Rummut: rumpukamat ›

Molemmat sekä Roddy että Kollias vetävät hyvin, mutta pidän enemmän jälkimmäisestä. Derek vetelee sitä samaa filliä ja tatsi puuttuu.

Hyvinhän vetivät. Molemmat. Roddy hankasi tuota samaa filliä vähän joka kohtaan, mutta kai se sopii siihen biisiin :>
 
Kollias on aika uusi tuttavuus, hiton nopea kaverihan tuo näyttää olevan! ,,/
 
Kummankaan bändin (Hate Eternal & Nile) ei kummemmin iske, mutta muuten kyllä tuollainen meno uppoaa. Nilellä on muutama aika napakka biisikin =) Unas the Slayer of the Gods !

Todella mielenkiintoista lukea tälläisestä ketjusta, että DimensionZ ei pidä tämän tyylisestä musasta. Entäs sitten? Ja miten edes voi perustella sen, miksi kuuntelee juuri tietyntyylistä musiikkia, ja mitä siitä saa irti.
 
Itsekään en juuri tuollaisesta rytyytyksestä perusta, mutta oli noita pätkiä silti mukava katsella. Enkä kokenut tarvetta hyödyllisille "minä saan todella paljon irti kahden tunnin beat-kompin katselemisesta"- kommentteja. Pidetään keskustelu asiallisena, ettei taas tarvitse lukea niitä monen sivun juupas-eipäs-paskanjauhanta-väittelyitä.
 
Ei tästä mitään juupas-eipäs väittelyä ole kukaan tekemässä. Lähinnä olin samoilla linjoilla kun muutama aikasempi kirjoittaja siinä, että mikä tälläisestä soitosta ja musiikista tekee puoleensavetävää? Jos sanavalintani meni hiukan väärään niin pyydän anteeksi sitä että se oli tulkittavissa juupas-eipäs-provoksi.
 
Nomads tuossa jo asiaa avasikin hiukan.

nomadz: Asiallinen teksti. +

Saako axisin tuplapedaaleista, ruuveja ja osia siirtelemällä kaksi single pedaalia ?

Saako axisin tuplapedaaleista, ruuveja ja osia siirtelemällä kaksi single pedaalia ?

 
Saa. En muista tarkempaa mallia, mutta tuplat sai helposti muutettua kahdeksi sinkuksi.

Saako axisin tuplapedaaleista, ruuveja ja osia siirtelemällä kaksi single pedaalia ?
 
Eikös tuo tehdä nimenomaan tuossa videossakin? Vai oliko se kahdesta sinkusta tuplaan.
 
Mutta olimitenoli. Kyllä saa tehtyä singlet tuplasta.

On myös huomattava että jotkut musiikkityylit ja jutut kun eivät yksinkertaisesti toimi itselle, vaikka niitä kuinka yrittäisi kuunnella ja ymmärtää (ainakin minun kohdalla).
 
Näin on. Kovin olen yrittänyt kuunnella, mutta ei aukea. Minun korviini kuulostaa tämän tyylinen musa siltä, että kännissä öristään piereskelyn päälle.
 
Marginaalimusaa tämä on, mutta kun kerran levyjä tehdään, myydään ja ostetaan, niin silloinhan homma on ok.

Tämä nyt menee ihan off-topiciksi, mutta on oikeastaan aika jännää että nykyään käsitetään death metal nimenomaan totaalisen ultranopeaksi pieksämiseksi, vaikka genren juuret ovat täysin päinvastaiset. Koko alkuperäinen ajatus oli kuitenkin tuottaa maailman äärimmäisintä musiikkia tunnelman ja sanoituksien aihepiirin keinoin. Eli haettiin todella painavia soundeja, jyräävää musiikkia ja ylitsepääsemätöntä kuoleman läsnäoloa. Cannibal Corpsen, Suffocationin, Morbid Angelin ja miksei vaikka esi-isä Repulsionin vaikutuksesta blast-painotteinen surinamättö on alkanut ottaa yhä suurempaa roolia tässä tyylissä ja minua ainakin moinen ärsyttää, koska se ajaa yhä enemmän kuuntelijoita pois siitä death metallin alkuperäisestä jujusta, mistä oikeasti saa ne kaikkein voimakkaimmat tunnetilat.
 
