Rummut: rumpukamat ›

Kirjoittelettepa nyt siihen malliin, että bändissä muusikot olisivat jotain vaihdeltavia palikoita, joita voi jostain tilailla tuottajien maun mukaan...
 
Toimiva (rock)bändi on aina kokonaisuus, jossa tekijöiden summa on enemmän kuin matemaattisesti voisi olettaa (1+1+1 = 5).
Jos jätetään erilaiset projektikokoonpanot / studiosessiot pois, hyvä orkesteri on ajan myötä yhteenhitsaantunut kokonaisuus, joka tekee omantyylistään musiikkia jokaisen soittajan hienoiset vivahteet hyödyntäen. Näin toimi myös Zeppelin/Bonzo, Purple/Paice jne. jne.
 
Ilmiön kääntöpuolen huomaa valitettavan usein kun orkesteri vaihtaa miehistöään; uusi laulaja voi muuttaa kaiken, esim. Van Halen ei mielestäni ole mitään van hagarina ...
Rumpali on äärimmäisen tärkeä bändin kokonaissoundin kannalta. Kyllä sen aina huomaa, jos orkesteri on "vuokrarumpalilla" liikenteessä, vaikka hemmo vetäisi 1:1 samat jutut kuin vakiokannuttajakin. (Joskus voi kyllä tulla positiivinenkin muutos; uus-Dingo esimerkiksi)
 
Oikea bändi on aina kokonaisuus! Kaikentyylisille soittajille löytyy varmasti paikkansa.
 
Totta tuokin, mutta työelämässä joutuu usein soittamaan sekakokoonpanojen kanssa. Laskin juuri että heinäkuun keikoilla soitin yli viidenkymmenen eri muusikon kanssa... Eli minä olen ollut juurikin tällainen vaihdeltava palikka... :) Ja rokkia/poppia/soulia olen suurimmaksi osaksi töissä soittanut.

Tästähän siinä juuri on kyse; löytyykö kyrpää lähteä tekemään sitä omaa juttua, vai taivutaanko tuohon mainitsemaasi "anopin tykkäämään" vaihtoehtoon-markkinavoimille. Tottakai on paljon rumpaleita, joille moinen tekniikkahirmuilu ei ikinä ollut edes vaihtoehto, hatunnosto sille. Hatunnosto kaikille niille, jotka rypevät läpi mustan kiven, uskoen 100% siihen omaan juttuunsa.
 

 
Yksi pieni korjaus vielä... Tuo markkinavoimat-asia ei ole ikäsidonnainen.. Eli tuo anoppi-osasto oli hieman hassu.. :) Nimenomaan nuoret ovat tällä hetkellä ja varmaan aina olleet se suurin musiikkia kuluttava ryhmä. Ja hyvin suurin osa heista haluaa kuulla musiikkia, ei soittamista.
 
Itse olen siitä onnellisessa asemassa että nautin kaikista eniten hyvien biisien soittamisesta täysin välittämättä siitä mitä niihin pitää soittaa. Eikä asenteeni ole edes kenekään tai minkään muokkaama, tällainen olen ollut pohjimmiltani aina. Eli teen musiikkia juuri sillä omalla näkemyksellä ilman kompromisseja. Ja kyllähän se lämmittää mieltä jos saa keikoilla palautetta että olipas musikaalista tai groovaavaa tai epäitsekästä soittoa.

Vaikka nuorien kuluttajien ryhmä ei Zeppeliinin levyjä osta, niin Bonzo pysyy siellä jalustallaan.
Kolmenkymmenen vuoden 99.9 % nykyisistä, suosituistakin artisteista, on jäänyt täysin unholaan.
Ja Bonzon (ja luultavimmin myös Paicenkin) legenda vaan kasvaa... eikä vähiten sen soundipuolen takia. Juicehan sen jo ammoin muotoili; elämässä pitää olla runkkua...

Vaikka nuorien kuluttajien ryhmä ei Zeppeliinin levyjä osta, niin Bonzo pysyy siellä jalustallaan.
Kolmenkymmenen vuoden 99.9 % nykyisistä, suosituistakin artisteista, on jäänyt täysin unholaan.
Ja Bonzon (ja luultavimmin myös Paicenkin) legenda vaan kasvaa... eikä vähiten sen soundipuolen takia. Juicehan sen jo ammoin muotoili; elämässä pitää olla runkkua...
 
