Rummut: rumpukamat ›

Mulla on made in Taiwan Pearlit eikä harmita yhtään.

M. Kekki: Kyllähän Rogersit on hemmetin hienoja pannuja!
 
Rumpumaailman Cadillacit, muistaakseni. Mutta äläpä pihtaa; mitä settejä?

Kailis: Rumpumaailman Cadillacit, muistaakseni. Mutta äläpä pihtaa; mitä settejä?
 
Taitaa olla niitä Englannissa lisenssillä tehtyjä, joissa on Boose&Hawkesin duunaamat rungot ja Rogersin HW... Mikäli jotain näin perjantaisaunaillan aikaan oikein muistan ;)

Pakkohan minunkuin on liittyä kehujien kerhoon. Olen omistanut 3 settiä rumpuja mutta 2 ensimmäistä ei lasketa. Mutta tämä nykyinen setti onkin sitten The One eli Ludwig Big Beat vuosimallia 77-79 (ei ole löytynyt ihan varmaa vuosilukua) 3 ply vahvikerenkailla ja ai niin ihanan pehmeää ja pyöreää soundia, kerrassaan hunajaa korvalle. Jäsen hollmi oli suurena apuna näitä hankittaessa, mistä kiitos hänelle. Entinen omistaja kertoi että näitä minun rumpuja voi kuulla yhdellä Kirkan ja yhdellä Anneli Mattilan ja yhdellä Antti Huovilan levyllä,no eihän se paranna yhtään rumpuja mutta on se jotenkin hienoa että rummuilla on historia. Mutta niinkuin hollmi minulle kirjoitti kun olin näitä ostamassa että "vanhalle miehelle sopii vanhat rummut". I`m happy!

Kailis: Rumpumaailman Cadillacit, muistaakseni. Mutta äläpä pihtaa; mitä settejä?
 
Ei ole kuin about '65 Blue Sparklet 20, 12, 16". Snare (Dyna) on sekä scriptillä että Big-R:llä varustettu kuuspuolikas 70-luvun lopulta.
Sitten on brittiläinen Mardi Gras -setti samoilla koilla. Britti-Dyna 5,5" ja Britti-Powersound Grey Strata.
Nuo Dynat on kyllä melkoisia vehkeitä, kun on Remon Diplomat lyöntikalvona.

hollmi-5: Taitaa olla niitä Englannissa lisenssillä tehtyjä, joissa on Boose&Hawkesin duunaamat rungot ja Rogersin HW... Mikäli jotain näin perjantaisaunaillan aikaan oikein muistan ;)
 
Oikein muistat nuo britit. Ja se hw:kin on british-made.

M. Kekki: Oikein muistat nuo britit. Ja se hw:kin on british-made.
 
60-luvun Rogers on erittäin hienoa rumputuotantoa. Hiukan harmittaa, että Rogers kuihtui.
 
Minä kyllä oikeasti luulin, että HW noissa britti Rogerseissa oli USA-made.

M. Kekki: Ei ole kuin about '65 Blue Sparklet 20, 12, 16". Snare (Dyna) on sekä scriptillä että Big-R:llä varustettu kuuspuolikas 70-luvun lopulta.
Sitten on brittiläinen Mardi Gras -setti samoilla koilla. Britti-Dyna 5,5" ja Britti-Powersound Grey Strata.
Nuo Dynat on kyllä melkoisia vehkeitä, kun on Remon Diplomat lyöntikalvona.
 
Mulla on myös (surprise!) sekä 5,5" että 6,5" Dyna-Sonicit. Hiton hienoja vehjeksiä!

hollmi-5: 60-luvun Rogers on erittäin hienoa rumputuotantoa. Hiukan harmittaa, että Rogers kuihtui.
 
Minä kyllä oikeasti luulin, että HW noissa britti Rogerseissa oli USA-made.
 
Se taitaa olla legenda. Eivät käy päikseen rungon reikiin, ainakaan Rogers-bookin mukaan. Testannut en ole.

Mulla on kaks soitinta rumpuosastolla, joita voin estotta kehua ja joista on tullut pitopelejä. Ensimmäinen on DW:n messinkivirveli, joka yhdessä profiilikuvassa hiukan kurkkaa RC-setin takaa. Rokki- ja hevihommissa, mitä tulee lähinnä soitettua se toimii aina, kunhan säätelee omaa tatsiaan musan mukaan. Löytyy herkkyyttä ja räjähtävyyttä ilman metallivirveleille tyypillistä kovuutta. Soundi on mun korvaan sopiva sekoitus metallin ja puun välistä. Kireällä vireellä alkaa löytyä sitten jo funk-sävyjäkin, mutta minä soittelen rokkiakin silleen mieluusti. Ilman mattoa soundi on aivan hunajata!
 
Toinen pitopeli on symbaaleistani 20" Zildjian K crash/ride. Tää on niin kiva, että haitsunsoittoni on vähentynyt dramaattisesti! Jätin myös aikanaan toisen etutomarin pois, jotta saan tämän ihanaisen pellin parhaalle paikalle. Kahden tomarin kattauksesta on sittemmin tullut vakio ja kolme tomaria (tai enemmän, hui kauhistus!) vaan hämmentää mua. Tällä voi ratsastaa hitaasti ja isosti ilman että kaikki muu hukkuu alle ja kuvusta saa pingiä tarvittaessa. Krässinä pelti on tumma ja suht pitkään soiva. Hissutteluun tämä on tietysti myös aivan omiaan, mutta minä tykkään käskeä K:ta kunnolla!

