Rummut: rumpukamat ›

On myös hassua kuinka jotain merkkiä dissataan. Juuri tämä Paiste - Zildjian asettelu lähinnä huvittaa. Jos Paisteet ovat paskoja jonkun mielestä, niin ei kukaan siitä mitään hyödy, jos sitä toitottaa joka paikassa. Ääni on vain ääniaaltoja eri taajuuksilla. Jotkut symbaalit värähtelevät eri tavalla, kuin toiset. Tästä johtuen on todella henkilökohtainen asia mikä miellyttää korvaa.
 
Yleensäkin tällanen päätön dissaaminen asiassa kuin asiassa rupee ottamaan pattiin.
 
Kannattaisi senkin henkilön joka täällä muusikon uransa on jakanut aikakausiin aloittamisesta tähän päivään, tutkia ja muistella että minlälaista rävellystä se oma alkupään hevin ym. muun raskaamman musiikin soitto oikeen oli. On tainnut käydä niin että on aika päässyt kultaamaan muistot.
Se, että ura etenee, tuo väistämättä lisätietämystä, taitoa ja erilaisen kyvyn nähdä että minkälaista mikin musiikki/rytmilaji oikeasti on.
 
Mutta se että sitä tietämyksen multihuipennusta käytetään tällä lailla jeesustelemalla hyväksi, osoittaa melkoista kapeakatseisuutta ja egoilua.
 
Siinäpä se haaste onkin: Huomata olevansa muiden yläpuolella niin soitannollisestikkin kuin tietämyksen saralla ja hallita se tunne päästämättä kuitenkaan sitä tuolla jazzmiehen lailla valloilleen.

Nyt ollaan asiassa! Raskaamman musiikin saundi on arkipäiväistynyt, mistä on todistuksena urheiluruutujen ja -tapahtumien tunnarit ja taukomusiikit. Raskaampaa musiikkia on viime aikoina vaivannut äärisyndrooma, mikä on tehnyt vireistä vähintään kvarttia matalampia, tempoista nopeampia ja soundeista keinotekoisempia, koska musiikaaliset aspektit ovat unohtuneet kotiin.
 
Jossakin toisessa keskustelussa mainittiin mestarillisesti jengiä vaivaavan loudness-syndrooman, missä basso ja diskantti väännetään täysille ja nautitaan virtuaalitodellisesta äänimaisemasta, josta puuttuvat puhetaajuudet yms. Sama asia kuin tatuoinnit, lävistykset, hiusten värjäys, klaanikuteet tai HD-look: yhtä helppo on niitä ostaa rahalla kuin subwoofereita peräkonttiin. Mutta vaikeampaa on osata nauttia musiikista, joka esitetään tone-säätimet plus-miinus nollalla ja ilman ulkoisia tribaaleja, sillä se vaatii vastaanottajalta tajua itse esityksen substanssista eikä sekundaarisista asioista.
 
Suurin huoli tuntuu olevan nuorten metallirumpaleiden keskuudessa kysymykset: "mihin tempoon lähtevät tuplat" ja "mitkä pellit sopivat metalliin". Mielestäni treenauksen painottaminen tuplien nopeuteen ja ylipäätänsä tuplien soittamiseen vääristää rumpalinalun käsitystä rytmiikasta: setin rytminen ja harmoninen tasapaino on muotopuoli. Jalkojen nopeudella brassailu kulkee samansuuntaisesti kuin sukkahousuhevilaulajan äänirekisterin rakentaminen yläpäähän: urheilua, jonka tarkoituksena on ylittää fysikaalisia kynnyksiä. Tuplatykytys 16-osin on tehokeinona kliimaksiosissa OK, mutta yleensä pedaaliräpellys alkaa jo ensimetreillä. Hyvä opettaja auttaa soittajanalkua löytämään saundin alta itse musiikin ja sen kielen.
 
Bassorumpu on melodisena rumpuna keskeisin setissä, mutta holtittomalla ja urheilevilla tykytyksellä rytmiikan sisäinen tasapaino järkkyy. Afrikkalaiset osaavat varioida bassorummulla (dun-dun tms.), missä se luo rytmiikan tärkeimmät piirteet hienovaraisella varioinnilla. Sama koskee myös funkia ja rockia, missä aistikkailla bassorumpuvariaatiolla luodaan merkittävin osa rytmisektion rytmisestä linjasta. Kuudestoistaosatykytyksellä tai muuten vain turhan silmiinpistävällä bassarikuviolla poistetaan mahdollisuus havaita aistikkasta variointia ja musiikista tulee ahdasta, yksipuolista urheilua.
 
