Rummut: rumpukamat ›

Ekat olivat TRAK-merkkiset valkoiset (12",13",16",22" ja 14") rummut. Bassarin Etukalvossa koreili "Tanssiorkesteri Presto" ;)Teräksinen virppa oli oikeasti hyvä, 13" tomia en oikein koskaan saanut vireeseen. Käytettynä musiikkiliikkeestä ostettuna 4000mk:n hintaan sisältyi Paiste 302 hihat, crash ja ride.
 
Nykyään soitan Tama Starclassic Performereilla ja lähinnä Paisteen Dimensioneista koostuvalla setillä.
 
Jos nyt ostaisin aloittelijalle ensimmäiset rummut, ostaisin rummut yksityiseltä käytettynä ja symbaaleiksi sellaiset, joita ei tarvitse heti alkuun vaihtaa laadukkaampiin...

Huom! Olet kirjoittamassa yli 3511 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Joopa joo, mutta näin aamunkähmässä tulee haettua sitä ja tätä ja tämä sattui silmään :)
 
Hoshinot! Oli kai vuosi 1986 ja musiikkiliike myi jokseenkin tämän kuvan mukaiset kolistimet jollain Paisteen 101-tasoisilla pelleillä.
http://www.gratisimage.dk/graphic/i … /2011/December/15/ACAC_4EE9BE63.jpg
 
Meni ne sen puoli vuotta pikkupojalla opetellessa. Seuraavat oli käytetyt Pearlin W5:t mutta sitähän tässä ei kysytty.

Olympicin ikivanhat 18" bd ja 12" tt. Paljastuivat joululahjapaketista seitsemänvuotiaana v. 1994. Virppa ja telineet olivat todennäköisesti New Sound / Century-osastoa ja pellit sitten tinaa mallia Latvia. Pedaali oli nahkaremmivetoinen Rmif.
 
Tuohon settiin sitten ostettiin lisää "laatua" aina kun viikkorahoista yms. jotakin säästyi. Paikallisesta liikkeestä ostin mm. 302:n 16" crashin sekä New Soundin telineen tuhannella markalla.
 
Hyviä muistoja :)
 
Harmittaa että nuokin ovat lähteneet kiertoon.

Joululahjaksi vitosluokalla saadut mustalla wrapilla varustetut Centuryt 22/12/13/16/14 millä lie aaltopahvikänkyillä. Vaikka nuo oli ihan susipaskat niin niillä soiteltiin se ekat viis tai kuus vuotta. Kalvot ja kapulat ne oli jatkuvasti rikki mutta ei se menoa haitannut. Saha soi ja ilmastointiteippiä kului. Tellingit ruostui, 12" tomppa turposi ja basarinpedaali halkesi kaks vai kolme kertaa (iskä korjas). Ei ole mitään kovin hyvää nostalgiaa noista.

Vihreät New Soundit. Kyllä oli äree setti, voi jessus.

Taman 80-luvun Rockstarit valkosella (kellastuneella) wrapilla. Äidin työkaverilta sain ensin lainaan ja sitten ostin omaksi. Peltejä ei ollut muita kuin Paiste 2000 Heavy haitsut ja 302 Ride. Kyllähän niillä ihan mukavasti pääsi alkuun kun keskittyi siihen soittamiseen. Myöhemmin sitten vasta ymmärsin että kamoista tässä touhussa on pääasiassa kyse.

Mustat Pearl World -seriesit. Muistaakseni 2x22", 8", 10", 12", 13", 16" ja 18" ja Paisten 1000 symbaalit. Myöhemmin lisäksi 16" Alpha crash heti kun ne tuli markkinoille.
 
Joku oli puhkonut alakalvot tomeista ja eihän mulla ollut varaa niitä uusia. Nää oli 80-90 -lukujen vaihteessa. Ihan liian iso ja laadukas setti ensimmäiseksi omaksi, mutta halvalla sai ja pari tuhatta mk:ta sai myyntivoittoakin noista.

Ekat rummut oli Arian kromipintainen setti. Vintagehenkisesti railmountti basarin päällä. Pellit oli osastoa paiste 101/Dixie. Kyllähän niillä tahkosi, vaikkei niistä mitään ymmärtänytkään. Myöhemmin oli jotain Maxwinin skeidaa ja yhdet Taman Swingstarit.
 
Nyt on menty Ludwigin Rocker-sarjan 80-luvun pöntöillä. Varsin riittävät soundit noissa, varsinkin kun virvelit ja pellit on kunnolliset.

