Rummut: rumpukamat ›

Chad Smith ei kyllä kelpaa Johnin manttelinperijäksi. Korkeintaan manttelinkantajaksi.
 
Särähti munkin korvaan, kun tämä muka-funky C. Smith ei oo koskaan mulle mikään tavisrumpalia kummempi juttu ollut, mutta sitten huomasin, että siinähän puhuttiinkin mantelista, eikä mistään mantteleista. Joten en osaa sanoa, kun en ymmärrä, mitä mantelin periminen tarkoittaa.

Särähti munkin korvaan, kun tämä muka-funky C. Smith ei oo koskaan mulle mikään tavisrumpalia kummempi juttu ollut, mutta sitten huomasin, että siinähän puhuttiinkin mantelista, eikä mistään mantteleista. Joten en osaa sanoa, kun en ymmärrä, mitä mantelin periminen tarkoittaa.
 
Sehän on ihan selvä, joku kuolee ja saat Mantelin siltä perinnöksi.

Särähti munkin korvaan, kun tämä muka-funky C. Smith ei oo koskaan mulle mikään tavisrumpalia kummempi juttu ollut, mutta sitten huomasin, että siinähän puhuttiinkin mantelista, eikä mistään mantteleista. Joten en osaa sanoa, kun en ymmärrä, mitä mantelin periminen tarkoittaa.'
 
Paljon hauskaa pikku typosta. Tämähän on siis vain minun näkemykseni ja mm. Modern Drummerin spekulaatio. Minä kuitenkin henk. koht. diggaan miehen soitosta. Ja onhan Chad ehkä yksi fanaattisimmista Bonham diggareista ikinä.

Ollaan kaikki alasti.

Ollaan kaikki alasti.
 
Plus.

Billy Ward on todella hyvä ;)

Billy Ward on todella hyvä ;)
 
Puhut asiaa.

Aivan kuten Anssi Nykäsellä ja Kepa Kettusella joilla yksikerros virvelikalvon elinikä on tasa yksi keikka.
 
Tämä on mulle aivan uus tieto. Esitätkö totena vai onko tämä sarkasmia? Ja mistä oot tiedon saanu?

Minua puolestaan häiritsee Anssi Nykäsen mainitseminen muka mahdottoman lujaa soittavana rumpalina. Usean kymmenen livekokemuksen perusteella voin sanoa, että Anssin tatsi on tyyli ja tila huomioiden ollut aina sopiva. Niiden kaksbee keppien takaa löytyy tarvittaessa kummasti herkkyyttä ja kassista risut, sudit tai pumpulinuijat kun musa vaatii. Ja sessiolistalta niin Anneli Saaristoa kuin Värttinääkin...
 
Niin... John Bonham kuulosti muhkeine soundeineen mahtavalta, mutta moniin tämän päivän metallitakojiin verrattuna Bonzo soitti suorastaan hillitysti (humalassakin :).

Mä en taas aina tajua, miksi metallirumpalit ovat automaattisesti niitä takojia. Itse asiassa, hypernopeaa kamaa soittavat dudet vetävät monesti varsin kevyellä tatsilla.

Billy Ward .)

Eikös se nyt perkele oo täysin musasta kii et vedetäänkö kovaa vai vähemmän kovaa. Rokkia PITÄÄ soittaa kovaa.

No vedetään vaikka semi-kovaa. Tai sitten itketään lisää.

Rummut on lyömäinstumentti.

Tämä on mulle aivan uus tieto. Esitätkö totena vai onko tämä sarkasmia? Ja mistä oot tiedon saanu?
 
"Pahimmillaan kalvosetti on yhdessä illassa sökö" - Kepa Kettunen
 
Rumpumaikka tuossa viimetunnilla kertoi myös tälläistä legendaa, eikä vain legendaa koska mies itse oli ollut Anssin kanssa samassa studiosessiossa ja oli sitten päätynyt lainaamaan Anssin virveliä. Kovasti oli maikkani ihmetellyt sisällä heliseviä ja rohisevia irtoruuveja ja Anssi oli siihen sitten tokaissut tyyliin "Hajotin mä tossa vähän aika sitten virvelin vanteenkin kahteen osaan". Kuulemma erittäin mukava persoona.

Hajotin mä tossa vähän aika sitten virvelin vanteenkin kahteen osaan".
 
No siinä on jo voimaa ollut mukana.

Vielä kun saisi nyanssit takaisin nykyaikaiseen rockmusiikkiin. Aika tasapaksua tuntuu tämän päivän materiaali, jota radio ulos suoltaa, olevan... Ongelma koskee kaikkia teknisiä osa-alueita;soittoa, tyyliä, soundeja, volaa, sovitusta.
 
Ikävintä kun ruvetaan vielä väittämään, ettei se edes kuulu rockiin. Pöh! Rock voi olla karhea ja mutkainen...
 
Puhut vähän mutta asiaa. Viimeksi tänään kuuntelin radiosta "rokkia" ja totesin että kun ei ole tosiaan enään mitään kuunneltavaa. Ei mitään fillejäkään ole biiseissä enään, eikä mielikuvitusta. Ei kertakaikkiaan rumpuosastolla ole mitään kiinnostavaa tarjolla.
 
