Rummut: rumpukamat ›

Kailis: ja vaatii nyt jonkunlaista dokumentointia taakse, ettei jäisi Ludwig-miehen huuteluksi. Kun Paice:n puheista saa kuvan että jätti Ludwigin, sinä väität päinvastaista.
 
Kuka endorseri olisi valmis lausumaan: "Kun en saanut jatkettua sopimusta Ludwigin kanssa, täytyi tyytyä Pearliin." ? Nämä endorserit puhuvat kuten Nascarkuskit: "Toyota oli mahtava ja BF goodrichit pelasivat kuin unelma. Onneksi on Gatoradea, että jano sammuu." Oikeasti auto on jenkkikasilla varustettu ja jätkä imuroi Budweiseria kisan jälkeen ;)
 
Paice oli noihin aikoihin hiukan hiipumassa rumpalikartalla ja Ludwigin uuden omistajan ei ollut pakko pitää kaikkia entisiä endorsereita listoilla. Japanilaiset olivat kärkkäitä ja listat pitkiä. Legendaarisin kaappaus oli tietenkon Cozy Powell, mutta Paicekin oli käypää valuuttaa Japanissa suurta suosiota nauttineen Deep Purplen myötä.
 
Jeff Porcarolla oli Pearl-deali pitkään. Useimmat seteistä menivät lahjoituksina kouluille ja setti, jolla hän itse soitti, oli amerikkalaisen custompajan tekemä Pearlin HW:lla. Studiossa vedettiin ihan jollain muulla. Tämä ei ole tietenkään julkista tietoa, mutta näin se monien aikalaisten studio- ja kamavuokrausfirmamiesten mielestä meni.
 
Ei sillä, etteikö Pearl tehnyt hyviä rumpujajuurikin noihin aikoihin. Mielestäni teki. Pearlin All Maple, MLX ja BRX olivat mageita settejä.

Joo just toi mitä hollmi kysyi ja linkkasi. Mä tulkitsen ton aika selkeästi niin, että Paicen mielestä ei ollut laatu enää kohdillaan.

Eipä näistä osaa sanoa, mutta kyllä se rahoittajaa närkästyttäisi himpun verran, jos uuden diilin tehtyään, tämä rumpali kehuisi haastatteluissaan ihan simona vanhan diilinsä rumpuja??!!
Kaitpa se uusi merkki pitää kehasta jo viran puolesta ja edelliseen merkkiinhän se on luontevinta verrata.
Ok oli miten oli ja saattaa laatuasiat olla hyvinkin noin, mitä hän sanoo ja miksei voisi olla. Itse suhtaudun silti maksettuihin kehujiin aina pienellä varauksella. He saavat lääkkeenkin sairaaksi.
Hyväähän tässä on se, että Pearleja ei nyt porukan tarvitse niin helevetisti enää jatkossa pilkata täällä.

Ei haukuta ei. Pearlit oli mullakin yli 20 vuotta. Muistan että eka kuumottava setti johon olin vaihtamassa MLX:ää oli Resonator. Oli niin huonot keikkaliksat kuitenkin Röyhkällä että kauppaan jäi.

hollmi-5: You find it very hard to get a key on the tension rods because the middle of the rim sticks out too far and little things like that.
 
Mä en ymmärtänyt tätä. Middle of the rim? Ettäkö jokin "keskiosa" vanteesta tuli viritysavaimen tielle?

Kefiiri: Mä en ymmärtänyt tätä. Middle of the rim? Ettäkö jokin "keskiosa" vanteesta tuli viritysavaimen tielle?
 
Vanteen yläkantti ottaa viritysavaimeen kiinni. Se on ihan totta, mutta ei minua ole haitannut.

hollmi-5:
Jeff Porcarolla oli Pearl-deali pitkään. Useimmat seteistä menivät lahjoituksina kouluille ja setti, jolla hän itse soitti, oli amerikkalaisen custompajan tekemä Pearlin HW:lla. Studiossa vedettiin ihan jollain muulla.
 
Juu. Tiedettiihän sekin aikanaan, että Ulrich vetää studiossa Gretschillä, vaikka miten oli Taman mainosmies vuosikaudet.

AP: Juu. Tiedettiihän sekin aikanaan, että Ulrich vetää studiossa Gretschillä, vaikka miten oli Taman mainosmies vuosikaudet.
 
=D
Remukin mainosti aikoinaan vattutuuttia, vaikka olikin enemmän kolamiehiä.

Miksiköhän muuten täällä rumpupuolella pitää aina vannoa vaan yhden merkin puolesta?
 