Death metallin juju ei koskaan ole ollut musiikillisten hienouksien palvomisessa, vaan tunnelmassa. Minun omat suosikkini harvemmin soittavat erityisen hyvin. Esim. itse tykkään nopeamman death metallin puolelta lähinnä helvetin huonosti ja joka raaja jännittyneenä soitetusta "verisuoni katkeaa" blastista, koska siinä se tunnetila äärimmäisestä pieksämisestä siirtyy kuulijalle saakka huomattavasti paremmin. Naama peruslukemilla soitettu jazzailu ei ole iskenyt enää vähään aikaan, koska se vaan ei tunnu enää tippaakaan äärimmäiseltä.
 
Nopeammassa mätössä se juttu on yksinkertaisesti se adrenaliinishokki minkä siitä poraamisesta saa. Jotkut eivät siitä pidä ja jotkut eivät saa tarpeekseen. Minä kuulun jälkimmäiseen joukkoon, mutta haen omat fixini nopean metallin toisesta suunnasta, thrash metallista. Toisaalta myös crust ja hardcore bändit kuten Discharge, Dropdead ja Driller Killer ovat vihaisuudessaan parasta elämässä.
 
Ja Axiksista kirjoittelen myöhemmin :)

Death metallin juju ei koskaan ole ollut musiikillisten hienouksien palvomisessa, vaan tunnelmassa.
 
Oli Aegisilta niin hyvä perustelu metallimusalle että pukkasin ynnän.
 
Toki lainaamaani määritelmään sopii kaikki hyvä musa. Jollekulle tulee herkästä balladista tippa linssiin ja toinen purkaa agressiotaan väkevästi metallin parissa. Tärkeintä on tunnelma ja tuntemukset mitä musa saa aikaan.
 
Mitä tunnelmaa sitten nuo näytteet synnyttää? Mulle ei mitään enkä viitsinyt edes kuunnella kuin näytteiden alkua kun ensimmäinen jo paljasti kaiken mitä noissa tapahtuu. Toki teknisellä taituruudella on oma sijansa ihmisen touhuissa ja joku näköjään saa gigsinsä juuri siitä. Se hänelle suotakoon.
 
Teknistä virtuositeettia tarvitaan monessa musiikkilajissa ennenkuin siitä tulee nautittavaa. Huonoa viulistia esim. on tuskaisaa kuunnella. Miten sitten tuota virtuositeettia käytetään musan hyväksi. Hyvä viulisti loihtii soittimestaan koko elämän tunnemaailman kirjon. Hän siis käyttää taitonsa musiikin vivahteiden ilmaisuun. Noissa triggerinäytteissä ei kyllä vivahteille ollut pienintäkään sijaa. Niissä esiteltiin vain ja ainoastaan teknistä osaamista. Siksi ne ei yhtään kosketa mua. Mulle musa on aivan jotain muuta.

Mitä tunnelmaa sitten nuo näytteet synnyttää? Mulle ei mitään enkä viitsinyt edes kuunnella kuin näytteiden alkua kun ensimmäinen jo paljasti kaiken mitä noissa tapahtuu. Toki teknisellä taituruudella on oma sijansa ihmisen touhuissa ja joku näköjään saa gigsinsä juuri siitä. Se hänelle suotakoon.
 
Hate Eternalin ja Nilen musiikillisen funktion selittäminen? Hmm... Tämä on itselleni ollut aina jotenkin niin itsestäänselvä asia etten ole pahemmin miettinyt, mutta nyt koitetaan vähän selittää.
 
Eli jos ajatellaan koko hommaa alusta alkaen, niin tarkoitus ei ole hakea kauneutta, hienostunutta melodisuutta, nyansseja tai soitannollista arvostusta. Death metal on artikulaationsa puolesta koko länsimaisen klassisen musiikin vastakohta. Ei haeta ihmisen selkeimpiä ja "romantisoiduimpia" tunnetiloja kuten iloa, surua, kaihoa ym. vaan enemmän pyritään kappaleesta riippuen epätoivoon, ahdistukseen, pakokauhuun ja itsetuhoon. Bändit kuten Hate Eternal, Morbid Angel ja Nile hakevat paljon myös uusia ulottuvuuksia klassisen musiikin ja mystisemmän tunnelman kautta. Morbid Angel onnistuu edelleen hommassa parhaiten, luomalla niin oudon monikerroksisen maailman hämmenyksen ja mystiikan kautta, että moiseen ei pysty minkään muun musiikin keinoin.
 