Kannuja:
 
Road tms. lelut (1991)
Tama Swingstar 12/13/16/22 (1992)
Premier Cabria 12/14/16/22 (2004)
Pearl Export 10/12/14/16/22 (2007)
Gretsch Catalina 12/16/22 (2008)
Tama Starclassic Maple 12/16/22 (2010)
 
Muita kuin edellämainittujen settien snareja on ollut ainoastaan Starclassic Bubinga Omnitune (6,5" syvä) ja nykyinen Pearlin messinkinen Sensitone (6,5"), josta tuskin koskaan haluan luopua.
 
Parin viime vuoden vuoden aikana on tullut kokeiltua ja kierrätettyä peltejä aivan pirusti, joten yritinpä tässä ulkomuistista listailla (2005 jälkeiset, post-Headliner ym. ajalta).
 
Paiste 802 14" HH
Paiste Signature 14" Sound Edge HH
Paiste 2002 15" Heavy HH (mustaleima)
Zildjian A-Custom 15" Rezo HH
Paiste Dimensions 14" Thin Heavy HH
Paiste Signature 14" Medium HH
Paiste 2000 14" Medium HH
Sabian AA 15" Regular HH
 
Paiste 2002 17" Crash
Sabian AAX 18" Stage Crash
Paiste 2002 20" Wild Crash
Zildjian A-Custom 17" Projection Crash
Paiste 2002 18" Medium
Paiste Signature 17" Heavy Full Crash
Paiste Signature 19" Heavy Full Crash
Paiste 2002 18" Crash
Paiste 2002 20" Crash
Paiste 505 20" Medium
Paiste Dimensions 19" Power Crash
Paiste 2002 24" Crash
Paiste 2002 20" Crash
Paiste 2002 18" Medium
Paiste 2002 18" Crash
Paiste 2002 17" Wild Crash
Paiste Dimensions 19" Medium Thin Crash
Paiste 2002 18" Crash
Paiste 2002 19" Crash
Sabian AAX 20" AAXplosion Crash
 
Paiste 2002 20" Ride
Paiste 2002 22" Heavy Ride
Paiste 2002 22" Ride
Zildjian A 21" Sweet Ride
Zildjian K-Custom 21" Hybrid Ride
Paiste Twenty Masters 20" Medium Ride
Paiste 2002 22" Ride (sama yksilö kuin aiempi)
Sabian HHX 21" Dry Ride
 
Näistähän ei ole jäljellä muuta kuin viimeisimmät :) Paiste-painotteinen ura on nyt siis kääntynyt Sabian-kokeiluun. Ensituntuma miellyttää kovasti. Syy kovalle kierrätykselle on yksinkertaisesti ollut se täydellisen kattauksen hakeminen (ei kyllä varmasti lopu koskaan), rahanpuutteessa kun ei pysty kauheasti pitämään vaihtoehtoja hyllyssä.
 
Parhaimpina on mieleen jäänyt crasheista Paisteen 2002 20-tuumainen, jonka ehdottomasti olisin pitänyt jos olisi joku laiskempi fätin biitin orkka. Mutta reippaamassa temmossa kävi kömpelöksi. Yleensäkin 2002:ltä löytyy aivan sairaan laadukkaita yleismainioita peltejä rokkihommiin, mutta koko kattauksen ollessa samaa sarjaa on ylenpalttinen kirkkaus soundissa käynyt hajottamaan aina säännöllisin väliajoin!
 
Rideistä voittajiksi ovat päätyneet Twenty Masters Medium ja 22" 2002. Paksun, tummemman pingin tarve on pakottanut kuitenkin näistäkin luopumaan. Joskus haluaisin vielä päästä sivelemään Twenty Mastersin 21-tuumaista. Kakskymppinen cräshäytyi jopa paremmin kuin Zildjianin A Sweet Ride, oli kyllä huikee all-around -peli!
 
Haikoista ei ole täysin miellyttänyt mikään! Missään ei ollut mitään vikaa muttei mitään erityisen hienoakaan. On se kumma. Nykyisen AA:n toimivuus jää nähtäväksi.
 
Ikävä kyllä omista ja tuttujenkaan Zildjian-kokemuksista ei ole mitään hyvää sanottavaa. Keyholea pukkaa, halkeavat nopeasti, profiilit on kieroja, jännite katoaa ja sointi kuolla kupsahtaa vaikkei kräkkejäkään näy ja niin poispäin. Ei oo ollut minun teekuppini, onpahan tässä oppinut ainakin sen! Rezo-haikka oli aika mörkö, hevihommiin varmasti käypä peli. Alapeltien ilmarakojen idiootimainen sijoitus ja ulkonäkö alkoivat myöhemmin häiritsemään pahasti.
 
Se siitä, täältä tähän.

