Rummut: rumpukamat ›

Ja kaikki soittajat on samaa perhettä niinkuin Jugoslavia ennen...
 
Ou jee. rumpalit ja savolaiset on samaa kastia. Vastuu on kuulijalla :-) Tämä virvelirumpu on niin omituinen kapine, että sitä ei voi ollenkaan luonnehtia pelkästään syvyyden ja halkaisijan sekä materiaalin mukaan.
 
Soundimieltymys on kovin erilainen aina soittajasta riippuen.
 
Maton leveys ja materiaali sekä kaikki virityskombinaatiot eri kalvovalintoineen lisäävät oman mausteensa tähän soppaan.
 
Minun lempivirvelini ovat hyviä soittaa. Kapulan pomppu on hyvä ja helppo sitä on kontrolloidakin. Herkkyys on minulle ensiarvoisen tärkeää. Silloin saa laajemman dynamiikan käyttöön.
 
Vaatea mitenkään naulaamatta antaisin neuvon: Ota homma pikkuhiljaa haltuun. Tämä kaikki vie väkisin vuosia. Pelkästään virvelin virittäminen ja sen kaiken potentiaalin löytäminen ottaa kokeneeltakin rumpalilta oman aikansa ja toiset eivät opi koskaan. Olen soittanut aivan kummallisesti setatuilla virveleillä ja rumpali on ollut kokenutkin kaveri.

Rumpupalstalla keskustelu kiteytyy aika hyvin tähän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=A02s8omM_hI
 
Tämä oli tässä yhteydessä aika hauska.

Rumpupalstalla keskustelu kiteytyy aika hyvin tähän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=A02s8omM_hI
 
Lämpö nouseeeee....
 
Kyllä puu soundas ihan hyvälle! Löytyisikö mitään COB vertailukohdetta?

Heitäppäs Hollmi Sonorspecialistina jotain kommenttia....

Yhtenä suurimmista "virvelipersoonallisuuksista" on jäänyt mieleen Sonorin
Horst Link signature 8" syvä puuvirveli, joka oli saman soittokämpän toisella rumpalilla, ja jota tuli "testailtua" aika paljonkin.
http://www.sonormuseum.com/1987/signature/signature.html

Ko. peli käsittääkseni 80-luvun loppupuolen tuotantoa.
Ensinnäkin tää härveli painoi valehtelematta ainaskin 10 kiloa, siis aivan järjetön massa. Omistaja käytti siinä sellaista noin 5 miiliä paksusta kumista tehtyä demppirenkasta. Ihan totta.
Ei senpuoleen, se kyllä sopi sille "hirviölle". Saundi siinä oli todella munakas, mutta
tää oli todellakin yhden saundin peli. Ilman tätä demppausta sen ääni hyppäs korville pienelläkin iskulla todella rajusti ja deppauksella taas ei siitä saanut muuta saundia irti.
Koska tää ei ollut oma, niin en tietenkään uskaltanut kauheesti ruveta sitä viritteleen.
Tää oli tosimiehen virveli
Onko sulla hollmi, tai jollakulla muulla kokemusta ko.pelistä?

Lämpö nouseeeee....
 
Kyllä puu soundas ihan hyvälle! Löytyisikö mitään COB vertailukohdetta?
 
http://www.youtube.com/watch?v=7g7ngsy9Eus oisko siinä?

Tää oli tosimiehen virveli
Onko sulla hollmi, tai jollakulla muulla kokemusta ko.pelistä?
 
On toki. Malli on HLD580. Siitä on muutama eri versio olemassa. Runko on 12 milliä paksu ja pyökkiä muuten, mutta sisimmät ja uloimmat viilut olivat yleensä eebenpuuta tai afrikkkalaista bubingaa. Myös visakoivuversio on olemassa ja joitakin maalattuja punaisia ja hopeisia.
 
Nostokoneisto on läpinostava ja sen alapuolisisat raudoista erottaa vanhimmat ja viimeisimmät jo pikaisella silmäyksellä. Valuvanteet olivat tehdasvakiona ja lugeja oli puolellaan 12 tai 10 kappaletta. Puurunkoisen lisäksi sitä tehtiin teräksisellä (HLD588) ja pronssista valetulla rungolla (HLD590).http://www.sonormuseum.com/1989snares/1989snares.html
 
Kyllä siitä useammankin soundin saa irti. Volumea on ihan omiksi tarpeiksi. Hienoja pelejä kyllä, mutta itse olen matalempien virppojen ystävä.