Rummut: rumpukamat ›

Pitää kyllä paikkansa,tuli omakohtaisesti koettua kun vaihtoi exportin Dw:basariin,ero on aivan käsittämättömän suuri tatsissa ja tietysti myös soundissakin.
 
Pystyy mielestäni myös virittämään huomattavasti tarkemmin,jo pienelläkin ruuvinkäännöllä huomaa eron heti,varsinkin tomeissa huomasin ton viritys eron.
 
Joku kun on sitä mieltä että on jotain elvistelyä tai rahamiesten hommaa ostaa noita laatukamoja,niin esimerkkinä voin kertoa että esim.minä en pidä tänäkesänä kesälomaa ollenkaan,otan loman rahana ja tilaan Dw:ltä 3 tomia lisää(toimitusaika5-6kk) ja vielä jää yksi tomi saamatta kun ei perse enempää kestä kerralla hommata.Lähestulkoon yksitellen olen tähän mennessä Dw:ni hankkinut,että ei ne ainakaan mulle ne laatukamat ihan tostanoin vaan ole tullu,on joutunut uhraamaankin jotain,kuten kesälomia ja semmosia : )
 

 
Hollmi-5 potkii mua varmaan perseelle, kun väitän ettei tuo middle- ja highclass osaston soundi ja laatuero ole koskaan panostettua rahamäärää vastaava.
 
Samaa asiaa voisi tarkastella vaikka F1 autojen moottorista: se "vakio" 900 hevosvoimaa moottorista maksaa 35.000 Euroa. Loput sen yli (ja samalla kilpailijoita enemmän olevat) 30 heppaa maksavatkin sitten sen 5-10 miljoonaa.
 
Kysymys ehkä kuuluukin, että onko laatu soundissa vai korvien välissä? Jos kesän painaa duunia parin tomin vuoksi, niin moniko sanoo syksyllä kannut saatuaan että "tuli lyötyä kynnet paskaan"?
 
Oliko kisan maalissa sittenkin ero kuskissa vai koneessa?
 
Lyön oman vetoni kuskin puolesta.

Hollmi-5 potkii mua varmaan perseelle, kun väitän ettei tuo middle- ja highclass osaston soundi ja laatuero ole koskaan panostettua rahamäärää vastaava.
 
Samaa asiaa voisi tarkastella vaikka F1 autojen moottorista: se "vakio" 900 hevosvoimaa moottorista maksaa 35.000 Euroa. Loput sen yli (ja samalla kilpailijoita enemmän olevat) 30 heppaa maksavatkin sitten sen 5-10 miljoonaa.
 
Kysymys ehkä kuuluukin, että onko laatu soundissa vai korvien välissä? Jos kesän painaa duunia parin tomin vuoksi, niin moniko sanoo syksyllä kannut saatuaan että "tuli lyötyä kynnet paskaan"?
 
Oliko kisan maalissa sittenkin ero kuskissa vai koneessa?
 
Lyön oman vetoni kuskin puolesta.
 
plussaa exportkerholaiselta +++

Asiaa harrastetut vuodet tuo harrastajalle halun ja myös kyvyn yleensäkkin huomata laatuerot soittimissa.
 
Esim. 5vuotta viulua soittaneelle on aivan turha hankkia puolenmiljoonaneuron stradovariusta. Ei hän siitä saa irti yhtään enempää kuin parin tonnin viulustakaan. Ja sillä perusteella hänen on turha väittää että tuo strado on aivan ylihinnoiteltu.
 
Sama toimii rummuissakin. Pinstripejä demppaavan on turha puhua mitään rummun soinnista ja tatsin merkityksestä. Ei hän siitä mitään tiedä. Hänelle edullinen mikätahansaperussetti on sopiva ja järkevä.
 
On myös kauan harrastaneita ja pitkällekkin päässeitä joiden käsissä laatusoitin syttyy. Hän myös vaatii laatusoitinta ja sen dynaamisia ynnä teknisiä ominaisuuksia. Hinta on oikeastaan vain tilapäinen hankinnan hidaste.
 
Sitten on mun laisiani pitkään harrastaneita jotka ei niin pitkälle ole päässyt mutta haluaa harrastukseltaan kiksejä joita laatusoittimella on mahdollisuus saada.
 
