Rummut: rumpukamat ›

Tässä on siis soiton lopettamisen jälkeen tullut tehtyä yhtä sun toista ja nyt jostain kumman syystä on nuo rumpaloinnin vieroitusoireet tulleet esiin. Tuli yhtäkkiä pakottava tarve tarttua kapuloihin taas. Joten kai ne rummut on taas hankittava. Kerran rumpalointiin hurahtanut, aina....

 
Paas paas komppi pyörii... Velkommen päk..
 
Itse lopetin jossain vaiheessa kun kitaristin ja basistin ura oli kiinnostavin siihen kun soitin saksofonia ja harrastin karatea ja kikc boxingia ja laskin lumilaudalla ja kävin joka päivä punttisalilla alkoi aika olla kortilla..... No kyllä silloin vielä joskus tuli soiteltua mutta vähemmän, siten kun muutin opiskelujen perässä pois niin loppu se kuin seinään. ELi about 6 vuotta täysin ilman rumpuja silloin kyllä reenasin kitaran soittoa aika hullun lailla ja alkoi olla sellaista kuin paas kuvasi omaa rumpalointiaan, siihen kyllästyneenä yli puolet kitara rojusta kiertoon ja rummut kehiin ja taas soitto maistuu. Missään vaiheessa en ole bänditoiminassa varsinaista taukoa pitänyt eli aina olen soittanut ainakin yhdessä bändissä :)

Yläasteella aloitin soiton ja soitin bändikoulussa ja kellaribändeissä. Lukioaikana bänditouhu hiipui ja mieluummin rämpyttelin kitaraa kun rumpujen soiton treenaamisesta ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Soittoinnostus löytyi uudestaan muutama vuosi myöhemmin kun pyydettiin unelmabändin koesoittoon. Tuossa välissä en varsinaisesti tietoisesti lopettanut rumpujen soittoa ja paskat halpisrummutkin lojuivat koko ajan autotallin peränurkassa, ei vain tullut soitettua paljon yhtään.

Alkuvuodesta 2005 lopetin hommat kokonaan kertalaakista. Olihan se aika äärimmäinen päätös ottaen huomioon että rummut/rumpalointi oli minulle henki ja elämä. Muuta ei juuri tullut edes ajateltua. Tuli vain yhtäkkiä sellainen tilanne että tuntui siltä että kaikki kaatuu...
 
Tervetuloa takaisin!
 
Ikävä homma, että intissä kävi noin. Kaverilleni kävi täsmälleen samalla tavalla, taisi olla vielä sama paikkakin, selkä, joka hänelläkin pamahti. Intti on näissä asioissa todella mukavan ymmärtäväinen, varsinkin ne toistaitoiset kusipääpuoskarit, ja passittaa kaverin suoraan sivariin.

1996 keväällä muutin, ja ei ollut paikkaa kamoille, joten luovuin niin hartaasti kokoamasta setistäni(tama rockstar dx2 tuplasetistä), kunnes keväällä 2005 näin valon ja ensin hommasin soittokäpän ja seukki päivänä tilasin setin joka saapuikin 2:n päivän kuluttua kotiovelleni.Siitä se on taas pikkuhiljaa setti laajentunut ku oon hokannu et vielä sitä jottai ossaa länkyttää ;) ja liissää on tavaraa tulossa settiin. 10" tomi on tulossa ja basariki pittäis hommata. Mahtava keino purkaa agrea ku lähtee mättään kannuja!! ikinä en enää setistä luovu!!!!!!!!!

En ole lopettanut tai edes harkinnut lopettamista. Ystäväni kerran sen ääneen sanoi: "Kahta asiaa ei voi lopettaa, jos on aloittanut. Rockin soittoa ja vieraissa käyntiä."

Itse lopetin soiton vajaat pari vuotta sitten ja ihan vaan sen takia, että edellinen bändi lopetti toimintansa ja en jaksanut aloittaa uutta projektia. Liika keikkailu ja touhuilu bändin kanssa söi innon ihan kokonaan. Nyt on uusi projekti käynnissä. Jaksoin olla soittamatta melkein yhdeksän kuukautta ja nyt on uusi into päällä. Kyllä se soittaminen on vaan niin terapeuttista touhua.
 
Ja hinku keikoille on syttynyt ihan uudella tavalla. Ei jaksais millään odottaa. Mutta parempi se on mennä soittelemaan vasta sitten, kun bändillä on kasassa vähintään se 45 min omaa materiaalia...