Rummut: rumpukamat ›

Sori vaan, menin tähän akustisen ajattelun halpaan ;)
 
Tarkoitin siis sähkökannujen virittämisellä kiristystä tatsin kannalta. Missä vaiheessa noi kiristystä "sukkahousut" ratkeaa...
Saako sen verkon oikeasti kireälle? Mun kokekus noista muistuttaa enemmänkin trampoliinin tatsia, siksi olen enämpi tykästynyt gummiin...
 
Ne saa niin sTnan tiukkaan jos vai pokka kestää kiriä....

Mun mielestä sähkörumpujen huonoin puoli on tässä:
Kun osut muualle kuin keskelle sitä padia niin kuuluu samanlainen ääni koko-ajan (ellei ole todella laadukkaat sähkö rummut). Siitä on paljon keskusteltu rumpu opettajankin kanssa, että siinä on niiden heikkous.
Sitten kun olet tottunut sähköisiin rumpuihin ja menet soittamaan akustisia, niin saattaa kuulostaa hieman huonolta jos joka toinen isku osuu kantille tai ei lähimaillekkaan keskustaa. En halua loukata sähkörumpujen omistajia, mutta kyllä akustiset on tietysti paremmat. Ootteko samaa mieltä osumiskohta - hommasta?
 
Juuri näin. Kun soitan akustisella setillä, niin käytän virvelissä viittä eri perussoundia* ja tomeissa käytän kolmea soundia. Opetan kerran viikossa erään musikkikoulun sähkörumpusetillä ja virvelissä ja tomeissa soundeja on kaksi. Ei riitä ainakaan minulle tuo keskelle tai kanttiin.
 
* 1) Keskelle kalvoa kapula väärinpäin. Lyönti menee melkeinpä "rummun läpi", läski soundi. Käytän balladeissa. Steve Gaddiltä pöllitty juttu.
 
2) Keskelle kalvoa kapula oikeinpäin. Rummusta ikäänkuin vedetään soundi ulos, eli lyönti tulee kalvosta heti takaisin. Vaikea hallita. Tällä saa hyvän perussoundin jos pitää soittaa hiljaa. Kuoppis osaa tän hienosti.
 
3) Keskelle kalvoa ja kanttiin samaan aikaan. Kaikkihan tämän tietää. Jos saa soittaa lujaa, niin näin saa täyteläisen soundin. Tämän ongelma on joskus se että backbeat ja haamunuotit kuullostavat liian erilaisilta myös soundiltaan.
 
4) Kalvon sivuun ja kanttiin samaan aikaan. Sama kuin yllä mutta lyöntikohta siirtyy siis kalvolla sivuun, mutta ei soittajaan päin. Tavallaan täyteläinen soundi mutta pitkällä sustainilla. Kuullostaa joskus metallivirveleillä sellaiselta rajusti kompressoidulta, rumpu alkaa "mäikäämään". Toimii joihikin juttuihin hienosti! Tai vaikka esim. pelkästään filleissä. Täyttää paremmin tilaa, kuin keskelle soitettu filli. Niin ja New Orleans jutuissa toimii myös. Tää on Keltnerin bravuureita.
 
5) Kalvon reunaan ja kanttiin yhtäaikaa. Ja lyöntikohta on lähellä soittajaa, siinä lähimmällä vanteen kaarteella. Soundi on paljon yläpäävoittoisempi, alapäätä ei juuri yhtään ja pitkä sustain. Toimii hienosti latin-tyylisissä-jutuissa, koska muistuttaa hieman timbales-soundia. Tällä saa myös virvelistä sellaisen ekvalisoidun backbeatin jota käytän joskus esim. biisien a-osissa. Steve Jordan käyttää tätä paljonkin.
 
Tämän takia nuo dempatut "dry"-kalvot saa mut lähinnä huvittumaan. :P
 
Edit: Ja ei tämä soundi-juttu ole mitään marginaali-kamaa. Nää on guruilla ihan yleisesti käytössä. Ei tartte sitä virveliä joka biisiin vaihtaa, kun siitä saa pienellä treenillä paljon eri soundeja muutenkin.

Totta on tuokin, tuli siis minunkin kapulankäännölle malli, Gadd, vaikken tiedä kaverista paljon muuta kuin nimen...
 
Tunnustan käyttäväni fiiliksen ja biisin mukaan myös noita kaikkia, sutejakin olen alkanut opetella (onkos sähkösuteja tuotu markkinoille?).
 
Suuri osa nykymusiikista on kuitenkin, osin rumpukoneiden ja elektronihärpäkkäiden myötä, hukannut tuon luontaisen dynamiikan. Itse vastustan tätä suuntausta, mutta eipä sille voi mitään, että levyillä ja livenäkin tuo luonnollinen dynamiikka häivytetään. Siten nuo on/off-tyyliset jutut toimivat nykymusiikissa varsin hyvin (ei kyllä hivele rumpalin sielua).
 
Itse asiassa olen triggeröinnin uhri; levylle heitetty hieno komppi raiskattiin ja ruhjottiin... eipä siinä paljon haamunuotit virveliltä kuulu, vaikka se oli omasta mielestä just se juttu. Väkisin vaan koneella kakkosneloseksi...
 
