Rummut: rumpukamat ›

VINKKI:
 
Lue aina mitä threadin aloittanut hakee ja USKO myös se.
 
Mä en ymmärrä tätä jatkuvaa käännytystyötä mitä täällä tehdään. Mulla itselläni olisi todellakin varaa laittaa halutessani useampikin tonni sileäksi ja hankkia akustiset kannut ja vuokrata niille bänditila. ...Mutta mutta, miksi en sitä tee?
En jaksa reissata kodin ja treenikämpän välillä päästäkseni vähän soittelemaan, eikä siihen olisi nykyään aikaakaan.
Mä haluan soittaa rumpuja usein vaan hetken mielijohteesta. Ja useamman kerran päivässä, silloin juuri kun siltä tuntuu. Riittää kun nousee portaat yläkertaan ja istahtaa setin taakse.
 
Helppoa ja mukavaa. Näissä jutuissa on aina oleellisinta ymmärtää henkilökohtainen tarve, mahdollisuudet ja niiden toteuttaminen.
 
Hox: En ole missään vaiheessa tyrmännyt sähkörumpuja - päin vastoin sanoin niiden olevan hyvä vaihtoehto juuri tuon kaltaisessa tilanteessa, mikä sinulla on. Mutta nämä rummut tulevat _aloittelijalle_, joka on ilmeisesti myös tosissaan setin soittamisesta mennessään soittotunneille, eikä aloita soittaakseen vain huvikseen.
 
Tietenkin ymmärrän, ettei minkään soittotilan vuokraaminen tule tässä tapauksessa kyseeseen - se oli esimerkki, mitä tehdä aloittelijan tilanteessa, jos olisi ne useat tuhannet eurot käyttää harrastukseensa. Tästä syystä myös suosittelinkin aluksi pelkkää treenipädiä kokonaisen sähkösetin sijaan. Tämä olisi myös ilmeisen budjetin kannalta varsin mieluinen vaihtoehto.
 
Sähkösetin hankkiminen voi tulla kyseeseen kenties jo niinkin pian kuin puolen vuoden soittotuntien jälkeen, sillä silloin voi jo alkaa olla akustisen setin perustuntuma takaraivossa, ja soittaja osaa hakea sähkösetillä treenaamiselta sitä akustisen setin soittamisen harjoittelua: Kyllä niissä yhtäläisyyksiäkin on, ei siinä mitään. Ne vaan pitää ensin kokea sillä akustisella setillä erottaakseen ne, sillä ilmeiset ominaisuudet, kuten juuri se tatsi ja muut mainitut asiat, eivät ole niinkään yhtäläisiä.
 
Tähänastisista perusteluista huolimatta olen sitä mieltä, että settirumpaliksi aikovan aloittelijan ei tulisi hankkia sähkösettiä lumelääkkeeksi. Vähän - vain vähän kokeneemman soittajan tilanteessa sen sijaan sähkösetti voi jo olla ihan varteenotettava vaihtoehto.
 
eli parempi olla soittamatta kuin soittaa sähkörummuilla?
 
kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen treeniksen pienimpäänkään nurkkaan johon ei aina pääse silloin kun tarvisi ja joutuu kuitenkin maksamaan jonkunverran rahaakin siitä.
Minkä helvetin takia kaikki pitää tuomita noin jyrkästi aina. sähkörummuista löytyy paljon loistavia ominaisuuksia treenaamiseen, ja niiden monikäyttöisyys on vertaansa vailla.
 
jostain syystä menee aina sodaksi nämä. mitähän kitaristit on tehny kun sähkis tuli?
"burn the nonbelievers who don't play acoustic!!"
 