Mä oon ruvennu keräämään forse 3000:ni lisäksi Sonorin parasta mitä on tarjolla. Meinaan nyt kun hw on kasassa aloittaa signaturen hankinnan vaikka pönttö kerrallaan. Se on ylellisyyttä jonka itselleni näillä vuosilla haluan. Enkä osta enää kuin yhdet pöntöt joilla soitan niin kauan kuin vielä soitan.
 
Loppukevennys:
Eräs kaveri ajeli 70-luvulla isolla ja rouheella amerikanraudalla. Ei se töiskään ollu ja ajoi torille aina kun sai joltain tyttöystävältään sen verran rahaa että voi ostaa muutaman litran bensaa.
 
Kaverit ihmetteli että mitä järkeä persaukisen on pitää tuollaista autoa.
 
kaveri vastas että autoilu on hänelle täydellisesti ylellisyyttä. Ei hän autoa mihinkään tarvinnut. Mutta mitä helevetin ylellisyyttä joku mossella ajelu olis. Ylellisyys vaatii ison amerikanraudan.

Asiaa harrastetut vuodet tuo harrastajalle halun ja myös kyvyn yleensäkkin huomata laatuerot soittimissa.
 
Esim. 5vuotta viulua soittaneelle on aivan turha hankkia puolenmiljoonaneuron stradovariusta. Ei hän siitä saa irti yhtään enempää kuin parin tonnin viulustakaan. Ja sillä perusteella hänen on turha väittää että tuo strado on aivan ylihinnoiteltu.
 
Sama toimii rummuissakin. Pinstripejä demppaavan on turha puhua mitään rummun soinnista ja tatsin merkityksestä. Ei hän siitä mitään tiedä. Hänelle edullinen mikätahansaperussetti on sopiva ja järkevä.
 
On myös kauan harrastaneita ja pitkällekkin päässeitä joiden käsissä laatusoitin syttyy. Hän myös vaatii laatusoitinta ja sen dynaamisia ynnä teknisiä ominaisuuksia. Hinta on oikeastaan vain tilapäinen hankinnan hidaste.
 
Sitten on mun laisiani pitkään harrastaneita jotka ei niin pitkälle ole päässyt mutta haluaa harrastukseltaan kiksejä joita laatusoittimella on mahdollisuus saada.
 
Mä oon ruvennu keräämään forse 3000:ni lisäksi Sonorin parasta mitä on tarjolla. Meinaan nyt kun hw on kasassa aloittaa signaturen hankinnan vaikka pönttö kerrallaan. Se on ylellisyyttä jonka itselleni näillä vuosilla haluan. Enkä osta enää kuin yhdet pöntöt joilla soitan niin kauan kuin vielä soitan.
 
Loppukevennys:
Eräs kaveri ajeli 70-luvulla isolla ja rouheella amerikanraudalla. Ei se töiskään ollu ja ajoi torille aina kun sai joltain tyttöystävältään sen verran rahaa että voi ostaa muutaman litran bensaa.
 
Kaverit ihmetteli että mitä järkeä persaukisen on pitää tuollaista autoa.
 
kaveri vastas että autoilu on hänelle täydellisesti ylellisyyttä. Ei hän autoa mihinkään tarvinnut. Mutta mitä helevetin ylellisyyttä joku mossella ajelu olis. Ylellisyys vaatii ison amerikanraudan.
 
Joo+

Oliko kisan maalissa sittenkin ero kuskissa vai koneessa?
 
Sitä voi jokainen ite miettiä,jos haluaa ja jotenkin saa "järkättyä" vyyhtiä niin antaa palaa.Ehkä ajattelen myös että kun olen 22vuotta soittanut niin saan hommata jo "laatu"kamaa..,se on eri asia onko se järkevää,mutta jos haluu ja on mahdollisuus niin sit hommaa,se on yksinkertaista eikö??
 
"Jos kesän painaa duunia parin tomin vuoksi, niin moniko sanoo syksyllä kannut saatuaan että "tuli lyötyä kynnet paskaan"?
 
Jos toi oli tosta mun tekstistä otettu niin mun mielestä koko kesä ja kesäloma 1kk.on eri asia.
Tiedän että en lyö näppejä paskaan kun ostan
laatu kamaa.
 
