Varsinkin 80-luvulla myös paljon tuhottiin hyviä vanhoja soittimia modaamalla niitä aika surutta "paremmiksi" tai "paremman näköisiksi". Reikiä porailtiin ja maalailtiin helmiäispinnat hienompaan mattamustaan tai hopeakuosiin. Tuumakierteet väännettiin väärillä kiristysruuveilla voimalla paskaksi ja heppoiset metalliosat korvattiin nykyaikaisemmilla ja varsinkin siihen aikaan muodissa olleilla ultraheavy/usmilitary-hyväksytyillä metallijöötillä, jolla ei pitäis olla mitään tekemistä minkään soittimen kanssa. Aina silloin tällöin tällaisia vintage-merkillä varustettuja korjauskelvottomia paskaläjiä marssii vastaan ja sappinesteet nousee kurkkuun.
Tuota minä juuri pelkäsin, että näin tosiaan on käynyt. Perkele.
Tätä taustaa vasten voisin sanoa, että ne punamustat Araitkin kannattaa säästää alkuperäisessä asussaan. Eivät ne varmaan ole mitään huipputavaraa olleet koskaan, mutta joka tapauksessa osa kiintoisaa lähihistoriaa -- eiköhän vaan noilla Aria, Arai, Dia- ja mitä niitä oli-seteillä ole osansa siinä että japanilaiset ovat nyt rumpumarkkinoillakin melkoinen tekijä. Noiden vanhojen japanilaissettien äärellä kelpaa herkistellä, että "näistä se kaikki alkoi". |
AP