Ei, vaan parepi olla yrittämättä soittaa sähkösettiä luullen, että niin oppii soittamaan akustista, kun kyseessä on aloittelija joka ei ilmeisesti vielä osaa soittaa sitä akustistakaan. Ei sitä akustista settiä tarvitse pitkään soittaa, että ymmärtää mistä siinä on pohjimmiltaan kyse. Sitten voi ihan rauhassa jo siirtyä sen sähkösetin soitteluun. Threadin aloittaja _lienee kuitenkin_ aloittamassa ne rumputunnit lähiaikoina?
Tässä on ilmeisesti nyt toisellakin taholla tulkittu mielipiteitä jyrkästi. Vastaan _aiheen kirjoittajalle_ sanoilla, jotka oletan auttavan häntä tai saavan hänet ajattelemaan asiaa ainakin kahdesti. Silti henkilöt tulee threadiin luullen, että tyrmään kaikki sähkörummuilla soittavat?
 
Huom. Sähkökitarakin on pohjimmiltaan akustinen instrumentti, siinä ei vain ole kaikukoppaa vahvistamassa ääntä, vaan magneettimikrofonit, jotka poimivat kielten värähtelyt ja lähettävät sen sähkösignaalina vahvistimeen.
 
Miksi sitten on olemassa harjoituspädi-settejä? Juuri viimeksi 'tuli vastaan' DW:n mainoksessa. Ja miksi näitä suosittelevat mm. rumpali-legendat?
 
Ne on justiin niitä "real feel"-pädejä, joiden tuntuma jäljittelee akustista rumpua. Aikaisemmassa postauksessa selitin, miten ne eroavat sähköpädeistä, jos satuit lukemaan threadia.

Hommaa ehdottomasti vaan ne sähkörummut kotiin vaikka halvimmat, kunhan vain pääset harrastukseen kiinni.
 
Tärkeintä on harjoitella, ymmärtää ja rakastaa soittamista.
 
Vaikka Rolandin TD3KV olisi suositeltava setti alkuun.
Hintaa noin tonni.
 
Minusta pääasia on että kiinnostunut soittamisesta ja haluaa harrastaa.

Silti henkilöt tulee threadiin luullen, että tyrmään kaikki sähkörummuilla soittavat?
 
Sinä vaan sanoit asiasi hiukkasen absoluuttisesti. :-)

Sinä vaan sanoit asiasi hiukkasen absoluuttisesti. :-)
 
Tämä on totta. :) Pahoittelen, en oikein mahda sille mitään. Tarkoituksenani ei siis ole tyrmätä koko touhua tosiaankaan.

jostain syystä menee aina sodaksi nämä. mitähän kitaristit on tehny kun sähkis tuli?
"burn the nonbelievers who don't play acoustic!!"
 
Kyllä niillä on ihan samat putkipelit vastaan digitaalihärpäkkeet keskustelunsa. Ja voi sitäkin viisauden määrää.
 
Kysyjälle sen sijaan vastaisin että jotta homma ei jämähdä puntarointiin, niin hanki ihmeessä se sähkösetti ja, varsinkin!, opettaja. Eri soittimiahan ne on siinä mielessä, että niillä on eri responsi ja jne. mutta tärkempiä asioita, indepenceä jne., pääset kyllä treenailemaan sähkösetilläkin. Se on kaiken lisäksi hauskaa!

Se on kaiken lisäksi hauskaa!
 
Tää on homman juju kaikessa soittamisessa.
Mulla on markkinoiden paskimmaksi padisetiksi useaan kertaan kruunattu Millenium MPS-300 ja mulla on kuitenkin ihan helvetin mukavaa sitä piiskatessani. Nautinto ei oo aina kiinni välineistä.
Pääasia, että itse tekee tietoisen valinnan ja on siihen tyytyväinen.
Milleniumin padisettiä valitessaan pitää ymmärtää sen rajallisuus ja vajavaisuudet.
(itsekään en täysin ymmärtänyt settiä hankkiessani, mutta odotuksetkaan eivät olleet kovin kummoiset)
 
Mä väittäisin, että kysymyksen esittänyt täysin aloitteleva rumpali saa mageet fiilikset vaikka yhdistelmällä MPS-300 + TD-3:sen.
Hinta taitaa jäädä jopa alle 600 euron.
Budjettiaan hän ei ole ilmoittanut. Toivottavasti toi mahtuu siihen, muuten jää sähkörumpuilu haaveeksi.
 