Jotenkin Haiskahtaa että aina kun jollain on jotain kalliimpaa niin se ketä ei halua tai ei kykene vastaavaa ostamaan niin se nurisee,koskee kaikkea,autoja,taloja, kaikkea omaisuutta.
 
Autoista tuli mieleen kun sekin on yksi harrastuksistani niin en kyllä hae työkaluja mistään "honkkarista" tai biltemasta,kyllä mä nekin hommaan ihan laatukamana.
 

 
Joku sanoi mulle kerra että Suomella ei ole muuta vientituotetta maailmalle kuin kateus ja vahingonilo.
 
Kirjotukseni ei ole kohdistettu kehenkään henkilöön,vaan on mielipide muiden joukossa..ihan vaan väärinkäsityksien välttämiseksi.

Oli. setin hintaan sisältyi lentoliput tehtaalle ja kotiin setinnoutoretkelle. Millenium ei ole tehnyt samaa tarjousta... Ei muuten Tama, Pearl, Premier...
 
Ei. Tuolla tuollaisella extralla sitä imagea luodaan. Eipä sitä toisaalta uskottavasti olisi voinut ainakaan tuohon aikaan joku Tama tehdäkään ilman, että mukana olisi ollut hiukan "nousukasmaista" näyttämisenhalua.
 
Millaistahan osaa muuten suunnittelukulut ovat Sonorin 8090--luvun seteissä näytelleet? Ajattelin vaan, että kyllähän jotain Designerin hardwaren oivalluksia on niitäkin lauma insinöörejä taatusti miettinyt ja pitkään.
 
Mielenkiintoinen topicci muuten tämä.

Holmilla nyt on ainakin mennyt sekaisin kaksi asiaa. Kallis ja paras. Sonor nousi 80-90 luvuilla maailman kalleimmaksi rumpumerkiksi, ei maailman parhaaksi. Mutta et halua sitä vain tajuta. Ehkä järkytän liikaa maailmankuvaasi ja tallon varpaitasi, joten annan tämänkin asian olla nyt omalta osaltani tässä.
 
Vanha koivukin oli vielä aika vetreässä kunnossa, mutta huomasi jossain nuoruudessaan kasvaneen kieroon, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Se oli kaadettava.
 
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin ymmärrän kyllä välineurheilun silloin, kun esiinnytään paljon julkisesti ja oikeasti niiden rumpujen pitää näyttääkin joltain. Henk. kohtaisesti voisin vaikka joka tilipäivä ostaa uudet starclassikit, mutta en keksi oikeasti yhtään järkevää syytä niitä ostaa. Ei vain ole tarvetta ja rumpufetissi ei ole vielä iskenyt niin pahasti. Valmis olen kuitenkin välineurheilemaan, kun tarvetta syntyy.

Oliko kisan maalissa sittenkin ero kuskissa vai koneessa?
 
jos kuskin puolesta lyö vetoa niin ei silläkään kyllä voitolle jää.. ts, kyllähän räikkönen voittais, mutta kun sillä piiputtaa kone joka kisassa.
 
Laita lisää demppareita noihin sun Pinstripeihin.
 
olipa kylmänviilee piikki. touché.

Holmilla nyt on ainakin mennyt sekaisin kaksi asiaa. Kallis ja paras. Sonor nousi 80-90 luvuilla maailman kalleimmaksi rumpumerkiksi, ei maailman parhaaksi.
 
Niin no, mikä se maailman paras on? Onko se se, jolla on isoin valikoima erikokoisia tomeja tai värejä, tasaisin lakkaus, kevyin hardware tai kauimmin kuivatettu puu runkojen materiaalina. Puhumattakaan siitä soundista; minulle koivurummun olemus ja soundi on useammin se mieluisin, mutta tiedän kyllä monta jotka mieluummin valitsevat vaikkapa vaahteran.
 
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin ymmärrän kyllä välineurheilun silloin, kun esiinnytään paljon julkisesti ja oikeasti niiden rumpujen pitää näyttääkin joltain.
 