Toisaalta vaakakupissa on myös metallin toinen pääajatus, eli ne adrenaliinishokit. Tätä sitten haetaan tuolla nopeudella ja ylitsepursuavalla painostuksella, joka saadaan aikaan kun mättö ei lopu vielä silloin kun korvat pyytävät armoa. Kenellekkään tämä ei toimi ikuisesti, nopea mäiske on aina tehokkaimmillaan ja ahdistavimmillaan ensimmäisellä kerralla. Mitä enemmän musiikkia kuuntelee, sitä enemmän kuuntelu muuttuu lähemmäksi minkä tahansa muun musiikin kuuntelua. Lopulta blastailun soundista alkaa nauttia siinä missä mistä tahansa muustakin kompista. Variaatioita alkaa löytää ja ymmärtää, mutta vain jos niistä haluaa nauttia. Jos koko homman alkuidea ei ole ihmiselle se oma, niin ei ole toivoakaan pääsemisestä sisälle itse musiikkiin. Sitä maailmaa en pysty tässä ajassa selittämään.
 
Musiikillista taituruutta palvovaa ja sen myöntävää porukkaakin löytyy, ei mahda mitään. Eipä moisella kuitenkaan ole itse musiikin tunnelman kanssa mitään tekemistä. Musiikista huomaa kyllä välittömästi milloin tekniikka menee musiikin edelle. Aina.

Pakko tämäkin laittaa:
 
Tim Waterson
http://www.extremesportdrumming.com/timwatersonvideopurchasepage.htm
 
Tämähän oli aivan hirvittävää tuubaa. Jos yhtään kuuntelee tuota miehen jalkatyöskentelyä niin eihän siinä ole balanssista tietoakaan. Luokittelisin miehen enemmän kilpaurheilijaksi kuin soittajaksi.

Tämähän oli aivan hirvittävää tuubaa. Jos yhtään kuuntelee tuota miehen jalkatyöskentelyä niin eihän siinä ole balanssista tietoakaan. Luokittelisin miehen enemmän kilpaurheilijaksi kuin soittajaksi.
 
Täysin samaa mieltä.

Tämähän oli aivan hirvittävää tuubaa. Jos yhtään kuuntelee tuota miehen jalkatyöskentelyä niin eihän siinä ole balanssista tietoakaan. Luokittelisin miehen enemmän kilpaurheilijaksi kuin soittajaksi.
 
Hyvin luokiteltu. Käsittääkseni kaveri ei juurikaan osaa rumpuja soittaa, vaan keskittyy vain nopeusennätyksien (omiensa) rikkomiseen. Melkoista hiplausta muuten tuo hänen tekniikkansa.

Käsittääkseni kaveri ei juurikaan osaa rumpuja soittaa, vaan keskittyy vain nopeusennätyksien (omiensa) rikkomiseen. Kyllä Timin otteista huomaa, että rumpuja sen on pakko osata soittaa. Tekniikka on kohdallansa. Toki rumpu ja spedu oli viritelty pelkästään nopeaan soittoon ja tätä tekniikkaa tuo video esitteli.

Kyllä Timin otteista huomaa, ettää rumpuja sen on pakko osata soittaa. Tekniikka on kohdallansa. Toki rumpu ja spedu oli viritelty pelkästään nopeaan soittoon ja tätä tekniikkaa tuo video esitteli.
 
Tarkoitin -tai sain jostain ymmärtää- että musiikin soitto ei suju. Samaa muuten on sanottu mm. Jim Chapinista.("Great techician but afwul musician", tai sinnepäin.)

vaan enemmän pyritään kappaleesta riippuen epätoivoon, ahdistukseen, pakokauhuun ja itsetuhoon.
 
Lähtökohtana vois ajatella että nämä pyrkimykset ovat erittäin epätoivottuja aikuisten ihmisten arvomaailmasssa. Aikuisen arvomaailmassa toisesta huolenpito, velvollisuus sekä aviosiippaa että jälkeläisiä kohtaan, elämän jatkumisen varmentaminen, ovat paljon toivotumpia viestejä myös musiikissa. Toki moni sortuu masennukseen nykymaailmassa mutta väitän että se ei ole sama kuin mitä tämä synkkä musa kuvastaa.
 