Toinen asia koskee symbaaleja. Metallisymbaaleilta hyvät hevirumpalit vaativat yhtä musikaalisia piirteitä kuin jazzrumpalitkin ja he yleensä soittavat täyteläisillä ja särmikkäillä symbaaleilla. Mutta herkistymätön korva saattaa olla tyytyväinen pelkään läpitunkevaan soundiin.
 
Ja vielä. Rakastan metallimusiikkia, jos se hengittää, mutta yhä harvemmin rakastun metallirumpaleiden soittoon, koska heillä on mennyt pahemman kerran urheilu ja musiikki sekaisin.
 
Nyt oli kyllä yks parhaista kirjoituksista mitä oon lukenu!!!(Plussat tuli!)
 
Tuota samaa mä oon itsekseni manaillu kun aina vaan heavy, tuplat tai se saatanan yhen rumpalin hehkutus sen mike port... joku sellanen se oli!

Porukka varmaan jo meikäläisen nimimerkin näkemisestä päättelee, että nyt on taas tulossa vuodastusta hevimiesten puolesta. Osa varmaan nauraa jo valmiiksi. Siinähän nauratte. Tästä foorumi on sellaisten elitististen paskanjauhajien keskinäisen perseennuolemisen kerho, että tiettyjen henkilöitten mielipiteet eivät jaksa enää edes kiinnostaa...
 
Hyvä kirjoitus, plussa tuli. Hyvä että rakastat metallimusiikkia oikeasti, etkä toisarvoisten asioiden takia.

Oho, nyt on tiukka paikka:
 
Olenko auktoriteetti vai perseennuolija?
 
"rahat vai kolmipyörä?"
 
Harmi, että "se joka juttuun vastaava 'kaikentietävä' nulikka" ei ole vaihtoehtona...

"rahat vai kolmipyörä?"
 
kolmipyörä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111!!!œœœœ

Tähän samaa sössöön kysyn, että onko nuo väärinpäin olevat pellit ihan tavallisia peltejä väärinpäin vai jotain erikoisia juttuja?

Tähän samaa sössöön kysyn, että onko nuo väärinpäin olevat pellit ihan tavallisia peltejä väärinpäin vai jotain erikoisia juttuja?
 
mitkä ihmeen "väärinpäin" olevat pellit?!

Tähän samaa sössöön kysyn, että onko nuo väärinpäin olevat pellit ihan tavallisia peltejä väärinpäin vai jotain erikoisia juttuja?
 
Chinojako tarkoitat? Ihan tavallisia ja aika yleisiä ovat.

Siis väärinpäin olevat pellit. Siis ylösalaisin olevat. Ovatko ne crasheja tai komppipeltejä ylösalaisin vai onko se eri peltinsä?

Chinoja ne on. http://www.soitinlaine.fi/prodpics/big_ACFWG12BB.jpg mikäli tuollaista tarkoitat niin noi on chinoja.

Esimerkiksi AP:n omakuvassa vasemman laidan pelti, onko se chino? Olisi suunnitelmissa ostaa jossain elämän vaiheessa uusi pelti ja teline. chino toimii komppipeltinä? mun crashi on hyvä, mutta komppipelti on sysipaskassa kunnossa. Se yksi chino niiden kahden sekaan ja hyvä tulee.

Esimerkiksi AP:n omakuvassa vasemman laidan pelti, onko se chino? Olisi suunnitelmissa ostaa jossain elämän vaiheessa uusi pelti ja teline. chino toimii komppipeltinä? mun crashi on hyvä, mutta komppipelti on sysipaskassa kunnossa. Se yksi chino niiden kahden sekaan ja hyvä tulee.
 
China ;)

 
"rahat vai kolmipyörä?"
 

 
Hehe. Jätkä on hauska. Oikeesti. Aku rulaa!

Nyt ollaan asiassa! Raskaamman musiikin saundi on arkipäiväistynyt, mistä on todistuksena urheiluruutujen ja -tapahtumien tunnarit ja taukomusiikit. Raskaampaa musiikkia on viime aikoina vaivannut äärisyndrooma, mikä on tehnyt vireistä vähintään kvarttia matalampia, tempoista nopeampia ja soundeista keinotekoisempia, koska musiikaaliset aspektit ovat unohtuneet kotiin.
 
- tämän myötä on syntynyt tremi JÄÄKIEKKO HEVI eli juurikin tälläistä hockey night tunnari osastoa.
 
- toinen juttu on että pitää vetää lujempaa nopeampa kuin muut ja varotaan ettei poikettaisi "normeista" varsinkin kun tehdään sitä ensimmäistä demoa niin pyritään kuulostamaan joltakin tietyltä bändiltä, halutaan samanlaiset soundit kuin sillä ei uskalleta tehdä sitä omaa soundia.
 
