Rummut: rumpukamat ›

Joo rosannassa on yks groovaavinpia komppeja mitä oon kuullu. Muutenki koko biisi grovaa mahtavasti. Oli se äijä...

Hei kuulkaas,oon voinut kuulla väärinkin, mutta eikös se siinä Rosannan lopussa(Porcaro) ala kikkailemaan basarilla? Ihan älyttömän kuulonen basarijalka, pistää sellasia nopeita ryöpytyksiä...

Kattokaa mun allekirjoitus.

Levyllä soittaa rumpuja myös Leon "Ndugu" Chancler ja jotenkin minulla on sellainen hämärä muistikuva, että juuri hän olisi tuon biisin vetänyt. En lähtisi vetoa lyömään asiasta kuitenkaan. John Jr. Robinson on myös vetänyt Jacksonin hittilevyillä, mutta ei tainnut rummuttaa tuolla Thriller-levyllä.
 
Kyllä itsekin sen olen faktana lukenut jostain. Chancler Billie Jeanissa, siis. Ehkä herran haastattelusta jossain lehdessä? Ja muistaakseni vielä olis soittanut biisin ihan kybällä eli täysillä meuhkannut.
 
Sekoitan aina jostain syystä Narada Michael Waldenin ja Ndugun... outo oon.

Hold the Line biisin lopussa on ainakin ne makeet bassorumpukikkailut - ei muistaakseni Rosannassa.
 
Jeff muuten "omisti" monta hienoa bassorumpugroovea, missä tulee takapotkuna sellaset nopeat tuplaiskut... esim. What can i say ja Lowdown (Boz Scaggs-Silk Degrees) tai Toton Georgy porgy ja 99. Ehkä maailman parasta rummutusta, Lowdownissa on vielä se uskomaton haitsu-dubbaus juttu... mikä svengi, täytyy laittaa soimaan!

Hold the Line biisin lopussa on ainakin ne makeet bassorumpukikkailut - ei muistaakseni Rosannassa.
 
Siis, on Hold the Linessakin hienot bassorumpukikkailut, mutta oon lähes varma että se vetelee tollasia ryöpytyksiä tossa Rosannassakin. Mä tosin tajusin sen vasta tossa viikko sitten, muuten peittyivät aika tehokkaasti...mut toisaalta, mitä sitä rumpaleiden kanssa tosta asiasta väittelemään :) luotetaan teidän sanaanne.

Kuuntelin tuossa juuri Rosannan oikein tarkasti läpi, ja minusta siinä ei ole mitään ihmeempiä bassorumpukikkailuja. Basari on kyllä melko kiireinen koko kappaleen ajan, mutta ei se lopussa muutu juuri miksikään. Enemmän Jeff kikkailee basarilla esimerkiksi sellaisessa Toton kappaleessa kuin Tale Of A Man.

Joo, ei eräs kaverikaan kuullut mitään erikoisempaa. Kaipa se basari vaan on niin ahkerasti käytössä koko biisin ajan.

http://209.200.10.164/Videos/jeffporcaro.html
 
ai että...

ai että...
 
nii-i...

http://209.200.10.164/Videos/jeffporcaro.html
 
Jeps, mä oon kattonut ton muutaman kerran aiemminkin. Makeeta.

Mun rumpuopettaja on Porcaro fani ja se opetti sitten mullekkin ton kompin. Eihän se nyt ihan vielä noin gruuvaa, mutta kuiteskin äkkäsin idean.

Musta se vaan groovaa ihan vitusti(sorry) se komppi siinä alussa, kun se kaks tahtia taitaa kuulua siinä ihan ilman muuta.
 
Anteeksi musiikkikäsitteillä saivarteluni, mutta etenkin Suomessa on groove-käsitteen kanssa mennyt puurot ja vellit sekaisin. On tapana sanoa että jossakin biisissä rumpalilla on hyvä groove, vaikka haluttaisiin sanoa että 1) kappaleessa on hyvä komppivalinta, mutta ei kehdata käyttää maanläheistä komppi-sanaa, kun halutaan antaa itsestämme kosmopoliitti kuva; tai 2) rumpuraita pysyy hyvin hanskassa rytminpidon ja hienorytmisen pulssillisen sijoittumisen (nokillaan, kohdallaan tai takana) suhteen.
 
Groove syntyy yhdessä soittamisen tuloksena, svengata voidaan yksinkin. Täten Billie Jeanin kahden tahdin rumpuintro ei voi groovata, koska siinä ei ole grooven elementtejä: risteäviä itsenäisiä rytmejä. Bassari ja virveli eriytettynä eivät ole itsenäisiä rytmejä, ne ovat vain puolinuottipulsseja. Hi-hat (ja mukaan liittyvä shaker) soittaa myös vain kahdeksasosa pulssia, joten rumpuraita kokonaisena tuottaa vasta itsenäisen ja tasapainoisen rytmin. Kun basso liittyy mukaan, alkaa kompissa risteävät aksentit eli groove voi syntyä: rumpalin korostamien neljän neljäsosan ohessa korostuvat tahdin ensimmäinen ja neljäs kahdeksasosa, koska ne ovat bassomelodian 1) ylimmät äänet ja 2) soinnun pohjasävelet. Synabasso korostaa myös samoja kahdeksasosia oktaavia matalampaa.
 
Rumpuraita itsessään on bassarin ja snaren osalta hieman takapainoinen hi-hatin ollessa beatin keskellä tarkasti. Se on ihan o.k. soitettu, mutta tässä tapauksessa kompin sovitus on merkittävämpi kuin soiton suoritus. Todellinen rytminen iloittelu alkaa Jackon liittyessä mukaan, jokainen änähdys ja vinkaisu svengaa älyttömän hyvin. MJ:llä on yksi universumin parhaista mustan musiikin timeista, tykkäsi hänestä tai ei. King of Pop!