Itseään etsivien teinien ajatuksiin tuolla näkemyksellä varmaankin on otetta. Onhan satanismikin jonkinmoinen vaikuttaja nuorille. Toivottavaa otetta se ei tokikaan ole kenenkään järkevän ihmisen mielestä. Eikä siihen sanomaan kaikki nuoret onneksi sorrukkaan.
 
Se, että ymmärrän agression ja tiedän hevin sitä parhaiten musassa purkavan ja esittävän, ei tarkoita että siitä sinänsä pitäisin. Musan tunnetiloja voi paljon hienoviritteisemmin löytää aivan muualta kuin hevistä. Toivoisin että sen aistimiseen löytyisi eväitä mahdollisimman monilla nuorillakin.
 
En ole noita Axiksen pedaleita koskaan kokeillut. Mulla itsellä on nyt pari viikkoa ollut Sonorin parhaat pedalit ja ne on kyllä mielettömän hyvät. En kylläkään tavoittele niillä sitä mitä nuo rumpalointinäytteet edusti. Voi tuplilla muutakin soittaa. Kun ei triggaa niin niistä saa irti jopa sävyjäkin.

Lähtökohtana vois ajatella että nämä pyrkimykset ovat erittäin epätoivottuja aikuisten ihmisten arvomaailmasssa. Aikuisen arvomaailmassa toisesta huolenpito, velvollisuus sekä aviosiippaa että jälkeläisiä kohtaan, elämän jatkumisen varmentaminen, ovat paljon toivotumpia viestejä myös musiikissa. Toki moni sortuu masennukseen nykymaailmassa mutta väitän että se ei ole sama kuin mitä tämä synkkä musa kuvastaa.
 
Itseään etsivien teinien ajatuksiin tuolla näkemyksellä varmaankin on otetta. Onhan satanismikin jonkinmoinen vaikuttaja nuorille. Toivottavaa otetta se ei tokikaan ole kenenkään järkevän ihmisen mielestä. Eikä siihen sanomaan kaikki nuoret onneksi sorrukkaan.
 
Vielä offtopicia Jamin kirjoitukseen vastaten:
 
Ensinnäkin, satanismi on eri asia kuin saatananpalvonta. Toiseksi, tuskinpa kukaan alkaa kuuntelemaan raskasta musiikkia siksi, että "tulispa nyt oikeen paska fiilis mulle, tässä on ollukin jo liian monta hyvää päivää", vaan nimenomaan se on yksi keino purkaa ja käsitellä näitä tunteita. Nuorena maailma on sekava ja joskus erittäinkin ahdistava paikka ja aina ei löydy ymmärtäjiä "tosi"maailmasta. Raskaassa musiikissa ne tunteet ovat esillä ja on hyväksyttävää käsitellä aiheita ja tunteita jotka muuten suljetaan pois, ollaan kuin niitä ei olisikaan. Vanhemmiten siihen musiikkiin on jo tottunut ja sieltä löytää ne hyvät musiikilliset puolet ja se "oma juttu". Aina ei tietenkään mene näin, itsekin vasta nyt olen alkanut ymmärtämään todella raskaan musiikin viehätystä (vaikka enhän minä ole kuin vähän päälle kaksikymppinen).
 
En minäkään ymmärrä splatter-elokuvia tai gore-aiheisia mättöbiisejä, mutta jotku niistä pitävät ja sillä hvyä. Niin kauan kuin ne pysyvät fiktiona, ei mielestäni siitä mitään haittaa ole. Toisaalta todella kevyt ja iloinen duurivoittoinen lallattelumusiikki harvemmin sekään herättää minkäänlaisia tunteita, ei ole vain mitään mihin tarttua sellaisessa. Jotenkin tuntuu vain liian välinpitämättömältä sellainen.
 
Se, että ymmärrän agression ja tiedän hevin sitä parhaiten musassa purkavan ja esittävän, ei tarkoita että siitä sinänsä pitäisin. Musan tunnetiloja voi paljon hienoviritteisemmin löytää aivan muualta kuin hevistä. Toivoisin että sen aistimiseen löytyisi eväitä mahdollisimman monilla nuorillakin.
 
