Rummut: rumpukamat ›

Aika tasan taitaa mennä kaikkien instrumenttien edustajien välillä nämä jutut. Kyllä niitä Geezer Butler ja Van Halen kikkoja tulee niin p****leen usein, yleensä just silloin kun aloitat sanomaan jotakin. Ehdit sanomaan sen ensimmäisen tavun ja sitten odotat kärsivällisesti "soolon" päättymistä, että saat sanottua asiasi loppuun. Yleensä lopulta päädytään "v***u! Tästä lähtien ei sitten jätkät biisien välissä pihaustakaan..." klausuuliin...

Tästäpä tulikin mieleeni eräs tapaus, jolloin joku pitkän linjan rokkimuusikko oli tehnyt jonkun proggiksen neljän jousisoittajan kanssa ja ollut erittäin hämmästynyt, että biisin loputtua kaikki olivat soittamatta.
 
Tohon on tarvittu kyll jotain ihme voimia. ^^

On niitä immeisiä välillä ihan kiva ärsyttää :)

On niitä immeisiä välillä ihan kiva ärsyttää :)
Heh juu.
 
(piilopidennys)

Meidän "bändin" soitteloissa kyllä nuo kielisoittajatkin vinguttelevat instrumenttejaan ihan mukavasti biisien välissä, joten kyllä siihen välillä tulee lähdettyä mukaan (lue: miltei aina). Joskus tilanne jopa yltyy aina Enter Sandmanin soittamiseen asti. Silloin toinen kitaristi tosin jostain syystä lopettaa ;)

Nojoo pakko myöntää, että sorrun itsekin välillä kikkailuun ja soitteluun, kun pitäisi olla hiljaa. Mutta olen myös sitä mieltä, että treenit ovat treenaamista varten, ja kaikilla on lupa kokeilla jos mieleen pompahtaa joku hyvä idea omalla soittimella.
 
Tuohon biisien välissä soitteluun voisin heittää sellaisen mielipiteen, että siihen kyllä yleensä sortuvat kaikki. Ainoa haitta on se että rummuista lähtee suht kova ääni, vaikka kuinka hiljaa soittaisi. Kitarasta jos heität volat nollaan, niin tuskin kuulet sitä edes itse.

Jossain vaiheessa huomasin olevani "ammattilainen", kun vedin paradiddlea polviin enkä rumpuihin biisien välissä bändiharjoituksissa.
 
Kun bändissä alkaa olla ammattilaisuuden piirteitä, henkilökohtaisen möykän tarve vähenee kaikilla ja keskitytään kulloiseenkin kappaleeseen tai koko "showhun". Jäähän siinä paljon enemmän aikaa varsinaiseen tekemiseen.
 
Kikkailijoita ja riplaajia löytyy joka instrumentille.
 
Toisaalta, luultavasti kaikille on käynyt niin, että jostain riffistä tai yhteisestä kaaoksesta on muotoutunut toimiva jamittelu. Jälkikäteen sitten harmitellaan, että ..ttu ku ois saatu narulle toi.

Jossain vaiheessa huomasin olevani "ammattilainen", kun vedin paradiddlea polviin enkä rumpuihin biisien välissä bändiharjoituksissa.

Kun bändissä alkaa olla ammattilaisuuden piirteitä, henkilökohtaisen möykän tarve vähenee kaikilla ja keskitytään kulloiseenkin kappaleeseen tai koko "showhun". Jäähän siinä paljon enemmän aikaa varsinaiseen tekemiseen.

Kikkailijoita ja riplaajia löytyy joka instrumentille.

Toisaalta, luultavasti kaikille on käynyt niin, että jostain riffistä tai yhteisestä kaaoksesta on muotoutunut toimiva jamittelu. Jälkikäteen sitten harmitellaan, että ..ttu ku ois saatu narulle toi.
 
Itsekkin "harrastan" tätä polvi/reisi rummuttelua. Kaverit katsovat välillä silmä väärällä että mitä tuo nyt hommaa kun naputtelen polviini jonkinlaista kommppia ja vedä pelti soolon pöydän kulmaan.

on se jätkät silleen että KET TAUN!!1
 
Millon mä tän kirjotin???

Millon mä tän kirjotin???
 
16.06.2006 23:36:38

16.06.2006 23:36:38
 
en yhtää muista tommosta.. :S

en yhtää muista tommosta.. :S
 
Taisi tulla mr. Hyde kylään?

Taisi tulla mr. Hyde kylään?
 
Ehkä se on se sama, joka aina kikkailee!

Ehkäpä kaikki sanovat rumpalille pahasti biisien välissä soittelusta, koska rummut ovat niin kova ääniset. Kitaristi pystyy treenaamaan riffiään pienellä volalla, tai jopa akustisesti, mutta rummut mökäävät aina lujaa, jos rumpali harjoittelee vaikka jotain pientä filliä.
 
