Rummut: rumpukamat ›

Jos edes puun tiheys ei sulle merkitse mitään, niin ihmettelen järkesijuoksua. Pannaan ilmaa tilalle, niin yhtä hyvää tulee?
 
Oli Hollmi pakko lainata tätä sun topicin aikaisempaa lausahdustasi vain siksi, että vertaappas tätä nyt edelliseen kirjoittamaasi. Ensin väität että ilman laitto puun tilalle ei voi parantaa soundia, ja nyt väitätkin että juuri se tekee soundista paremman. =)

kyllä se molekyylirakenne muuttuu, ja muuttuu paljonkin.
Ei tuo lausahduksesi ole ollenkaan väärä, varsinkaan peltien osalta. Se että miten käy esimerkiksi virvelin osalla, onkin jo toinen juttu kun sitä ei suoraan lyödä kapulalla.
 
Laitapas kätesi virvelin runkoon kiinni kun lyöt sitä. Mitä huomaat? Sehän värähtelee... Eli ei se suoraa iskua runkoonsa tarvitsekaan.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa että tuo molekyykirakentaan muuttuminen itsestään ottaa aikaa vähintään 5000 vuotta materiaalista riippuen, joten kovin vanhoja vehkeitä on etsittävä. Eli energiatilan läheneminen nollaa on tämän keskustelun ulkopuolella.
 
Esim. monet symbaalivalmistajat joutuvat pitämään uudet symbaalinsa usean kuukauden ajan hyllyllä jotta niiden molekyylirakenne on rauhoittuu vasaroinnin jäljiltä. Jos niitä soitetaan sitä ennen niin ne halkeavat paljon herkemmin. Ei niitä 5000 vuotta siellä pidetä. En nyt sitten tiedä minkä asteisesta muuttumisesta itse puhut...
 
Pop/jazzilla on muuten yksi Pearlin n.80-luvun World-sarjan moposetti joka on sellaisessa luokassa että sitä soitetaan n.8 tuntia päivässä n.6 päivänä viikossa. Arvatkaa onko hyvä ja avoin soundi..? Eli siis ei niin huippusetti, mutta se on soitettu soundaamaan hyvältä. Ei kuulemma ollut kummoinen ostettaessa.

Se että miten käy esimerkiksi virvelin osalla, onkin jo toinen juttu kun sitä ei suoraan lyödä kapulalla.
 
Kyllä mulla ainakin virppa saa kantin välityksellä jopa kovempaa kyytiä kuin yksikään pelti vaikka kapula nyt ei suoraa siihen virvelin runkoon osu. Toisaalta on se kanttikin osa sitä virveliä ja sen soundia...

Eli energiatilan läheneminen nollaa on tämän keskustelun ulkopuolella.
 
En kai sanonut, että se nollaan asti menisi vaan tarkoitin kohti sisäenergiakäyrän paikallisia minimejä. Nollassa jäljellä olisi vain hienojakoista ruostetta hajaantuneena ympäri universumia...
 
Jännityksen alaisena muutokset voivat olla suhteellisen nopeitakin, otanpa esimerkiksi ruohonleikkurin, jonka työntösangan tässä sain poikki. Uutena oli hyvä ja luja, mutta kymenen vuoden ylös alas venkominen väsytti materiaalin ja varsi meni poikki kuin suklaapatukka.
 
Metalleilla voi olla useita kiderakenteita, jotka ovat niille luonteenomaisia tietyissä lämpötiloissa. Jäähdyttämällä metalli nopeasti saadaan nämä korkeamman lämpötilan kiderakenteet, joilla on usein positiivisia vaikutuksia lujuuteen jäämään pakkotilaan. Atomien lämpöliike äkkiä huomattavasti pienenee. Samalla tekniikalla voidaan liuottaaa kidehiloihin korkeissa lämpötiloissa muita alkuaineita. Tällöin jäähtyneen metallin sisäenergia kasvaa pakkotilasta johtuen. Maailmankaikkeuden epäjärjestys, entropia, on kasvava. Sopivissa olosuhteissa ja varsinkin ajan kanssa ja se tarkoittaa sitä, että materiaalit pyrkivät matalampiin enrgiatiloihin l. pienempiin järjestäytymisasteisiin. Soittimen kannalta nämä muutokset voivat olla hyviä tai huonoja. Metallin rakenteissahan voi olla esimerkiksi ei-toivotuita epäpuhtauksia.
 