Kitarapuolella esimerkiksi on ihan yleistä, että kokoelmista löytyy useita malleja ja merkkejä. Sama pätee myös vahvistimissa ja pedaaleissa. Niin ammattimiehillä kuin harrastelijoillakin.
 
Rumpuosastolla jäädään helposti keräilemään vain yhden valmistajan tekemiä pönttöjä, ikään kuin muut eivät osaisi tehdä rumpuja lainkaan.
 
Itse tykkään Recording Customeistani, niillä pystyy ihan hyvin soittamaan niitä juttuja, mitä nyt soittelen. Jos haluaisin oikeasti jonkun vintagesoundin, en lähtisi kalvoja vaihtamalla väkisin etsimään noista sitä, vaan hommaisin suosiolla 60-luvun pöntöt. Ne ei olisi Yamahat, joka käsitykseni mukaan teki varsin huonoja rumpuja 60-luvulla. Enkä lähtisi vintageosastolla väkisin myös yrittämään 2000-luvun soundia, sitä varten tehdään nykyään ihan uusia rumpuja.

arhipp: Miksiköhän muuten täällä rumpupuolella pitää aina vannoa vaan yhden merkin puolesta?
 
Kitarapuolella esimerkiksi on ihan yleistä, että kokoelmista löytyy useita malleja ja merkkejä. Sama pätee myös vahvistimissa ja pedaaleissa. Niin ammattimiehillä kuin harrastelijoillakin.
 
Kitaroita ja bassoja on helppo omistaa monia, vievät vähemmän tilaa. Jos on monta settiä jotka ovat samaan aikaan pystyssä, olisi helpompaa jos jokaisessa olisi omat symbaalit. Näin ollen monen kitaran omistaminen on halvempaa ja helpompaa kun voi vetäistä vain plugin irti ja vaihtaa kitaraa. On myös luonnollista ajatella tahattomasti tai alitajuisesti (sitä välttämättä itse tiedostamatta) että "kun nyt omistan merkin x rummut on merkki x parempi". Ehkä hieman kärjistetysti ilmaistu mutta pointti tulee esille ;).

quicgr:Näin ollen monen kitaran omistaminen on halvempaa ja helpompaa kun voi vetäistä vain plugin irti ja vaihtaa kitaraa.
 
No nyt oli kyllä ontuvin selitys omistamiselle mitä ikinä olen kuullut.. Jos oma emäntäni tulisi selittämään asian noin niin nauraisin sille vielä ensikin kesänä..=)
 
E: Mutta arhippan (vai arhippin?) pointti on kyllä hyvä, olen huomannut samaa rumpumaailmassa muuallakin kuin mnetissä..=I

hollmi-5: Mielestäni teki. Pearlin All Maple, MLX ja BRX olivat mageita settejä.
 
Ei ne kyllä kovin kummoisia ole, kun nyt niitä kopauttelee. Aika on ajanut niiden soitettavuudesta ja äänenväristä auttamatta ohi. Uudet ovat parempia.

Speedy: No nyt oli kyllä ontuvin selitys omistamiselle mitä ikinä olen kuullut.. Jos oma emäntäni tulisi selittämään asian noin niin nauraisin sille vielä ensikin kesänä..=)
 
Miten sun emäntäs liittyy siihen tosiasiaan että rumpujen hankkiminen on kalliimpaa kuin kitaroiden? Esim. USA straton hinnat alkaa noin tonnista, made in USA ludwigit on huomattavasti kalliimpia.
 
edit. Aina täällä ymmärretään väärin, ehkä jopa tahallaan.

quicgr:
 
edit. Aina täällä ymmärretään väärin, ehkä jopa tahallaan.
 
Näköjään..=)

arhipp: hommaisin suosiolla 60-luvun pöntöt. Ne ei olisi Yamahat, joka käsitykseni mukaan teki varsin huonoja rumpuja 60-luvulla.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä niissä Jammuissa sitten oli erityisen huonoa?
Jos siis puhutaan varsinaisista rummuista, eikä raudasta, mikä nyt ei 60-luvulla ollut erityisen hyvää nykyiseen verrattuna oikein kenelläkään.
 
