Rummut: rumpukamat ›

(tai kuivuneet varastossa vuisokausia tms.)
 
Eiköstä niiden pidäkin olla kuivia?

Kailis: Eiköstä niiden pidäkin olla kuivia?
 
Pitää. Minulla on yksi tuttu, jolla on keppejä 50-luvulta asti. Klasarityypit maksaa niistä toistasataa/pari, jos vain joku suostuu myymään...

Kailis: Eiköstä niiden pidäkin olla kuivia?
 
Joo, kai se ihan tarkoitus on, tuli vaan mieleen parit keittiön pöytälevyt, jotka ei oo kestäny meidän olosuhteissa- siis haljennu keskeltä itsekseen. Jokatapauksessa, lähinnä kiinnostas kuulla, onko nimenomaan tuon hickoryn isosyisyys ohuemmissa kapuloissa huono materiaali...
 
Soitin viimeisellä parilla reenikämpillä virppasn rudomenttiharjoituksia puolitoista tuntia, sitten pari treenattavaa biisiä ja toisen jälkeen oli kapulan tippi paskana - tarkemmin sanottuna keskeltä halki.

Kailis: Eiköstä niiden pidäkin olla kuivia?
 
Meikällä kului ennätysnopeasti monta paria kapuloita jotka olivat kerenneet kuivua.
 
klasarikepit ovat asia erikseen.

Epämuusikko: Meikällä kului ennätysnopeasti monta paria kapuloita jotka olivat kerenneet kuivua.
 
klasarikepit ovat asia erikseen.
 
Jep juuri, se, että pari on mahdollisimman tasapainoinen eli molemmat kapulat yhtä painavia ja se että resonoivat hyvin. Voi testata lyömällä itseään päähän.
 
Yhdet parhaista kokeilemistani on (muistaakseni sveitsiläisen tai saksalaisen) huonekalufirman (olisiko ollut nimeltään Blanco) valmistamat ruusupuiset.
 
Itselläni kapulavalikoima menee välillä välineurheilun puolelle. Settisoitossa käytän pääasiassa Vic Firthin Peter Erskine signaturea tai Vaterin Fusionia jos oikein pitää pieksää. Orkesteritöissä tai esim.snare-etydeissä säännöllisesti n. 3-5 eri mallia, mukana kulkee tosin n. 10 eri mallia pelkästään puukeppejä, malletit ja patamalletit sitten tietysti vielä erikseen.
 
Vähemmälläkin pärjäisi.

On taas ruvennut Pro Markin laatu heittelemään. Välissä oli pari vuotta jollonka laatu ylsi jo sellaiselle tasolle etä pystyi ostamaan puntin keppejä käymättä niitä läpi. Suorasyisiä ovat olleet vieläkin mutta paksuudet heittää aikalailla. Sen tuntee heti kädessä kun noita kuitenkin 5-6 kertaa viikossa tulee hiplailtua.
Oli paksuus lähinnä 2B-luokkaa vaikka leimat oli kyljessä 5B. Ja huvikseni mittasin niin eroa oli millin verran. Tossa alkaa olla jo painoeroakin sen verran että pikametalli alkaa käymään työstä. Tai sitten jos kauppias on saanu jotain kakkoslaatua mutta myikin ne priimana. Mistäs näistä aina tietää.

damn u: Settisoitossa käytän pääasiassa Vic Firthin Peter Erskine signaturea tai Vaterin Fusionia jos oikein pitää pieksää. Jos tuolla signaturella meinaat Ride-stickiä niin jätkällä on erinomainen maku :D

Epämuusikko: Jos tuolla signaturella meinaat Ride-stickiä niin jätkällä on erinomainen maku :D
 
Sorry, olen tasteless scum ja käytän sitä perinteistä. Sitä ride-stickiä en ole kokeillutkaan. Jaa on siis hyvä vai? Toimiiko all around?

damn u: Sorry, olen tasteless scum ja käytän sitä perinteistä. Sitä ride-stickiä en ole kokeillutkaan. Jaa on siis hyvä vai? Toimiiko all around?
 
Onhan se aivan saatanan hyvä. Big Band Stickiä en oo päässy kokeilemaan. All-roundista en tiedä kun en itsekään sellainen ole. Voi olla että tuhdimpaakin backbeatia saa jostain kapulamallista, mutta testaa itse.
 
( tahtoo siis sanoa, että Erskinen vanha sigu, aivan kuin Bill Stewart -sigu, ovat IMHO sangen käyttökelvottomia keppejä. Itse vedän hiljaiset tilanteet B-Stickin Taffeleilla ja olo on kuin yöllä ja päivällä. Erskon Ride Stick saa pellin kuin pellin kuulostamaan jumalaiselta; jos joskus vielä hyppään Vic Firth -aktiivikäyttäjäksi niin sillä kepillä ratsastan auringonlaskuun)
 
Olet väärässä, Erskon vanha sigu on hyvä! Sillä vaan pitää osata soittaa:)
Tästä, ja juuri tästä aiheesta, voimme keskustella pikaviesteitse.

Epämuusikko:
( tahtoo siis sanoa, että Erskinen vanha sigu, aivan kuin Bill Stewart -sigu, ovat IMHO sangen käyttökelvottomia keppejä. Itse vedän hiljaiset tilanteet B-Stickin Taffeleilla ja olo on kuin yöllä ja päivällä. Erskon Ride Stick saa pellin kuin pellin kuulostamaan jumalaiselta; jos joskus vielä hyppään Vic Firth -aktiivikäyttäjäksi niin sillä kepillä ratsastan auringonlaskuun)
Olet väärässä, Erskon vanha sigu on hyvä! Sillä vaan pitää osata soittaa:)

Kumma miten nuo mieltymykset vaihtuu. Luulin jo vakiinnuttaneeni mb classics kepa modelit, mutta nyt oonkin muutamat stoner ja blues sessiot vetäny vic firtha 2b:illä. Ihan eri maailmasta ja satakertaa paksummat ja pidemmät noin suurinpiirtein.
Tomeista saa ihan älytyömän paljon irti ja ridekin saundaa kivalle vaikka tosi iso tippi. Enemmän dynammiikkaa kun pystyy aika hiljaakin soittaa nuilla...

Pitkästä aikaa otin kapulat käteen, talouteen ilmestyi pari paria Regal tipin 5a- palikoita. Sohvalla istuskellessa olen naputellut mitälie perusharjoitteita.
 
Mutta kyllä on 5a-kokoisilla vermeillä eroa. En puutu kierouteen tai kuivuuteeen, mutta jo meikäläisenkin käteen nämä ovat aivan eripaksuiset ja -painoiset kuin ikisuosikkini, Vic firthin 5a American classic. Ja Regaleissa tuntuu vielä olevan joku lakka tahi muu pintakäsittely, joka tekee tuntumasta kertakaikkiaan erilaisen.
 
Tämä noin muistutuksena esimerkiksi aloitteleville soittajille, jotka kokevat että joku keppi ei kerrassaan sovi kouraan. Kapulan kylkeen painettu numero ei siis välttämättä kerro sopivuudesta mitään. Itseltäkin tämä asia oli jo autuaasti unohtunut.