Tulispa oikeasti bändi, jonka rumpali vetäis studiossa jokaisen biisin ykkösellä narulle. Sitten jos on pikkuvirheitä, niin ei haittaa, koska kuuntelijalle se nautinto tulee juuri siitä että tietää tavaran olevan aitoa. Silloin jo se perusbiittikin kuulostaa hienolta, kun tietää että protoolsilla ei ole korjailtu mitään.

Tulispa oikeasti bändi, jonka rumpali vetäis studiossa jokaisen biisin ykkösellä narulle. Sitten jos on pikkuvirheitä, niin ei haittaa, koska kuuntelijalle se nautinto tulee juuri siitä että tietää tavaran olevan aitoa. Silloin jo se perusbiittikin kuulostaa hienolta, kun tietää että protoolsilla ei ole korjailtu mitään.
 
Tuohan kuullostaa meikäläisen studiotyöskentelyltä... =)
 
Edellisen promon rumpunauhoituksiin (4 biisiä) taisi mennä aikaa roudauksineen ja soundinhakuineen noin 6 tuntia. Klikin kans soittelin ja korjailtu on vissiin yhteensä 2 tai 3 yksittäistä basariniskua. Koko promon tekoon (nauhoitukset, miksaus ja masterointi) laskeskelin käytettäneen n. 24 työtuntia. Lopputuloksen voi jokainen käydä kuuntelemasta bändin kotisivulta/mikseristä...
 
Pitäisi ens viikolla lähteä nauhoittamaan taas yksi biisi mihin tehdään myös video. Biisin nauhoituksiin on varattu 2 päivää aikaa ja tarkoitus olisi hioa kaikki huolella kohdalleen. Saa nähdä miten käy.

Silloin jo se perusbiittikin kuulostaa hienolta, kun tietää että protoolsilla ei ole korjailtu mitään.
 
Mistä sen tietää? Mun mielestä kuulostaa hyvältä kun kuulostaa hyvältä.
 
Mäkään en oikeen tajua, et miks tää on taas tällanen lujaa/hiljaa-vänkäys. Mun mielestä kysymys on koko ajan ollut siitä, että pitäis osata vetää tilanteeseen sopivasti. Hyvä rumpali osaa vetää sekä hiljaa että kovaa. Toihan on ihan sama kuin se että osaa vetää hitaasti tai nopeesti, eteen tai taakse, jämptisti tai levällään... Dynamiikka on vaan yks ulottuvuus mikä pitää haldata.
 
Jotenkin tuntuu siltä että ne ketkä eivät osaa vatää niin kuin tilanne vaatii, muuttavat keskustelun tälläseks ihme vänkäämiseksi. Onko kyse siitä että ihminen ei tajua mistä on kyse, vai ei vaan halua itselleen myötää että omassa jutussa on kehittämisen varaa?

Sinua taitaa ainakin kiristää joku, kun muuten olisit huomannut aikaisemmista kirjoituksistani etten ole mikään hissuttelun puolestapuhuja. Olen itsekin jopa rikkonut peltejä.
 
Raskaamman musiikin puolella on vaikka kuinka paljon rumpaleita jotka käyttävät ihan normaalipaksuisia peltejä. Se jos mikä on ahdasmielistä, jos luulee että heviä on PAKKO soittaa paksuilla pelleillä.
 
Myönnän että eilen kirjoittaessani joku ihme kiristi... :) En oo lukenu aikasempia juttujas. Sitä paitsi mielestäni pellin määrittäminen normaalipaksuiseks ei kerro mitään. En tarkoittanu mitään älyttömiä laattoja puhuessani riittävän vahvoista pelleistä. Voin vaan kuvitella että monella hajoo pellit siksi, kun ne on jotain halpoja thin crashejä, ja niitä mäiskitään miten sattuu.
 
Minäkin käytän "normaalipaksuisia" peltejä ja oon huomannu että melkein aina menee niin että jos on vähän vahvempi (ei siltikään laatta) ja kalliimpi, sitä paremmin soi ja kuuluu. Kestämisestä puhumattakaan.
 
Enkä varmasti ole sitä mieltä, että heviä on pakko soittaa paksuilla pelleillä. Se oli sinun keksimää. Voihan hevirumpalin setissä olla vaikka miten erilaisia peltejä ja lyönti sen mukaan.
 
Tosin kestävyydeltään kovin erikoisia peltejä ei tartte jos soittaa samantyylisellä tatsilla vaikka heviä kuin Teräsbetonin jäbä tai Kilven ex-rumpali. Ne on hyviä rumpaleita mutta mielestäni ei parhaasta päästä ko. musatyyleissä. On vaan niin nuivannäköistä varman päälle pelailua. PA ja triggerit hoitaa siinä homman että se jytisee. Jos näitä kahta edellistä vertaa esim Erkinharjuun tai Cinnariin (Tarot), niin kyllä huomaa miten virkamiesmäisiä ensin mainitut ovat. Jälkimmäiset omaavat mielestäni sen kunnon tatsin vähän raskaampaan musiikkiin ja soittavat sielukkaasti. Puhumattakaan siitä että he soittavat rumpuja instrumenttinä, eivätkä vain väännä sitä pakollista hissuttelevaa ja varmistelevaa peruskomppausta.