Dia Deluxe hopeat 12x8, 13x9, 16x16, 14x5.5 ja 22x14". Pelit oli crash 16" zildjian avedis, ride 18" 602 paiste ja meinl meteor hihat. Basarin pedali oli tama ja muu hardis pearlia.

New Soundit v. -93 ja ensimmäiset kunnon rummut eli Premier XPK:t v. -96.

Empä aloitellut millään setillä. Ostin vanhana kantturana 5.7.12 ihunan ja tottelevaisen virvelin, Mapex MPX maple 14" x 5,5" Transparent Black.
 
Tietämättä mitään vanhoista tavoista opetella rumpujensoiton perustaa pelkällä virvelillä. Suosittelen lämpimästä kaikille aloittaville. Vaikka itse lintsasin vuoden nakista kuusi kuukautta ja hankin lisää rumpuja. Syynä tosin se, että hiljaa soitettavaksi sopivat virvelijutut oli jo kopisteltu.

Ensimmäiset rummut sain 14 vuotiaana isältä joululahjaksi, valkoiset premier royal 12,13,22, sekä settiin kuuluva pelti virveli. Haikat oli haedliner ja ride väkivahva meteor.
Ukko oli vissiin huomannu innostukseni ankarasta pöytä- ja ilmarummuttelusta.
En ollu kuitenkaan tohtinu ikinä rumpuja kinuta, kun ajattelin rahalle olevan muuta käyttöö ja mopon olin saanu reilu vuosi aikasemmin(serkkujen vanha ja todella väljä, vaihtu pakastimeen). Yllätys olikin melkoinen, kun isä sano mun lahjan odottavan ulkona autossa.
Muutaman vuoden päästä bongasin keltasesta pörssistä siihen pearlin mustan 14" isotomin ja taas muutaman vuoden kuluttua apk-sarjalaisen 16", joka on settiin sopiva punainen.
18" 802 crash/riden sain kummitädiltä rippilahjaks ja istanbul splässin ostin kesätöissä tienatuilla rahoilla.
Näillä soitin ekat keikat ja treeni käyttöön ne jäi, kun ostin paremmat.
Nää on ollu mulla liki 25 vuotta ja olen luvannu ne antaa pojalle.

Pearl Export vuonna -83 MS-Audiotronista. Pellit samaa hyvää merkkiä.

Junnuna ei ollut finansseja, joten lainarummuilla ura alkoi 80-luvulla. Tama Swingstarit ovat jääneet mieleen, ja yhdet Premierit, jotka olivat vintagea jo silloin. Sehän tarkoittaa sitä, että kaikki telineet ovat risana eikä niitä alunperinkään ole suunniteltu toimiviksi.
 
Ensimmäiset omalla rahalla omaksi ostetut olivat Sonor Performerit. Sonormaisella tavalla jylhät mutta ihan kelpo kannut, hyvin kelpasivat niin keikoille kuin levyllekin. Sittemmin olen todennut että Yamaha ei pamaha, Pearl ei porsi, Ludwig ei lusahda ja PDP ei levee.

Vuonna 1977 uutena ostettu Dia Deluxen tiikerikuvioinen setti Morrisin pelleillä. Samanlainen setti edelleen omistuksessa.

Bongot tomeina. Lisätomeina ja virvelinä Dronningholm-hillopurkeista väsätyt kannut, joissa oli rakennusmuovista kalvot sähköjohdosta tehdyllä vanteella. Haitsuna Enso-pahvilaatikko, jossa oli 5" naulalla pantu metallisikli ja viivain antamaan autenttista tunnelmaa. Bassorumpua ei tarvittu, koska en olisi osannut sille mitään tehdä. Sittemmin on hiukan paremmin mennyt kamapuolella.

Ihan aluksi oli parit öljypöntöt ja bensakanisterit ja skebuloina ohuimmat mahdolliset halot mitä löytyä saattoi puuvajasta..sittemmin 25 vuotta Pearl exportit!

Upouudet yamaha stage customit ja sabian aax sarja. Sittemmin vaihtuneet halvempiin mutta parempiin käytettyihin kamoihin. Soitto alkoi nelikymppisenä

belarusman: Ihan aluksi oli parit öljypöntöt ja bensakanisterit ja skebuloina ohuimmat mahdolliset halot mitä löytyä saattoi puuvajasta..sittemmin 25 vuotta Pearl exportit!
 
Tahi kuten meillä
http://2.bp.blogspot.com/-2xMrumb2B … AAGgE/_k7-tooyFDs/s640/IMG_6076.jpg
 
Kapulat luonnollisesti tältä osastolta
http://www.lankaidea.fi/product_catalog.php?c=52