Rummut: rumpukamat ›

Ei kai tuosta ilmiöstä sinällään kukaan voi tykätä?
 
Ei varmaankaan. Mutta mä en sitä nuijaa basariin hautaakaan. Siitä saa kivan pompun, ja ainakin mulla tuplaiskut sujuvat paljon mallikkaammin kuin reiällisellä etukalvolla. Ja saundi on parempi jos ei hautaa nuijaa kalvoon. Riippumatta siitä että onko etukalvossa reikää vai ei.

Mitenkä/millä tuo reikä tulisi tehdä kalvoon? tuskin nyt puukolla sentään...

Mitenkä/millä tuo reikä tulisi tehdä kalvoon? tuskin nyt puukolla sentään...
 
Tästäkin on ollut aika paljon juttua, eli etsi haulla. Tässä nyt on yksi topic, jossa on melko paljon asiaa tuosta reiän tekemisestä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=89128
 
Itse piirsin remon falam slamia (4") muottina käyttäen tussilla kalvoon ympyrän ja sitten leikkasin sen todella varovaisesti kynsisaksilla ja hyvin on toiminut. Tässä pitää olla kärsivällisyyttä, ei nimittäin kärsi jäädä sellaisia "säröjä" siihen kalvoon ettei ala halkeamaan.
 
EDIT: typo

Ei varmaankaan. Mutta mä en sitä nuijaa basariin hautaakaan. Siitä saa kivan pompun, ja ainakin mulla tuplaiskut sujuvat paljon mallikkaammin kuin reiällisellä etukalvolla. Ja saundi on parempi jos ei hautaa nuijaa kalvoon. Riippumatta siitä että onko etukalvossa reikää vai ei.
 
Makuasioita, toiset tykkää reboundista toiset ei. Ei kai siinä sen kummempaa. Itse en pidää yhtään nuijan kumimaisesta pomppimisesta, sen takia pidän jousia suht löysällä, käytän reiällistä etukalvoa ja pidän lyöntikalvon semi-löysällä.
 
Niin, ja soundista en lähtisi sanomaan mitään yleistystä siitä, kummalla tekniikalla basari kuulostaa paremmalta. Itse en pidä yhtään sellaisesta pitkästä 'bouuum'-äänestä, kuulostaa jotenkin kummalliselta.
 
Nuijan hautaaminen on sinänsä aika erikoinen ja jopa valheellinen termi, koska tuskin kukaan väkisin sitä pedaalin nuppia yrittää kalvosta survoa läpi.

Minulle on tullut lyöntitekniikaksi haudata sinkulla nuija kalvoon, mutta tuplilla soittaessa päästän aina toisen nuijan noin 2cm irti. Soitan myös yleensä kantapää ylhäällä, ja pomppimisen välttämiseksi ja soundin takia asetukset ovat kuin Bacchusilla.

Oioi, tästäkin on keskusteltu kyllä niin monesti että... Lisäänpä tähän nyt kuitenkin sen että eiköhän tätäkin voi ajatella ihan monikäyttökysymyksenä. Itse ainakin käytän kaikkea mahdollisia kalvoyhdistelmiä ja kaikkia jalkatekniikoita tilanteesta ja saatavilla olevista kamoista sekä tietenkin musiikkityylistä riippuen.
 
Esim rockissa, raskaammassa, tai peruspopissa yleensä tykkään lyhyestä ja ytimekkäästä hieman erottuvasta tömähdyksestä, jonka saa juurikin reiällisellä etukalvolla ja sopivan löysällä lyöntikalvolla, plus sitten jättämällä nuijan kiinni kalvoon. Tästä kun kiristää kumpiakin kalvoja ja soittaa kantapää alhaalla ja antaa nuijan pompata pois iskun jälkeen saa mukavan botnekkaan isomman jysähdyksen, jota voi soveltaa kaiken maailman välimuotoihin. Jazziin ja kevyeeseen musiikkiin yleensä sitten pienemmän basarin lisäksi ehjät kalvot ja nuija pois kalvosta aina kun mahdollista. Tämä taas kuulostaa aika oudolta rockissa, kun taas se lyhyt lätsähdys ei välttämättä sovi jazziin kovin hyvin.
 
Miettikää mitä soitatte, ja treenatkaa kaikki tekniikat kaikilla kalvoilla. Koskaan ei tied minkälaisella setillä joutuu soittamaan, joten sitten on ainakin resurssit kaikkeen kun tarvitaan yllättäen. Lisäksi asiassa on myös soundikysymys, minkälaista haetaan kyseiseen kappaleeseen/musiikkilajiin. Ei tässä mulla sitten muuta.