Ei ole pakko pitää. Raskas musiikki ja varsinkin tässä ketjussa demonstroitu ja keskusteltu ääriraskas death- ja grind-tyyppinen musiikki ei todellakaan ole kaikille. Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät voi sietää kyseistä musiikkia, itsekään en vielä neljä-viisi vuotta sitten voinut kuunnella örinää sekuntiakaan. Mutta ajat muuttuvat. "Musan tunnetiloja voi paljon hienoviritteisemmin löytää aivan muualta kuin hevistä"? Mistä tiedät kun et kyseistä musiikkia kuuntele? :) Metallimusiikin kenttä on paljon laajempi kuin äkkiseltään tulisi mieleen. Toki sekaan mahtuu paljon idiootteja, jotka päättävät sekoittaa musiikin omiin sairaisiin ideologioihinsa ja vahingoittavat sekä itseään että muita siinä sivussa ja tyyppejä, joille tekninen suorittaminen on homman ydin, eikä musiikin luominen. Se ei silti tarkoita etteikö "metalliksi" luokiteltavasta musiikista löytyisi lähes jokaiselle jotakin, läheskään kaikilla ei vain ole kärsivällisyyttä saati halua tutustua kyseisen genren tarjontaan, johtuen musiikin saamasta maineesta äärimmäisen pahan sanoman lähettiläänä. Vaikka kyllähän metalli on luonteeltaan nimenomaan sitä marginaalia ja usein tarkoituksellisesti valtavirtaa vastaan. Syyt tähän yritin ilmaista jo aikasemmin, tiedä sitten kuinka onnistuin...
 
Paljon epämääräisiä ajatuksia päässä ja tekstiä kirjoittaessa koko ajan uusia tulee ja entiset unohtuvat. Sen siitä saa kun nukkuu kaksi tuntia yössä. Toivottavasti tästä nyt joku saa selvää.
 
Axisin pedaalit ois varmaan ihan kivoja... :)

Lähtökohtana vois ajatella että nämä pyrkimykset ovat erittäin epätoivottuja aikuisten ihmisten arvomaailmasssa. Aikuisen arvomaailmassa toisesta huolenpito, velvollisuus sekä aviosiippaa että jälkeläisiä kohtaan, elämän jatkumisen varmentaminen, ovat paljon toivotumpia viestejä myös musiikissa. Toki moni sortuu masennukseen nykymaailmassa mutta väitän että se ei ole sama kuin mitä tämä synkkä musa kuvastaa.
 
Mutta musiikkihan on edelleen taidetta ja taiteella ei edelleenkään ole sääntöjä. Ei taide kuvaa asioita siksi että sen pitäisi tehdä niin, ei taide itsessään ota mitään kantaa mihinkään. Taide on vain kuvaus jostain tunnelmasta tai tunnetilasta. Ja juuri tästä on kyse death metallissa, tietyn tunnelman mahdollisimman tehokkaasta kuvaamisesta. Ei ole kysymys siitä että kuulijalle itselleen pitäisi tulla paha olo. On kyse vain taiteesta nauttimisesta taiteen vuoksi. Eri asia sitten kuka nauttii, minä ainakin, moni ei.
 
Death metal on myös siitä hieno juttu, että se ei yritä ajaa eteenpäin mitään ideologiaa, eikä kannata mitään arvomaailmaa. Se on vain täysin fiktiivisiä tarinoita kertovaa, mihinkään sitoutumatonta musiikkia, jonka ainoa viesti voisi olla, "ajattele omilla aivoillasi". Tämä siis siitä, että kun laulaja kertoo syövänsä lapsensa ja raiskaavansa isänsä mummonsa jalalla, niin voi miettiä tahtooko hän kuulijankin tekevän näin. Ei?

Ei tästä mitään juupas-eipäs väittelyä ole kukaan tekemässä. Lähinnä olin samoilla linjoilla kun muutama aikasempi kirjoittaja siinä, että mikä tälläisestä soitosta ja musiikista tekee puoleensavetävää? Jos sanavalintani meni hiukan väärään niin pyydän anteeksi sitä että se oli tulkittavissa juupas-eipäs-provoksi.
 
Nomads tuossa jo asiaa avasikin hiukan.
 
Aivan, käsitin varmaan väärin. Ihan hyvälle mallillehan tämä keskustelu tästä sitten lähtikin, joten kai se todisti kommenttini vääräksi.;)
 
Nomadsille ja Aegikselle +. Hyviä kommentteja.