Kyllä mulla ainakin virppa saa kantin välityksellä jopa kovempaa kyytiä kuin yksikään pelti vaikka kapula nyt ei suoraa siihen virvelin runkoon osu. Toisaalta on se kanttikin osa sitä virveliä ja sen soundia...
Esim. Yamahan uudessa Mike Bordin -virvelimallissa alaosa on hammeroitu mutta se ylempi osa vasaroimaton, jotta se kestäisi kovakätisen rumpalin lyönnit. Alaosan vasarointi vähentää metallin muodonmuutoskykyä, sitkeyttä.
 
Tietääkseni Supraphonicit valmistetaan yhdestä levystä painamalla astian muotoon, mistä sitten leikataan pohja pois. Tämäkin vähentää metallin muodonmuutoskykyä, kun metallirakeet litistyvät ja suuntautuvat vedon suuntaisesti.
 
Tuntematta muuten Ludarin valmistusprosessia on vaikea sanoa lieventävätkö he tätä ilmiötä myöhemmillä lämpökäsittelyillä vai onko runko sitten "siinä".

Tjoo, taidan omalta osaltani pikkuhiljaa vetäytyä keskustelusta, lähinnä siksi ettei tämä pääty koskaan, ja myös siksi että esimerkiksi entropiasta ja virvelisoundista puhuminen ovat jo kovin kaukana toisistaan. Toisekseen omaltakin treenikämpältä löytyy ikäiseni, ja paljon soitettu Exportin setti; ja voi voi, ei ole vuodet tehneet tuhkasta timanttia.
 
Kannattaa katsoa myös esimerkiksi Craviotton virvelinvalmistus-tekniikkaa, sillä nehän tehdään esimerkiksi 700 vuotta vanhasta vaahterasta. Vintage-miesten harrastuksen ymmärrän hyvinkin pitkälti, koska tuollaisen vanhan virvelin käsissään piteleminen tuo mieli hyvää myös minulle, ja siinä on aina tiettyä hohto ja tunnelmaa. En silti edelleenkään ole sitä mieltä, että ne kuulostavat aina hyvältä, eikä sitä tosiasiaa muuta sen kummemmin tämä kuin mikään muukaan keskustelu tai väittely.

En ymmärrä itse tuota Groovin juttua. Väitin, että uusi puu on nopeammin kasvanutta ja huokoisempaa, kuin vanha hitaasti kasvanut puu. Ei siihen vanhaan puuhun mitään ilmaa aikanansa tilalle mene. Se keventyy siksi, että puussa olevat muutkin nesteet, kuin vesi, sitten aikanansa hiukan haihtuvat.

Jatketaan Gallupia, ettei homma Jumi-Junnaa paikallaan.
 
1. Tama Starvlassic Maple 5,5"x 14"
2. 7"x14" Ludwig koivuvirveli
 
Ykköstilan virveleistäni tähän gallupiin toi se, että tuon vaahteravirvelin saa viritettyä teräsvirveliä paremmin tuhdin kuuloiseksi sopimaan muun setin jylhyyteen.
Unelmavirveli vaihtuu ja seuraava tavoite on varmaankin jopa ennen tuota Ludaria 6,5"x14" Ludwig 402 ludalloy tai 15" J.R. Robinson signature koivuvirveli Yamahalta tai vastaava Kumulta, jos sieltä vain saa 15" rumpuja. Hintaero taitaa olla Yamahan eduksi.
Toinen unelma on tuo edellämainittu Mike Bordin -virveli.

1Tällä hetkellä taman rockstarin perus teräs virveli (luultavasti terästä)
2. olikohan se nyt tuo Yamahan(en ole varma) Dave Weckl custom, kun soitin tuossa yksi päivä... tuntuipi tosi hyvältä...

Vintage-miesten harrastuksen ymmärrän hyvinkin pitkälti, koska tuollaisen vanhan virvelin käsissään piteleminen tuo mieli hyvää myös minulle, ja siinä on aina tiettyä hohto ja tunnelmaa. En silti edelleenkään ole sitä mieltä, että ne kuulostavat aina hyvältä...
 
Tuskin on tuota mieltä kukaan muukaan. En minä ainakaan.