Sähkösetissä kyllä ittellä ensin vaihtui haitsu normimalliin, ei luontunut Alesiksen homma lainkaan omaan soittoon, koska varpaat oli jo oppineet kujeensa. Kohta tämän jälkeen lisäsin Starkun virpan settiin, koska pyöri ylimääräisenä jaloissa. Ehkä sekin sitten osoittaa akustisen kaipuuta... toisaalta nyt voin muun verryttelyn ohella soittaa virvelitreenejäkin.
 
Sähkökannuille muodostuu varmaan omat kikkansa tehdä erikoiesmpia juttuja, kunhan vaan niitä soitetaan ja kokeillaan. Ei niiden tulekaan 100% pykiä imitoimaan akustista esikuvaansa.
 
Akustisen virvelin dynamiikan monimuotoisuus ei sinällään kuitenkaan ole peruste olla hankkimatta sähkörumpuja.

Alesis on hyvä , millenium paska.

Sähkökannuille muodostuu varmaan omat kikkansa tehdä erikoiesmpia juttuja, kunhan vaan niitä soitetaan ja kokeillaan. Ei niiden tulekaan 100% pykiä imitoimaan akustista esikuvaansa.

Akustisen virvelin dynamiikan monimuotoisuus ei sinällään kuitenkaan ole peruste olla hankkimatta sähkörumpuja.
 
No joo kyllä toi on ihan totta. Onhan niissä sähkö rummuissa paljonpaljonpaljon mutta säädettävää jaa uusia ulottuvuuksia, ja tietysti paras puoli on siinä että rivi -tai kerros talossa voi soittaa naapurin hermoja menettämättä, itselläni ei ole kumpiakaan. Käyn kyllä tunneilla ja joka viikko on soittoa. Olen tyytynyt MAPEX:sin rumpupadiin, joka on oiva harjoituskalvo ranteille.
 
Kyllä mun täytyy varmaankin sähkö rummut hankkia, sitten kun saan riparirahat, eli sen on ensi syksynä, koulujen taas alkaessa.
Täytyy silloin aloittaa keskustelu suhteellisen halvoista sähkörummuista jotka kestää ja ovat laadukkaita.

Sain bändikeskukselta seuraavanlaisen sähköpostin:
 
Tämä Alesis/Millenium setti on todellakin hintansa arvoinen.
Ensinnäkin se on hyvin tukevarakenteinen (alumiiniputket),
Ja sitten se että se on portaattomasti säädettävissä Sinun
Mittojen/toiveiden mukaisesti.
Itse moduulihan sisältää lähes rajattomat mahikset.
Totta kai kosketuksen saa herkkyyssäädettyä + että
Saat liikkua 21 setin sisällä miten haluat esim.
Voit vaikka soittaa neljällä tomilla halutessasi niin.
 
Moduulista jää 4 vapaata triggerpaikka kytkettyäsi tämän setin
Esim. livesymbaaleja tai keyboardia varten.
 
Että semmosta. Luulen että on ihan hyvä setti.

Opetan kerran viikossa erään musikkikoulun sähkörumpusetillä
 
Jos multa kysytään, musiikinopetuksessa tulisi aina olla akustinen setti. Pysyy tatsi akustisiin jotenkuten.

Sain bändikeskukselta seuraavanlaisen sähköpostin:

Tämä Alesis/Millenium setti on todellakin hintansa arvoinen.
Ensinnäkin se on hyvin tukevarakenteinen (alumiiniputket),
Ja sitten se että se on portaattomasti säädettävissä Sinun
Mittojen/toiveiden mukaisesti.
Itse moduulihan sisältää lähes rajattomat mahikset.
Totta kai kosketuksen saa herkkyyssäädettyä + että
Saat liikkua 21 setin sisällä miten haluat esim.
Voit vaikka soittaa neljällä tomilla halutessasi niin.

Moduulista jää 4 vapaata triggerpaikka kytkettyäsi tämän setin
Esim. livesymbaaleja tai keyboardia varten.

Että semmosta. Luulen että on ihan hyvä setti.
 
No eipä tuossa niitä pädejä erityisemmin kehuta, mutta moduuli on aika hyvä hintaan nähden. Tai siis, neljä vapaata triggeripaikkaa on ihan hyvin.

Jos multa kysytään, musiikinopetuksessa tulisi aina olla akustinen setti. Pysyy tatsi akustisiin jotenkuten.
 
Vaan ei kysytä. ;)
 
Jos ei ole edes aikomuksissa soitella akustista settiä, ei sellaisella harjoittelun kautta syntyvästä tatsista ole mitään hyötyä sähkörumpalille. (tai no, kaikki harjoitus on hyvää ja erilaisten pintojen / reboundien hallinta on vaan hyväksi.)
 
Aina kannattaa miettiä asioita laajemmalla scopella. Kaikki ei haikaile akustisella soittamisesta eikä se ole jokaiselle rumpalille /harrastajalle edes mikään päämäärä.