Rummut: rumpukamat ›

AP: Minulla on käsitys, että Premier on ollut aina varsin hyvä virvelintekijä ja tämä kertomus vaan vahvistaa tarinaa :)
 
Yksittäistapauksia :D
 
mut joo, mikä toimii missäkin. Vein Sonorin ruusupuu-Phoniccini kerran blueskeikalle. Kaikki toimi "just niin kuin piti" eikä mitään fiilistä. Seuraavalle keikalle vein jonkun haistapaskaromun ja heti lähti!

Epämuusikko: Yksittäistapauksia :D
 
mut joo, mikä toimii missäkin. Vein Sonorin ruusupuu-Phoniccini kerran blueskeikalle. Kaikki toimi "just niin kuin piti" eikä mitään fiilistä. Seuraavalle keikalle vein jonkun haistapaskaromun ja heti lähti!
 
Niin aina :) Satummoisin vielä törmäsin itsekin tällaisessa hassussa pop up -porukassa (johon tulin jotenkin pyydetyksi) lainasetin Premier 2024-virveliin, ja kivalta tuntuu sekin, sikäli kun minun korvani ja käteni mikään mittari ovat. Tekisi kyllä mieli ottaa oma virppa mukaan tuonne treenikoppiin ja havannoida, miten paljon soittotila todella vaikuttaa siihen, miltä rumpu omaan korvan kuulostaa.

AP: miten paljon soittotila todella vaikuttaa siihen, miltä rumpu omaan korvan kuulostaa.
 
se vaikuttaa ihan todella paljon.

Epämuusikko: se vaikuttaa ihan todella paljon.
 
Tätä täällä on monesti puhuttu, ja nyt olisi oiva sauma havainnoillistaa tätä itsellekin.

Mulla on helkkarin hyvä basso :)

Laitoin jo ilahduttaviin asioihinkin, mutta:
 
Ensifiilis äänitetystä Sakae-setistä kaverin bändin neljän biisin EP:tä miksatessani: aivan mahtavat rummut!
 
Kelläs täällä nykyään on se Blue Sky Pearl -värinen Sakae-virveli? Saattais kiinnostaa.

Diril jazz ride 24".
Pitkäikäisin ride joka mulla on koskaan ollut, ja ensimmäinen jossa ei ole mitään ärsyttävää.
Just hyvä ja lämmin kapulanapsu, wash, crash ja kello.

Ensimmäiseksi Yamaha-rummut. Joskus 1980-luvun loppupuolella näin Sallan musiikkileirillä opettaja Miri Miettisen mukanaan tuomia videoita, kuten Zildjian Day ja Wecklin molemmat kasarirumpukoulut. Etenkin Colaiutan pätkät ja tietysti Weckl kuulostivat aivan järkyttävän hyviltä sekä soitoltaan että erityisesti saundiltaan. Itse olin kuitenkin tuolloin Tama-mies, ja Recording Customien hinnat olivat ihan toista kuin puoliammattilaissetti Rock-Star Pro. Se kuitenkin kiinnitti huomiota, miksi kaikki uudet ja parhaat soittajat soittivat Yamahalla.
 
OIKEIN!
 
Kasattuani setin treenikämpälläni Gretschien viereen, totesin Yamahan kuulostavan paremmalta joka suhteessa.
 
OIKEIN!
 
Kun laittaa jazz-PHX:t ja jazz-Gretschit vierekkäin, Yamaha kuulostaa ylivoimaiselta Gretscheihin verrattuna ja näyttää niin paljon paremmalta, joten ei ole kovin vaikea arvata, kumman setin kuskin paikalle asettaudun helpommin.
 
OIKEIN!
 
****************************
 
Kuten jatsimies on ketjun aloittanut, ei voi kuin yhtyä hänen näkemyksiin. Itselläni kokemuksia Recording Customeista, Maple Customeista, Absolute Maple Customeista, Stage Customeista, 9000 ja 5000 sarjoista, Manu Katchesta ja vähän siitä sun tästä...
 
Yamaha on mielestäni paras.

Mä tahdon kehua crashini.
 
https://u.cubeupload.com/Konsta/fDBmMd.jpeg
 
19" Meinl Byzance Medium Thin Crash Brilliant-pinnalla. Ostin Vantaalta joltain juipilta tosi halvalla.
 
Suoraan paras crash joka mulla on ikinä ollu. Tumma, iso, matala. Tarvittaessa valtavan voimakas mahtava aalto musiikin taakse joka kuuluu myös kitaravallin läpi. Mutta syttyy myös hiljaa. Ei pienintäkään semmoista inhottavaa keskikorkeaa känkättävää nuottia jota esim. K Dark Thin Crashissä oli.
 
Toi on niin hyvä peltiyksilö että oon ruvennu jo pelkäämään sen halkeamista. Huolestuttavan paljon nimittäin näkyny haljenneita Byzanceita täälläki.

En tiiä crashista, mutta plussaa sivistyneistön kirjahyllystä.

Oho joo. Vaihdoin äkkiä kuvan ettei päästä profiloimaan!

Mösjöö: Oho joo. Vaihdoin äkkiä kuvan ettei päästä profiloimaan!
 
Otan plussan pois.

Kaverin mapex venauksilla lähti yllättävän hyvin bluesrokkia. Vaihdoin ne sille joskus kitarasta

Taman superstareista lähtee kyl just sellasta jytää kun mitä omissa jutuissa kaipaa. 18 A Custom Crash on ollut kyllä esiteiniydeni paras ostos. Kaunis soundeiltaa ja dynamiikaltaan. Kestäväkin kun mikä! Myös torilta napattu 20 K Heavy Ride on ollut yks parhaista rideistä joita oon päässyt soittamaan. Vaikka toistoksi meneekin, niin kyllähän omaan musaan sopivat vehkeet on just niitä parhaita. Itseluottamus ja fiilikset on heti ihan eri svääreissä kun pääsee skulaamaan itselle mieluisilla jutuilla. T. Varusteurheilija

200 euroa maksanut Sonor Ascent -virvelini on joka pennin väärti. Noissa voi lugit kuulemma korkata, mutta se on sen ajan murhe.

Epämuusikko: 200 euroa maksanut Sonor Ascent -virvelini on joka pennin väärti. Noissa voi lugit kuulemma korkata, mutta se on sen ajan murhe.
 
Vieläkö sulla on se Ascent setti?

Kimd: Vieläkö sulla on se Ascent setti?
 
On mulla, se on vaan etelä-Suomessa odottamassa parempia aikoja.