Omat pöntöt on juurikin tuollaiset, eli materiaalina 6ply koivu ja joku lakka/maali sisäpinnalla.
Noin 50-vuotta kiertäneet suht aktiivista keikkaelämää, kaikki kierteet yms pelaa vieläkin ja wrapit&rungot on edelleen kasassa.
Varmastihan nämäkin on alunperin kopiot jostain Ludwigeista tai vastaavista Amerikkalaisista, kuten tuohon aikaan Japanilaisilla tapana oli. Ja sounditkin on mitä on, mutta tuota huonolaatuisuus väitettä en ainakaan näillä kokemuksilla voi oikein allekirjoittaa. Varmasti on toki parempiakin olemassa :)

Speedy: No nyt oli kyllä ontuvin selitys omistamiselle mitä ikinä olen kuullut.. Jos oma emäntäni tulisi selittämään asian noin niin nauraisin sille vielä ensikin kesänä..=)
 
E: Mutta arhippan (vai arhippin?) pointti on kyllä hyvä, olen huomannut samaa rumpumaailmassa muuallakin kuin mnetissä..=I
 
Ihanko tahallaan poimit yhden lauseen? Emännällä on jo ollut sanomista kun vuokrasin taloyhtiöltä varastokopin rumpuja varten kun treenikämpälle ei mahdu. Ja kuinka monella on mahdollisuus tilan ja varallisuuden puolesta hankkia useita settejä joita voi vaihtaa yhtä helposti kuin esim. skittaa, vaikka biisien välillä? Ehkä sitten landella on molempia enemmän, täällä se on harvinaisempaa.
 
materiaalina 6ply koivu ja joku lakka/maali sisäpinnalla.
 
Miten varmaa tietoa tää on? Kun katselee esim. tätä;
http://www.ebay.com/itm/Vintage-60s … Bass-Drum-Great-Sound-/121315362377
 
ei hyvällä tahdollakaan tuosta saa 6-ply koivurunkoa. Jossakin on sellaistakin tietoa että YD-9000 olisi ollut ensimmäinen koivusetti.

jazzmies: Ei ne kyllä kovin kummoisia ole, kun nyt niitä kopauttelee. Aika on ajanut niiden soitettavuudesta ja äänenväristä auttamatta ohi. Uudet ovat parempia.
 
Pystytkö tarkentamaan mitä tarkoitat äänenvärillä? Eihän ne varmasti ainakaan all maplet ihan moderneilta kuullosta. Onko uusi Vision sarja parempi vai pitääkö olla huippusettejä?

Kailis: Miten varmaa tietoa tää on? Kun katselee esim. tätä;
http://www.ebay.com/itm/Vintage-60s … Bass-Drum-Great-Sound-/121315362377
 
ei hyvällä tahdollakaan tuosta saa 6-ply koivurunkoa.
 
Yamaha teki silloin ilmeisesti eritasoisia settejä, joista d-sarja oli koivua. http://www.coopersvintagedrums.com/article_japanese_imports.htm

Kailis: Ihanko tahallaan poimit yhden lauseen? Emännällä on jo ollut sanomista kun vuokrasin taloyhtiöltä varastokopin rumpuja varten kun treenikämpälle ei mahdu. Ja kuinka monella on mahdollisuus tilan ja varallisuuden puolesta hankkia useita settejä joita voi vaihtaa yhtä helposti kuin esim. skittaa, vaikka biisien välillä? Ehkä sitten landella on molempia enemmän, täällä se on harvinaisempaa.
 

 
Miten varmaa tietoa tää on? Kun katselee esim. tätä;
http://www.ebay.com/itm/Vintage-60s … Bass-Drum-Great-Sound-/121315362377
 
ei hyvällä tahdollakaan tuosta saa 6-ply koivurunkoa. Jossakin on sellaistakin tietoa että YD-9000 olisi ollut ensimmäinen koivusetti.
 
Ei ole tosiaan mitään varmaa tietoa, vaan ihan netistä ja vanhoista esitteistä luettua.
 
Their D-Series drums were constructed of six ply select Birch wood and high quality metal hardware parts, such as die cast zinc lugs and reliable snare strainers. The company pioneered the use of a high pressure air bag system which applied uniform pressure to the staggered joints of the wooden plies, creating a perfectly formed drum shell. While Yamaha drums were available in just a handful of pearl finishes, the material was of top quality and perfectly applied.

jabajee: Ei ole tosiaan mitään varmaa tietoa, vaan ihan netistä ja vanhoista esitteistä luettua.
 
Their D-Series drums were constructed of six ply select Birch wood and high quality metal hardware parts, such as die cast zinc lugs and reliable snare strainers. The company pioneered the use of a high pressure air bag system which applied uniform pressure to the staggered joints of the wooden plies, creating a perfectly formed drum shell. While Yamaha drums were available in just a handful of pearl finishes, the material was of top quality and perfectly applied.
 
Yamahan omilla sivuilla kerrotaan, että YD-9000 oli 100% birch, mutta ei kuitenkaan sanota oliko ensimmäinen laatuaan
 
http://au.yamaha.com/en/products/mu … /special/absoluteknowledge/history/