Liekö tässä myös sitä että tarjonta on tätänykyä hieman kasvanut ?

Joo, mutta kun tarjonta lisääntyy, harvoin kokonaislaatu kasvaa, olipa kyse sitten mistä tahansa tuotteesta.
Ja jotenkin nuo menneiden vuosikymmenien tuotokset ovat monella tavalla omaperäisempiä ja mielenkiintoisempia.
 
Nykyään kun kaikki on niin näennäisen helppoa tehdä kaikkien hilavitkuttimien avulla, vain luovuus siinä loppuu, sitä kun ei midinä koneesta saa. Eikä viitsitä paneutua perusasioihin, vaan oikaistaan ja lopputulos on - nykyaikainen.
 
Raksahommissa muinoin kaverit veisteli kirveellä ja taltalla pitsihuviloiden koristeet, nykytimpuri ei saa kuin suorat laudat ikkunoiden ympärille- vaikka työkaluja saa puoli-ilmaiseksi takavuosiin verrattuna. No, ne vaan toteaa ettei ehdi... uskoisko? Ja ne suorat laudatkin on pikkkuisen vinossa, kun ei ehdi.

Vaikka nuorien kuluttajien ryhmä ei Zeppeliinin levyjä osta, niin Bonzo pysyy siellä jalustallaan.
 
Zeppelin olikin/onkin musaa. Kyllä niiden levyt myy vielä nykyäänkin aika hyvin...
Asiasta kolmanteen liittyen kuitenkin hyvään musiikkiin...The Beatles:in levyt eivät ole vieläkään tippuneet midpriceen. On jo mennyt n.35 vuotta viimeisimmän ilmestymisestä. Jos ei kokoelmia lasketa...

Ps. tuo anoppijuttu ei niinkään viitannut ikään, vaan siihen että kyllähän se anoppi tykkää, kun tietää että lapsenlapsien leipä on edes vähän varmemmalla pohjalla...
 
Hehee...

Joo, mutta kun tarjonta lisääntyy, harvoin kokonaislaatu kasvaa, olipa kyse sitten mistä tahansa tuotteesta.
Ja jotenkin nuo menneiden vuosikymmenien tuotokset ovat monella tavalla omaperäisempiä ja mielenkiintoisempia.
 
Nykyään kun kaikki on niin näennäisen helppoa tehdä kaikkien hilavitkuttimien avulla, vain luovuus siinä loppuu, sitä kun ei midinä koneesta saa. Eikä viitsitä paneutua perusasioihin, vaan oikaistaan ja lopputulos on - nykyaikainen.
 
Raksahommissa muinoin kaverit veisteli kirveellä ja taltalla pitsihuviloiden koristeet, nykytimpuri ei saa kuin suorat laudat ikkunoiden ympärille- vaikka työkaluja saa puoli-ilmaiseksi takavuosiin verrattuna. No, ne vaan toteaa ettei ehdi... uskoisko? Ja ne suorat laudatkin on pikkkuisen vinossa, kun ei ehdi.
 
Pitää vaan osaa poimii ne jyvät.

Pitää vaan osaa poimii ne jyvät.
 
Ei liian helppoa nykyään.
 
Musiikki muuttuu. Nyt jos kuuntelee jotain parinkymmenen vuoden takaista tusinapurkkapoppia, niin kylläpä kuulostaa omaperäiseltä, raikkaalta ja _monipuoliselta_. Välillä puskee sellaista progeväliosaa että huh. Oliko sitten ennen kaikki paremmin? En ota kantaa.
 
Bonzon liikasoittoa ja heiluntaa voi muuten kuulla levyltäkin. Coda:lla on liveversio I Can't Quit You Babe:stä, ja siinä on vähintään riittävästi fillejä. Tyylillä toki mennään.

En ala lukemaan koko ketjua, mutta Bonzon eriomaisuuden näkee siinä, että kuuntelee sitä, mitä muut jätkät vetivät silloin ja mitä muut jätkät vetävät nyt.
 
