensa jälkeen oikeastaan mihinkään. Olisko pitänyt, on sitten toinen kysymys. Joskus vähän ärsyttää kun 60-70-luvun juttuja muka uusina uudestaan esitetään.
 
Musa, kuten kaikki muukin kulttuuri, on pirstaloitunut. Hirveästi eri tyylisuuntia. Järkevintä ehkä oliskin etsiä sieltä ne helmet jotka itseä viihdyttää. Antaa muiden elää rauhassa olettaen että ne viihdyttää jotakuta muuta. Rokin aiheuttamaa vallankumousta ei enää synny. Ja se on oikeastaan hyvä asia kun muistaa miksi ja missä olosuhteissa rokki syntyi.
 
Edit: Tuo a-jazzin avaus kyllä kohdistui enemmän musabisnekseen kuin rokkiin sinänsä. Rokkihan oli alunperinkin äärettömän yksinkertaista fiilistelyä. Ei sitä voi nykyään yksinkertaistumisesta syyllistää. A-jazz kritisoi mielestäni enemmänkin rokin kaupallistumista. Siitä voitais puhua paljonkin mutta olkoon nyt kun a-jazz ei sitä suoraan pystynyt esittämään.

Bändikoulussani pyrin aina ohjaamaan biisin rakennetta, sanoitusta, sovitusta ja toteutustapaa määrättyyn suuntaan. Suunta tietty on se minkä mä näen oikeaksi. Onko näkemyksessäni pätkääkään suvaitsevuutta?
 
Koulutus vie aina johonkin suuntaan oppilaankin näkemystä. Tuota vastaan kovastikkin täällä on protestoitu. Rokin aiheuttamaa vallankumousta ei enää synny.
 
niin, minusta tuo sun esittämä asia on ihan asiallinen. tässä ainakin omasta mielestäni on enemmän mielessä se, että onko esim. rock-musiikkiin oikotie onneen jazz-tausta? tottakai jokainen opettava rumpali johtaa opetettaviaan johonkin suuntaan, mutta varsinkin toisissa topiceissa täällä on paljon ollut keskustelua siitä, että jazz on lähtökohta myös rock-musiikin taitavalle soittajalle.
 
se mitä tulee nykyään kuultaviin radio-rock-höpötyksiin on ehkä väärä kuva siitä mitä se rock todellisuudessa on. aivan totta on se, että nykyinen rock-kuvio on hieman ehkä jäänyt paikalleen. tai voi olla että nimitystä rock käytetään väärässä yhteydessä?
 
rockin aiheuttamaa "toista" vallankumousta ei tule, mutta toki kaikki elää ja muuttaa muotoaan. nykyinen miljoonan-tyylin sekasorto voi olla myös rikkaus siinämielessä että kohta voi joku läpilyönti tulla. kuulostaa mahdottomalta, mutta kuka olis uskonut että tulee aika jolloin kitaraa soittaessa äänen säröytyminen on hyvä asia. miettikääpä sitä hetki.
 
ja mitä tulee tähän ikuisuus-väittelyyn että onko rock muusikolle a ja o jazz-tausta? yksikään nimekäs jazz rumpali ei ole omiensa joukossa rock bändissä. eikä yksikään rock rumpali ole oikealla pallilla jazz bändissä.
turhaa keskustella että onko toisen musiikkityylin tausta nostamassa huipulle toisessa tyylilajissa. ei ole. molempiin tarvitaan vahvaa sitoumusta ja henkeä asiaa kohtaan.
sekä jazz että rock rumpaleista löytyy todella kovia naamoja. he vain eivät soita samassa bändissä. piste.

Tuossa lause jota on helppo lainata ja olla sen takana. Käytäntö on sitten monesti vähän vaikeampaa.
 
Bändikoulussani pyrin aina ohjaamaan biisin rakennetta, sanoitusta, sovitusta ja toteutustapaa määrättyyn suuntaan. Suunta tietty on se minkä mä näen oikeaksi. Onko näkemyksessäni pätkääkään suvaitsevuutta? Joudun sitä kyllä paljon itseltäni kysymään.
 
Koulutus vie aina johonkin suuntaan oppilaankin näkemystä. Tuota vastaan kovastikkin täällä on protestoitu. Toki monesti vain siksi että ei itse viitsisi millään kouluttautua ja kuitenkin haluais olla stara osaajien joukossa.
 
Vanhan kannalta rokki ei ole muuttunut vallankumouksensa jälkeen oikeastaan mihinkään. Olisko pitänyt, on sitten toinen kysymys. Joskus vähän ärsyttää kun 60-70-luvun juttuja muka uusina uudestaan esitetään.
 
Musa, kuten kaikki muukin kulttuuri, on pirstaloitunut. Hirveästi eri tyylisuuntia. Järkevintä ehkä oliskin etsiä sieltä ne helmet jotka itseä viihdyttää. Antaa muiden elää rauhassa olettaen että ne viihdyttää jotakuta muuta. Rokin aiheuttamaa vallankumousta ei enää synny. Ja se on oikeastaan hyvä asia kun muistaa miksi ja missä olosuhteissa rokki syntyi.
 