Kailis: Mulla on myös (surprise!) sekä 5,5" että 6,5" Dyna-Sonicit. Hiton hienoja vehjeksiä!
 
Mulla on Rogers Superten. En arvaa moittia sitäkään, ja Taman perus-teräsvirvelin jälkeen se opetti yhtä sun toista siitä mikä ero on nimivalmistajan hinnatalkaen-mallilla ja lähtöjään vähän kunnianhimoisemmin tehdyllä soittimella. Johan siitä sai tällainenkin puusormi ulos aika helposti erilaisia ääniä.

kincy: Mulla on made in Taiwan Pearlit eikä harmita yhtään.
 
Hyvälle soundaavat ja on komiat! Ja ne demon drivet siellä kummittelee... No lohtua toi itselle taman flexi rauta madot.

Tama Rockstarit on hyvät!
Omani on ikivanhat, jämähtäneet ja kulahtaneet, mutta soivat silti pirun kauniisti.
80- luvulta ovat ja vielä ainakin 80 vuotta minua tai jotain muuta henkilöä kyllä palvelevat.

Mahtavaa! Jukoliste joillakin on täällä omakotitalon hinnan edestä rumpuja ja minä olen miettinyt hennoisinko vaihtaa omat ihan ok stage customini hiukan paremmin soiviin rumpuihin. Enköhän minä nyt henno :)

unski7: Mahtavaa! Jukoliste joillakin on täällä omakotitalon hinnan edestä rumpuja ja minä olen miettinyt hennoisinko vaihtaa omat ihan ok stage customini hiukan paremmin soiviin rumpuihin. Enköhän minä nyt henno :)
 
No mä pähkäilin joskus vaihtoa Pearl MLX -> Brady ja soitin sitten isosiskolleni ihan muista asioista. Tuli puheeksi ja keskustelu eteni "Onko ne vanhat ollu sulla kauan?" "No about 25 vuotta" "Etkä oo enää tyytyväinen?" "Noh, hmmm..." "Pääset niistä eroon ja sulla on rahaa?" "Kyl..." "Tottakai ostat uudet". Jotkut sitä vaan näkee asiat perspektiivissä =D

Kailis: No mä pähkäilin joskus vaihtoa Pearl MLX -> Brady ja soitin sitten isosiskolleni ihan muista asioista. Tuli puheeksi ja keskustelu eteni "Onko ne vanhat ollu sulla kauan?" "No about 25 vuotta" "Etkä oo enää tyytyväinen?" "Noh, hmmm..." "Pääset niistä eroon ja sulla on rahaa?" "Kyl..." "Tottakai ostat uudet". Jotkut sitä vaan näkee asiat perspektiivissä =D
 
Itse käyn tämän keskustelun yleensä oman pääni sisällä, mutta on hyvä että löytyy siskoja jotka voivat avittaa (eli tönäistä toivottuun suuntaan).;) On se ainakin mukavampaa näin, ettei tarvitse vallan skitsofreeniseksi revetä.
 
EDIT: Monesti tämä keskustelu on kyllä tullut käytyä äidin kanssa, ihan siitä syystä että hän on yleensä aina samaa mieltä ostoksen järkevyydestä.

No mä en ollu sillon ees neljääviittä hei.

Kailis: No mä pähkäilin joskus vaihtoa Pearl MLX -> Brady ja soitin sitten isosiskolleni ihan muista asioista. Tuli puheeksi ja keskustelu eteni "Onko ne vanhat ollu sulla kauan?" "No about 25 vuotta" "Etkä oo enää tyytyväinen?" "Noh, hmmm..." "Pääset niistä eroon ja sulla on rahaa?" "Kyl..." "Tottakai ostat uudet". Jotkut sitä vaan näkee asiat perspektiivissä =D
 
Syytän siis siskottomuuttani siitä, että noi samat vermeet on olleet kohta 20 vuotta. Ei ole kukaan töninyt.
 
Eipä ole toisaalta ollut ylimääräistä rahaakaan, ei sikäli.
 
:P

Legenda: Mutta tämä nykyinen setti onkin sitten The One eli Ludwig Big Beat vuosimallia 77-79 (ei ole löytynyt ihan varmaa vuosilukua) 3 ply vahvikerenkailla ja ai niin ihanan pehmeää ja pyöreää soundia, kerrassaan hunajaa korvalle.
 
Oletko varma tuosta ajoituksesta? Ludwighan siirtyi 6 ply -rakenteeseen jo 1976 ja ainoastaan Combo series:issä käytettiin 3 ply rakennetta (kunnes 3-ply runkojen varasto oli käytetty loppuun). Tuossa lähdettä:
 
http://www.ludwig-drums.com/features/hoamld/woodshellguide.php

Kehutaan sitten; Rogers on parhautta!!!