Bonzo on määrännyt suunnan periaatteessa pitkälle nykyajan rumpalointiin. Kaikki nykyajan Hiphop, Nu-metal ja kevyen rockin rumpalit ovat aika paljon velkaa hänelle ja se mitenkä jätkä yksin kehitti juttuja eteenpäin on aivan ihmeellistä.
 
Lisäksi Bonzolla on aivan mieletön tatsi rumpuihin. Hän eli ja hengitti kannujaan. Ja sit naisia ja sen jälkeen viinaa.

Ja jotenkin nuo menneiden vuosikymmenien tuotokset ovat monella tavalla omaperäisempiä ja mielenkiintoisempia.
 
Nykyään kun kaikki on niin näennäisen helppoa tehdä kaikkien hilavitkuttimien avulla, vain luovuus siinä loppuu, sitä kun ei midinä koneesta saa. Eikä viitsitä paneutua perusasioihin, vaan oikaistaan ja lopputulos on - nykyaikainen.
 
Aivan samaa mieltä. On vaikea olla persoonallinen kun kaiken tiedon saa käsiinsä helposti. Toista se oli ennen, ei ollut tietokoneita, ei videoita ym...
 
50- ja 60-luvun rockin soittajien vaikutteet tulevat bluesista ja jazzista. Tämä mielestäni kuuluu sen ajan musiikissa.
 
Jotenkin tuntuu nykyjan musiikista sellainen tietty rytmillisyys hävinneen. Vanhoissa biiseissä tietää yleensä heti mikä rytmilaji siihen sopii, perus-beat, shuffle ja niin edelleen.
 
Lisäksi pidän sen ajan soundimaailmasta, äänitykset on hoidettu muutamalla mikillä ja bändi soitti yleensä livenä studiossa. Nykyään studiossa soittohomma vie vähemmän aikaa ja hiirellä näpyttely suuremman osan ajasta.
 
Tämä nyt oli tämmöistä yleistystä...
Niin ja Bonzosta: Aivan mahtava rumpali!

Lisäksi Bonzolla on aivan mieletön tatsi rumpuihin. Hän eli ja hengitti kannujaan. Ja sit naisia ja sen jälkeen viinaa.
 
bonzollahan oli paljon karismaa,mikä lisää ihailua.
 
siinä oli koko paketissa oli tyyliä.
 
(ja tämä nyt taas ei tarkoita sitä että ihailu olisit tullut muilla ansioilla kuin soitolla)
 
semmonen kaljaa vetävä karhu,joka kumminkin oli melkoinen taiteilija.
 
ainakin minuun bonzon tyylinen meininki toimii paremmin,kuin sellainen luurit päässä ja kyykyssä nysvääminen.

Ei voi kun harmitella sitä ettei jotkut ihmiset tunnu löytävän mahtavia rumpaleita tältä nykykaudelta. Ymmärrän kyllä että tää aihe on juuri yhdestä rumpalista.
 
h.a.r.m.i

Ei voi kun harmitella sitä ettei jotkut ihmiset tunnu löytävän mahtavia rumpaleita tältä nykykaudelta. Ymmärrän kyllä että tää aihe on juuri yhdestä rumpalista.
 
h.a.r.m.i
 
Päätellen mistä? Siitäkö ettei jokaisen Bonzon mainitsemisen yhteydessä mainitse nykykauden lemppareita...? Siis ketkä ihmiset...? I don't get it...

Ei voi kun harmitella sitä ettei jotkut ihmiset tunnu löytävän mahtavia rumpaleita tältä nykykaudelta. Johnista nyt keskustellaan. Voit toki avata topickin jostakin nykyrumpalista.
 
Itse kuuntelin Bonzoa silloin, kun Led Zeppelin julkaisi levyjänsä. Sitten pidemmän tauon jälkeen rydyin taas kuuntelemaan ja varsinkin katselemaan. Ei se selkäkarvoja nostattanut, kun katseli niitä alkuaikojen keikkoja, mutta myöhemmät esitykset sitten sitäkin enemmän. Raivoaminen oli muuttunut todella vahvaksi ilmaisuksi. Groove on ihan omaa luokkaansa. Jumalaut ne crashit pamahtelee just eikä melkein ja fillit ovat TYYLIKKÄITÄ. Vaikka kaverilla oli todella jämäkkä A-ongelma, niin soitto toimi. Mitähän se olisi ollut, jos ukki olisi malttanut vähän jarruttaa dokaamistaan?