Täältä eriävä mielipide. Eiköhän ammattimies valitse sittenkin roippeensa toimivuuden ja kestävyyden kannalta ja se ulkonäkö tulee sitten jossain lähemäpnä listan häntäpäätä. Tavan kansalaiselle jonkun keskihinta-setin myymään tarkoitetut yksityiskohdat voivat jopa olla näyttävämpi juttu kuin todella kalliiden rumpujen asiallinen loistokkuus. Tätä voisi verrata noihin aiemmin mainittuihin mersuihin, jotka ovat olleet aina varsin hillittyjä mutta pitkässä käytössä harkitut yksityiskohdat ja laatu vasta tulevat esiin. Joku Ooppelvectra kyllä myy kuin häkä, koska siinä on helposti havaittavaa pientä kivaa ja somistetta.

Eiköhän ammattimies valitse sittenkin roippeensa toimivuuden ja kestävyyden kannalta ja se ulkonäkö tulee sitten jossain lähemäpnä listan häntäpäätä.
 
sanopa tuo himin pojille. :)

Performerit olivat tolloin Sonorin halvimmat rummut
 
Minä kun luulin että se International oli halvin ja Pantherkin tuli vielä ennen Performeria. Omistin yhden International 10 tuuman tomin ja se oli kyllä kauhea kapistus.

Autovertailut ovat kyllä todella kaukaa haettuja, kun puhutaan rummuista. Toki kyllä autoissakin sillä hinnalla haetaan mukavuutta ja viimeistelyä.
 
Ja Opeliahan kukaan oikeasti mieleltään terve ihminen ei ostaisi :)
 
Vanhat mersut olivat niitä oikeita mersuja. Nykyään eivät nekään tahdo kestää. Todella paljon pikkuvikoja ja puhumattakaan ruostumisesta.

Täällä on muutama "oikeassa oleva" painavine mielipiteineen. Sellainen, jolla ei ole ollut parasta laatua olevia rumpuja. Ehkä he ovat joskus päässeet hiukan jossakin hiplaamaan ja vähän soittamaankin. Sellaisesta hetkestä ei oikein saa todellista kuvaa laadusta tai varsinkaan laatueroista ja niiden merkityksestä lopulliseen tulokseen.
 
Holmilla nyt on ainakin mennyt sekaisin kaksi asiaa. Kallis ja paras. Sonor nousi 80-90 luvuilla maailman kalleimmaksi rumpumerkiksi, ei maailman parhaaksi. Mutta et halua sitä vain tajuta. Ehkä järkytän liikaa maailmankuvaasi ja tallon varpaitasi, joten annan tämänkin asian olla nyt omalta osaltani tässä. No kerro toki, mikä oli -80-90 luvulla Sonoria parempi rumpujen valmistaja. Sulta loppuu nyt ruuti, kun ei ole mistä pitää kiinni ja ottaa mielipiteelle tukea.
 
Minä kun luulin että se International oli halvin ja Pantherkin tuli vielä ennen Performeria. Omistin yhden International 10 tuuman tomin ja se oli kyllä kauhea kapistus. Internationalit olivat Thunderit Sonorin leimalla. Valitettava harha-askel kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. Panther oli Performert ja Phonic Plus mustalla hardwarella. Siis Performeria kalliimpi: http://www.sonormuseum.com/1987/panther/panther.html
 
Maailmankuvani ei järky rbt:n mielipiteistä. Se vain vankistuu.

Laita lisää demppareita noihin sun Pinstripeihin. oot kuitenkin oikeassa, vaikka väärässä. Minä en myy. Minä ostan...
 
Touche! :D
 
(Seliseli: piti saada vähän jytyä niin äänittäjä halusi pinstripet ja demppiä. Jytyä tuli.)

Touche! :D
 
(Seliseli: piti saada vähän jytyä niin äänittäjä halusi pinstripet ja demppiä. Jytyä tuli.)
 
Niihän se menee. Mitä halutaan sitä, sitä tehään.

Vanhat mersut olivat niitä oikeita mersuja. Nykyään eivät nekään tahdo kestää. Todella paljon pikkuvikoja ja puhumattakaan ruostumisesta.
 
Vanhoja ne mullakin on (vuosimallit -89, -84 ja -64), enkä juuri mainitsemiesi syiden takia noita uusia varsin ihailekaan.
 