Ja muistutetaan tässä vielä siitä mukavasta lisäominaisuudesta jonka sähkösetti mukanaan mahdollistaa: soittaminen MIDI, PTB yms. musiikkitiedostojen kanssa.
Tuttuja biisejä vaan koneelle ja rumpuraita MUTE:lle.
 
EDIT: tämä vaatii tietysti koti-PC:n ja sopivan softan (löytyy netistä) ja sopivat rajapinnat rumpumodulista (onkohan kaikissa?) tai sitten ehkä jonkun MIDI-soittimen.

Rolandin TD-3KV on ihan ok setti, mutta jos voi pistää muutaman satasen enemmän TD-6KV:hen niin tee se.
 
Pari syytä: Symbaalien toiminta, haitsun toiminta, enemmän triggereitä, enemmän (ja säädettäviä) soundeja, äänitysmahdollisuus.

Rolandin TD-3KV on ihan ok setti, mutta jos voi pistää muutaman satasen enemmän TD-6KV:hen niin tee se.
 
Se tässä nyt täytyy huomioida, että TD-3V ja TD-3KV erona on jälkimmäisen mukana tuleva Rolandin padisarja joka nostaa kokonaishinnan aika korkealle suhteessa esim. TD-3V + MPS300.
 
Pelkkä Roland TD-3 rumpumoduli kustantaa reilusti alle 300 euroa.
 
Markkinoiden halvin vaihtoehto lienee tämä paketti:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-185439.html
 
Eli reilulla 500 eurolla pääsee jo kiinni sähkörumpuihin. + postikulut tietty.
 
Tosta Jammusta en osaa sitten sanoa yhtään mitään. Joku tuntenee senkin?

Joo kiitoksia kaikille vastanneille. Taas olen muutamaa lausetta viisaampi.
Aion tosiaan aloittaa tunnit piakkoin, kunhan vain opettaja löytyisi. Kaveri, joka soittaa myös, tietää jonkun opettajan.
 
Se budjetti... laitan rumpuihin sen verran, kuin tarvis ja sillä sipuli.
Myös akustista pääsen soittamaan esimerkiksi koulussa musiikin tunneilla ja niiden jälkeen välitunneilla. Viikossa siis koulun kautta ~40-45 min. Ei ole paljoa, mutta tyhjää parempi.
Näistä taidoistani sen verran, että osaan niinkin ison asian, kuin peruskompin(!), mutta ei se siihen jää.=)
Tietenkin näitä nimityksiä saa käyttää, kunhan vain mainitsee mikä se siellä setissä on. Aivan kuten ensimmäinen vastaaja.

Se tässä nyt täytyy huomioida, että TD-3V ja TD-3KV erona on jälkimmäisen mukana tuleva Rolandin padisarja joka nostaa kokonaishinnan aika korkealle suhteessa esim. TD-3V + MPS300.
 
Pelkkä Roland TD-3 rumpumoduli kustantaa reilusti alle 300 euroa.
 
Markkinoiden halvin vaihtoehto lienee tämä paketti:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-185439.html
 
Eli reilulla 500 eurolla pääsee jo kiinni sähkörumpuihin. + postikulut tietty.
 
Tosta Jammusta en osaa sitten sanoa yhtään mitään. Joku tuntenee senkin?
 
Joo mutta en menis suosittelemaan varsinkaan aloittelijalle huonosoundista ja huonotatsista sähkösettiä, koska se tappaa motivaation. Mielummin hyvät kumipädit ku huonot kalvopädit. Tämä on minun mielipiteeni.
 
Köyhän ei kannata halpaa ostaa.

Vaikkakaan halvat sähkörummut eivät tarjoa samaa "tunnetta" kuin oikeat rummut niin beatti on beatti ihan millä vain, käsien ja jalkojen motoriikka on sama perustaltaan kuitenkin, ei jossain "tavallisen" kompin ja kelauksen soittamisessa ole mitään väliä sillä minkälainen rebound padeissä on.
 