Itse en juuri soittele silloin kun pitäis olla hiljaa, koska tiedän kuinka ärsyttävää se on muiden mielestä. Vaikka kuinka hienoa tilua vetää, niin sitä ei pidä soittaa silloin kun on tarkoitus olla hiljaa.

Itse en juuri soittele silloin kun pitäis olla hiljaa, koska tiedän kuinka ärsyttävää se on muiden mielestä. Vaikka kuinka hienoa tilua vetää, niin sitä ei pidä soittaa silloin kun on tarkoitus olla hiljaa.
 
Kaikki eivät pysty pysymään tuolla linjalla. Raja on minullakin. Osaan arvostaa ystäviäni ja tiedän missä raja kulkee,joskus sitä kokeilee mutta kyllä yleensä jätkien tai vähemmän jätkien huomautus palauttaa.

Monestihan rumpalilla ei ole muualla mahollista kattoo jotain komppia/filliä yms. juttua, kuin siellä treenikämpällä ja tietenkin biisien välissä...
 
Silti mulla on vahva mielipide siitä että kyllä se on jannusta kii, rämpyttääkö se aina joka välissä omiaan. Ihan riippumatta instrumentistä. Yleensä pahimpia ovat "huonokeskittymiskykyiset" ja nuoremmat kokemattomammat soittajat.
 
Biisintekohommahan vaikeutuu ja menee rasittavammaksi, jos bändillä ei ole kuria tai kykyä tehdä nopeita neuvotteluita aina biisiraakileiden välissä. Se ei silloin onnistu jos joku jää aina ajatuksissaan rämppäämään soitintaan niin, ettei kukaan kuule puhetta. Sitten pitää aina huutaa että "hiljaa saatana"! ;)
 
Monesti tämmöset ihmistyypit on semmosia jänniä ja ajatuksiinsa taipuvaisia levottomia tyyppejä. Oon soittanu tämmösen urkurin ja kitaristin kans, eli en tue teoriaa että rumpalit olis enimmäkseen tämmösiä. Ootteko pannut merkille että usein tämmöset tyypit hyökkää rämppäämään toisten soittimia, kun tulee esim. rööki- tai kahvitauko... Usein tommoset on luovia ja hyviä soittajia, joilla on tuo levottomuus kuitenkin olemassa... :)

Itse en juuri soittele silloin kun pitäis olla hiljaa, koska tiedän kuinka ärsyttävää se on muiden mielestä. Vaikka kuinka hienoa tilua vetää, niin sitä ei pidä soittaa silloin kun on tarkoitus olla hiljaa.
 
Itse en juurikaan soittele piisien välissä reeneissä. Kappaleen lopuksi heti saatan kokeilla jotain filliä joka sopisi biisiin, mutta muuten pidän kapulat kurissa.
 
Kaikkein ärsyttävintä on se kun toisen bändin jossa soita kitaristin tapoihin kuuluu se että kun kasataan kamoja se lyö omat kamat kasaan ja alkaa tiluttaa. se vituttaa.....

Ootteko pannut merkille että usein tämmöset tyypit hyökkää rämppäämään toisten soittimia, kun tulee esim. rööki- tai kahvitauko...
 
Olen pannut merkille ja minua tuollainen vit***** ihan suunnattomasti. Minun kamoihin ei vain yksinkertaisesti kosketa sa***na! Ehkä olen sitten mulkku tai jotain mutta en siedä sellaista että muiden kamoja mennään rämpyttämään/hakkaamaan lupaa kysymättä. Se on ihan painajainen kun ajattelee että tulee treenikämpälle ja näkee että siellä omien rumpujen takana istuu joku kahjo laulaja ja nuijii kalvoja kuin viimeistä päivää. Kulkee kylmät väreet pisin selkää jo kun vain ajattelee asiaa.
Kalvot on uusittavissa suht helposti(maksaahan nekin tosin) mutta jos symbaali leviää niin sitten on kyllä jo tosi paha mieli.

Ootteko pannut merkille että usein tämmöset tyypit hyökkää rämppäämään toisten soittimia, kun tulee esim. rööki- tai kahvitauko... Usein tommoset on luovia ja hyviä soittajia, joilla on tuo levottomuus kuitenkin olemassa... :)
 
Muuten allekirjoitan, mutta meillä tuo kitaristi joka soittaa vähiten biisien välissä hyppää aina tilaisuuden tullen rumpujen taakse :) Ei kuitenkaan periaatteessa haittaa mitään, koska hän lähinnä kilistelee peltejä melko hiljaa.

Itsekkin "harrastan" tätä polvi/reisi rummuttelua. Kaverit katsovat välillä silmä väärällä että mitä tuo nyt hommaa kun naputtelen polviini jonkinlaista kommppia ja vedä pelti soolon pöydän kulmaan.
 
Kuin myös, kaikki siitä aina huomauttelee. :D Eikä sitä aina ees ite huomaa, tulee melkein luonnostaan.