1. Gretsch COB 6œx14
2. Ludwig Black Beauty 5" vasaroituna, tuubeilla ja supersensitive mattokoneistolla

1. Tamburo Formula 13*6,5
2. Kumun 14*5,5 tai 13*7, super wood hoopeilla, tai sitten joku huippu metallipönttö. En osaa sanoa, olisi niin monta jonka haluaisi.

Tjoo, taidan omalta osaltani pikkuhiljaa vetäytyä keskustelusta, lähinnä siksi ettei tämä pääty koskaan, ja myös siksi että esimerkiksi entropiasta ja virvelisoundista puhuminen ovat jo kovin kaukana toisistaan.
 
Jätkä livistää, kun on käymässä huonosti. Ensin koko ajan jankkaat konkreettista selitystä (joka on ymmärrettävästi aika vaikea ja moniulotteinen, kuten itse asiakin) ja sitten kun sellainen annetaan, se onkin "kovin kaukana".
 
Myönnä häviösi, ole mies. Ota rennosti, ole virtuoosi. Miten vain.
 
Ja ei, minustakaan kaikki vanha ei ole automaattisesti parempaa. Mutta mitä sitä jauhamaan, katso sivua kaksi.

Jätkä livistää, kun on käymässä huonosti. Ensin koko ajan jankkaat konkreettista selitystä (joka on ymmärrettävästi aika vaikea ja moniulotteinen, kuten itse asiakin) ja sitten kun sellainen annetaan, se onkin "kovin kaukana".
 
Tässä keskustelussa ei ole kyllä tullut keneltäkään mitään konkreettista selitystä mihinkään. Hyvin pitkälle tunnepohjaisia asioita tuntuvat olevan sekä rummut että soundit. Edellä mainittuja pseudotieteellisiä selityksiä on kyllä ollut viihdyttävää lueskella.

1. Joku yamahan virppa.. siinä ei lue mitään... (mutta kyllä se yamaha on)
 
2. Taman Lars Ulrich signature...

Tässä keskustelussa ei ole kyllä tullut keneltäkään mitään konkreettista selitystä mihinkään. Hyvin pitkälle tunnepohjaisia asioita tuntuvat olevan sekä rummut että soundit. Edellä mainittuja pseudotieteellisiä selityksiä on kyllä ollut viihdyttävää lueskella.
 
Ähähh, kärysin! ;)
 
EDIT: Tarkoitan siis, että periaatteessa näistä minun kai pitäisi tietää, mutta kun koulu tylsistyttää ja kestää ja kestää ja... Pitää sitten keksiä hiukan omasta hatusta jatkoa.
Esim. symbaalien vanhennus on minulle hämärän peitossa. Saadaanko siinä valmistuksessa syntyneet kidehilan dislokaatiot liikkeelle jollaiin kemiallisilla olosuhteilla vai mistä on kyse?
 
Nimim. otanko metallit päaineeksi vai pitäisikö vain jäädä laittamaan maitoa suureen purkkiin?

1. sonor messinki 14*4 vuodelta 1972-73 lisäksi pearlin free floating steel 14*6,5
2. sonor messinki 14*4 vuodelta 1972-73
 
siinä se sitten olikin =)

1. Yamaha YD Seriesin puuvirveli, 14"...

Hei temekallio. Laittaisitko minulle kuvan tuosta Sonorin virpasta? nimim. seonvarmaanihanpaskakunseonnoinvanhajaohut
 
Grooville ja drummille terveisiä. Jankutellaan ja silleen...

Hei temekallio. Laittaisitko minulle kuvan tuosta Sonorin virpasta? nimim. seonvarmaanihanpaskakunseonnoinvanhajaohut
 
Grooville ja drummille terveisiä. Jankutellaan ja silleen...
 
Hoh hoi....?!
 
Luulin että jo kirjoittamassani yv:ssä sinulle, ymmärsit etten ole missään vaiheessa sanonut että vanha=paska. Tuo Sonorin virppa on varmaankin todella loistava kampe. Vaikka tässä on käyty melkoista kädenvääntöä puolin ja toisin, olen ainakin itse henkilökohtaisesti kirjoitellut "pilke silmäkulmassa", enkä siksi että olisin esimerkiksi sinun käsitystäsi halunnut suoraan loukata tai haukkua. Syy miksi tämä keskustelu olisi viisainta päättää, käy ilmi juuri ylläolevasta kirjoituksestasi.

1. 14"x6" Kumu helmiäisnauhaupotuksella ja musta-puna -feidausvärillä
 
2. Sama :)