Perusasiat ja jopa vähän vaativammatkin oppii varmasti halpis-sähkis versiollakin, akustisella sitten loput :-)
 
Sekä MPS-300 ja rolandin "Mikki Hiiren korvilla" soittaneena muuten mielestäni milleniumeilla oli helpompi soittaa ...

Joo mutta en menis suosittelemaan varsinkaan aloittelijalle huonosoundista ja huonotatsista sähkösettiä, koska se tappaa motivaation. Mielummin hyvät kumipädit ku huonot kalvopädit. Tämä on minun mielipiteeni.
Köyhän ei kannata halpaa ostaa.
 
Kaikilla ei vaan ole mahdollisuutta nostaa budjettia vaikka 500 eurosta edes muutamilla satasilla ylöspäin tai jopa tuplata se. Hyviä fiiliksiä saa aivan taatusti halvimman päänkin seteillä. Kaikissa suosituksissa pitää ymmärtää kysyjän lähtötilanne ja tähän liittyy oleellisesti budjetti. Budjettia tulee kunnioittaa eikä lähteä käännyttämään tyyliin: "kannattaisiko investoida hieman enemmän?" tai "jos odottaisitkin 6-12 kk ja hankkisit sitten hieman paremmat".
 
En mä lähtökohtaisesti suosittelisi tietenkään juuri ajokortin saaneelle mitään vanhaa autonromuakaan. Tottakai suosittelisin neljä kertaa kalliimpaa autoa jossa on ajo-ominaisuudet ihan toista luokkaa. Mutta suositteleminen ei ole mielestäni mahdollista ennen kuin on selvillä hankintaan vaikuttavat rajoitukset. Valitettavasti raha ratkaisee.
Mutta minkäs teet kun on ajamaan päästävä ja budejtti on mikä on?
Tollanen teinikuski ei oikeen innostu ajatuksesta, että "ootellaan nyt vielä vuoden verran ja ostetaan sitten sulle hieman parempi kärry"...
 
Ja sama pätee periaatteessa kaikiin muihinkin hankintoihin.
 
Rahoitus ts. velkaraha on usein oikotie onneen, mutta moni ei siltikään haluaisi investoida sen enempää hankintaansa.

Ne on justiin niitä "real feel"-pädejä, joiden tuntuma jäljittelee akustista rumpua. Aikaisemmassa postauksessa selitin, miten ne eroavat sähköpädeistä, jos satuit lukemaan threadia.
 
Kokemukseni mukaan ne ovat monesti puupyörylöitä, joissa on jotain kumia päällä. Ja kun niitä vielä on se SETTI????

Nostampa tämmösen kun sattu haulla osumaan.
 
Kotia semmoiseen huvin vuoksi ja hälläväliä-soitteloon aattelin sähkörummut hommata. Haulla vähän kattelin että mitä on patojenkolistelijat aiheesta aiemmin puhelleet, ja havaitsin samaa sävyä kuin puhuttaisi kitarakamapalstalla Harley Bentonista. Siltikin:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-185439.html
 
Onko ihan tyhmää ja huonoa ostaa tuommoinen satunnaiseen kotisoitteluun? Minulle riittää että setti ymmärtää hiplauksen ja miehekkään kosketuksen eron. Ja soundeillahan ei ole tod. näk. mitään väliä, rumpujen suhteen kun ihan puukorva olen.
 
Budjetin ja koko touhun ajatusmallihan on: "Viiellä sadalla jotku louskut joita vähän paukutella". Että siihen nähden ohjeistakaa, kiitos.

Onko ihan tyhmää ja huonoa ostaa tuommoinen satunnaiseen kotisoitteluun? Minulle riittää että setti ymmärtää hiplauksen ja miehekkään kosketuksen eron. Ja soundeillahan ei ole tod. näk. mitään väliä, rumpujen suhteen kun ihan puukorva olen.
 
Budjetin ja koko touhun ajatusmallihan on: "Viiellä sadalla jotku louskut joita vähän paukutella". Että siihen nähden ohjeistakaa, kiitos.
 
rölölöö, happy now?

JEPAJEE

Kyllä oppii soittaa