Edit: Tuo a-jazzin avaus kyllä kohdistui enemmän musabisnekseen kuin rokkiin sinänsä. Rokkihan oli alunperinkin äärettömän yksinkertaista fiilistelyä. Ei sitä voi nykyään yksinkertaistumisesta syyllistää. A-jazz kritisoi mielestäni enemmänkin rokin kaupallistumista. Siitä voitais puhua paljonkin mutta olkoon nyt kun a-jazz ei sitä suoraan pystynyt esittämään.
 
Aivan juuri rockmusiikin musabisneksestä minä pääosin puhuin. Amerikka on täynnä hirveän kuuloisia amatöörirockbändejä ja siellä on hemmetin isot musiikkimarkkinat niin nämä autotalliwannaberokkarit pääsevät aina Tonight show with Conan O'Brieniin NBC:lle asti esiintymään.
 
Joskus törmäsin internetissä johonkin tällaiseen harrastelijarockbändiin. Internetin bändimainokseen oli käytetty tuhansia dollareita erittäin näkyvälle paikalle. Bändiä hehkuteltiin teksteissä mielettömästi ja sitten kuuntelin live pätkää niin aivan kauheata rämpytystä/sontaa.
 
Kyllä hän amerikassa pääsee hyvätkin muusikot leiville vaikka jazzilla jos ovat jollain GRP:llä, Vervellä tai Blue Notella artistina. Suomessa vastaavat levymarkkinat kumartavat ainoastaan massamusiikille joka on täällä päin pelkkää huttua, rokkia ja poppia.

Aivan juuri rockmusiikin musabisneksestä minä pääosin puhuin. Kyllä hän amerikassa pääsee hyvätkin muusikot leiville vaikka jazzilla jos ovat jollain GRP:llä, Vervellä tai Blue Notella artistina. Suomessa vastaavat levymarkkinat kumartavat ainoastaan massamusiikille joka on täällä päin pelkkää huttua, rokkia ja poppia.
 
no tuo on kyllä tosi.

...ja mitä tulee tähän ikuisuus-väittelyyn että onko rock muusikolle a ja o jazz-tausta? yksikään nimekäs jazz rumpali ei ole omiensa joukossa rock bändissä..
 
No mulle tuli heti mieleen yksi, Gary Novak. Pilkkua voi tietty viilata toimiiko herralla nyt jazz paremmin kuin rock, mutta jos voi CV:hen kirjoittaa "Chick Corea Electric BandII" ja "Alanis Morissette" niin en mä ekana lähtis arvostelemaan herran osaamista. Tietty poikkeukset vahvistaa säännön:)

rockin aiheuttamaa "toista" vallankumousta ei tule, mutta toki kaikki elää ja muuttaa muotoaan.

Rap oli pitkään sitä uutta rokkia. Sitä paheksuttiin/paheksutaan ihan samoilla perusteilla kun rokkiakin joskus aikoinaan.

En mä sinänsä tiedä pitääkö edes mitään vallankumousta aina odottaa...pääasia että on hyviä biisejä ja esittäjiä. Ja niitähän löytyy kyllä jokaisena aikakautena.

Makuasioistahan on sinänsä turha kiistellä, mutta minäkin inhoan tätä latteaa nykyrock-maailmaa, tosin varmaan aika paljon eri syistä kuin A-jazz. :-)
 
Silti pakko sanoa että mieleenjäävän musiikkikappaleen laatiminen ja sen intensiivinen esittäminen on sellainen taiteenlaji, että se todellakin luonnistuu vain harvoilta. Ihan sama sinänsä onko sitten esittäjänä Cramps vai Chick Corea, eikä siinä ole mitään tekemistä amatööri/ammattilainen -akselilla tai genrellä. "Talent will out", lahjakkuus kyllä näkyy.

No mulle tuli heti mieleen yksi, Gary Novak. Pilkkua voi tietty viilata toimiiko herralla nyt jazz paremmin kuin rock, mutta jos voi CV:hen kirjoittaa "Chick Corea Electric BandII" ja "Alanis Morissette" niin en mä ekana lähtis arvostelemaan herran osaamista. Tietty poikkeukset vahvistaa säännön:)
 
tässä on yks ehdottamasti world top -osastoon kuuluva jazz/fuusiorumpali. enkä kyllä löytäis vikaa poppispuolen soitostakaan. samoin esim. vinnie colaiuta hoitaa hommat täyden kympin edestä genressä kuin genressä.

Niin eikös tässä ollu joku aika sitte puhetta että Colaiutalla ois jopa Megadethin kans jotai soittohommia?? Vahvistakaa kiitos.

Niin eikös tässä ollu joku aika sitte puhetta että Colaiutalla ois jopa Megadethin kans jotai soittohommia?? Vahvistakaa kiitos.
 
Kyllähän siitä jotain mainintaa täällä oli...

rock musiikki on aika rock.
 
se on minun mielipiteeni.

rock musiikki on aika rock.

se on minun mielipiteeni.
 
Aika hyvä mielipide. Taidan olla samaa mieltä.