Ei voi kun harmitella sitä ettei jotkut ihmiset tunnu löytävän mahtavia rumpaleita tältä nykykaudelta. Ymmärrän kyllä että tää aihe on juuri yhdestä rumpalista.
 
h.a.r.m.i
 
Anteeksi huono kieliasu. Meinaan sitä, että aika moni kehuessaan kyseistä rumpalia dissaa jollain tavalla nykyajan puutetta-> hifistely yms. Tuntuu ettei nykyajalla ole joillekkin paljonkaan tarjottavana soitannollisesti, mikä on omasta mielestäni harmillista.
 
Kyseisen rumpalin taitoa mitenkään väheksymättä.

Tuntuu ettei nykyajalla ole joillekkin paljonkaan tarjottavana soitannollisesti, mikä on omasta mielestäni harmillista.

 
nythän on jo lanseerattu sellainen termi kuin Pro-tools-rokki. Tiedätte varmaan kaikki mitä sillä tarkoitetaan.
Kun useat tuottajat haluavat vetää jokaisen iskun millilleen kohdalleen niin totta kai soitosta häviää paljon persoonallisuutta. Eli useilta levyiltä ei enää voi kuunnella miltä rumpali kuulostaa. Onneksi löytyy kuitenkin Jim Keltnereitä ja Billy Wardeja ja Jay Belleroseja ja Ahmir Thompsoneja sekä sun muita joiden soitto vielä hengittää ja on persoonallista levyilläkin. Siis muutenkin kun sen soiton sisällön perusteella. Eli nimenomaan esim.time-fiiliksen perusteella.
 
Minun korvaani moni nykyrumpali ajattelee aivan liikaa sitä mitä ne soittavat eikä sitä miten ne sen soittavat. U know...?
Tästä esimerkkinä esim. sellainen ilmiö että komppeja tai mitä vaan ei enää blokata korvalla vaan ne katsotaan usein pelkästään nuoteista. Esim.joku Porcaro-shufflen nuottikuvassa on kuitenkin vain murto-osa siitä miltä sen pitäisi kuulostaa. Eli monesti unohtuu se inhimillinen tekijä, mikä tekee soitosta musiikkia ja musiikista elämyksen.

Ite oon lähivuosina ollut kirjastossa töissä, ja musta välillä tuntuu että hukun musiikinpaljouteen. Tottahan se on että monesta levystä puuttuu semmonen rytmin henki, mutta kyllä se mun mielestä on enemmän siellä massamusiikkiin kohdistuvissa musiikkityyleissä. Vaikka tosin mun mielestä semmonen viivottimen käyttö kyllä toimiikin monissa etenkin raskaassa musiikissa, missä niiden rumpujen ei välttämättä täydy olla siinä ihan päälimmäisenä. Ajatellaan nyt vaikka Rammsteinia. Hyvin toimii ainakin mun mielestä.

Onneksi löytyy kuitenkin Jim Keltnereitä ja Billy Wardeja ja Jay Belleroseja ja Ahmir Thompsoneja sekä sun muita joiden soitto vielä hengittää ja on persoonallista levyilläkin. Siis muutenkin kun sen soiton sisällön perusteella. Eli nimenomaan esim.time-fiiliksen perusteella.
 
Tälle komppia. Hienoja rumpaleita, listaa vois jatkaa pitkäänkin. Itse kuulin Led Zeppelin II:n -tais olla v. -70 serkkujen kesämökillä missä mua hieman vanhemmat teinit bailas. Mulle kolahti se LZ musa välittömästi ja oikeestaan sen seurauksena tuli tehtyä tuo uravalinta soittajaks.
 
Se vaan on niin yksilöllistä, miten musa, jonkun soitto ja siihen saama tunnetila, energia ja spiritti kohtaavat kuulijansa. Samaa tapahtuu tietysti koko aika, kun uusia soittajapolvia kehittyy omine juttuineen.