Jossakin toisessa keskustelussa mainittiin mestarillisesti jengiä vaivaavan loudness-syndrooman, missä basso ja diskantti väännetään täysille ja nautitaan virtuaalitodellisesta äänimaisemasta, josta puuttuvat puhetaajuudet yms.
 
-Scooped mids kitara soundit 5-kieltä bassossa alavire ja basariin soundi kuin lyötäisiin joulukinkulla lainapeitteeseen.
 
Suurin huoli tuntuu olevan nuorten metallirumpaleiden keskuudessa kysymykset: "mihin tempoon lähtevät tuplat"
 
- Kun katsoo wanted osaston ilmoja niin suurin osa on haetaan rumpalia metalli bändiin tuplat ja blastit pakko hallita. Ai mikäkö ajaa nuoren 15v sällin reenaa mättö komppeja ilman että perus asiat osattaisiin ensin.
 
Ja vielä. Rakastan metallimusiikkia, jos se hengittää, mutta yhä harvemmin rakastun metallirumpaleiden soittoon, koska heillä on mennyt pahemman kerran urheilu ja musiikki sekaisin.
 
-Jep tässä olen täysin samaa meiltä !! Itse kuuntelen "metalli musaa" paljon mutta kuuntelen niitä jossa on melodiaa ja dynamiikkaa en päätöntä mättöä tasapaksua surinaa. Enne vanhaan kun oli Burzumit ja vanha dimmu borgir niissä oli paljon enemmän vivahteita kuin nyky tusina markkinamaailman blackmetal paskassa...
 
Nimimerkillä: olenko jo vanhentunut liikaa ?

Nimimerkillä: olenko jo vanhentunut liikaa ?
 
Et vielä.. ;) "Old rock-drummers never die, they just play slower.."
Mutta allekirjuutan täysin nuo sun teesit junnu-rumpaleista.. Vaikka olis erittäin hyödyllistä osata perus-jutut niin kerta niitten osaamisella ei pääse bändiin, niin opetellaan sitte väkisin yks osa-alue millä pääsee. Jatkossa voikin sitte olla hankalampaa jos/kun tyylisuunta ym. vaihtuu..ja ihan jotku perusjutut ei ole hallussa. =)

Esimerkiksi AP:n omakuvassa vasemman laidan pelti, onko se chino? Olisi suunnitelmissa ostaa jossain elämän vaiheessa uusi pelti ja teline. chino toimii komppipeltinä? mun crashi on hyvä, mutta komppipelti on sysipaskassa kunnossa. Se yksi chino niiden kahden sekaan ja hyvä tulee.
 
Äärimmäisenä vasemmalla? On china. Eikä toimi oikein minusta ridenä, missään koossa. China on efektipelti, eli tuommoisesta pienestä tulee terävä "kihahdus". Isompaa voi käyttää harkitusti crashin tilalla, valmistajasta ja mallista riipppuen ääni on "gongimainen", tai sitten vaikkapa jotain samanlaista kun löylynheiton ääni veden osuessa kiukaalle. Efektipelti se on minusta isompanakin, chinaa jos jatkuvasti hakkaa niin siihen mäikeeseen puutuu kyllä yleisö ja muu bändi tosi pian.

Efektipelti se on minusta isompanakin, chinaa jos jatkuvasti hakkaa niin siihen mäikeeseen puutuu kyllä yleisö ja muu bändi tosi pian.
 
Miellyttävää Chinan käyttöä oli/on mielestäni esimerkiksi Tjodalvilla niillä Dimmun levyillä joilla hän soitti. Sopiviin paikkoihin ja useimmiten samalla iskulla virvelin kanssa. Kuulostaa mielestäni tosi mukavalta.

Kuinka rikastuttava ja laaja aihe kaikkine offeineen ovatkaan hevisymbaalit...
 
Kaikii nuo vuodatukset asioiden hyvyyksistä ja huonouksista saivat minut yhtŽäkkiä pohtimaan urbanisoituneen yhteiskunnan maidon jakelun vaikeuksista 20-vuosisadalla...
 
hyh, olipa wanha...

Kaikii nuo vuodatukset asioiden hyvyyksistä ja huonouksista saivat minut yhtŽäkkiä pohtimaan urbanisoituneen yhteiskunnan maidon jakelun vaikeuksista 20-vuosisadalla...
 
Mitä vaikeuksia siinä on? Maitohan tulee maalta seuraavatkin sata vuotta.

Jazzmiehelle...
 
Tutustupa sellaiseen hemuliin kuin Kai Hahto ja tule sitten jeesustelemaan Jostain "jazz on jumalasta seuraavaa ja metalli vain kuoripoikien puuhastelua...
 
Ai niin: Muista tutustua em. herran sekä metal, että jazz-soittoon!