Samalla tapaa kuin autoihin, voitaisiin tätä keskustelua vertailla vaikka rannekelloihin ja niiden hintaan. Markka-aikaan joku Patek Philippen kronometri maksoi melkein 400 000. Käsityön määrällä ja materiaalien laadulla hintaa perusteltiin. Silti herää kysymys, voiko yhteen kelloon upottaa noin hirveän määrän työtä, ja silti tuloksena on tavalliselle ihmiselle juurikin vaarin perintökellon näköinen kapine, josta näkee ajan yhtä hyvin kuin 300 euron Casiosta.
 
Tätä ei pidä käsittää väärin; varmaan ottaisin jotkut Sonorlitet riemusta kiljuen, jos olisi a) rahaa ja b) käyttöä.
Nyt kun soittotunteja tulee vähän, niin tuommoinen kallis setti olisi aika kallis huoneenkoriste.

kerro toki, mikä oli -80-90 luvulla Sonoria parempi rumpujen valmistaja.
 
Esimerkiksi Tama. Innovatiivisilla keksinnöillä (järkevillä), hyvällä myynnillä ja mainonnalla hintakin pysyi kohtuullisena. Lähes täydesta tuntemattomuudesta ponkaisu myydyimmäksi merkiksi tuolloin kertoo jotain myös laadusta. Ja oikeasti moni kovanluokan rumpali näytti ja näyttää edelleen luottavan Tamaan. Sonor ei koskaan ole pystynyt vastaavaan, eikä pysty. Ja kun puhutaan rummuista, niin puhutaan rummuista. Ja muistetaan, että mitä painavampi hardware, sen parempi, ei myöskään pidä paikkansa.
 
Paras merkki löytyy loppujenlopuksi kuitenkin sieltä korvien välistä.

Vanhoja ne mullakin on (vuosimallit -89, -84 ja -64), enkä juuri mainitsemiesi syiden takia noita uusia varsin ihailekaan.
 
Löytyykö kuvaa tuosta -64 mesestä?

Niihän se menee. Mitä halutaan sitä, sitä tehään.
 
Juu, ei olisi välttämättä jaksanut ruuvata ambassadoreilla samanlaista ääntä, mitä noista lähti. Sopi täydellisesti tarkoituksen, mikä olikin se tärkein juttu kun studiotunnissa on hintalappu. Piikki kyllä osui ja upposi, kiitos vaan. :) Muistaa, millä tasolla itse on...
 
Itse aiheeseen olen varmaankin sanonut kaiken sanottavan tämän jälkeen. Peräänkuuluttaisin oikeilta ammattilaisilta vähän cohoneseja laskeutua sieltä norsunluutornista, jonne tosin olette itsenne kovalla työllä saaneet, ja muistamaan että maailmassa on muitakin tasoja kuin aloittelija ja ammattilainen ja kamat on sen mukaan. Ylimielisyyteen on tietyssä vaiheessa varmaankin jo varaa, mutta hei oikeesti?
 
Please? Pretty please?
 
Pitäiskö perustaa Mediummiehet- tai mediumtasonkamarumpalit- kerho?

jos kuskin puolesta lyö vetoa niin ei silläkään kyllä voitolle jää.. ts, kyllähän räikkönen voittais, mutta kun sillä piiputtaa kone joka kisassa.
 
No ontuva vertaus kyllä, mutta pointtinihan oli juuri se ettei rahalla aina saa parempaa. Kumpi talli panostaa autoonsa enemmän euroja: Renault vai McLaren-Mercedes? Silti Renault pitää johtopaikkaa "middle-class" autolla.
 
No, se näistä autovertauksista.
 
Jokainenhan ostaa sellaisia kamoja kuin on varaa ja tarvetta.
Minä olen täällä liputtanut aina noiden keskihintaisten kamojen puolesta, koska niistä löytyy paras laatu sijoitettuun rahaan nähden. Kummallista taas, että kun kalliista kamoista ja niiden hienoudesta aletaan keskustella, niin ainoa perustelu laatu-miehiltä on taas tämä perinteinen "sullei oo koskaan ollu varaa ostaa semmosia, niin et tiedä". Taitaa vain ärsyttää se, kun joku uskaltaa pitää jotain keskiluokan tavaraa itselleen sopivana, ja kutsuu sitä vieläpä oikein hyväksi.